Tyttölapset kasvavat neidoiksi, suuntaavat viikon lomille Turkkiin ja lopun voi lukea näistä ketjuista. (Ja suomipoijjaat suuntaavat lomareissuille Aasiaan, useimmiten Thaimaaseen). Ulkomailla työkomennoilla jatkuvasti olevana ja eri kansallisuuksiin, rotuihin kantapään kautta, työelämässä tutustuneena, ihmettelen kovasti nuorten suomalaisten naisten (kaikenikäisten miesten) mieltymistä tummiin, uskonnoltaan, kulttuuriltaan kovin erillaisiin miehiin (ja naisiin). Jos kovasti haluttaa löytää ulkomaalainen puolisoksi, kannattaisi hakeutua töihin ulkomaille esim Saksaan. Varmasti saisi parempaa perspektiiviä erillaisiin kansallisuuksiin arkipäivän elämän kautta, kuin suinpäin lomareissulla menettää järkensä ulkomuodoltaan "komeaan" urooseen (viehkeään naaraaseen) ja vielä tuoda heitä tänne Pohjolan räntäsateeseen. Sama pätee näihin aasiattariin. Jotenkin heidänkään piirteensä, pienuutensa ja erillaisuutensa ei kuulu karskiin, kylmiin pohjoisen olosuhteisiin. Kannattaisi tosiaan tehdä tutustumisreissuja ulkomaiseen arkipäivän elämään, vältyttäisi monenlaisilta ongelmilta ja ihmissuhde draamoilta, pettymyksiltä.
Turkki-Suomi ottelu jatkuu, jatkuu...
someone else
232931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sullahan niitä ongelmia taitaa olla, en nyt oikein usko että kukaan tarkoituksella hakee ulkomaalaisen puolison. Siinä vaan sitten käy niin.
Itse en varta vasten ole hallunnut, mutta satuinpa rakastumaan, niin kuin on varmaan muillekin käynyt.
Anna suomalaisten ihmisten mennä ja ottaa puolisonsa mistä haluaa, mitä se sulle kuuluu???
Esität jotain kaikkitietäväistä, mene itse Saksaan, jos saat jotain kiksejä sieltä!!!
"en nyt oikein usko että kukaan tarkoituksella hakee ulkomaalaisen puolison. Siinä vaan sitten käy niin"
No niin varmaan! Jääkö kaveri siis ihan vahingossa matkalla hihaan roikkumaan ja sitten matkustaakin mukana Suomeen vaikka et halua??
Siinä kun ei nyt vaan käy niin jos ei itse halua!!
No mut jos haluaa, mitä se sulle kuuluu? Hanki elämä!!
Tarkoittaako "hanki elämä" samaa kuin mene turkkiin ja hae mies sieltä?
Tiedoksesi vain, että elämää löytyy kyllä turkin ulkopuoleltakin ja varmasti parempaakin sellaista!
Mitäs muuten nämä turkki-maahanmuuttaja-aviomiehet sitten tekevät työkseen Suomessa (muuta kuin notkuvat Hgin rautatieasemalla/tunnelissa) vai hankkivatko he sen elämän meidän veronmaksajien kustannuksella???
turkin ja thaimaan matkoille meneekin yleensä lähinnä kaikki se porukka joiden koulutus on jääny elämäänkouluun tai enintään ammattikouluun. Nää on alempien sosiaaliluokkien juttu.
Mutta eihän sillä koulutuksella/sivistyksellä/kulttuurilla ole MITÄÄN väliä kun sillä lutusella kehitysmaasta raahatulla miehellä on SYDÄMEN SIVISTYSTÄ!.
Että minua oksettaa tuollainen romantisointi, kylmää järkeä peliin näissä asioissa. Miksi niitä miehiä pitää raahata kehitysmaista, tai jopa suomen maaperällä valita niitä kehitysmaasta tulleita? Eikö kelpaa esim.saksalainen?
Eikö ole tarpeeksi eksoottista? Eikö ole tarpeeksi riskejä? Liian samanlainen? Liian haastava? Eikö lähde tarpeeksi helpolla?
