On kaksi yh:ta.. iskä ja äiti.. sekä yhteensä neljä lasta.. iät 2, 4, 6, ja 8.. kaksi kummallakin. Se kokonaisuus arveltiin kasata saman katon alle.
Talo on toisen omistuksessa.. toinen luopuu vuokra-asunnostaan. Joko heti pitää tehdä keskinäinen testamentti? Millä toisen asuntoon muuttava voi jotenkin taata asumisoikeutensa, vai ei millään? Onko toisen asuntoon muuttaja ihan ilman mitään oikeuksia, vaikka maksaakin elämistä ja talonpitoa siinä missä toinenkin? Pitääkö jotain sopimuksia tehdä?
Lapsista osa on toisen yksinhuollettavia.. toiset kaksi ovat yhteishuollossa entisen puolison kanssa.. kuka saa allekirjoittaa vaikkapa koululaisen matikankokeet?
Kenellä on kokemusta? Meillä ollaan ihan hukassa...
Talo on toisen omistuksessa.. toinen luopuu vuokra-asunnostaan. Joko heti pitää tehdä keskinäinen testamentti? Millä toisen asuntoon muuttava voi jotenkin taata asumisoikeutensa, vai ei millään? Onko toisen asuntoon muuttaja ihan ilman mitään oikeuksia, vaikka maksaakin elämistä ja talonpitoa siinä missä toinenkin? Pitääkö jotain sopimuksia tehdä?
Lapsista osa on toisen yksinhuollettavia.. toiset kaksi ovat yhteishuollossa entisen puolison kanssa.. kuka saa allekirjoittaa vaikkapa koululaisen matikankokeet?
Kenellä on kokemusta? Meillä ollaan ihan hukassa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Talon/asunnon omistaja on ”vahvoilla”. Testamentin voi tehdä, jos molemmat siihen suostuu, sopimuksia voi laatia, jos se molemmille sopii, mutta niillä sopimuksilla ei yleensä näissä asioissa ole paljon merkitystä. Vaikka olisikin testamentti, niin perintövero on huomattavasti suurempi, kuin rintaperillisillä yms.
Jos hankitte jotakin yhteistä, niin katso, että paperissa näkyy molempien nimet ostajana ja omistajana (pakastimet, huonekalut, osakkeet jne.). Jos taas ostat itse jotakin, niin katso vastaavasti, että sinä olet ostajana ja omistajana. Säilyttäkää aina kaikki kuitit hamaan maailman loppuun asti.
Vain lapsen huoltajalla on oikeus allekirjoittaa lapsen kokeita yms. Myös vain huoltajalla on oikeus saada lapsesta tietoja. Jos on yhteishuoltajuus, niin tarvitaan molempien huoltajien suostumus mm. passin ja henkilötodistuksen hakemiseen. Myös molemmilla huoltajilla on oikeus osallistua lasta koskeviin päätöksiin kuten koulutus, terveyteen liittyvät asiat.
Teidän tapauksessanne sinulla on oikeus kirjoittaa nimesi jne. sinun lastesi kokeisiin ja todistuksiin yms. (ks. yllä) ja toisella henkilöllö samoin omien lastensa kohdalla.
Mikäli teette keskinäisiä sopimuksia, niin anna hyvä ihminen jonkin asianajajan tarkistaa ne. Se, että elätte yhdessä ei muuta oikeastaan mitään siihen verrattuna, että eläisitte erikseen. Teitä pidetään pääsääntöisesti kahtena erillisenä ihmisenä. Muutamia poikkeuksia on, kuten se, että korotettua lapsilisää i saa enää, kun asuu avioliitonomaisessa suhteessa (=avoliitto) samoin monet (?) muut mahdolliset etuudet, kuten asumistuet yms. pienenee tai lakkaavat kokonaan.
Joissakin tapauksissa kannatta tehdä vuokrasopimus toisen osapuolen kanssa hänen omistamastaan asunnosta eli osasta siitä ja tällä varmistaa ainakin kohtuullinen oikeus asumiseen.
Kokemuksesta voin sanoa, että ongelmia tulee helpommin, kuin ensimmäisessä suhteessa, koska mm. lapsia on omia ja toisen sekä mahdollisesti vielä joskus yhteisiäkin. Myös se, että asunto on toisen oma, voi joissakin tapauksissa aiheuttaa vaikeuksia.
Kun muutatte yhteen, niin tehkää nyt ainakin sellainen paperi, josta ilmenee kummankin sen hetkinen omaisuus eriteltynä ja jos tätä omaisuutta tulette myymään, niin tehkää myös siitä paperi, mikäli tuotto käytetään johonkin yhteiseen hankintaan.
