oon 18 ja nyt olen raskaana ja se oli vahinko. en halua vielä lasta koska minulla on opinnot kesken. haluaisin tehdä abortin mutta pelkään koska en tieä miten se tehdään. kertooka siis miten se tehdään. kiitos jo etukäteen ja asiallisia vastauksia
miten..?
nolo
81161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Abortti tehdään yleensä kai kaavinnalla, jolloin sut nukutetaan. Jälkeenpäin voi olla paikat kipeinä, mut siihen saa särkylääkkeitä :)
Toinen vaihtoehto on lääkkeellinen keskeytys, jonka seurauksena lapsi kuolee ja tulee ulos itsestään, kuin keskenmenossa.
Näin olen asian ymmärtänyt, mut voin olla väärässä :) Soita terveyskeskukseesi ja kysy sieltä, he kyllä kertovat :)
mitens se kaavinta tehää?? :)
Kaavinnassa sut nukutetaan ja sit erilaisilla instrumenteillä poistetaan sikiö kohdusta. Ensin varmaankin saat kohdunsuulle lääkettä joka pehmentää ja avaa kohdunkaulaa jotta operaatio pystytään tekemään paremmin. Lopuksi kun sikiö on otetu pois kohdun seinämän limakalvo kaavitaan kauttaaltaan jottei sinne jäisi raskausmateriaalia joka voi aiheuttaa mm. tulehduksen ja mahd. uusintakaavinnan materiaaloin poistamiseksi.
Aborttia on syytä pelätäkin, se nimittäin päättää vauvan alkaneen elämän. Lisäksi se vahingoittaa äidin psyykkistä, henkistä ja usein myös fyysistä olemusta.
Kai opintoja voi jatkaa vähän myöhemmin ja ottaa vastaan elämä sellaisena kuin se on tulossa. Jos et kerta kaikkiaan halua, niin lapsen voi antaa vaikka jollekin tutulle, luotettavalle ihmiselle kasvatettavaksi, kunnes olet vähän vanhempi. Tai sitten voi lapsen antaa adoptioon. Molemmat näistä vaihtoehdoista ovat ehdottomasti parempia, koska niissä sekä lapsen elämä että äidin terveys säilyvät paremmin. Adoptiossa on tietysti luopumisen kipu, mutta se on helmpompi kantaa kuin abortin tuska. Jos haluat keskustella, niin ituprojektin sivuilla on numero, johon soittamalla saat ihan asiantuntevia vastauksia sekä aborttiin, adoptioon että kasvatuslapseksi antamiseen. Soittele siis sinne. Toivottavasti teet oikean valinnan. Tsemppiä Sulle!
Minun täytyy kertoa tässä nyt miten minulle kävi.
Olen 25 vuotta nyt.
Huomasin olevani raskaana noin kaksi vuotta sitten. Silloin oli raskausviikko 9 2 meneillään. Soitin ehkäisyneuvolaan ja sanoin, että olen raskaana, mutta haluaisin tehdä abortin. Tämä siis turussa. He sanoivat, että tule tänne tarkastukseen, minähän menin, ja gynekologi katsoi ultraäänellä ja sitten tilattiin yhdessä aika sairaalaan aborttia varten. Sain valita itse, halusinko lääkkeellisen(pillerillä) vai kirurgisen(kaavinnan).
Sitten muutaman päivän päästä menin sairaalaan, he tutkivat taas ultralla ja sitten sain emättimeen kohdunkaulaa pehmentävän lääkkeen. Odottelin muutaman tunnin sängyssä maaten, luin lehteä, nukuin. Sitten mut kärrättiin leikkausosastolle, mut nukutettiin, kaavinta kesti noin vartin ja sitten mut kärrättiin heräämön kautta takaisin osastolle. Ei ollut kauheita kipuja, ei ollut hirmuista verenvuotoa, eikä edes oireita nukutuksesta.
Muutaman tunnin jälkeen otin sitten autoni ja ajoin kotiin. No, niin ei saisi tehdä, pitäisi aina olla joku noutamassa, mutta kukaan ei ehtinyt paikalle niin valehtelin että joku odotti pihalla. Näin ei kyllä kannata toimia, koska nukutusaineet eivät poistu kehosta kovinkaan nopeasti.
Vuotoa oli sitten muutaman päivän ajan, ja pillerit aloitin samana päivänä kuin abortti tehtiin.
En missään vaiheessa kokenut että olisin tappanut mitään ihmistä, sillä se ei ole vielä siinä vaiheessa mikään ihminen vaan alkio, ei edes sikiö. Sydämenlyöntejä sillä oli jo, mutta se ei tarkoita sitä, että sillä olisi ollut ajatuksia tai edes sielua.
Sairaalassa minulle hehkutettiin sitä että mulle tulee olemaan niin mielettömän huono olo, noin henkisesti, että tulen itkemään ja olemaan ihan maassa. Mutta ehkä sitten olen tunnevammainen, mutta minulle se ei ollut vaikea päätös, enkä ole surrut tai kaivannut sitä alkiota mitenkään. Se oli minussa, se poistettiin, ja se siitä.
Olen toki miettinyt asiaa, ja haluaisin jo kovasti oman lapsen, silloin ei vain aika ollut lainkaan oikea. Sitäpaitsi käytin silloin pillereitä, niin kuka tietää mitä vammoja lapsella olisi ollut.
Haluan vain sanoa, että jokainen kokee asian omalla tavallaan. Jotkut surevat, joillekin se on vaikea päätös ja raskasta, toisille ei. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa reagoida näihin asioihin kun ne sattuvat omalle kohdalle, mutta väärää on jos alkaa muitten päätöksiä kritisoimaan ja lisäämään toisten tuskaa puhumalla murhasta.
Abortti ei ole murhaa. Sen takia on myös olemassa lakeja Suomessa jotka määrää ettei aborttia saa tehdä 12 raskausviikon jälkeen eikä erikoistapauksissakaan 16 viikon jälkeen.
Mistä ihmeestä luulet tietäväs, millon ihmiselle kehittyy sielu ja mikä se ylipäätään ees on?? Ei oo murha lässyn lässyn jäkäjäkä...Olit vaan nii itsekäs et päätit tappaa mielummin lapses ku luopua mukavasta, huolettomasta elämästäs! Vaikka kuinka yritän olla suopea kaikenlaisia ihmisiä kohtaan nii jotku kyllä panee pahasti vituttaan...eli sille joka tän keskustelun alotti: "älä tee sitä aborttia!"
"Aborttia on syytä pelätäkin, se nimittäin päättää vauvan alkaneen elämän. Lisäksi se vahingoittaa äidin psyykkistä, henkistä ja usein myös fyysistä olemusta."
Kuule otapa ihan itsekin vähän vastuuta omien kommenttiesi aiheuttamasta psyykkisestä vahingosta.
ennemmin abortti kuin adoptio.. myös sen takia en haluisi adoptiota,koska en halua synnyttää.. Enkä luultavasti pystyisi luopumaan lapsesta,jonka olisin tuskalla synnyttänyt,mutta mieleeni jäisi kytemään ne vihan ja turhuuden tunteet,koska lapsen takia olisin menettänyt nuoruuden..ja näin saisi taas yksi ei toivottu lapsi maailmassa huonon lapsuuden/nuoruuden/elämän....