Onko kenenkään ex mies koskaan oma aloitteisesti eron jälkeen tarjoutunut auttamaan, esim. siivouksesssa,auton korjauksessa, ylimääräisiä lastenhoitovuoroja, tai koululaisien läksyjen auttamista, ym? Tai onko hän koskaan kysynyt että pärjäättekö rahallisesti et ois lainannut tai antanut rahaa, ostanut lapsille jotain suurempaa tavaraa tai vaatteita? Onko ex mies koskaan vienyt teitä oma aloitteisesti vaikka hampurilaiselle, johonkin syömään, uimaan lomalle tms?
Onko teillä yhteistä aikaa eron jälkeen ollut vai onko kaikki loppunut kuin seinään?
Pystyttekö toimimaan yhdessä vaikka olette eronneet?
Taitaa olla aika harvassa aikuismainen käytös. Tilalle on tullut syyttely, haukkuminen, kiusaaminen ja inho? Miksi?
Onko teillä yhteistä aikaa eron jälkeen ollut vai onko kaikki loppunut kuin seinään?
Pystyttekö toimimaan yhdessä vaikka olette eronneet?
Taitaa olla aika harvassa aikuismainen käytös. Tilalle on tullut syyttely, haukkuminen, kiusaaminen ja inho? Miksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että toimii kaikki vielä, itsellä juuri tuo tilanne edessä!
ns. helppo, toiset osaavat pitää tunteensa vaan "paremmin kurissa". Se ken tuntee itsensä petetyksi, laittaa yleensä kapuloita rattaisiin ja toinen saattaa vastata samalla mitalla.
Tosin minua ei kiinosta pätkääkään mitä ex-puolisoni huseeraa, ainoa kiinnostuksen kohde on lapset, että heillä on kaikki ok.
Kymmenen vuotta ollaan oltu erossa, ja tultu toimeen. Esim. isä on joka jouluaatto tullut meille illalla. Samoin kaikki lasten juhlat. Jos lapsilla tai minulla on isälle asiaa tai näytettävää, niin vain soitto isälle, joka on tullut käymään iltakahvilla. Samoin minä voin mennä koska vain kahville sinne, jos on asiota puhuttavaksi.
Kun lapset olivat pieniä, ex tuli lastenvahdiksi jos minulla oli illalla jokin meno.
Nykyinen mieheni soittelee ex:lle jos on asiaa, tai toisin päin. Tulevat ihan hyvin juttuun, käyvät yhdessä esim. lasten harrastusten talkoissa. Ex on ollut meillä muuttotalkoissa ja auttanut remontissa. Samoin nykyinen mieheni on ollut auttamassa ex:ää. Yhtäaikaa ollaan käyty yhteisen kummilapsen synttäreillä, jne.
Sanomista on ollut välillä paljonkin, mutta periaatteessa hommatoimii hyvin.
Aikuiset voivat miettiä omaa käytöstään ja sen viestiä lapsille.
En koe että ex-mieheni tehtävä on auttaa minua - hänellä on oma perhe ja omat kuviot. Vastaavasti minulla on oma perhe ja toimiva tukiverkosto. Olisi lapsellista odottaa toiselta enää eron jälkeen mitään lojalisuutta tai empatiaa. Lapset tietysti asia erikseen - he ovat osana sekä exän että minun perhettä. Lasten asioista keskustellaan s-postitse jos on tarvetta.
Valitettavasti moni nainen haluaa eron jälkeen vielä pitää kiinni miehestään vaatimalla erilaisia palveluita ym. "lapsen edun" nimissä.
"Onko kenenkään ex mies koskaan oma aloitteisesti eron jälkeen tarjoutunut auttamaan, esim. siivouksesssa,auton korjauksessa, ylimääräisiä lastenhoitovuoroja, tai koululaisien läksyjen auttamista, ym? Tai onko hän koskaan kysynyt että pärjäättekö rahallisesti et ois lainannut tai antanut rahaa, ostanut lapsille jotain suurempaa tavaraa tai vaatteita? Onko ex mies koskaan vienyt teitä oma aloitteisesti vaikka hampurilaiselle, johonkin syömään, uimaan lomalle tms?"
Kaikkiin vastaus kyllä! Vasta eri osoitteisiin muutetuamme, mies huomasi, mitä on käsistään laskenut...pikkuhiljaa kuviot muuttuivat ja palasimme yhteen takaisin, eikä oo tarvinnut katua.
siis minut, ei pelkästään lapsia. Mutta tämä muu apu on ollut nirkosta, kun miehellä on ns. peukalo keskellä kämmentä ja minä osaa paremmin monta tällaista "miehistä" puuhaa kuin hän. Pitkässä juoksussa kaikki näkemiset sun muut yhteydenpidot vähenevät ja vähenevät, mikä on ihan hyvä.
Pitkässä juoksussa? Sellaista ilmausta ei ole suomen kielessä ollenkaan, joku kääntäny enkusta, ja väärin.
Hirtettäköön munistaan se, joka tuollaisen sanaparihirviön on ekana suustaan päästänyt! Tietävätköhän esim. poliitikot, miten typerältä he kuulostavat, kun käyttävät tuota ilmausta!
Ajattelen sen olevan merkitykseltään
pitkä juoksuaika , joka taas on tutumpi sana koiran omistajille. Tosin juoksuaika on yleensä narttukoirilla, mutta voi sitä sanoa miehestäkin.
eli miehellä on juoksuaika venynyt pitkäksi, naiset kiinnostaa, baarit kiinnostaa.
Kun juoksuaika loppuu, mies rauhoittuu.
(jos loppuu ikinä)
Ennen kuin lähti avoliitostamme muualle exäni sanoi, ettei aio edes muuttaa kovin kauas, koska ei halua luopua lapsestaan. Silloin ajattelin, että puhukoon mitä puhuu, mutta elämä on näyttänyt tämänkin asian toteen. Ja kuinkas ollakaan, lapsia onkin kaksi, sillä huomasin olevani raskaana juuri kun ero tuli ajankohtaiseksi. Että on sitten pojallekin miehen mallia. Mutta siivousapua - ei hitossa! Eihän exä kotonakaan ollessaan juuri muuta tehnyt kuin silloin tällöin ruokaa laittoi (itselleen iltamyöhällä kaljalta palatessaan). Loma-aikoina hän kyllä matkustaa lasten kanssa yleensä viikoksi jonnekin, maksaa elarit ajallansa ja vanhemman lapsen harrastukseen liittyvät maksut. Ei valittamista sen suhteen. Mutta erotilanteessa minulle oli se ja sama, jäisikö hän maisemiin vai ei, otin sen melkein sillä tavalla, että hän halusi jäädä lähelle minua valvoakseen tms. No, valvokoon. Jos oli odotuksissa, että alkaisin käyttäytyä jotenkin hillittömästi niin eipä ole paljon kostunut. Tiedän että häntä harmittaa suunnattomasti, ettei hän tiedä minun henkilökohtaisesta elämästäni juuri mitään - eikä siinä ole juurikaan mitään tietämistä, ei a-ongelmaa, ei vaihtuvia miehiä, ei mielenterveysongelmia...
Että siis toimii ja 'toimii'. Älä huoli, pärjäät kyllä, jos itse tahdot!