Olen 40v mies onnellisesti naimisissa, pari lasta ja noin. Syrjähyppään aina tilaisuuden tullen, joka minulle tarkoittaa kerran pari vuodessa. Mitään haittaa en tästä ole huomannut olevan vaan päin vastoin. Rakkaus vaimooni on lujittunut entisestään ja seksielämämme on saanut kaivattua piristystä.
Homma toimii loistavasti koska ymmärrän olla jäämättä kiinni. Jälkiä ei saa jättää eikä epäilyksiä herättää sillä silloin koko homma kääntyisi itseään vastaan.
Pettäminen on mielestäni jotain ihan muuta, jos esim. elättäisin rakastajaa perheemme rahoilla niin tämä olisi törkeää pettämistä.
Käykää vieraissa jos siltä tuntuu, mutta älkää olko niin tökeröitä että paljastutte.
Syrjähypystä ei saa jäädä kiinni.
The Watcher
44
11996
Vastaukset
- Pilvi
On siinä meillä isä-ihminen ja aviomies. Olet kyllä säälittävä tapaus, harmi ellei vaimosi näe sitä. Lapsesikin saavat oikein hyvän mallin sinulta. Kaipa sinäö 40 vuoden kokemuksella oot oppinut valheilla olevan lyhyet jäljet?
No, ehkä sinäkin opit kunnioittamaan itseäsi ja perhettäsi ennen kuin on liian myöhäistä. Musta on köyhää pelata tuollasia sairaita pelejä OMAN PERHEEN KUSTANNUKSELLA! Mutta ei kai se perhe ja lapset kaikille mitään merkkaakaan. Surullista. - valtenpoika
kun tarpeeksi kauan harrastaa syrjähyppyjä, niin varmasti jää kiinni.ennenpitkää tulee syrjähyppy ilmi..jää jälkiä..kaverit levittävät tietoa,joka varmuudella kantautuu kumppanin tietoisuuteen.
- Nainenkin
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni! - Plörp
Nainenkin kirjoitti:
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni!En usko, että "empaattinen, mukava, kunnollinen ja kiltti" ihminen noin ainakaan katumatta voisi tehdä, sillä sellaiselle omantunnon tuskat kasvaisivat suuremmiksi kuin hetkien ilot jo ensimmäisen kerran jälkeen, vaikkei hän kiinni uskoisi ikinä jäävänsäkään. Sori nyt vaan.
- AnBelFel
Nainenkin kirjoitti:
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni!Tyypillinen elämän sankari olet sinä. On hienot puitteet, kauniit kasvot, ihanat lapset ja nousukas ura. Elämäsi hymyilee ulkoisesti, etkä sinä ole valmis tunnustamaan edes itsellesi, että jokin alue elämässäsi ei olekaan kunnossa. Eihän menestyjä myönnä.
En epäile ollenkaan, ettetkö pystyisi pitämään tekosiasi salassa. Monia ihmisiä tavattuani olen vakuuttunut, että suurin osa pettäjistä ei jää kiinni. Kysykää lisää, jos haluatte: tiedän aivan hulvattomia tarinoita naapuruksista, uskovaisten yhteisöistä, työkavereista, ikuisen uskollisuuden vannojista jne.
Sinä olet siis voittajatyyppi. Petät saadaksesi itsellesi uusia, kivoja kokemuksiasi. Sinä ja sinä. Sinä saat pettämisestä paljon voittoa. Mutta sinä teet sen toisten tunteiden kustannuksella. Näin on, vaikkei miehesi koskaan saisi tietääkään. - Nainenkin
Plörp kirjoitti:
En usko, että "empaattinen, mukava, kunnollinen ja kiltti" ihminen noin ainakaan katumatta voisi tehdä, sillä sellaiselle omantunnon tuskat kasvaisivat suuremmiksi kuin hetkien ilot jo ensimmäisen kerran jälkeen, vaikkei hän kiinni uskoisi ikinä jäävänsäkään. Sori nyt vaan.
Olen empaattinen, mukava, kunnollinen ja kiltti. Ulkoisesti ja muutenkin, ilman epäilystäkään. Olen niin empaattinen, että itkettää. Myötäelämisen kykyä olen saanut liikaakin. Ihminen voi todellakin edustaa juuri noita kaikkia ja silti pettää. Omatunto on silti eri asia, siitä en puhunut mitään. Miten ihmeessä määritellään missä kohtaa kenenkin omatunto alkaa soimata? Kukaan toinen ei voi sitä tietää. On olemassa yleisiä moraalisia rajoaja, mutta jokaisella on kuitenkin omansa. En puhunutkaan katumuksesta, enkä kiistänyt, etteikö sevoisi olla yksi jokaisen tuntevan ajattelevan ihmisen tunteista. Jokainen on kuitenkin itse itselleen vastuussa tekemisistään. Jos itsensä kanssa pystyy elämään, on elämä jo jotenkin uomissaan. Aikuisen erottaa lapsesta se, että aikuinen hallitsee ulkoiset tunteensa ja pystyy kyllä elämään niiden kanssa.
- Nainenkin
AnBelFel kirjoitti:
Tyypillinen elämän sankari olet sinä. On hienot puitteet, kauniit kasvot, ihanat lapset ja nousukas ura. Elämäsi hymyilee ulkoisesti, etkä sinä ole valmis tunnustamaan edes itsellesi, että jokin alue elämässäsi ei olekaan kunnossa. Eihän menestyjä myönnä.
En epäile ollenkaan, ettetkö pystyisi pitämään tekosiasi salassa. Monia ihmisiä tavattuani olen vakuuttunut, että suurin osa pettäjistä ei jää kiinni. Kysykää lisää, jos haluatte: tiedän aivan hulvattomia tarinoita naapuruksista, uskovaisten yhteisöistä, työkavereista, ikuisen uskollisuuden vannojista jne.
Sinä olet siis voittajatyyppi. Petät saadaksesi itsellesi uusia, kivoja kokemuksiasi. Sinä ja sinä. Sinä saat pettämisestä paljon voittoa. Mutta sinä teet sen toisten tunteiden kustannuksella. Näin on, vaikkei miehesi koskaan saisi tietääkään.Ei minulle ole mikään ongelma myöntää, ettei maailma ole täydellinen, eikä oma elämäni. Siitäkö tässä muka oli kyse?
Olen kenties mainitsemasi menestyjä, kaikilla elämänalueilla.
Olen samaa mieltä, ettei suurin osa pettäjistä jää kiinni. Ja vielä suurempaa osaa ei kukaan koskaan saa tietää, et edes sinä.
Petän monestakin syystä. Tuo on yksi niistä.
Ja minä ja minä. Ihminen on luonnostaan itsekäs ja minä olen juuri se tuttavasti josta et ikinä käyttäisi adjektiivia "itsekäs". Usko pois.
Kerropa mikä on se kustannus jonka muut tästä maksavat?
