Olen miettinyt rajun panikointini vaikutusta omiin lapsiini.Yritin mahdollisimman paljon salata sitä heille mutta pakosti he joutuivat todistamaan monia paniikkikohtauksiani.He ovat nyt jo aikuisia ja tuntuu että he koko ajan kantaisivat huolta minusta.Jos lähden matkalle he soittelevat kuinka selviän.Lääkkeiden avulla selviän ja olen siitä onnellinen.Olen sanonut heille älkää huolehtiko mutta tuntuu että varsinkin vanhempi pojistani on jotenkin henkisesti jäänyt suojelemaan minua.
Vaikutus lapsiin
Syyllisyydentunto
2383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on nyt 1v10kk poika ja mulla on ollu tosi pahoja paniikkikohtauksia ja vaikea masennus... Nyt oon siitä toivon mukaan toipumassa, sillä olin 3 viikkoa psykiatrisella osastolla ja alotin kunnon lääkkeet (Cipralex ja tarvittaessa Diapam).
Ongelma on seurannu mua jo 7 vuotta ja oon syöny eri lääkkeitä ja ravannu osastoilla... Nyt tuntuu, et oikee lääke on löytyny!
Suurin pelkoni on kans ollu, et jollain tapaa tartutan tän HELVETILLISEN tuskan rakkaaseen lapseeni, joka joutuu tätä raivoo ja hikoilevaa levottomuutta katsoon vierestä!!! Mutta onnekseni mielenterverveyslääkärini poikani nähtyään totes, että lapseni on hyvin aurinkoinen ja sosiaalinen utelias vesseli, eli ei hätää!!! Toistaseks... Pelkään, et joskus, jos en parane tästä, niin poikani joutuu tähän mukaan, enkä todellakaan halua sitä!
Onneks nyt löytyi oikea lääke... Käyn nyt jopa kaupassa ja jaksan taas suukotella ja halia lastani, mikä rupes ennen osastohoitoo oleen pakkopullaa... Niin pahalta, kun kuulostaakin!!!
Mutta ELÄMÄ HYMYILEE vielä mulle ja toivottavasti teillekin!!! :)
minullakin on ollut pelko että isompi tyttöni (5V)luulee että ihmiset ei voi olla koskaan yksin.koska äiti antaa sellaisen mallin.lapseni ei ole koskaan nähnyt kohtausta koska sairauteni on edennyt asteelle välttämis käyttäytyminen.olen aina asiat niin järjestänyt että mitään ei tapahdu.kysyin myös 5v tarkastuksessa lääkäriltä että onhan lapseni normaalin olonen...kuinka hullulle se kuulostaakin.lääkäri kyllä totesi että on hyvin luottavainen ja eloisa lapsi.huomaa että äiti huolehtii lapsesta eikä päin vastoin joka saattaisi käydä paniikki oireisen äidin ja lapsen kohdalla.se oli ihana uutinen.