”Suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa”.
Tässä on yksi esimerkki suomalaisen miehen imagosta
Ja lisää on tulossa.
Suomalaista miestä ihailevat toiset suomalaiset miehet, kun hän on ”räkä poskella” ja umpitunnelissa. Siinä on kova heppu ryyppäämään.
Hyvä viinapää on miehen mitta.
Suomalainen mies on myös hyvä työmies. Näin uskotaan, kun äijä painaa töitä niska limassa, ilman taukoja, kunnes hän on vaivainen ja raihnainen jo 50 vuoden iässä, jos ei ole menehtynyt infarktiin.
”Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa”.
Siinä eräs neuvo lapsille ja miksei aikuisillekin, kun halutaan vaientaa heidät.
Kun tätäkin sananlaskua toistetaan riittävän usein, niin onko ihme, että suomalainen mies on tuppisuu, eikä pysty sanomaan edes omaa nimeään ihmisjoukossa.
”Räkänokastakin mies tulee, mutta ei turhan naurajasta”.
Tämä sananlasku toimii erinomaisesti silloin, kun halutaan muokata suomalaista miestä totiseksi, tylsäksi ja räkää tippuvaksi surkimukseksi.
Ja sitten valitetaan, että suomalainen mies ei osaa olla esim. naisten seurassa ns. gentleman.
”Hiki laiskan syödessä ja vilu työtä tehdessä”.
Laiskasta tehdään naurettava ja ahkeruudesta hyve. Onko se näin?
Miten on suomalaisia lapsia kasvatettu?
Eräs hyvin toimiva keino on kasvattaa lapsia sanalaskujen avulla.
Muistan, kuinka usein alle kymmenvuotiaana pojankoltiaisena sain kuulla mm. tuon sananlaskun, joka kertoo turhan nauramisesta.
Sananlaskuja on paljon monenlaisiin tilanteisiin.
Olisiko teillä hyvät. nettifrendit hyviä tai paremminkin huonoja esimerkkejä siitä, miten suomalaisia lapsia ja miksei myös aikuisia on menneinä vuosikymmeninä opastettu elämisen taidossa?
Tässä on yksi esimerkki suomalaisen miehen imagosta
Ja lisää on tulossa.
Suomalaista miestä ihailevat toiset suomalaiset miehet, kun hän on ”räkä poskella” ja umpitunnelissa. Siinä on kova heppu ryyppäämään.
Hyvä viinapää on miehen mitta.
Suomalainen mies on myös hyvä työmies. Näin uskotaan, kun äijä painaa töitä niska limassa, ilman taukoja, kunnes hän on vaivainen ja raihnainen jo 50 vuoden iässä, jos ei ole menehtynyt infarktiin.
”Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa”.
Siinä eräs neuvo lapsille ja miksei aikuisillekin, kun halutaan vaientaa heidät.
Kun tätäkin sananlaskua toistetaan riittävän usein, niin onko ihme, että suomalainen mies on tuppisuu, eikä pysty sanomaan edes omaa nimeään ihmisjoukossa.
”Räkänokastakin mies tulee, mutta ei turhan naurajasta”.
Tämä sananlasku toimii erinomaisesti silloin, kun halutaan muokata suomalaista miestä totiseksi, tylsäksi ja räkää tippuvaksi surkimukseksi.
Ja sitten valitetaan, että suomalainen mies ei osaa olla esim. naisten seurassa ns. gentleman.
”Hiki laiskan syödessä ja vilu työtä tehdessä”.
Laiskasta tehdään naurettava ja ahkeruudesta hyve. Onko se näin?
Miten on suomalaisia lapsia kasvatettu?
Eräs hyvin toimiva keino on kasvattaa lapsia sanalaskujen avulla.
Muistan, kuinka usein alle kymmenvuotiaana pojankoltiaisena sain kuulla mm. tuon sananlaskun, joka kertoo turhan nauramisesta.
Sananlaskuja on paljon monenlaisiin tilanteisiin.
Olisiko teillä hyvät. nettifrendit hyviä tai paremminkin huonoja esimerkkejä siitä, miten suomalaisia lapsia ja miksei myös aikuisia on menneinä vuosikymmeninä opastettu elämisen taidossa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin tosiaa ,miun nuoruutessa käytettii paljo sananlaskuja.
äitin löys jokkaisee asiaa jonkuu. kurinpittoo oli tuttu,joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
äitin ol karjakko ja myö oltii taloissa töissä karjalan aikaan. hää ko ol hyvin temperamenttinen , niin riitaa tahto tulla isäntiin ja emäntäin kanssa, siin usein kuuli
kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
jalmarii ko moitin että hää ei puhu koskaa jos hänel ol jokkuu vaiva,vasta sillo se tuli tietoo jos vaiva näky ulospäin. hänel ol tapan käyttää sanontaa, jok vaivojansa valittaa on vaivojen sa vanki.
minusta moni sananlasku ei sovi nykypäivää, niinko tuo kuritus. lyömistä ei saa olla lapsille, sillä hyö oppii itsekin väkivaltaa.
onkohan suomalainen kansa pantu tuolla hiljaseks. puhuminen hopeaa vaikeneminen kultaa.sitäkää en kannata, ihmisten pitäs puhhuu ja nauraa turhan päiten.
turhan nauraminen oli enne hyvän tavan vastaista. kamalaahan se on ko ihmiselt ilo kielletää. nyt on onneks ymmärretty naurun tervehyttävä vaikutus, ko on perustettu naururyhmiikin.
mutta pitäshä sitä osata nauraa muutenkin,nauruhan on ihmises olemas, sitä ei tarvii opetella, kohan vaa avaa silmänsä ja mielensä sepposelleen.
tälle vuostuhannelle pitäs löytyy uuvet sananlaskut. mietelauseissa mie oon löytänt enenpi käyttöö sopivaa.
lapsen minnuu ärsytti ko äitiltäin löyty jokasee tekemisseeni "uskonkappale"värssy.siks vissii en ite niitä juur aikusena viljele.
terveisin lyyli
Olen samaa mieltä: "Tyhjän nauraminen", iloisuus, tekee hyvää terveydelle. Suomalaiset on perinteisesti pakotettu jo lapsuudesta asti olemaan hiljaa.
Ranskassa sanotaan leikillisesti: "Puhuminen on kultaa, vaikeneminen on rahanarvoista". ("Argent" tarkoittaa sekä hopeaa että rahaa.)
Amerikassa opetetaan lapset jo pienestä pitäen koulussa esiintymään ihmisten edessä. Jokainen oppi esiintymään, vaikka olisi miten ujo, kunhan harjoittelee. Suomessa ei opeteta sitä koulussa. Päin vastoin: "Olkaa hiljaa".
Ruotsissa small-talk ja kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen on jokaisen "velvollisuus". Suomessakin suomenruotsalaiset lapset kasvatetaan samaan tyyliin.
Voi olla, että nouseva sukupolvi on parempi kommunikoimaan kuin me vanhat, joille ujous olla esillä on varsin tavallista.
tyttölapsiin. En tunne montakaan sellaista pariskuntaa, jossa nainen olisi se tuppisuu.
Noista elämänohjeista. Kerronpa sen teille:
Elä elämäsi kuin teepannu. Vaikka se on kaulaansa myöten keltaisessa nesteessä, se senkun viheltää vaan.