Kun kerran mieheni kuolee pitkän ja onnellisen liittomme päätteksi eikä koskaan saanut tietää, mitä hän tästä maksoi? Ei mitään. Sai kenties himpun verran onnellisemman ja tyytyväisemmän vaimon. Jos se on tästä kustannus, olkoot. - aikuinen täysipäinen nainen
Nainenkin kirjoitti:
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni!Rakkaudesta et ikävä kyllä tiedä mitään, edes tuohon ikään! Olethan itsekeskeinen oman etusi tavoittelija pelkästään..
Ihmettelen, jos hyväksyt puolisollesi saman? Tuskin!
Pettämisesi on oma valintasi, mutta tuon rakkaus-fantasiasi saat/voit kyllä unohtaa! - AnBelFel
Nainenkin kirjoitti:
Ei minulle ole mikään ongelma myöntää, ettei maailma ole täydellinen, eikä oma elämäni. Siitäkö tässä muka oli kyse?
Olen kenties mainitsemasi menestyjä, kaikilla elämänalueilla.
Olen samaa mieltä, ettei suurin osa pettäjistä jää kiinni. Ja vielä suurempaa osaa ei kukaan koskaan saa tietää, et edes sinä.
Petän monestakin syystä. Tuo on yksi niistä.
Ja minä ja minä. Ihminen on luonnostaan itsekäs ja minä olen juuri se tuttavasti josta et ikinä käyttäisi adjektiivia "itsekäs". Usko pois.
Kerropa mikä on se kustannus jonka muut tästä maksavat?
Kun kerran mieheni kuolee pitkän ja onnellisen liittomme päätteksi eikä koskaan saanut tietää, mitä hän tästä maksoi? Ei mitään. Sai kenties himpun verran onnellisemman ja tyytyväisemmän vaimon. Jos se on tästä kustannus, olkoot.Asia on ihan OK, jos pystyt ajattelemaan noin. Ja olen samaa mieltä siitä, että aikuisen täytyy pystyä pitämään tunteet kurissa jne. (vrt. vastaus, jonka osoitit toiselle ihmiselle.) Mutta jos elämäsi perusta, suhde elämäsi tärkeimpään ihmiseen, on valheellinen, miten voit elää asian kanssa? Ainakin minun mieheni tuntee minut niin hyvin, että hän huomaa jo hiusten asennosta, jos minua painaa joku.
Uskon, että olet ulkoisesti empaattinen, ihastuttava ja mukava. Mutta jos sen kaiken alla on jatkuva valheellisuus, onko ihanuutesi minkään arvoista? Muiden silmissä elämäsi on kadehdittavaa, mutta eikö sinusta tunnu vähintäänkin hölmöltä.
Kerroit rakastavasi miestäsi, ja se ihmetyttää, kuinka siinä tapauksessa petät. Tiedän kyllä, että rakkaus on moniulotteista, eikä tässä maailmassa edes kaikki perustu rakkauteen. Ja jos et itse koe, että suhteenne arvo kärsii tempuistasi niin mikäs siinä. Perustelit kyllä aika pätevästi, vaikken moraaliasi ymmärrä vieläkään.
(Ole tarkkana muuten kun pistät tietokoneesi kiinni, ettei nimimerkkisi ole tallentunut koneelle. Sulje myös selain. Miehesi voi käydä myös kotikoneeltanne näillä sivuilla: ainakin meillä kaikki nimimerkit tallentuvat. Vai oletko edes kotona...) - AnBelFel
Nainenkin kirjoitti:
Ei minulle ole mikään ongelma myöntää, ettei maailma ole täydellinen, eikä oma elämäni. Siitäkö tässä muka oli kyse?
Olen kenties mainitsemasi menestyjä, kaikilla elämänalueilla.
Olen samaa mieltä, ettei suurin osa pettäjistä jää kiinni. Ja vielä suurempaa osaa ei kukaan koskaan saa tietää, et edes sinä.
Petän monestakin syystä. Tuo on yksi niistä.
Ja minä ja minä. Ihminen on luonnostaan itsekäs ja minä olen juuri se tuttavasti josta et ikinä käyttäisi adjektiivia "itsekäs". Usko pois.
Kerropa mikä on se kustannus jonka muut tästä maksavat?
Kun kerran mieheni kuolee pitkän ja onnellisen liittomme päätteksi eikä koskaan saanut tietää, mitä hän tästä maksoi? Ei mitään. Sai kenties himpun verran onnellisemman ja tyytyväisemmän vaimon. Jos se on tästä kustannus, olkoot."Ei minulle ole mikään ongelma myöntää, ettei maailma ole täydellinen." Kerroit itsestäsi tukun hyviä ominaisuuksia, ja kehuit myös rakastamasi/pettämäsi miehen maasta taivaaseen. Ensimmäisen tekstisi viesti oli meille kaikille se, että kaikki on niin hyvin ja silti petän - ei pettäminen vaikuta mihinkään! Siksi ajattelin sinun olevan ulkokultaisuutta rakastava menestyjä, joka ei myönnä tappioitaan. Mutta kuten sanottua: jos elämäntyylisi tyydyttää sinua, niin mulla ei ole nokan koputtamista.
- Nainenkin
AnBelFel kirjoitti:
Asia on ihan OK, jos pystyt ajattelemaan noin. Ja olen samaa mieltä siitä, että aikuisen täytyy pystyä pitämään tunteet kurissa jne. (vrt. vastaus, jonka osoitit toiselle ihmiselle.) Mutta jos elämäsi perusta, suhde elämäsi tärkeimpään ihmiseen, on valheellinen, miten voit elää asian kanssa? Ainakin minun mieheni tuntee minut niin hyvin, että hän huomaa jo hiusten asennosta, jos minua painaa joku.
Uskon, että olet ulkoisesti empaattinen, ihastuttava ja mukava. Mutta jos sen kaiken alla on jatkuva valheellisuus, onko ihanuutesi minkään arvoista? Muiden silmissä elämäsi on kadehdittavaa, mutta eikö sinusta tunnu vähintäänkin hölmöltä.
Kerroit rakastavasi miestäsi, ja se ihmetyttää, kuinka siinä tapauksessa petät. Tiedän kyllä, että rakkaus on moniulotteista, eikä tässä maailmassa edes kaikki perustu rakkauteen. Ja jos et itse koe, että suhteenne arvo kärsii tempuistasi niin mikäs siinä. Perustelit kyllä aika pätevästi, vaikken moraaliasi ymmärrä vieläkään.
(Ole tarkkana muuten kun pistät tietokoneesi kiinni, ettei nimimerkkisi ole tallentunut koneelle. Sulje myös selain. Miehesi voi käydä myös kotikoneeltanne näillä sivuilla: ainakin meillä kaikki nimimerkit tallentuvat. Vai oletko edes kotona...)Olenkin juuri se, joka kykenee peittämään ulkoiset tunteet ja mieheni eikä kukaan muukaan näe minusta suuria tunteita, jollen itse halua. Kommentoikaa tätä nyt sitten jos haluatte. En ole tunnekylmä tai peräti tunteeton, päinvastoin. Mutta mieheni ei minusta kyllä mitään näe.
