Lemmikit

saara.dma

Ajattelin ensiksi, että annan ketjulle nimeksi lemmikkieläimet, mutta sitten tuli mieleeni, että jokin muukin kuin eläin, voisi olla meidän lemmikki, esim. lempikukka tai lemmikkilapsenlapsi.

Aloitan nyt kuitenkin lemmikkieläimestä, joka on minulle aina ollut arvoituksellinen ja keimaileva kissa. Minulla oli nuoruudessa kissoja ja opin käsittelemään niitä niin, että vieraskin kissa alkaa kehrätä sylissäni. Nyt en voi kissaa omistaa terveyssyistä, mutta naapurin kattia käyn aina joskus hoitelemassa.

Kaunein ja paras kissa on mielestäni vaatimaton maalaiskissa. Se osaa hiirestää ja tulee toimeen vähällä hyysäämisellä, mutta tulee silloin kuin sitä itseä huvittaa, "puskemaan" ja kerjäämään rapsuttelua.

15

770

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • señora lyyli

      lemmikeistä voip puhhuu vaik mite pitkää, yritän pyssyy kuitenkin kohtuuessa, ettei käy teille pitkäveteiseksi lukkee.

      saatatte muistaa että minul on kaksi kissaa gilta ja edison ja uusi tulokas berhartilainen koira.

      kisut mie joutuin vähä ko pakosta ottamaa muutama vuos sitte. kerroinkin sillon siitä täällä, mutta ko on niin paljo uusii palstalaisii, kerron lyhyest mite se kävi.

      tääl pihal poikkesi koditon kissa ja mie hänelle pistin yöks rapulle ruokaa. yhten aamun ko olin vähän aikasemmissa neljän tienoilla ylhäällä, vilkasin ikkunasta joko sapuskat on tehny kauppansa, niin siel olikii emo ja viisi kissanpentuu syömäs.

      pentujen täyty olla jo parikuukautisii kska emo toi ne ruokakupille ja ko mänin ulos sillo hyö vikkelästi juoksi navettaan.
      sakkii ei saant millää kiinni ei ees sissää tuppaan. mie ko ilmestyin heist ei näkynt jälkeekää.

      soitin sitte terveystarkastajalle että mitä miun pitäs tehhä, jos hyö jääp sinne elämää villinä, minul on nurkis kohta semmonen liuta kisuja, ja oon niistä pääsemättömissä.

      terveystarkastaja toi häkki pyydyksen navettaan, ja sinne pantii sapuskaa ja heti seuraavan aamuna oli tärpänny, toisena päivänä tuli loputkii pennut.

      tarkastaja oli saanu sijotettuu emon ja poikasii ihmisille, mutta kaks jäi jälelle. hyö oli ulkonäöltää riemun kirjavii. giltalla on mustaa valkosta ja punaruskee läikkä takapuolessa. edison on mustan valkosen kirjava.
      heit ei voi kovin kauniiksi värityksiltää sannoo,eikä siksi kelvanneet.

      tarkastaja sano et heiät nukutettaa ikiuneen, ko ei kellekkää kelvanneet. siinhä mie olin ko pakkotilanteessa, enhä mie voinu antaa sellasta tapahtuu terveille ,vaikkei niin kovin viehkeille elukoille.mutta ko en itekkää ole mikkää ruusu, niin myö sovitaa hyvin yhtee senpuolesta.

      niin mie heiät otin kanssain elämää. aattelin antaa heille oikee hienot ja arvokkaat nimet, niin se korvaukses ulkonäöst:)) niin heist tuli gilta ja edison teiän palstalaisten myötävaikutuksella.kiitos siitä.

      kuukauten päivät heiät piti pittää visusti tuvassa. hyö oli koko ajan kaappien takan piilossa, olivat jo sen verrn villiintyneet.
      syömäs hyö kävi vaa öisin.

      mutta niin myö vaan totuttii toisiimme ja nykyää hyö nukkuu miun petissä pääpuoless tyynyn yläpuolella. seuraavat minnuu joka paikkaan.
      hyö ymmärtää puhetta ja ossavat itekkii puhhuu, puskemalla minnuu joka merkkaa eettä on jottain asiaa;))

      alussa minul ol kaksi hetekaa,toine oli jalmarin ja toisel seinällä. hyö ko alko tulla sänkyy,ei kelvant jalmarin hetekka vaan minun vieree tuppasivat.:))

      joutuin ostamaa uuven petin ,ostin sellasen runkopatjan nimeltää .se on 120 senttimetrii levvee ja siihe myö mahuttaa hyvin.

