Pohdiskelin tässä itsekseni kasvattajia. Itselleni kun on eteen sattunut kasvattaja, joka odottaa/toivoo, että koiraa käytettäisiin näyttelyissä. Jo osto tilanteessa kauppakirjaan kirjataan ylös tuo näyttelytoive.(Toki ymmärrän senkin jos koira näyttää tosi "menestyjältä" ja sitä ei sitten käytetä näyttelyissä, niin harmittaahan se varmaan kasvattajaa)
Toisessa tapauksessa kasvattajan nettisivuilla jo lukee (jos oikein kärjistän)että ei ole intressejä kasvattaa kotikoiria. Ajetaanko tässä juuri ihmisiä ostamaan paperittomia ns. "kotikoiria", koska odotukset kasvattajilta ovat suuremmat kuin ostajalla, joka haluaa pelkästään sen ystävän ja perheenjäsenen? Varmasti tämäkin on rotukohtaista ja riippuu varmasti myöskin rodun yleisyydestä.
Miten teillä muilla koiranomistajilla? Ja mielenkiinnolla odottelisin vastauksia myös teiltä kasvattajilta.
No meidän "näyttelykoirista" toiselle jäi pehmeä turkki joten kelpaamaton näyttelyyn ja toinen jäi pieneksi urokseksi joten taisi tuo näyttelyssä käynti jäädä lyhyeen. No kotikoiriahan minä halusinkin, kauppakirjan lisäyksistä huolimatta.
Toisessa tapauksessa kasvattajan nettisivuilla jo lukee (jos oikein kärjistän)että ei ole intressejä kasvattaa kotikoiria. Ajetaanko tässä juuri ihmisiä ostamaan paperittomia ns. "kotikoiria", koska odotukset kasvattajilta ovat suuremmat kuin ostajalla, joka haluaa pelkästään sen ystävän ja perheenjäsenen? Varmasti tämäkin on rotukohtaista ja riippuu varmasti myöskin rodun yleisyydestä.
Miten teillä muilla koiranomistajilla? Ja mielenkiinnolla odottelisin vastauksia myös teiltä kasvattajilta.
No meidän "näyttelykoirista" toiselle jäi pehmeä turkki joten kelpaamaton näyttelyyn ja toinen jäi pieneksi urokseksi joten taisi tuo näyttelyssä käynti jäädä lyhyeen. No kotikoiriahan minä halusinkin, kauppakirjan lisäyksistä huolimatta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ei kiinnosta, joten jos pentua hankittaessa tulisi eteen tuo näyttelytoive/vaatimus niin panisi kyllä etsimään toista kasvattajaa, jolla sitä toivetta/vaatimusta ei olisi.
Yhden kerran on tuollainen asia esiin noussutkin. Kasvattaja vaati että koiraa käytetään näyttelyissä, ja minä poistuin välittömästi. En kuitenkaan päässyt edes autolle kun minut kutsuttiin takaisin sisään. Ja kaupat syntyi ilman lisäpykäliä.
kun ei välttämättä (niinkuin ei minullakaan ollut) tietoa siitä kuinka paljon kasvattaja saa "vaatia" uudelta omistajalta.
Kyllä siinä varmasti moni ensikertalainen voi ajatella, että enhän minä rekisteröityä rotukoiraa voi saadakkaan kun en näyttelyitä halua harrastaa, hankimpa siis paperittoman, siinä ei näyttelyitä vaadita ja saan vielä koiran edullisemmin.
niinkin siinä voi käydä. Toisaalta noita kasvattajien vastauksia lukiessa voisi ajatella, että kuitenkin harvemmin.
JOS JOSKUS OIS NIIN MOLEMPIA SEKÄ NÄYTTELY ETTÄ KOTIKOIRIA JA SITTEN VIELÄ IRLANNINSETTEREITÄ JA SITTEN KÄVISIMME MM NÄYTTELYSSÄ MM RUOTSISSA JA ITALIASSA JA SAKSASSA JA SVEITSISSÄ JA PUOLASSA JA NORJASSA SAAKKA BERNHARDILAISTEN KERA
en kasvata näyttely enkä kotikoiria, vaan mahdollisimman terveitä rodunomaisia koiria. Jos joku yksilö on huomattavasti paremman näköinen kuin pentusisarensa, pistän sen ns. hetkeksi syrjään ja katselen sitä hieman kauemmin.
On ostajan asia mitä hän koiransa kanssa harrastaa vai harrastaako mitään.