"Onko ihanuuteni minkään arvoista". Itseasiassa, olen aidosti empaattinen, mukava ja ihastuttava. enkä ole mikään sosiopaatti, päinvastoin. Miksi ominaisuuksia pitäisi jotenkin arvottaa? Eihän ihmisen ominaisuuksia kai ole tarkoituksenmukaista arvottaa niiden "hyvyyden" tai "huonommuuden" mukaisesti, vai onko? Eiväthän henkiset ominaisuudet ja henkilökohtaiset taipumukset toisiaan kumoa, vai kumoavatko?
Siinä olet oikeassa, että minusta saattaa tuntuakin vähintäänkin hölmöltä tai joltakin muulta, mutta kuten sanoin aiemmin, itseni kanssahan joudun lopun elämäni elämään.
Arvostan sitä, että ymmärsit ettei rakkauteni ole sen huonompaa kuin ilman "temppujani". Rakkaus on kiintymys- ja tunnetila toista kohtaan, suhde on sopimus. Rakkaus on siinä mielessä pyyteetön, ettei se sanele mitään rajoja, yhdessä "sovittu" suhde/sopimus tekee sen. Vrt. rakkaus omaan lapseen tai perheenjäseniin.
Elämä on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.
Kiitos, olen tarkkana. Tämä liittyy aiempaan viestiini. Olen hyvin tarkkana. Ja selaimen sulkeminen ei riitä. On syytä tyhjentää myös välimuisti, väliaikaiset tiedostot yms. Tämän kyllä osaan... - Nainenkin
AnBelFel kirjoitti:
"Ei minulle ole mikään ongelma myöntää, ettei maailma ole täydellinen." Kerroit itsestäsi tukun hyviä ominaisuuksia, ja kehuit myös rakastamasi/pettämäsi miehen maasta taivaaseen. Ensimmäisen tekstisi viesti oli meille kaikille se, että kaikki on niin hyvin ja silti petän - ei pettäminen vaikuta mihinkään! Siksi ajattelin sinun olevan ulkokultaisuutta rakastava menestyjä, joka ei myönnä tappioitaan. Mutta kuten sanottua: jos elämäntyylisi tyydyttää sinua, niin mulla ei ole nokan koputtamista.
Vaikka en tainnut viitata elämäni täydellisyyteen ensimmäisessä viestissäni, vain siihen, että pettäminen on mahdollista, hyvin mahdollista. Ehkäpä useamman meistä on syytä herätä siihen, että pettäjää ei voi luokitella klisheiden mukaan. Minussa ja kaikissa muissa on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ja ei tietenkään ole epäilystäkään siitä, että jo se, että näin toimin, kertoo minusta jotakin, mutta se ei silti poista rakkauttani mieheeni, eikä sitä, että voin hyvinkin olla se hyvä ystäväsi, jota pidät perus-kunnollisena ja jota olenkin. On hyvä muistaa, että pettäminen ei vaadi hirviötä perinteisessä mielessä. Mikään asia maailmassa ei ole niin yksikertainen kuin turhan moni antaa itsensä kuvitella.
Ymmärrän täysin, että suhtaudut toimintatapaani tuomiten. Teen sen varmasti itsekin. Mutta totean vielä, että arvostan sitä, että ymmärrät toimintatapani. Hyväksyähän sitä ei tarvitse. - DXD
Nainenkin kirjoitti:
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni!..sinussa ilmenee monia psykopaatin ominaisuuksia. Kirjoituksesi mukaan käyttäytymisesi on hyvin laskelmoitua, itsekeskeistä, etkä tunne minkäänlaisia tunnontuskia.
- Nainenkin
DXD kirjoitti:
..sinussa ilmenee monia psykopaatin ominaisuuksia. Kirjoituksesi mukaan käyttäytymisesi on hyvin laskelmoitua, itsekeskeistä, etkä tunne minkäänlaisia tunnontuskia.
jos minuun viittaat...?? Nyt taidetaan liikkua ihan keittiöpsykologian alkeissa.
Käyttäytymiseni on laskelmoitua? Millä perusteella sellaista päättelet? Jospa vain olen syystä tai toisesta ajautunut tähän tilanteeseen ja olen vain päättänyt toimia silloin tavalla, joka on mielestäni järkevin. Tarkoitan siis sitä "laskelmointia" etten jää kiinni enkä jätä jälkiä.
Laskelmoituahan on sekin, ettei petä. Eikö? Ihmisen toiminta on tyyppilliseti jossakin määrin aina laskelmoitua, mutta kun puhutaan tunteista, ainakaan minä en niitä voi laskemoida. Peittää kylläkin. ja se mitä teen, johtaa tiettyihin tunteisiin jne. mutta eikös tässä olla omilla aivoillaan ajattelevia älykkäitä aikuisia kaikki, joten itsestänselvyyksien lateleminen lienee tarpeetonta. Korostan vielä tässä, että kaikki elämässä ei ole noin mustavalkoista. Enkä minä ole psykopaatti, vaan esimerkiksi sisaresi, aivan tavallinen nainen.
Itsekeskeinen olen tässä asiassa. Tietenkin. Mutta väitän että enemmänkin vain itsekäs. Voiko joku väittää ihan rehellisesti, ettei ole ei liioin itsekeskeinen tai itsekäs? Kukaan ei tekisi tässä elämässä yhtä ainutta asiaa, jollei olisi itsekäs. Kyse onkin itsekkyyden ja henkilökohtaisen omantunnon ja moraalin balanssista. Ja muistutan kuitenkin, että tämä on vain pienenpieni osa ihmisen elämää. Arki on aivan muuta.
Mutta tunnontuskat? Niistä ei ole puhuttu tässä keskustelussa sanaakaan. Mistä ihmeestä päättelet, ettei minulla sellaisia olisi? Saatanhan katua tekosiani syvästikin. Totesinhan, että olen hyvin vahvasti tunteva ihminen. Mitä tulee viittaukseesi psykopaatista, psykopaattien kyky tunteisiin on minimaalinen ja siksipä ihmettelenkin moista yleistystäsi. - LadyLove
Nainenkin kirjoitti:
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni!Suurin syy uskottomuuteen on riittämättömyys kumppanille omassa parisuhteessaan. Se nakertaa niin miestä kuin naistakin..myös henkinen riittämättömyys eikä pelkästään seksuaalinen.
Kyllä se teidänkin rakkaus karisee, kun tajuatte, että ette riitä toinen toisellenne...
Oksettava klisee: Rakastan miestäni! Hän tuskin rakastaisi sinua kovinkaan pitkään, jos kiinni jäisit. - Mökö
Nainenkin kirjoitti:
jos minuun viittaat...?? Nyt taidetaan liikkua ihan keittiöpsykologian alkeissa.
Käyttäytymiseni on laskelmoitua? Millä perusteella sellaista päättelet? Jospa vain olen syystä tai toisesta ajautunut tähän tilanteeseen ja olen vain päättänyt toimia silloin tavalla, joka on mielestäni järkevin. Tarkoitan siis sitä "laskelmointia" etten jää kiinni enkä jätä jälkiä.
