nii in. voiko se olla mahdollista?
toisen kanssa on mukava touhuta arkisia askareita.
syödä hyvin, köllötellä sohvalla,
nautiskella sängyssä...
toisen kanssa voi keskustella mistä vaan,
arkisista ja mystisistä,
monesti kuoliaaksi vaietuista asioista,
nauraa yhdessä...
mutta, ei taida olla soveliasta pitää kahta ihanaa.
täydentävät niin täydellisesti toisiaan.
toisen kanssa on mukava touhuta arkisia askareita.
syödä hyvin, köllötellä sohvalla,
nautiskella sängyssä...
toisen kanssa voi keskustella mistä vaan,
arkisista ja mystisistä,
monesti kuoliaaksi vaietuista asioista,
nauraa yhdessä...
mutta, ei taida olla soveliasta pitää kahta ihanaa.
täydentävät niin täydellisesti toisiaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaa valita toinen tai potkaista molemmat pihalle jos siltä tuntuu. Tämänhän sinä jo tiesitkin.
tiesinhän minä sen, ettei ole fiksua,
vaan minkäs teet.
ei niin ihania voi potkia
..vaikka kaulimella! Toiselle kuitenkin kannattaisi sanoa että se on loppu nyt. Tulee kaikille parempi mieli! Ainakin sitten vähän myöhemmin.
joku työkalu vois ehkä olla hyvä huitomiseen.
vaan, siinäpä se on ,
kumman valitsisi.
molemmissa niin paljon hyvää,
samanvähän huonoa.
molempi parempi,
valitsen sitten myöhemmin...
aikakin tekee varmasti omat valintansa
miksei vois? minä olen kahteen mutta toinen naimisissa,en kyllä tiennyt ensin ja toinen asuu liian kaukana,rahat ei riitä. Olen onneton.Ei käy tasan onnen lahjat,mutta toivossa hyvä elää.
joku voi olla ihastunut kahteen, muttei kai sentään normaali ihminen kykenisi jakamaan elämäänsä tolleen osiin. Ja kyse pitää olla kyllä aika kevyestä ihastumisesta, jos edes ajatuksissaan siihen kykenee. Mun sydämeni kuuluu ainakin kokonaan yhdelle ihanalle piinaajamiehelle, mutta tää nyt ei ookaan ollut enää aikoihin pelkkää ihastumista...
aika jännää, voisin kuvitella olevani se arkinen puoli ja kaverini se keskustelutaitoinen, en ihmettelisi jos tämä koskisi sitä tilannetta.mutta kun minäkin kyllä kykenisin keskusteluun ihan mistä vaan kun toinen ottais vaan selvää, mut enemmän tuntuu kaverin asiat kiinnostavan. ei tarvii valita, kyllä minä ainakin häipyisin ja kauas kun vähän vihjailis, enkä kyllä erehtyisi koskaan tulemaan takaisin.
onhan se sinun kumppanillesi selvää, että sinua kiinnostaa hänen asiansa ja mielipiteensä.
oikeasti.
itse en kumpaakaan vähättele, siksi tämä on niin vaikeaa.
ja tuskin tämä on sinun tapauksesi.
jokaisen on ajallaan mietittävä, mitä on valmis toiselle antamaan
ja saamaan.
ennenkuin on myöhäistä.
sama koskee tietysti minuakin
mutta minun "kultani" ei siis keskustele kanssani kuten ystäväni kanssa keskustelee.
kyllä minua todellakin kiinnostaa hänen asiat ja ajatukset mutta hän ei avaudu minulle, mutta ystäväni kanssa kyllä puhuu kaikesta, jopa vaikeistakin asioista mistä minä en ole kuullutkaan.. olepa siinä sitten...
johonkin tapoihin vaan ajaudutaan.
Tärkeän ihmisen mielipiteitä pelätään, jos hän saa tietää sinusta jotain, mikä ei ehkä miellyttäisikään.
Eli jollekin toiselle, kuin omalle kullalle,
voi olla helpompaa puhua.
Ja kun on oppinut puhumaan toiselle,
pään avaaminen kullan kanssa, keskusteluun, voi olla vaikeaa.
Itse juuri tänä viikonloppuna koitin kovasti ´sen arkisen´ kanssa,
luoda keskustelua.
Juttelin, höpötin ja kyselin.
Koitin antaa helpon tavan hänelle,
aloittaa keskusteleminen kanssani.
pikkuhiljaa.
Hänen kanssaan vietän aikaa fyysiseti yhdessä ja haluan oikeasti saada hänestä ´kaiken´,
mitä kumppaniltani haluan.
Kaksi ihmistä elämässä ei ole minulle tarkoitus,
eikä se , mitä haluan.
Yksi riittää.
mutta en halua luopua mukavasta keskustelukumppanista,
koska juuri sitä, tämä toinen on.
eikä se ole kullaltani pois.
tiedätkös, vielä jäin sinua murehtimaan.
miten on muuten,
kerrotko sinä omia ajatuksiasi ja asioitasi omalle kullallesi.
voisikos sillä tavalla aloittaa hoitaa asiaa.
ettei mene vain toisen syyttelyksi...
itse olen juuri onnettoman arka esim. aloittamaan melkeinpä minkäänlaista keskustelua, onko se sitten ujoutta vai epävarmuutta..taitaa olla molempia.ja lisänä se että suhde on kumminkin vielä tuore, vähän alle vuoden kestänyt.
joka kerta kun kovasti yritän aloittaa, paljon kun olisi kerrottavaa/kysyttävää, niin menen sitten lukkoon..
mutta sillä ei taida olla enää hirveästi väliä,taitaa olla niin että olen tehnyt emämokan ja tarpeeksi monta kertaa,liittyen tähän kaverini kanssa keskustelemiseen ynnä muun asian johdosta.. :(
mutta mieleeni tuli, että jos kerran haluat sen arkisen, mutta et voi luopuakaan siitä toisesta,jonka kanssa on hyvä keskustella,niin pystyisitkö olemaan kuitenkin tämän keskustelijan kanssa vain ystävä?
kyllä pystyn,
ja niin se on ollutkin.
´keskustelijan kanssa olen vain ystävä.
´Arkisen kanssa oli tunteiden katselu ja kuulustelu aika,
jolloin minulla oli lupa´ olla muiden kanssa.
Silloin vaihdoin muutaman kiihkeän suudelman hänen, siis keskutelijan kanssa.
Mutta fyysesti en milloinkaan ole ollut keskustelijan kanssa yhdessä.
Se on jo pettämistä,
ja ehkäpä jo tämäkin...