Myös siitä kannattaa sopia, kuinka kumpikin osallistuu erilaisiin kuluihin, joita perheessä syntyy samoin kuin se, miten lapsia huolletaan ja kuinka heidän kustannuksia jaetaan keskenään. On erittäin tärkeää, että lapset tuntevat itsensä saman arvoisiksi toistensa kanssa ja ettei missään vaiheessa tule tilannetta, että joku lapsista voi sanoa toisen lapsen asuvan heidän kodissaan.
En tiedä saitko tästä vastauksesta mitään kysymykseesi liittyvää, mutta toivotan onnea valitsemallesi tielle ja ole realisti kaikissa asioissa.
PS. Nykyään voi hakea myös "kolmoishuoltajuutta" joissakin tapauksissa.
En voi antaa mitään vinkkejä aiheeseen, mutta minusta tuo äskeinen kuulosti tosi monimutkaiselta...eli miksi ei voi mennä avioliittoon, koska siinähän ei erikseen tarvita keskinäistä testamenttia ym. sopimuksia, ainakaan niin paljoa, vai kuinka? Kunnioitan avoparien päätöstä, mutta epäilenpä että itse en tule moisesta paperisodasta koskaan selviämään. Eli kuka tietää paljonko pelkkä vikiminen maksaa? Ei kai siihen tarvita kuin avioliiton esteiden tutkinta, joka maksaa jotain...vai??
Avoliitto valitaan, koska halutaan pitää 'takaovi raollaan' kaiken varalta.
Toisaalta avioliittokaan ei juuri muuta tilannetta. Puoliso ei peri yhtään mitään, kun kerran on lapsia. Hän saa, siis se ei-asunnonomistava puoliso, ainoastaan asumisoikeuden yhteiseen asuntoon elämänsä loppuun saakka. Toisaalta se myös sitoo mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi samaan asuinpaikkaan, vaikka se perheen lähdettyä maalilmalle kävisi kuinka epäkäytännölliseksi järjestelyksi tahansa.
..eikö se ei asunnonomistava osapuoli saa avio-oikeutta puoleen esim juuri mainitusta asunnosta, joka sitten realisoituu esim avioerossa? Riippuu tietty muusta omaisuudesta muutenkin.
Toki omistussuhteet ja velkasuhteet muuten pysyvät ,vallintarajoituksia lukuunottamatta, niinkuin ne olivat ennen avioliittoa tai avioliiton aikana hankitun omaisuuden tai velan osalta.
Avioliittoon meno ei maksa mitään eli on yksi niistä harvoista ilmaisista huveista (?????)
Avioliitto ei poista huoltajuusasioita mihinkään eli x-puoliso pysyy huoltajana, jos hänelle on huoltajuus vahvistettu. Toisen puolison lapsien huoltajuus ei lankea mitenkään itsestään toiselle, vaikka menisikin avioliittoon.
Omistusoikeus asuntoon on sillä, joka asunnon omistaa ja jos on avioehto, niin tilanne on aivan sama, kuin avoliitossakin (riippuen avioehdon sisällöstä).
Oikeastaan ainoa "etu", mitä avioliitto tuo tullessaan, on siinä, että leskeksi jäävä puoliso (voi) saa eläkkeen ja yhteiset lapset saavat automaattisesti isän ilman isyyden tunnustamista.
Avioliitto alkaa nykylainsäädännöllä olla enemmänkin periaatteen vuoksi solmittava liitto, sillä se ei tuo juurikaan mitään etuja (tietenkin tämä on makuasia)
Myös avioliitossa on aikamoinen paperissota, jos sattuu olemaan vaikkapa avioehto tai saa perinnon, jossa on estetty omaisuuden siirtyminen puolisolle... Kaikki asiat on hyvä kirjata ja pitää niin sopimukset, kuin kuititkin tallella.
Avioliitosta eroaminen on hieman hankalampaa, kuin avoliitosta. Avioliitosta erotessa tulee pakolliset ositukset, harkinta-ajat, huoltajuuskiistat yms. vastaavasto avoliitosta on helppo lähteä, kunhan tietää, mikä omaisuus on omaa, mukä toisen ja ikä yhteistä. Avoliitonkin päättyessä olsi hyvä tehdä kirjallinen sopimus suoritetusta jaosta ja molempien allekirjoitus sopimukseen.
Jos on lapsia, aviopuoliso perii tasan puolet kuolleen puolisonsa omaisuudesta, kun taas toinen puoli menee lapsille. Kuitenkaan lapset eivät voi myydä avioparin yhteistä asuntoa, vaikka se kuuluisikin heidän puolikkaaseensa, lesken elinikäisen asumisoikeuden perusteella.
Puoliso ei peri mitään, vaan hänelle jää puolet yhteisestä omaisuudesta eli hänen oma osansa ja lapset perivät puolet. Tietenkin testamentit ja avioehdot voivat muuttaa tilannetta, mutta normaalissa tilanteessa asia on näin.