Aina kuulee puhuttavan, että heikollakin uskolla pääsee perille. Millainen on heikko uskovainen ja heikko usko? Miten se eroaa vahvasta uskosta ja vahvasta uskovaisuudesta niin kuin käytännössä ja uskonkin osalta?
millainen on heikko
usko?
6584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerron omasta kokemuksestani. Heikko usko on minulla ainakin sitä, että lankean herkästi syntiin, ja olen epäilyksissä ja kiusauksissa.
että pidetään itseä hyvänä ja onnistuneena ja muita huonompina ja syntisinä. Vahvalla uskolla voi muiden syntejä osoitella, itse ei langeta eikä tarvitse pyytää anteeksi.
Ikävä kyllä meillä monella on tässä mielessä liian vahva usko.
Millainen se sitten on ja milloin usko on liian heikkoa?
Heikko usko on riittävä, mutta vahva on tavoitetila, johon tosin harva pääsee.
25 Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Herra, pelasta meidät! Me hukumme."
26 "Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?" Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven.
Matt. 17:20 "Koska teillä on niin vähän uskoa", vastasi Jeesus. "Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.
Jeesus siis moittii opetuslapsia uskon vähyydestä, jonka ehkä voidaan ymmärtää tarkoittavan samaa kuin uskon heikkous.
Room. 14:1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
Heikkouskoinen ei siis ole tuossa Paavalin esimerkissä sisäistänyt tai ymmärtänyt Jeesuksen sanoja "ei mikään ulkopuolelta ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä vaan se, mikä tulee sisältä ulos", vaan pitää kiinni perinteisistä, ehkä vanhaan pakana- tms. uskoonsa liittyvistä käsityksistään.
1. Kor. 9:20 Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen.
21 Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla -- onhan minulla Kristuksen laki.
22 Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.
Vahvan uskon ymmärtäisin tarkoittavan sitä, että uskotaan täydellisesti Jumalan voimaan ja omat motiivit ovat niin lähtökohtaisesti oikeat ja puhtaat, että tuo voima voi ihmisen välityksellä tehdä ihmeitä.
Heikko usko ei ehkä ymmärrä kaikkea eikä siedä kaikkea.
1. Kor. 8:10 Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
Tässä siis heikko usko rinnastetaan tiedon puutteeseen. Epäjumalien temppelissä uhrilihan syöminen ei siis ole sinänsä paha, mutta koska tuo heikkouskoinen pitää sitä pahana, hänelle se on paha ja siksi hänen omatuntonsa loukkaantuu. Näin myös tuo aterioitsija tekee väärin, koska tulee loukanneeksi heikkouskoisen omaatuntoa.
Uskon heikkous ei ole mikään tavoitetila, mutta se riittää. Vahvaa uskoa en puolestaan ole tavannut, vuoret kun ovat ainakin vielä paikoillaan ;) Mutta niin kuin sanoit, "heikollakin uskolla pääsee perille" :)
Tästä on ollut joskus aiemminkin ainakin vähän juttua. Omasta mielestäni vl-liike keskittyy aivan liikaa sen "heikon uskon" vaalimiseen. Ihan kuin uskovaisella ei SAISI olla vahvaa uskoa, koska silloin hän olisi henkisesti jollain lailla ylpeä ja vikaan mennyt.
Otetaan esimerkiksi vaikka nuo Paavalin kirjeet. Jos joku uskovainen juo lasin viiniä, niin iso joukko on heti pahentumassa siitä (ei kaikki, tietenkään). Lasin juoneelle uskovaiselle ei anneta lupaa olla vahva uskossaan, vaikka hän kuinka lainaisi Raamattua. Tämä on valitettavaa, sillä heikko usko ei todellakaan ole mikään tavoite tai päämäärä, eikä se vastaa sitä, mihin Jeesus meidät vapautti.
Lestadiuksella on varmastikin ollut suuri vaikutus juuri noissa mainitsemissasi asioissa. Hänen saarnoissaan kuuluu se, kuinka vahvinkin usko on jotain muuta kuin sellaisen omistaja luulee sen olevan.
Hän myös puhui erittäin kovin sanoin kaikenlaista alkoholinkäyttöä vastaan kärsittyään käsittääkseni itse alkoholisti-isän aiheuttamasta perhetragediasta ja saadakseen rappiolla ollutta Lappia heräteltyä, missä kiitettävästi onnistuikin.
Alla ote Lestadiuksen saarnasta, joka valaisee ehkä tämänkin asian taustoja.
Lutherus on kirjoittanut, että vihollinen saattaa kyllä saarnata evankeliumia paremmin kuin joku pappi. Ja siinä kirkossa, kussa rietas on saarnaamassa, istuvat kaikki siveät huorat rauhassa, kaikki rehelliset varkaat itkevät rakkaudesta, käärmeen kyyneleet vuotavat armahtavaisten viinaporvarien silmistä, raittiit juomarit tulevat niin jumalisiksi, että he kumartavat polviansa viinaporvarin edessä varsin kuin he tulevat ulos kirkosta, ja pistävät kielensä ulos suusta, niin kuin riettaan ajohärkä, ja sanovat: “Yksi pisara, yksi pisara, rakas Jeesuksen ystävä! Yksi pisara!” Viinaporvari on juomarin mielestä rakas Jeesuksen ystävä, mutta raittiuden saarnaaja on juomarien ja viinaporvarien mielestä yksi perkeleen ystävä, koska hän estää Jumalan lapsia nautitsemasta viinaa, joka on Jumalan vilja.
Koska nyt riettaalla on paljon tekemistä Herran huoneessa, kuin hän panee muutampia ulos menemään, jotka ovat sisälle tulleet, ja muutampia taas ei laske kirkkoon ensinkään, niin se on arvattava, että hän tahtois polttaa kaikki ne kirkot, joissa Jumalan sanaa niin saarnataan, että sanankuulijoille tulee rauhatoin omatunto. Eli jos muutamille tulee hengellinen ilo ja riemu, niin alkaa rietas kateudesta käärmeen kyyneleitä vuodattamaan. Katuvaisten kyyneleet polttavat myös hänen tuntoansa. Ja erinomattain, jos armonpenikat rupeevat vinkumaan, silloin hyppää rietas ylös penkistä, ja menee aika kyytiä ulos kirkosta, ja kaikki hänen palvelijansa seuraavat häntä, sillä armonpenikat sekoittavat häntä, ettei hän paali kuunnella, mitä pappi saarnaa.
Rietas on muutoin tarkka kuulemaan, jos häntä haukuttaisiin kirkossa huoraksi eli varkaaksi, että hän pääsis jälkeen kunniansa perään kysymään. Mutta ei hän paali sitä kuulla, kuin armonpenikat alkavat vinkumaan. Sentähden on paras neuvo, että kaikki riettaan hengen palvelijat menevät ulos kirkosta siksi kuin toinen pappi tulee, joka saarnaa niin kauniisti ja niin suloisesti, että kaikki siveät huorat pääsevät itkemään ja kaikki raittiit juomarit pääsevät nauramaan, ja kaikki kunnialliset viinaporvarit pääsevät iloitsemaan. Silloin pääsevät myös kaikki hävyttömät ja katumattomat huorat taivaan valtakuntaan, mutta katuvaiset, murheelliset, alaspainetut ristinkantajat, hengellisessä köyhyydessä huokaavaiset tuomitaan helvettiin.