      nyt ko perhe on kasvant koiranpennulla, tietyst garbokin makkaa petis mutta jalkopäässä. jehupoikakin viilaa , välillä päiväuniaa jos mie otan hänen kanssaa nokoset, muute hää on omas sänkyssää.jote onn siin sakkii yhes petis, mutta hyvin myö kaikki kuitenkin nukutaan.

      garbosta tullee aikusena isokoira, ja hänel vissii saap olla yksinää senkokonen peti:))
      hänel ruoka merkkaa koko elämää, on hänel niin hyvät ruoka halut, vaik saaap ruokaa kolmekertaa päivässä. ruokakuppii hää kantelee suussaa pitkin päivää, sit ko on ruoka aika hää puottaa kupin minun etteen.

      elukat viihtyy hyvin yhdessä, garbo ko makkaa lattialla niin edison pessee häntä, edison on hyvin siisti kissa hää nuolee molemmat tytöt.:))

      garbo leikkis kyllä enenpi kisujen kanssa, mutta hyö ei garbon riehumisest tykkää ja hyppäävät uunin päälle turvaan, ja sieltä tiirailevat riehujaa

      mie kävin eläkeläisten talolla ja siellä on yks hieno rouva . oon hänest joskus puhunu ristin hänet rimirouvaksi, hänel ko on hieno rimiturkki talvella.

      hää on ruotsin kielinen,mutta puhhuu kyllä suomee.
      hää jostain syystä ain minnuu päivittellee:)))

      mie ko kerroin hänelle että minul on berhardilainen koira ja barbon hauskoja tekemissii, hää taas päivitteli ,härte gyytten, voi voi mite ison koiran olet hankkinu, ei sellanen sovi pienelle ihmiselle.

      hää sano et se on niin, jotta vähän kouluja käyneet ihmiset hankkii aina ison koiran ja sivistynneet hankkii pienen.

      ens kertaa mie hänelle intin vastaa, sanoin et toivo on sen ostant ja hää on käynt kouluja rakennusmestariksi asti.
      hää ruotsiks vastas, enkä ymmärtänt mitä sano ja män menojaa.

      eläimet rikastuttaa olemista, en luopuis näistä mistää hinnasta. toivottavast hyö pyyssyy terveennä ja miekii, että saahaa olla pitkää yhessä.

      lapset pitäs saaha olla paljo eläimien kanssa.
      jehu rakastaa ja kohtelee jo nyt hyvin eläimii. suukkoja vaa jakelee niille. kisut ei niin välitä mutta garbo tykkää jehusta paljo.

      ei ennää pure vahinkossakaa, hää helläst hampailla vettää poikaa paianhelmasta.
      minnuu on paljolla siunattu ko heiän kanssaa saan ellää.

      rauhallista viikonloppuu kaikille toivoo lyyli

    • Kulkurini.

      Kohtalo johdatti nälkäisen, metsässä ryvettyneen, takkuisen ja kirppuisen nuoren kissan eräänä iltana pihapiiriini.

      Koirani ajoi sen puuhun, eikä polonen uskaltanut tulla koko yönä alas puusta, vaan surkeasti mourusi siellä korkealla oksalla vielä aamullakin, kun yritin maanitella sitä alas.

      Ei auttanut kuin hakea pinosta pitkä lauta. Nousin isolle kivelle ylettyäkseni nostamaan laudan kissan tasolla vasten puun runkoa.

      Seisoin kivellä pidellen lautaa pääni yläpuolella, lauta oli loivassa asennossa ja lopulta tuo nälkiintynyt karvakasa astelikin lautaa pitkin olkapäälleni.

      Voi kuinka laiha se olikaan. Vain suuret tassut takkuisesta turkista erottuivat, sillä pitkän karvan joukossa oli takertuneita puiden oksia, pihkaa, heiniä ja mitä lie..