Laskelmoituahan on sekin, ettei petä. Eikö? Ihmisen toiminta on tyyppilliseti jossakin määrin aina laskelmoitua, mutta kun puhutaan tunteista, ainakaan minä en niitä voi laskemoida. Peittää kylläkin. ja se mitä teen, johtaa tiettyihin tunteisiin jne. mutta eikös tässä olla omilla aivoillaan ajattelevia älykkäitä aikuisia kaikki, joten itsestänselvyyksien lateleminen lienee tarpeetonta. Korostan vielä tässä, että kaikki elämässä ei ole noin mustavalkoista. Enkä minä ole psykopaatti, vaan esimerkiksi sisaresi, aivan tavallinen nainen.
Itsekeskeinen olen tässä asiassa. Tietenkin. Mutta väitän että enemmänkin vain itsekäs. Voiko joku väittää ihan rehellisesti, ettei ole ei liioin itsekeskeinen tai itsekäs? Kukaan ei tekisi tässä elämässä yhtä ainutta asiaa, jollei olisi itsekäs. Kyse onkin itsekkyyden ja henkilökohtaisen omantunnon ja moraalin balanssista. Ja muistutan kuitenkin, että tämä on vain pienenpieni osa ihmisen elämää. Arki on aivan muuta.
Mutta tunnontuskat? Niistä ei ole puhuttu tässä keskustelussa sanaakaan. Mistä ihmeestä päättelet, ettei minulla sellaisia olisi? Saatanhan katua tekosiani syvästikin. Totesinhan, että olen hyvin vahvasti tunteva ihminen. Mitä tulee viittaukseesi psykopaatista, psykopaattien kyky tunteisiin on minimaalinen ja siksipä ihmettelenkin moista yleistystäsi."Laskelmoituahan on sekin, ettei petä. Eikö?"
Ei se ole normaalille terveelle ihmiselle laskelmoitua. Eivät kaikki halua pettää. Tiedän ettet voi ymmärtää sitä, sillä sinulla lienee jnkl. tunnehäiriö. - mökö
Nainenkin kirjoitti:
jos minuun viittaat...?? Nyt taidetaan liikkua ihan keittiöpsykologian alkeissa.
Käyttäytymiseni on laskelmoitua? Millä perusteella sellaista päättelet? Jospa vain olen syystä tai toisesta ajautunut tähän tilanteeseen ja olen vain päättänyt toimia silloin tavalla, joka on mielestäni järkevin. Tarkoitan siis sitä "laskelmointia" etten jää kiinni enkä jätä jälkiä.
Laskelmoituahan on sekin, ettei petä. Eikö? Ihmisen toiminta on tyyppilliseti jossakin määrin aina laskelmoitua, mutta kun puhutaan tunteista, ainakaan minä en niitä voi laskemoida. Peittää kylläkin. ja se mitä teen, johtaa tiettyihin tunteisiin jne. mutta eikös tässä olla omilla aivoillaan ajattelevia älykkäitä aikuisia kaikki, joten itsestänselvyyksien lateleminen lienee tarpeetonta. Korostan vielä tässä, että kaikki elämässä ei ole noin mustavalkoista. Enkä minä ole psykopaatti, vaan esimerkiksi sisaresi, aivan tavallinen nainen.
Itsekeskeinen olen tässä asiassa. Tietenkin. Mutta väitän että enemmänkin vain itsekäs. Voiko joku väittää ihan rehellisesti, ettei ole ei liioin itsekeskeinen tai itsekäs? Kukaan ei tekisi tässä elämässä yhtä ainutta asiaa, jollei olisi itsekäs. Kyse onkin itsekkyyden ja henkilökohtaisen omantunnon ja moraalin balanssista. Ja muistutan kuitenkin, että tämä on vain pienenpieni osa ihmisen elämää. Arki on aivan muuta.
Mutta tunnontuskat? Niistä ei ole puhuttu tässä keskustelussa sanaakaan. Mistä ihmeestä päättelet, ettei minulla sellaisia olisi? Saatanhan katua tekosiani syvästikin. Totesinhan, että olen hyvin vahvasti tunteva ihminen. Mitä tulee viittaukseesi psykopaatista, psykopaattien kyky tunteisiin on minimaalinen ja siksipä ihmettelenkin moista yleistystäsi."Mutta tunnontuskat? Mistä ihmeestä päättelet, ettei minulla sellaisia olisi? Saatanhan katua tekosiani syvästikin."
Et pettäisi, jos teosta saatava hyöty (mitä seksistä saatkin) ei ylittäisi siitä aiheutuvia kustannuksia (tunnontuskia).
Jos katuisit tekojasi syvästi, olisit ottanut niinkin olennaisen asian esille kirjoituksessasi. Tuskin kadut, tuskin myöskään osaat asettua toisen ihmisen asemaan ja kyllä, on tavassasi selittää asiasi psykopaatin piirteitä, vaikka psykopaatit harvoin naisia ovatkaan (lienetkö muuten sinäkään?). - Nainenkin
mökö kirjoitti:
"Mutta tunnontuskat? Mistä ihmeestä päättelet, ettei minulla sellaisia olisi? Saatanhan katua tekosiani syvästikin."
Et pettäisi, jos teosta saatava hyöty (mitä seksistä saatkin) ei ylittäisi siitä aiheutuvia kustannuksia (tunnontuskia).
Jos katuisit tekojasi syvästi, olisit ottanut niinkin olennaisen asian esille kirjoituksessasi. Tuskin kadut, tuskin myöskään osaat asettua toisen ihmisen asemaan ja kyllä, on tavassasi selittää asiasi psykopaatin piirteitä, vaikka psykopaatit harvoin naisia ovatkaan (lienetkö muuten sinäkään?).Olisin ottanut esiin? Eihän tässä keskustelussa kai siitä ollut kyse, katuuko ja kuinka paljon. Vaan siitä, että yllättäväkin ihminen voi olla pettäjä ja lisäksi se, että pettäminen suoraan näkyisi tai siitä jäisi kiinni, on turhan sinisiläminen ajattelutapa.
On myös aikamoisen laskelmoivaa elämässä arvottaa tekojaan sen mukaan millasta "hyötyä" mistäkin teosta seuraa. Lienee siis mahdotonta uskoa, että ajauduttuaan tietyntyyppiseen tilanteeseen ja oman moraalisen selkärankansa siinä kohtaa joustettua (se toki on ollut heikkouteni) itseään täysin "hyvänä" ja tavallisena ihmisenä pitäväkin on saattanut näin toimia. Tottakai tämä on osoitus siitä, että parisuhteessa jokin mättää, sitä en kiellä, enkä ole kieltänyt. Tuo psykopaatti-määritelmä on mielenkiintoinen ja hurja. Teen tässä masiivista itsetutkiskelua koko ajan ja yritän kovasti etsiä itsestäni noita piirteitä. Onko oikeasti aivan mahdotonta hyväksyä, että naapurinrouvasi saattaa ajatella ja toimia aivan kuten minä?