Toki toivon jonkun vievän kasvattini näyttelyyn, mutta ehdottomasti en sitä vaatia voi, sillä koiran pitää olla omistajalleen ilon aihe eikä rasite.
Parhain onnistumisen tunne tulee ainakin minulle kun kuulen miten ihanan kaverin ovat minulta ostaneet, miten pitävät koirastaan ja miten älykäs ja osaavainen se on.
Silloin jos huomaan pennussa jonkin seikan, mikä rajaa sen ehkä menestymistä näyttelyissä mainitsen sen, ja kerron tämän olevan enemmän lemmikki tasoa.
Minä olen samaa mieltä että tärkeintä on terve koira, miksei koira voi olla sekä kotikoira että käydä näyttelyssä mitä eroa siinä on? Toinen asia on sekarotuiset mutta voihan nekin käydä epävirallisessa näyttelyssä. Itse en ole edellyttänyt pennunostajalta muuta kuin koiran hyvää pitoa, kiva kuulla kyllä jos joku on ollut näyttelyssä. Eihän se näyttely saa olla koiran elämän tärkein asia, käyn itsekin näyttelyissä mutta se on vain vaihtelua koiran elämään ja hauska harraste.
sillon kun kasvatin saksanpaimenkoiria,niin suullisesti sanoin kaikille pennun ostajille,että toivon jokaisen käyvän näyttelyssä ja kouluttavan koiran. No lähes kaikki kävi koirakoulussa,osa näyttelyssä ja joku kilpaili ja yksi aloitti kasvatustyön ja joitakin meni puhtaasti työkoiraksi.
Joten jokaiselle jotakin,mut ei pakolla.Eli kasvatin harrastuskoiria.
Kasvattaja tietenkin haluaa nähdä työnsä tuloksen,ja senhän näkee vain pentujen kautta. Kokenut kasvattaja näkee jo pennusta tuleeko siitä rakenteellisesti hyvä vai keskinkertainen.Joten kasvattaja tietenkin haluaa myydä sen pennun aktiivi harrastajalle.
Toisaalta on ihan sama mitä siihen kauppakirjaan kirjoittaa näyttelyistä tai kokeista,ne ei ole peruste hakea pentua pois jos omistaja ei käykkään näyttelyssä.
Kaikkihan on vapaaehtoista,kasvattaja voi vaatia mitä haluaa ja ostaja ostaa sitä mitä haluaa.
Ei voi sanoa,että kasvattaa näyttelykoiraa,koska koirasta näkee vasta pari vuotiaana lopullisesti onko se täydellinen vai hyvä.
En varmaan paljon valehtele jos sanon,että Suomessa rotukoirat ovat hyviä.
Ja toivon,että tämä paperittomien rotukoirian buumi on ohimenevä ilmiö.
Ja vielä, lähes joka rodussa löytyy pentuja myös kotikoiraksi. Ja joka pentueessa syntyy "ei huippu" joka kuitenkin on maailman ihanin kaveri.
Kasvattajat ajaa hinnoilla ihmiset ostamaan paperittomia koiria,ei sillä ette he vaativat näyttelyitä.
Kasvattajien pitäsi uskaltaa hinnoitella pennut,kukaan ei määrää että koko pentue pitäisi olla samanhintainen. Samoin pitäisi uskaltaa tehdä niitä edullisia paperillisia kotikoiria.Mutta nythän tehdään kalliita paperittomia koiria.
olen tasan sasmaa mieltä.Tiedän yhden kasvattajan joka hinnoittelee pennut ominaisuuksien mukaan.Musta se on hyvä juttu ja rohkeaa.Aina jää tällä tavoin hinnoitteluista spegulaatio vaara.
juuri sen halvemman hinnan vuoksi moni sanoo ostavansa just vaikka sen paperittoman puhtaan, niin moniko sitten ostaisi sen edullisemman kotikoiran, jota sitten käyttäisikin "jalostukseen"? Eihän kai kukaan osta noita paperittomia pentujentekomielessä, se ajatus vaan herää jossain vaiheessa, kun se oma koira on niin lutunen ja ihana.
Jos tällaisia "kotikoiria" sitten käytetään varsinkin rodussa, joka ei ole kovin runsaslukuinen, niin väkisinkin jo yksikin pentue vaikuttaa "laatuun". Käsittääkseni aika harva kasvattaja kuitenkaan rekisteröi noita kotimalleja EJ-rekkariin? Ainakin oman rodun kohdalla pennut on rekattuja jo ennen, kuin kaikki tutkimukset tehdään, eli väkisinkin näitä kotikoiria saa niin, että myös niiden pennut on mahdollista rekata.