Niin ja en oikein usko että koulutuksella on aina tekemistä asian kanssa, minun tuttavapiirissäni ainakin kaksi opettajaa joilla luulisi että järki edes jotenkin pelaa ovat itselleen jonkun etiopiasta tulleen hankkineet, juttuhan meni poikki aika äkkiä mutta kumma kyllä naimisiin kerkisivät ja lapsenkin tekivät.
Kuten kaikissa suhteissa.. sitä kylmää järkeä tarvitaan, näissä moku suhteissa uskaltaisin väittää että keskimäärin enemmän sitä tarvitaan kuin vaikka suomi-ruotsi tai suomi-saksa suhteissa. Ja tällä en nyt vihjaa että aivot saisi nollaan kääntää jos kotimaasta miehen löytää, en todellakaan.
...samaa mieltä. Eipä tällä palstalla (lomaromanssit) hehkuttelekaan muut kuin juuri noissa kahdessa mainitussa maassa käyneet ja heidänkin ainoa puheenaihe on poikkeuksetta tapaamiensa miesten/naisten sukuelinten suuruus/pienuus tai sitten etsintäkuulutetaan baarimikkoja, jotka ovat vääntäneet jotain pirtelöä ja tarjonneet sen ilmaiseksi ja sitten ollaankin jo aivan rakastuneita! Kertoo siis aika paljon näissä maissa matkustelijoiden sivistyneisyydestä/naiviuudesta.
vitun kateellinen paska. OOko vankilavenkula runnkkari kun et päässe makalle homo. paska
sinne kulku kouluun opettelee miten saadan passi juntti, kai sä osaat lukee. vai onko sulla äitis kanssa jako sä kirjotat ja äitis lukee hame helma oot
tekemistä jutun kanssa. Kun järki loppuu niin perse ottaa yli, niin se on ollut jo vuosituhansia ja ihminen ei aina jaksa kehitykseen sopeutua niin sitä pakenee kaltaiseensa porukkaan (älyllisesti). Oon samaa mieltä että hölmöt ja alaälyiset hakee ja kirjoittelee tänne panoistaan. Ei kukaan normaali panoistaa ilmoita netissä. MUTTA MUILLE MATKAILIJOILLE TOIVOITAN ANTOISIA MATKOJA EXOOTTISIIN KOHTEISIIN NIIN TURKKIIN KUIN TAIMAAHAN TAI MINNE IKINÄ MENETTEKIN. JUOPOT JA HUORAT PYSYKÄÄ KOTONA...
empiirisesti puolsivat esitetyn hypoteesin paikkansapitävyyttä, hehe.
käytä suomea vaan älykääpiö ei mee iltas sanakirjan kanss kokeellisesti kokemuks.... olettamus olis sulle helpompaa
Empirismissä on lähtökohta, että ensin minulla on käsite, näkökulma, ja sillä ja sen kautta voin tietää maailman asioita, objekteja. Eli empiristille ei ole reaalimaailma olemassa tietämiseni ulkopuolella, maailma on siten suppea, ja se on siten aktuaalisia, arjen tapahtumia ja siinä havaittuja empiirisiä säännönmukaisuuksia. Esim.: miksi potilas on puhumaton aina näissä tilanteissa? Vastausta haetaan näistä tilannetekijöistä tai jostakin erityisestä luonnonomaisesta aiheuttajasta, joka tällaisen säännönmukaisuuden aikaansaisi. Kun kriittisen realismin lähtökohta olisi, että puhumattomuus on joku näkyvä tapahtuma, eikä ollenkaan potilaan elämän ainoa ja keskeinen elämisen ja toiminnan muoto jolloin sitä ei olisi mielekästä edes selittää ennen (jos ollenkaan) kunnes potilaan elämän monet elämän ja toiminnan ehdot on tiedossa.