Mikä tekee kirjoittelustani erityisen psykopaattimaisen? Se, että kirjoitan perustellen ja edes jollakin lailla järkeenkäyden? Jos kirjoittaisin vain, että "mies on paska ja...." minut olisi helpompi tuomita ja ohittaa vai? Toki tekoni on omasta mielestänikin hyvin tuomittava ja en ehkä edes uskalla tietoisesti katua, sillä niin hirveästä asiastahan on yleisen moraalikäsityksen mukaan kyse. Mutta se, että kykeneen elämään tämän asian kanssa, tekee minusta psykopaatin? Moraalissani on paikkaamisen varaa, mutta psykopaatin?
Miksen olisi nainen? - nimimerkki
Nainenkin kirjoitti:
Olisin ottanut esiin? Eihän tässä keskustelussa kai siitä ollut kyse, katuuko ja kuinka paljon. Vaan siitä, että yllättäväkin ihminen voi olla pettäjä ja lisäksi se, että pettäminen suoraan näkyisi tai siitä jäisi kiinni, on turhan sinisiläminen ajattelutapa.
On myös aikamoisen laskelmoivaa elämässä arvottaa tekojaan sen mukaan millasta "hyötyä" mistäkin teosta seuraa. Lienee siis mahdotonta uskoa, että ajauduttuaan tietyntyyppiseen tilanteeseen ja oman moraalisen selkärankansa siinä kohtaa joustettua (se toki on ollut heikkouteni) itseään täysin "hyvänä" ja tavallisena ihmisenä pitäväkin on saattanut näin toimia. Tottakai tämä on osoitus siitä, että parisuhteessa jokin mättää, sitä en kiellä, enkä ole kieltänyt. Tuo psykopaatti-määritelmä on mielenkiintoinen ja hurja. Teen tässä masiivista itsetutkiskelua koko ajan ja yritän kovasti etsiä itsestäni noita piirteitä. Onko oikeasti aivan mahdotonta hyväksyä, että naapurinrouvasi saattaa ajatella ja toimia aivan kuten minä?
Mikä tekee kirjoittelustani erityisen psykopaattimaisen? Se, että kirjoitan perustellen ja edes jollakin lailla järkeenkäyden? Jos kirjoittaisin vain, että "mies on paska ja...." minut olisi helpompi tuomita ja ohittaa vai? Toki tekoni on omasta mielestänikin hyvin tuomittava ja en ehkä edes uskalla tietoisesti katua, sillä niin hirveästä asiastahan on yleisen moraalikäsityksen mukaan kyse. Mutta se, että kykeneen elämään tämän asian kanssa, tekee minusta psykopaatin? Moraalissani on paikkaamisen varaa, mutta psykopaatin?
Miksen olisi nainen?Mitäs vikaa psykopaattisuudessa on jos se on täydellistä?
- Pilvi
Nainenkin kirjoitti:
Olen empaattinen, mukava, kunnollinen ja kiltti. Ulkoisesti ja muutenkin, ilman epäilystäkään. Olen niin empaattinen, että itkettää. Myötäelämisen kykyä olen saanut liikaakin. Ihminen voi todellakin edustaa juuri noita kaikkia ja silti pettää. Omatunto on silti eri asia, siitä en puhunut mitään. Miten ihmeessä määritellään missä kohtaa kenenkin omatunto alkaa soimata? Kukaan toinen ei voi sitä tietää. On olemassa yleisiä moraalisia rajoaja, mutta jokaisella on kuitenkin omansa. En puhunutkaan katumuksesta, enkä kiistänyt, etteikö sevoisi olla yksi jokaisen tuntevan ajattelevan ihmisen tunteista. Jokainen on kuitenkin itse itselleen vastuussa tekemisistään. Jos itsensä kanssa pystyy elämään, on elämä jo jotenkin uomissaan. Aikuisen erottaa lapsesta se, että aikuinen hallitsee ulkoiset tunteensa ja pystyy kyllä elämään niiden kanssa.
Miksi sinä petät?
Sinä et todellakaan ole mitään niistä jotka mainitsit itsestäsi, olet kaikkea muuta. Halpa nainen joka satuttaa toisia tahallaan, itsekäs ja kylmä.
Kyllä noilla sunkin valheilla tulee lyhyet jäljet olemaan vaikka itseesi jalustalla pidätkin, odota vain.
On se surullista että noinkin surullisia ja yksinäisiä ihmisiä on kuten sinä. Mutta koittaisit edes parantaa oloasi muulla kuin muiden ihmisten kustannuksella.
Sinä olet kykenemätön kunnon parisuhteeseen ja aitoon rakkauteen. Rakastaako/ rakastiko sun vanhemmat sua?
Olet surullinen ihminen. Mutten silti tunne sääliä sua kohtaan. - Pilvi
Nainenkin kirjoitti:
Vaikka en tainnut viitata elämäni täydellisyyteen ensimmäisessä viestissäni, vain siihen, että pettäminen on mahdollista, hyvin mahdollista. Ehkäpä useamman meistä on syytä herätä siihen, että pettäjää ei voi luokitella klisheiden mukaan. Minussa ja kaikissa muissa on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ja ei tietenkään ole epäilystäkään siitä, että jo se, että näin toimin, kertoo minusta jotakin, mutta se ei silti poista rakkauttani mieheeni, eikä sitä, että voin hyvinkin olla se hyvä ystäväsi, jota pidät perus-kunnollisena ja jota olenkin. On hyvä muistaa, että pettäminen ei vaadi hirviötä perinteisessä mielessä. Mikään asia maailmassa ei ole niin yksikertainen kuin turhan moni antaa itsensä kuvitella.
Ymmärrän täysin, että suhtaudut toimintatapaani tuomiten. Teen sen varmasti itsekin. Mutta totean vielä, että arvostan sitä, että ymmärrät toimintatapani. Hyväksyähän sitä ei tarvitse."Mikään asia maailmassa ei ole niin yksikertainen"
Eikä kaikki ole aina niin vaikeaa ja kymmen puolista. ;) - Mökö
Nainenkin kirjoitti:
Olisin ottanut esiin? Eihän tässä keskustelussa kai siitä ollut kyse, katuuko ja kuinka paljon. Vaan siitä, että yllättäväkin ihminen voi olla pettäjä ja lisäksi se, että pettäminen suoraan näkyisi tai siitä jäisi kiinni, on turhan sinisiläminen ajattelutapa.
On myös aikamoisen laskelmoivaa elämässä arvottaa tekojaan sen mukaan millasta "hyötyä" mistäkin teosta seuraa. Lienee siis mahdotonta uskoa, että ajauduttuaan tietyntyyppiseen tilanteeseen ja oman moraalisen selkärankansa siinä kohtaa joustettua (se toki on ollut heikkouteni) itseään täysin "hyvänä" ja tavallisena ihmisenä pitäväkin on saattanut näin toimia. Tottakai tämä on osoitus siitä, että parisuhteessa jokin mättää, sitä en kiellä, enkä ole kieltänyt. Tuo psykopaatti-määritelmä on mielenkiintoinen ja hurja. Teen tässä masiivista itsetutkiskelua koko ajan ja yritän kovasti etsiä itsestäni noita piirteitä. Onko oikeasti aivan mahdotonta hyväksyä, että naapurinrouvasi saattaa ajatella ja toimia aivan kuten minä?