Muuten olen täysin samaa mieltä kanssasi ja meillä oli toista koira harkitessa mielessä juuri tuollainen kotimalli, koska tuolloin olisi ollut niin helppo tehdä päätöksiä esim. nartun leikkaamisesta. Se että koira ei kelpaa jalostukseen, ei missään tapauksessa sulje pois harrastusmahdollisuuksia, ihan yhtä rakkaita nuo ovat virheillä tai ilman.
Sopimukseen lisättävät näyttelyvaatimukset eivät tosiasiassa kosketa ostajaa millään tapaa, joten se on se ja sama, vaatiiko kasvattaja näyttelyttämistä vai ei. Kasvattajan moka, jos myy lupaavan pennun kotikoiraksi. Lupaavat pennut tulisi myydä vain näyttelyistä kiinnostuneille, niin kaikki ovat onnellisia.
Minulle kasvattajana on tärkeää että kasvatan terveitä,hyväluontoisia ja kauniita koiria.
Pentujen myynnissä on tärkeintä, että saan pennuille HYVÄT kodit, jos joku on kiinnostunut näyttelyistä niin hyvä, mutta se ei ole välttämätöntä. Pyrin kuitenkin joka pentueesta saamaan ainakin yhden pennun näyttelykotiin.
kaikkein tärkeintä, että pentu saa hyvän kodin ja hyvän elämän. Toki sitä aina salaa toivoo, että sen ja sen kanssa lähdettäisiin nyt vaikka niihin näyttelyihin, tai ruvettaisiin harrastamaan jotain muuta. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa yhtään mihinkään, eikä meillä liioin kirjata mitään erikoisehtoja kauppakirjoihin.
meillä oli kirjattu aikamoinen liuta aiheita ja minä kuuliaisena tyttönä kun en raskinut edes itse alkaa trimmaamaan tuota huonoturkkista koiraamme kun kauppakirjassa luki, että koira on trimmattava kasvattajalla tai hänen suosittelemallaan trimmaajalla.
No viimeksi sitten kysäisin, että voisinkos alkaa itse koneella ajelemaan niin kyllähän se onnistui.
Samaten löytyi esim. aihe että koiraa ei saa myydä/lopettaa/luovuttaa ilman kasvattajan tietoa sekä kasvattaja on ensisijainen ostaja koiraa myytäessä.
Sitten oli vielä tämä että kasvattaja saa halutessaan käyttää koiraa näyttelyissä.
No voihan se olla että kasvattaja on nähnyt kaikenlaisia ostajia, ja halusi todella vain varmistaa ostajan kunnollisuuden.
Ensikertalaisena tuntui vain aika hurjilta vaatimuksilta (onko se koira minun, vai?)
tuollaisilla vaatimuksilla. Minä koiran omistajana päätän sen käyttötarkoituksesta ja kun paperit ovat minulla, ei kasvattajalla siihen mielestäni voi enää olla mitään oikeutta.
kyllä todellakin! Onhan se trimmauskin jo aika pala, jos aattelee, että esim. hakee koiran 500km. päästä ja kasvattaja suosittelee jotain ittestänsä kauempana asuvaa, niin jo tulee kalliiksi se trimmaus matkakustannuksineen päivineen. Kyllä mulla on sellainen ajatus, että kun koira on maksettu, niin on täysin omistajan päätettävissä, missä sen nyt esim. trimmauttaa ja mitä sen kanssa häärii. Trimmaan ja autan kyllä muissakin jutuissa, jos omistaja niin haluaa, mutta jos aattelee, että laittas lukuisia ylimääräisiä ehtoja siihen kauppakirjaan, niin eihän se koira siinä tapauksessa omalta voisi tuntua, kun kasvattaja huohottaa suurinpiirtein niskaan koko ajan.
vai kovin nuori vielä kasvattajan kivikkoisella polulla?
Karkeakarvaisia nypittäviä kun omat kasvattini ovat olen hakenut uusille omistajille mahdollisimman lähellä heitä olevan paikan joka osaa trimmata Griffonin turkin ja minulta vielä lähtee seikkaperäinen ohje kuvineen matkaan.
Mutta siihen sopimukseen palatakseni, itse en olisi tuollaista allekirjoittanut.
nuoresta kasvattajasta kyse vaan erittäin intensiivisesti rodun parissa työskentelevä kasvattajasta (jalostustoimikunnassa ym.).