      Kesy ja hellyyttä anova, sillä ei meinannut millään myöntyä jäämään pois sylistäni, pihavarastoon, jonne sitten laitoin sille tilkan
      maitoa, vettä toiseen kuppiin, ja ihan muutaman kissan muron, sillä minulla oli toinenkin kissa.

      Pesin kissan, kirput tuhosin, harjasin turkin kuntoon, madotin ja annoin ruokaa vähitellen, sillä kovin oli nälkiintynyt enkä uskaltanut mahan täydeltä ruokaa antaa.

      Etsin kissan omistajaa, ajelin naapureissa kyselemässä, ilmoitin löytökissasta, vaan ei ilmaantunut omistajaa.
      Niin jäi kissa taloksi.
      Ensimmäisinä päivinä en päästänyt sitä huoneisiin sisälle, vaikka oma kissa kulki sisään ja ulos.
      Lopulta kun tuo tulija pääsi asuntoon sisään, ei olisi mennyt ulos suurin surminkaan, ja huusi surkeana kun ulos kannoin.

      Kissa on erittäin kaunis, Norjalainen metsäkissa rodultaan, ja hellyydenkipeä, mutta itsepäinenkin, ja arka toisaalta. Jos minulle tulee vieraita, kyllä kissa yleensä katoaa tarkkailemaan tilannetta taustalta.

      Vain muutamat ystäväni se hyväksyy, tulee hieromaan jalkoihin ja rapsutettavaksi, mutta yleensä katselee jossain pihan kulmalla, tai on piilossa.

      Kulkuri siis tuli taloon jo 14 vuotta sitten. On yhä pirteä pihan hiirien ja myyrien kauhu, joita se kantaa rappukivelle näyttääkseen, että "kyllä minä ruokani taas olen ansainnut".
      Silloinen ja kaksi muuta kissaani ovat tänä aikana kohdanneet matkansa pään.
      Kulkuri vain kehrää nytkin tuossa jaloissani.
      Sitä en jätä, eikä se minua, vaikka lääkäri määräsi kotieläimet pois.

      Ankat ja kalkkunat lähtivät, kissa jäi.

    • zakzak evp

      Minulla oli lemmikkinä ison iso kiinanruusu. Muutin jopa suurempaan asuntoon sen takia. Se eli ainakin 30 vuotta ja rehotti koko ajan. Hoidin sitä Substralilla ja uhkauksilla. - Sitten pari vuotta sitten oli iso remontti talossa. Se ei kestänyt sitä, vaan kuoli. Kiinanruusuhan ei siedä vetoa.

      Uhkaukset muuten tehoavat kasveihin erinomaisesti. Minulla oli toinen kasvi, joka ei suostunut tekemään haaroja, vaan ainoastaan yhtä pitkää vartta parin vuoden ajan. Kerran sanoin sille: "Nyt lähden viikoksi lomalle, jos et ole palatessani haaroittunut heitän sinut roskikseen". Palatessani siinä oli 6 haaraa.

      • Leny

        Olet oikea viherpeukalo. Sen tietää siitä, koska puhut kukille. Siitä kukat pitävät. Sanovat, että puhuessasi höngit niitten päälle hiilidioksidia, jonka ne sitten käyttävät hyväkseen.


      • zakzak evp
        Leny kirjoitti:

        Olet oikea viherpeukalo. Sen tietää siitä, koska puhut kukille. Siitä kukat pitävät. Sanovat, että puhuessasi höngit niitten päälle hiilidioksidia, jonka ne sitten käyttävät hyväkseen.

        Ei sen nyt ihan oikeaa puhumista ole. Uhkailen niitä hiljaa mielessäni. Olen muidenkin kuullut uhkailevan kukkia. - Leikkiä se tietysti oli. En ole sentään vielä niin höperö, että keskustelisin kasvien kanssa.


      • muori67ejk
        zakzak evp kirjoitti:

        Ei sen nyt ihan oikeaa puhumista ole. Uhkailen niitä hiljaa mielessäni. Olen muidenkin kuullut uhkailevan kukkia. - Leikkiä se tietysti oli. En ole sentään vielä niin höperö, että keskustelisin kasvien kanssa.

        Minä olen sitten nähtävästi TÄYS KAHJO,kun juttelen kukilleni ihan ääneen.Tuttava väittää että olen viherpeukalo,ainakin tähän asti on kukkani voineet hyvin ja olleet silmän ilona.