Mikä tekee kirjoittelustani erityisen psykopaattimaisen? Se, että kirjoitan perustellen ja edes jollakin lailla järkeenkäyden? Jos kirjoittaisin vain, että "mies on paska ja...." minut olisi helpompi tuomita ja ohittaa vai? Toki tekoni on omasta mielestänikin hyvin tuomittava ja en ehkä edes uskalla tietoisesti katua, sillä niin hirveästä asiastahan on yleisen moraalikäsityksen mukaan kyse. Mutta se, että kykeneen elämään tämän asian kanssa, tekee minusta psykopaatin? Moraalissani on paikkaamisen varaa, mutta psykopaatin?
Miksen olisi nainen?Sitäpä vain, että rationaalinen ihminen tekee valintansa sen mukaan, että ennalta oletettu teon tuottama hyötyje ja haittojen summa (teon tuottama tyytyväisyyden aste) ovat vaihtoehtoisen valinnan vastaavia (vaihtoehtoisen valinnan tyytyväisyyden astetta) suurempia.
- järkyttynyt
Nainenkin kirjoitti:
Olenkin juuri se, joka kykenee peittämään ulkoiset tunteet ja mieheni eikä kukaan muukaan näe minusta suuria tunteita, jollen itse halua. Kommentoikaa tätä nyt sitten jos haluatte. En ole tunnekylmä tai peräti tunteeton, päinvastoin. Mutta mieheni ei minusta kyllä mitään näe.
"Onko ihanuuteni minkään arvoista". Itseasiassa, olen aidosti empaattinen, mukava ja ihastuttava. enkä ole mikään sosiopaatti, päinvastoin. Miksi ominaisuuksia pitäisi jotenkin arvottaa? Eihän ihmisen ominaisuuksia kai ole tarkoituksenmukaista arvottaa niiden "hyvyyden" tai "huonommuuden" mukaisesti, vai onko? Eiväthän henkiset ominaisuudet ja henkilökohtaiset taipumukset toisiaan kumoa, vai kumoavatko?
Siinä olet oikeassa, että minusta saattaa tuntuakin vähintäänkin hölmöltä tai joltakin muulta, mutta kuten sanoin aiemmin, itseni kanssahan joudun lopun elämäni elämään.
Arvostan sitä, että ymmärsit ettei rakkauteni ole sen huonompaa kuin ilman "temppujani". Rakkaus on kiintymys- ja tunnetila toista kohtaan, suhde on sopimus. Rakkaus on siinä mielessä pyyteetön, ettei se sanele mitään rajoja, yhdessä "sovittu" suhde/sopimus tekee sen. Vrt. rakkaus omaan lapseen tai perheenjäseniin.
Elämä on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.
Kiitos, olen tarkkana. Tämä liittyy aiempaan viestiini. Olen hyvin tarkkana. Ja selaimen sulkeminen ei riitä. On syytä tyhjentää myös välimuisti, väliaikaiset tiedostot yms. Tämän kyllä osaan...Miten voit ottaa miehesi rakkauden vastaan pettämisen jälkeen? Eikö sinulla ole ollenkaan omaatuntoa? et ole ansainnut rakkautta mieheltäsi, minkäänlaista. Jos miehesi olisi suhteesi välinpitämätön, niin ei kai pettämiselläsikään olisi väliä ja voisit vaikka olla hiljáakin, mutta jos hän rakastaa sinua, niin silloin hänen tulee saada tietää. olisiko sinusta mukavaa jos elämäsi olisi valhetta? Miltä sinusta tuntuisi jos miehelläsi olisi toinen, onnellisempi suhde ja lapsia avioliittonne ulkopuolelta. Mistä tiedät ettet ole itse se toinen nainen? Mitä jos miehesikin osaa salata? onnea vaan valheelliselle taipaleellenne. inhottaa pelkkä ajatus tuosta valheellisesta elämästänne.
- minäkin nainen
Nainenkin kirjoitti:
Tuo ei muuten ole totta, että ennen pitkää jäisi kiinni. Kysehän on juuri siitä, että on hypättävä syrjään niin, ettei jää kiinni. Ja mitkä kaverit?? Jos homman hoitaa "kunnolla" ei kukaan tiedä. Vain tyhmät (ja yleensä miehet) jäävät kiinni.
Minä olen aivan tyypillinen uranainen (se työkaverisi, naapurisi, sukulaisesi), sosiaalinen, hyvävartaloinen, kauniskasvoinen, empaattinen, sivistynyt, mukava, älykäs, kunnollinen ja kiltti. Ja elän pitkässä parisuhteessa ja syrjähyppyjä on ollut.
Miehellä ei ole aavistustakaan. Eikä tulisi mieleenikään kertoa, ikinä. Ja kukaan ystävistäni ei tiedä. Enhän ole hölmö! Jos riskeeraa, tekee sen niin, ettei rasita sillä ketään muuta. Tämän vuoden aikana minulla on ollut pari tapaamista yhden miehen kanssa. Ei kotikaupungissa.
Mitä jälkiä siitä jäisi?
Jos on yö, vieraassa kaupungissa, yksityisasunnossa tai hotellissa... Ja perussäännöt kai ovat selvät: ei puhelimen käyttöä missään muodossa, ei sanaakaan kenellekään tutulle, ei tekaistuja valheita, niistä jää kyllä kiinni. On tehtävä se niin, ettei kysymyksiä tule. Ja rakastan miestäni!Olipa kuin olisin itsestäni lukenut. Tuomitsevaisuus on nuoruutta, pettäminen realismia .. ja kiinni ei jää kun sen osaa. Rakastan minäkin. Ja elän vain kerran..
- vaimo
No joo. Kyllä mäkin yhdyn kyseiseen sen verran, että jos kumppanille ei kerro pettämisestä, niin ei siitä ole reilua kertoa kenellekään muullekaan. Mutta toi on taas eri juttu, kannattaako pettää...
- vaaka-68
omasta näkökannastani, kyllä on vaikea tuomita muita, kun ei kertakaikkiaan voi tietää lähtökohtia eikä totuutta. itse olin onnellisesti naimisissa 15 vuotta ja olisin varmaan edelleenkin jos mieheni ei olisi jäänyt kiinni yhdestä ja toisesta ja kolmannesta ja niin edelleen..se mitä ei tiedä ei satuta, kyllä se näin on. jos jonpi kumpi pettää, kyllä silloin on kummassakin vikansa, mielestäni, niin oli myös minussa. ihmisiä kaikki on ja jokainen kaipaa jotain jotta voi taas jakaa jotain hyvää eteenpäin. kyllä se kuppi tyhjenee jos itse ei saa mitään tilalle.mutta toivottavasti virheistä oppii, jokainen, niin pettäjä kuin petettykkin...
- 30v
Aivan on tosi typerää jäädä kiinni jos pettää!!! Se ei satuta mitä ei tiedä. Itse petän kans jos mahdollisuus tarjoituu ilman riskejä jäädä kiinni, eikä minua omatunto kolkuta pätkääkään ja minullakin menee suhteessani hyvin.