Empirististä tieteellistä ja yleensäkin empirististä tietämisen ongelmaa voidaan valaista seuraavasti:
Kun ihminen tässä empirisistisessä tietämisen käsityksessä toteaa, että on olemassa 'koira' tai 'Pekka on iloinen', se on jo itse reaalimaailmaa, vaikka toisen filosofian ja erityisesti Kantilaisen perinteen filosofiassa tämä on vain kokemuksia, ei mitään maailman reaalimaailmaa sinänsä. Kokemukset ovat siis kokonaan eri asia kuin maailman asiat, kyseessä on se ongelma, kun minulla on yksityinen asia (kokemus kun on asia tässä löysässä merkityksessä) ja maailmassa on yleisiä asioita, eli mikä on yksityisen ja yleisen suhde? Reaalimaailma on tai sen on oltava jotakin yleistä jotakin yksittäisten havaintojen, kokemusten, intuitioiden takana, se on maailman tosiasioita, muutoksia, voimia maailman moninaisuudessa. Jos sellaista maailmaa ei olisi, ei olisi mitään yleistä tietämisen pyrkimystäkään, olisi vain yksittäisiä kokemuksia aistillisina, mutta niitäkään ei voitaisi tietää, siis tietää muutoin kuin aistia.
Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan').
Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan').
olevasi täysi empiristi hypoteetiesi kanssa joita et edes ymmm ymmmm.....ju...ju....empitist lempi joo hypoteetisesti mahdollinen vaan ei tapahtunut joo kirjoita joitan muita viksuja juttui joita opit ala-asteella jooha jooohhhaaaannnnnnn ihan totta toi on nastaa hopsan kopsan
oot noin viksu vaikka aluksi
1. Millainen on teorian ja käytännön välinen suhde empiiris-analyyttisessä kasvatustieteessä?
2. Mitkä ovat modernin opetuskäsitteen keskeiset piirteet?
3. Millaisena on nähty teorian ja käytännön suhde hermeneuttisen pedagogiikan perinteessä?oot noin viksu vaikka aluksi
opettele kirjoittamaan oikein. On tuskaista lukea tuonmoista kirjoitusvirhe "paskaa".
Empiristisen filosofian tietäjä ei siis tiedä, että 'Pekka', hänen täytyy vielä tietää, miksi ei 'Pekka', millä ehdoin että 'Pekka'. Siis, että joku 'Pekka' on, mutta tarkoitammeko, että (1) Pekka on maailmassa olemassa, siis (2) Pekka on vieläpä reaalina tai todella oleva asia maailmassa, vai tarkoitammeko, että (3) minulla on ajatus, käsite, mielikuva 'Pekka', joka tulee mieleeni, mutta en tarkoita tai se ei minua kiinnosta, että 'Pekka olisi reaalina olemassa, Pekka on ainakin minulle kokemuksissani olemassa ja se on yhtä tärkeämpää tai jopa tärkeämpää, kuin se, onko Pekka reaalina olemassa maailmassa tietämiseni ulkopuolella ollekaan? Vai tarkoitanko, että (4) käytän sanaa 'Pekka¨', jossakin kielen, kulttuurin, sen sopimusten mukaisella tavalla? Vai tarkoitanko, että (5) käytän sanaa 'Pekka' tietyllä omassa kontekstissani heräävällä, luomallani ja omia asioidentilojani (ja mahdollisesti myös maailman yleistä tilaa) vastaavalla tavalla? Vai tarkoitanko, että (6) käytän kieltä 'Pekka', jossakin maailman reaalivoimien minulle antamalla deterministisellä ja yleisellä tavalla, en siis kontekstistani heräävällä tavalla (esim. 'se on joku jumaluus, joka minussa puhuu, minä en puhu henkilönä ja tarpeineni ollenkaan').
Sinähän se fiksu olet, ooh, olen ihmeissäni. Miten joku osaa noin hienoja sanoja!
Ja miten nämä esittämäsi kysymykset liittyvät mihinkään? Ihan kiva, että olet päässy kasvatustieteiden perusopintoja lukemaan, kyllä sun täytyy olla tosi fiksu!
Jospa ihan laskeutuisit sieltä korkeuksistas...
toi on pelkkä provo kaikkien näiden viisaiden provoejen joukossa, jos et tajunnut
toi oli vain provo noiden muiden viisaiden dido joukossa jos valaisen sen verran .... piti olla itsestään selvyys tällä palstalla