      • zakzak evp
        muori67ejk kirjoitti:

        Minä olen sitten nähtävästi TÄYS KAHJO,kun juttelen kukilleni ihan ääneen.Tuttava väittää että olen viherpeukalo,ainakin tähän asti on kukkani voineet hyvin ja olleet silmän ilona.

        Vai jutteletko niille nätisti.

        En nyt osaa sanoa, kumpi on kahjompaa juttelu vai uhkailu.

        Silloin, kun minulla oli vielä se iso (kerrottu) kiinanruusu, niin vaikeutena oli sen suihkuttaminen. Kukat pitävät suihkuttamisesta, mutta koska minun lemmikkini oli suuri ja leveällä ikkunalaudalla, melkein kiinni ikkunassa, niin suihkuttaminen teki ikkunan ikävän näköiseksi. Kiinanruusut toisaalta häiriintyvät siirtelystä. - Kun olet viherpeukalo, niin miten sinä olet ratkaissut ongelman?

        Harmi, etten ole löytänyt toista kerrottua kiinanruusua lemmikkivainaani tilalle.


      • muori67ejk
        zakzak evp kirjoitti:

        Vai jutteletko niille nätisti.

        En nyt osaa sanoa, kumpi on kahjompaa juttelu vai uhkailu.

        Silloin, kun minulla oli vielä se iso (kerrottu) kiinanruusu, niin vaikeutena oli sen suihkuttaminen. Kukat pitävät suihkuttamisesta, mutta koska minun lemmikkini oli suuri ja leveällä ikkunalaudalla, melkein kiinni ikkunassa, niin suihkuttaminen teki ikkunan ikävän näköiseksi. Kiinanruusut toisaalta häiriintyvät siirtelystä. - Kun olet viherpeukalo, niin miten sinä olet ratkaissut ongelman?

        Harmi, etten ole löytänyt toista kerrottua kiinanruusua lemmikkivainaani tilalle.

        Minä olen kasvattanut 3isoa k-ruusua.Kyllähän niissä työ oli,patistin mieheni aina kantamaan kylpyhuoneeseen ja suhkitin kerran 2 viikossa tykkäsivät kyllä.Samoin on ollut iso kirjovehka 2-yli 2m.vartta sain senkin kukkimaan,tosi isot kukat.Kyllä kukat pitää siitä että niille puhutaan.Olen sitte vaikka höhlä.


      • zakzak evp
        muori67ejk kirjoitti:

        Minä olen kasvattanut 3isoa k-ruusua.Kyllähän niissä työ oli,patistin mieheni aina kantamaan kylpyhuoneeseen ja suhkitin kerran 2 viikossa tykkäsivät kyllä.Samoin on ollut iso kirjovehka 2-yli 2m.vartta sain senkin kukkimaan,tosi isot kukat.Kyllä kukat pitää siitä että niille puhutaan.Olen sitte vaikka höhlä.

        ...vakavasti, mitä sanoin siitä höperyydestä.

        Minun kiinanruusuni oli aina nupuilla ja se kukki kesät talvet. Sitä ei voinut siirrellä. Nuput putoavat, jos k-ruusua täräyttää jollakin tavalla.

        En tiedä, miksi se kukki aina. Ikkuna oli etelään, ja suojasin kasvin aina ikkunaverholla, kun tuuletin asuntoa talvella. - Ehkä siinä on yksi syy. - Lemmikki se joka tapauksessa oli. Olen ihan tosissani siinä, että k-ruusun takia muutin isompaan asuntoon, jotta se saisi enemmän tilaa ja enemmän valoa. - Kaipa se minä tässä vähän outo olen


      • Muori67ejk
        zakzak evp kirjoitti:

        ...vakavasti, mitä sanoin siitä höperyydestä.

        Minun kiinanruusuni oli aina nupuilla ja se kukki kesät talvet. Sitä ei voinut siirrellä. Nuput putoavat, jos k-ruusua täräyttää jollakin tavalla.