No onneksi, "pelottelua" ehkä tuo kaikki, koska tulen toimeen kasvattajan kanssa ja hän on ihan ok tyyppi. Silloin kun soitin ensikertaa hänelle ja kysyin pennuista, oli hän minulle jopa aavistuksen töykeä kysyessään että tiedäthän, että kyseistä rotua trimmataan tietyn väliajoin, no itse olin ottanut rodusta selvää kaiken mahdollisen, perinnöllisistä sairauksista lähtien...
Minäkin kirjaan kauppakirjaan ehdon, että kasvattajalle ilmoitetaan, jos koira vaihtaa kotia, sairastuu perinnölliseen sairauteen tai kuolee. Lisäksi suusanalliseti sovimme, että olen etuoikeutettu ostamaan koiran takaisin kodinvaihtotilanteessa. Koulutuksiin ja näyttelyihin toivon myös pennun ostajien osallistuvan. Suusanalliseti, ei kirjallisina ehtoina.
Haluan tietää, missä pentueeni menevät ja mitä niille kuuluu koko niiden elämän ajan.
Pitäviähän nämä ehdot eivät lain mukaan ole. Mielestäni eivät kuitenkaan kohtuuttomia.
yhteydenotoista. Vaan tuntevat olonsa jollakin tavalla tukaliksi. Monet ajattelevat koiran ostettuaan ettei kasvattaja kuulu kauppaan, kun koira on maksettu. Itselle ei tullut tällaista ostajaa vastaan, mutta jos huomaan jonkun olevan haluton pitämään yhteyttä minuun päin jätän rauhaan, ja ollan jääty siihen joulukortti asteelle. Kuitenkin kasvattieni omistajat tietävät, että minulle voi soittaa koira asioissa vaikka yöllä.
Meillä tehdään niin, että jokaisesta pentueesta pyritään saamaan (mikäli hyviä pentuja) ainakin yksi uros ja yksi narttu näyttelykoteihin.
Minusta on tärkeää, että jokaisesta pentueesta ainakin pari saataisiin mahdollisesti jatkojalostukseen, mutta on myös tärkeää myydä näitä pelkkiä kotikoiriakin.
Minulla ei ole intressejä kasvattaa pelkkiä kotikoiria, koska minusta se ei ole "hyvää kasvattamista". Toisaalta, näyttelykoteja voi olla vaikeampi löytää ainakin meidän rodusta, ja monesti nämä pennut meneekin sitten ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan jollekin tutulle tai puolitutulle sijoitukseen.
No eihän ne minunmielestä ilmaiseksi mene, jos ne sijoitukseen menee??
jos ja kun siinä varaus- ja kaupantekohetkellä ovat niin tottavie kiinnostuneita niistä näyttelyistä ja lupaavat mennä jne. Vaan kun sitten pitäisikin näyttää toteen ne lupaukset, niin.......
Niinpä niin, mutta ostajan entisistä koirista voi päätellä jotain - onko niiden kanssa harrastettu ja kuinka ahkerasti. Jalostustietokanta se on ihana asia, sieltä kun voi historian tarkistaa.
Kolmesta viimeisestä pentueesta olen sijoittanut 5 koiraa ja yhden jättänyt itselleni kotiin. Näistä 5 olen vain yhdestä ottanut vakuusmaksun.
Kyllä ne minusta on ilmaiseksi mennyt. Lisäksi kun tulee vielä kymmenet näyttelyt ja sitten vielä terveystutkimukset päälle...
Mutta, tyytyväinen olen ollut näihin sijoituskoteihin. Koirat on hoidettu erinomaisesti, hommat toimii hyvin. Koirista on tullu valioita. Taas olisi yksi uros etsimässä näyttelykotia tai sijoituskotia, mutta vielä ei ole tullut vastaan.
on perheellä kaksi koiraa ja muutaman kerran käytetty näyttelyissä. Ei mitään erikoista, pienissä näyttelyissä muutenkin. Eikä pahemmin tarvettakaan sillä molemmat koirat ovat metsästyskoiria. Onhan se tietysti jotenkin mukavaa käyttää sitä omaa koiraa näyttelyissä ja näyttää muille mitä se osaa, ja kuinka mahtava yksilö se on, mutta itse en ainakaan pidä mitenkään välttämättömyytenä.
Mutta jokainen tyylillään:)