- itsekeskeisiä hirviöitä
laittaakaa kukka jonnekin minne myös kaikki muut teihin nähden viattomat osaavat nähdä että aiotte käyttää muita ihmisiä hyväksenne...
- minä vaan
itsekeskeisiä hirviöitä kirjoitti:
laittaakaa kukka jonnekin minne myös kaikki muut teihin nähden viattomat osaavat nähdä että aiotte käyttää muita ihmisiä hyväksenne...
oon täysin samaa mieltä tuosta,että kuvottavia ootte kun ei ees omatunto ala kolkuttaa!!sairasta!!!
- Krista
minä vaan kirjoitti:
oon täysin samaa mieltä tuosta,että kuvottavia ootte kun ei ees omatunto ala kolkuttaa!!sairasta!!!
Suurinosa miehistä ainakin pettää vaimoansa joko huoran kanssa satunnaisesti, tai sitten miehellä on rakastajatar. Halusitte te vaimot sitä tai ette. Silloin, kun mies pettää, on parisuhteessa jo jokin asia pielessä. Tunnen monia miehiä, jotka tänäpäivänäkin ovat saman naisen kanssa avioliitossa, vaikka minun kanssa ovatkin sexiä harrastaneet.
- mökö
Krista kirjoitti:
Suurinosa miehistä ainakin pettää vaimoansa joko huoran kanssa satunnaisesti, tai sitten miehellä on rakastajatar. Halusitte te vaimot sitä tai ette. Silloin, kun mies pettää, on parisuhteessa jo jokin asia pielessä. Tunnen monia miehiä, jotka tänäpäivänäkin ovat saman naisen kanssa avioliitossa, vaikka minun kanssa ovatkin sexiä harrastaneet.
Niin, olet varmasti helppo ja vedät puoleesi tietynlaisia miehiä, mutta älä silti yleistä. Muuten, seksi kirjoitetaan seksi, ei "sexi."
- Leijona -65
Krista kirjoitti:
Suurinosa miehistä ainakin pettää vaimoansa joko huoran kanssa satunnaisesti, tai sitten miehellä on rakastajatar. Halusitte te vaimot sitä tai ette. Silloin, kun mies pettää, on parisuhteessa jo jokin asia pielessä. Tunnen monia miehiä, jotka tänäpäivänäkin ovat saman naisen kanssa avioliitossa, vaikka minun kanssa ovatkin sexiä harrastaneet.
Tiedän minäkin monta miestä, jotka ovat pettäneet ja jatkaneet silti avioliittoaan, jos vaimo ei ole ottanut eroa. Heidän mielestään avioliitossa ei kuitenkaan ole ollut mitään normaalia huonommin. Mies ajattelee seksiä jatkuvasti ja pieni purkaus jonkun kanssa on vain sen hetken onni. Nyky-Suomessa tuo ylimääräisten paineiden purku on kaiken lisäksi aika helppoa, ilmaiseksi antavia naisia löytyy joka kapakasta. Vaimo on kuitenkin vaimo ja hänellä on miehen elämässä oma roolinsa. Kokonaan toinen juttu on, tyytyykö vaimo miehen "antamaan" rooliin, jos juttu paljastuu.
- Memmu
Krista kirjoitti:
Suurinosa miehistä ainakin pettää vaimoansa joko huoran kanssa satunnaisesti, tai sitten miehellä on rakastajatar. Halusitte te vaimot sitä tai ette. Silloin, kun mies pettää, on parisuhteessa jo jokin asia pielessä. Tunnen monia miehiä, jotka tänäpäivänäkin ovat saman naisen kanssa avioliitossa, vaikka minun kanssa ovatkin sexiä harrastaneet.
Kuuleppas Krista .
Ei se asia aina suinkaan ole noin että suhteessa on jotain vikaa jos mies pettää .
Mitäpä jos onkin onnistunut saamaan miehekseen psykopaatin joka vasta parinvuoden päästä näyttää tämän oikean ''karvansa''.
Sillä se ei suinkaan aina pidä paikkaansa että jos on ongelmia niin on myös vikaa kummassakin osapuolessa .
Jos sinä nautit siitä että saat mennä varattujen miesten kanssa sänkyyn niin olisiko sinulla syytä atsoa peiliin ja pieneen itsetutkiskeluun .
Toivon ihan vilpittömästi pettäjille sitä samaa tuskaa minkä he teoillaan aiheuttavat sille petetylle osapuolelle. - Ellenix
Krista kirjoitti:
Suurinosa miehistä ainakin pettää vaimoansa joko huoran kanssa satunnaisesti, tai sitten miehellä on rakastajatar. Halusitte te vaimot sitä tai ette. Silloin, kun mies pettää, on parisuhteessa jo jokin asia pielessä. Tunnen monia miehiä, jotka tänäpäivänäkin ovat saman naisen kanssa avioliitossa, vaikka minun kanssa ovatkin sexiä harrastaneet.
Että kaikki pettävät,,,
En tosin usko siihen laisinkaan.
Olen sitä mieltä että
Wain jotkut pettävät
ja tekevät sitä säännöllisesti
..pettäen itseään.. ei muita.
- Memmu
Eipä minunkaan ex mieheni pahemmin pettämisistään kertoillut , mutta minä vain sen vaistosin jollain kumman tavalla että hän oli käynnyt muualla.
Jo noin puoli vuotta häistämme huomasin sen ekan kerran ja sitähän sitten jatkui koko melkein 8 vuotisen avioliittomme ajan aina sopivin väliajoin . Tottahan hän aina kielsi sen kun asiaa kysyin .
No se sitten avasi minun silmäni lopullisesti, kun kuulin että hänellä oli suhde minun poikani tyttöystävän kanssa. Ukko 40 . ja tyttö 18 .
Sain vähän aikaa sitten tietää että hän on taas mennyt naimisiin huomattavasti itseään nuoremman naisen kanssa .
Mitenhän pitkään se liitto sitten kestää ???? - joka käy vieraissa aina
kun on tilaisuus, mutta pitää huolen siitä ettei jää kiinni. Mahtaakohan vaimosi luottaa sinuun - luottamuksen arvoinenhan et ole. Vai onko teillä sopimus, että vieraissa saa käydä, mutta kiinni ei saa jäädä? Olen aika vakuuttunut siitä, että monen naisen unelmamies et ole. Sinä voit olla onnellisesti naimisissa, mutta vaimosi ei ole. Hän ei vaan vielä tiedä sitä. Ja selvääkin selvempää on, että vaimoasi et rakasta. Olet säälittävä elvistelijä.
- mikä luulet olevas
En voi muuta sanoo sinusta...oot todella säälittävä. Vaik itse oon sinuu kymmenkunta vuotta nuorempi ja tällä hetkellä sinkkuna. Herää unesta...todellisuuteen..
- Lynkkaja
Hirtetään pettäjä sukukalleuksistaan lähimpään piikkilankaan aamunkoitteessa ja seuraavana päivänä salvetaan koko kolli....
Mites sitten naisille tehdään sen saa joku nainen kertoa, kun näkyy olevan noita naispuolisia pettäjiä myös paikalla. - Mutta mutt a
kun on vanha totuus, että kaikki tulee joskus ilmi... ootko noin ääliö, että luulet vain "eläväsi täysillä" ja muija ei muuta ku nauttii sinusta------paskaläjästä!!!!!!!!!!