        En tiedä, miksi se kukki aina. Ikkuna oli etelään, ja suojasin kasvin aina ikkunaverholla, kun tuuletin asuntoa talvella. - Ehkä siinä on yksi syy. - Lemmikki se joka tapauksessa oli. Olen ihan tosissani siinä, että k-ruusun takia muutin isompaan asuntoon, jotta se saisi enemmän tilaa ja enemmän valoa. - Kaipa se minä tässä vähän outo olen

        Kyllä minä olen ihan "tosissani"kukille pitää puhua ja mitäs pahaa siinä on??!!Nyt vain asuntoni on itään päin ja pienehkö en viitsi enää kovin isoja kasvattaa:Viirivehka on kyllä aika iso täyty kohta pienentää,lakkaisvaav kukkimasta.Kukkinut pääsiäisestä alkaen.Kylläkai me ollaan höperöitä monenkin mielestä,mutta siitä vaan, moittikoot jos niille leivänlisä sitä on.


    • Eräänä kauniina aurinkoisena aamuna kauan, kauan sitten pihallani rapsutteli irtonainen kana kukkapenkissäni.
      Sitten se päätti adoptoida minut emännäkseen ja jäi pihapiiriini. Jotain jyviä piti ostaa ja niitä heittelin.

      Sitten se kana hävisi. Voi, voi taisi kettu syödä.

      Kunnes asian jo kokonaan unohtaneena eräänä, jälleen aurinkoisena aamuna yllätys odotti oven takana. Kanaemo taapersi kokonainen armeija pikku tipuja perässään, ainakin toistakymmentä, laskea en ehtinyt.
      Voi sitä ylpeää höyhenten pöyristelyä, jolla se emo aikaansaannoksensa näytille toi! Olin aivan otettu moisesta luottamuksesta. Perheeni siis ei kun kasvoi ja lujaa vauhtia.

      • saara.dma

        Olipa niin soma kertomus kanasesta, että teki ihan mieli huudahtaa: voi, ei voi olla totta! Mutta uskotaan. Eläimillä voi olla ihania aivoituksia.


    • uzma

      Olen aina rakastanut kissoja,olin nuori sairaanhoito oppilas Englannissa,sairaalan portin edessa istui kaunis kissa, kutsuin sita:kiss,kiss,ohikulkeva mies vastasi,yes taalta tullaan olen heti valmis.
      Englannissa katteja kutsutaa:bush,bush tai bushi bush.

      • Leny

        Asuimme omakotialueella. Naapurimme muutti aivan vastakkaiselle puolelle kaupunkia. Kissat ovat paikkaan kiintyviä eläimiä, joten tämäkin Kalle-kissa ilmestyi entisille kotinurkilleen jo viikon kuluttua. Oli nukka vieru ja maha lommolla kun tuli. Annoimme ruokaa ja hän otti meidät oitis perheekseen. Hän oli tehnyt tosi vaarallisen muuttomatkan: ylittänyt valtatien, moottoritien ja junaradan sekä useita katuja. Matkaa kertyi yli 10 km. Kova oli Kalle-kissan kohtalo myöhemmin. Hänet oli haulikolla ammuttu.


    • Lapsuusaikaan meillä oli aina koira.

      Suomen pystykorva, Vahti nimeltään. Oli se nimensä väärti,
      ei meille tullut kukaan ilman ilmoitusta.
      Kyllä isä monet postimiehen housut joutui ostamaan.

      Se oli helppohoitoinen, ei viihtynyt sisällä kuin vain pistäytyi ja heti halusi takaisin ulos.
      Vähäruokainen, kun sai sapuskansa, kaivoi sen oitis maahan piiloon ja
      syöpötteli sitten omia aikojaan.
      Liekö itsekään kaikkia kätköjänsä muistanut.

      Meistä lapsista tykkäsi. Vaikka alle polvenkorkuisena sen turkkia kammalla selvittelin,
      kärsi sen kiltisti, vasta kun tuuheaan häntään menin kammalla kiskomaan,
      niin vaihtoi vaan ystävällismielisesti paikkaa.
      Taisi olla liian innokas ja ponnekas kampaaja liikenteessä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      153
      9089
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      49
      2749
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      31
      2537
    4. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      57
      2511
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      197
      1895
    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      97
      1837
    7. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      23
      1773
    8. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      47
      1308
    9. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      109
      1207
    10. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      27
      1156
    Aihe