Jonain päivänä on sinu vuoro olla aisankannattaja. - mikä asenne
Ällöttävän omahyväinen asenne. Onneksi en ole vaimosi!
Voi hyvänen ja herttanen. Hommassa ei mitään vikaa jos vaimosi sen tietäisi. Nyt petkutat häntä ja varmaan aina sopivan tilaisuuden tullen sitäkin kuka kanssasi herhailemaan lähtee. Aikansahan homma toimii näinkin kunnes jonain kauniina päivänä.
- kissakarvinen
Tuossa on aina olemassa oma vaaransa. Ennenpitkää tulee joku, joka kertoo vaimollesi. Siinä sitten punnitaan asiat uudelleen. Varsinainen shokkihoito, kun osuu kohdalle.
- ilmiantaja
Olipa mielenkiintoista lukea pettäjistä ja heidän itsevarmuudestaan;"Koskaan en jää kiinni".!!? Onko teistä nyt joku kuitenkin jäänyt??? Taidampa tietää "kymmenkunta" tapausta, että käry kävi.!!! Sellaista on rakkaus.
- Anonyymi
Työmatkalla panin tosi kaunista tyttöä. oli alakuloisena kerroksen käytävän sohvalla, Kävelin huoneesta melko terästetyllä limonaadi pullon kanssa. Kysyin mikä noin kauniilla naisella, tyttö sanoi sepä se en saa kaveria luulevat että vain flirtailen.
Istuin viereen , olen Asko tyttö katsoi no Leena sanoin ota tästä niin piristyt Leena hymyil olen jo ottanut tarpeeksi kun vituttaa mutta voin maistella, otti kaksi ryyppyä nauroi on väkevää puhuttiin niitä näitä ja juotiin "limukkaa" .
Sanoin mulla on ongelma vähän erilainen olen siellä täällä vähän aikaa ei kerkiä tutustua. Pullos oli tyhjä kysyin täytänkö uuden ja nousin Leena nousi pitää käydä vessassa ja tuli mukaan.
Tein oikein lasiin juomaa. Leena tuli ja sanoi katso, riisui hitaasti alasti otin samalla vaatteita pois. Leena tuli syliin ja halasi kuiskas tee mitä tahdot.
Imin ja nuolin naista aivan järkyttävän kaunis vartalo Leena makasi odottavaisena kun työnnyin syvälle katsoi vetisin silmin aivan ihanaa ja olen täynnä nauroin luoja soi tämmöisen rakastelin tyttöä edestä ja takaa kaunis näky kun takaa panin missin vartaloa pillun huulet venyi vetäessä pois Leena nautti kahden orgasmin voimin, Olin vetää pois , älä vedä tule kun pumppasin pallit tyjäksi koko tyttö vapisi. Hain paperia Leena meni sänkyyn, tule peiton alle oli ihan kiinni kuiskas noi ihanaa ei ole ollut koskaan, pojat vaan puristelee. Kysyin kuinka vanha Leena nauroi kohta kahdeksantoista. Makoiltiin ja pyhuttiin kaikesta, Leena kuiskas haluan tätä ja hyväili , nousi päälle ja antoi kunnolla pillua kauniit rinnat oli imettävänä Leena nauroi olen oikea narttu puristin pakaroista ja painoin Leen kiljui älä minä tulen oli rajua nähdä oikea orgasmi laukesin katsoessa tyttöä, Leena maksai päällä sanoin pakko lähteä kavereille käytiin suihkussa, halutti vielä kun Leena pesi, katsoi minua ei kai naitiin suihkun alla vielä kerran.
En kadu siksi kun vaimo ilmoitti mene ravintolaan kun tulet odota minua. Menin ravintolalle suoraan , näin vaimon oli pukeutunut antaa ymmärtää ja siinä vieressä olikin nuori poika , vaimo vilahti ulos tupakalle poika perässä, näin kun kävelivät ravintolan takana pitkälle sivulle. Alkoi kihkeä suutelu rinnat oli käsittelyssä vaimo laskeutui ja kalu oli suussa pää liikkui nopeaan vaimo kääntyi ja repi tiukka hametta ylös työntyi sisään vaimo oli etunojassa seinää vasten ja nautti poka piti vaaleasta tukasta kiinni pani kuin olisi raiskannut. Vaimo laski hameen antoi pojalle punaiset pikkarit ja tuli takaisin. Menin ulos, soitin haenko vaimo vastasi hae.
Kotona meni suihkun kun oli kuulema hikinen, tuli suihkusta suoraan syliin istumaan aukoi vyötä kysyin saako maistaa hymyil ei pane heti, kyllä oli liukas pillu nai sylissä kiihkeänä kuiskas oli niin ikävä, yöllä herätti tule kulta vielä antoi haarat leviällä ja jalat koukussa.
Aamulla oli normaali juotiin kahvit ja makoiltiin. Tämän takia ei kaduta ollenkaan.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
S-kauppa nosti hintoja, K-kauppa laski
Elintarvikkeiden arvonlisävero laski vuodenvaihteessa 13,5 prosenttiin. S-kauppa siirsi alennuksen suoraan katteisiin pi375299Vilma Nissinen pyytää anteeksi rasistisia lausuntojaan
Nöyrtyi kuten persut yleensäkin. On kyllä noloa tuollainen vätystely, kun ei ole miestä seisoa omien lausuntojensa takan2885132Hiihtäjä Vilma Nissisen kommentit aiheutti paniikkia
ja hernettä vedettiin nenään. Nissinen kertoi torstaina haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, että tykkääkö hän hiihtä644509Riikka Purra: "Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuuksista - Se ei meille käy"
Näin vakuutti persujen Purra edellisten eduskunta vaalien alla,. https://www.ku.fi/artikkeli/4910942-kun-uudessa-videos692445Sandels tölkin hinta nousi 1,29 eurosta 1,32 euroon
Mitähän järkeä valtiolla on verottaa tuotakin elintarviketta niin kovasti, että on järkevämpää käydä hakemassa ulkomailt481880Nyt ottaa persua pattiin: sähköauto joulukuun myydyin
🤣 prööt prööt pakoputkellaan pörisevää persua ottaa nyt saamaristi pattiin, kun paristoilla kulkeva sähköauto on noussu281824Ovatko Perussuomalaiset kommunisteja?
Toiset sanovat että ovat, toiset sanovat että eivät. Ainakin heillä on paljon sen aatteen piirteitä, koska haluavat kont241792Lindtmanin pääministeriys lähenee päivä päivältä
Suomen kansan kissanpäivät alkavat siitä hetkestä, kun presidentti Stubb on tehnyt nimityksen. Ainoastaan ylin tulodesi801728Ikävä uutinen uudesta Unelmia Italiassa kaudesta - Iso pettymys tv-katsojille!
Unelmia Italiassa -sarja kertoo Ellen Jokikunnaksen perheen elämästä Suomessa ja Italiassa. Nyt Ellen on kertonut tuleva161692- 1051506