Osmo Soinivaara on tätä mieltä:
"Se on käytössä monessa maassa, ja lastensuojelujärjestöt kannattavat sitä. Se pitäisi ottaa huomioon lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa, joka on jumiutunut sosiaali- ja terveysministeriöön
http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=5973
Minä uskallan olla Osmo Soinivaaran kanssa samaa mieltä, sillä:
Silloin huostaanottoja ei tapahtuisi "musta tuntuu" -periaatteella, sillä sijoituspaikoista tulisi pula, koska sijaisvanhemmat harkitsisivat pitkään ryhtymistä sijaisvanhemmiksi, koska vaarana olisi "pakkoadoptio" ja sijoittavien kuntien ei enää tarvitsisi maksaa sijoitetusta lapsesta. Ja siinä vaiheessa kun pakkoadoptio tehdään, punnitaan ihmisten hyvä tahto ja välittäminen.
Liian usein tehdään huostaanottoja, koska sosiaalityöntekijät luulevat asioita. Ja monta tapausta on, jolloin lapsia on tutkittu sairaaloissa ja sosiaalityöntekijöiden luulot on osoittautuneet täysin vääriksi, mutta enää sosiaalityöntekijät eivät peru päätöksiään. Valtahan on heillä!
Ja kuinka monen perheen elämä tuhoutuu näistä luuloista ja keksimällä keksityitä jutuista.
Ja samalla lasten perusturvallisuus vaarantuu.
KAIKKI KUNNIA NIILLE SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLE, jotka ovat ammatitaitoisia ja ajattelevat lasten etua.
Ja KAIKKI KUNNIA NIILLE SIJAISPERHEILLE, jotka tekevät työnsä hyvin, jaksavat huolehtia ja välittää toisten lapsista ja KUNNIOITTAVAT LASTA ITSEÄÄN.
--
Löytyy suomi24 / keskustelu / sijaisvanhemmat ketjun alta: Kiitollisuus Jopa nyt jo.....
Ja suomi24 / keskustelu / biovanhemmat / ketjun alta: pakkoadoptio
"Se on käytössä monessa maassa, ja lastensuojelujärjestöt kannattavat sitä. Se pitäisi ottaa huomioon lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa, joka on jumiutunut sosiaali- ja terveysministeriöön
http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=5973
Minä uskallan olla Osmo Soinivaaran kanssa samaa mieltä, sillä:
Silloin huostaanottoja ei tapahtuisi "musta tuntuu" -periaatteella, sillä sijoituspaikoista tulisi pula, koska sijaisvanhemmat harkitsisivat pitkään ryhtymistä sijaisvanhemmiksi, koska vaarana olisi "pakkoadoptio" ja sijoittavien kuntien ei enää tarvitsisi maksaa sijoitetusta lapsesta. Ja siinä vaiheessa kun pakkoadoptio tehdään, punnitaan ihmisten hyvä tahto ja välittäminen.
Liian usein tehdään huostaanottoja, koska sosiaalityöntekijät luulevat asioita. Ja monta tapausta on, jolloin lapsia on tutkittu sairaaloissa ja sosiaalityöntekijöiden luulot on osoittautuneet täysin vääriksi, mutta enää sosiaalityöntekijät eivät peru päätöksiään. Valtahan on heillä!
Ja kuinka monen perheen elämä tuhoutuu näistä luuloista ja keksimällä keksityitä jutuista.
Ja samalla lasten perusturvallisuus vaarantuu.
KAIKKI KUNNIA NIILLE SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLE, jotka ovat ammatitaitoisia ja ajattelevat lasten etua.
Ja KAIKKI KUNNIA NIILLE SIJAISPERHEILLE, jotka tekevät työnsä hyvin, jaksavat huolehtia ja välittää toisten lapsista ja KUNNIOITTAVAT LASTA ITSEÄÄN.
--
Löytyy suomi24 / keskustelu / sijaisvanhemmat ketjun alta: Kiitollisuus Jopa nyt jo.....
Ja suomi24 / keskustelu / biovanhemmat / ketjun alta: pakkoadoptio
Vastaukset 7
Vanhimmat
1. Lapset VIETIIN turhaan.
2. Ei tuettu tarpeeksi.
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä ratkaisu oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
Minusta tämä vähän haiskahti ei-biovanhemman kirjoitukselta.
Minä en todellakaan usko, että pakkoadoption yleistyminen parantaisi huostaanoton käytäntöjä. Perheistä ei olisi ihan heti pulaa, sillä Suomeen adoptoidaan jo nyt 300 lasta ulkomailta vuosittain. Etenkin vauvat ja pikkulapset menevät kyllä kuin kuumille kiville, jos näin brutaalia ilmaisua käyttää.
Enemmän pelkäisin, että pakkoadoptio aiheuttaisi juuri sitä, että "hyvin kaupaksi menevät" eli terveet valkoihoiset pikkulapset huostaanotettaisiin nykyistä vielä ihmeellisimmillä keinoilla. Sitten sosiaalityöntekijöiden ja lasta haluavan perheen täytyy vain hankaloittaa yhteistyötä ja saada biovanhemmat epätoivoisiksi. Kun biovanhemman ja lapset välit olisi saatu etäisiksi ja biovanhempi ongelmiin, niin siinähän olisikin jo pakkoadoptiolle edellytykset.
Olen siis sitä mieltä, ettei pakkoadoptio ole hyvä väline lastensuojelun välineenä. Pakkoadoptio on jo nykyään laillinen (Laki lapseksiottamisesta).
Mielestäni pakkoadoption suurin ongelma on se, että lapsi tulee pakosti adoptoiduksi. Millaista on lukea 18-vuotiaana adoptiopaperit, joista saa lukea, että adoptio on tapahtunut ilman biovanhemman tai -vanhempien tahtoa? Millaista on kuulla, että yhteiskunta on päättänyt adoptiosta, joka muuttaa lapsen sukunimen, perimyksen ja vie biovanhemmilta kaikki vanhemman oikeudet ja velvollisuudet? Kaikissa tapauksissa pakkoadoptoitujen lasten biovanhemmat eivät tiedä edes lasten olinpaikkaa.
oikeudet. Mutta ei velvoitteita vie.
siihen, että vanhemmat pikkuhiljaa luopuvat lapsistaan ja jättävät lapsensa "kehittymään ja kasvamaan" sijaisperheisiin.
Minä en saanut sen jälkeen kun lapseni otettiin huostaan saanut edes allekirjoittaa lasteni koulutodistuksia. Tämä jo kertoo käytännöstä mikä perhehoidossa on.
Juuri tämmöisillä vanhempien pois häivyttämisellä ja yhteydenpidon vaikeuttamisella pyritään vanhempien väsyttämiseen ja luovuttamiseen. Jos vanhempi sitten väsyneenä ja masentuneena lopettaa yhteydenpidon lapseensa, ollaan jo lähempänä pakkoadoptiota. Pakkoadoption perusteet ovat yleensä se, ettei lapsella ole yhteyttä biovanhempiinsa tai edes toiseen ja että "adoptio on lapsen eduksi". Tuota lapsen etua varten joku viranomainen kyllä suostuu kirjoittamaan lausunnon, sillä adoptio nähdään aina parhaana vaihtoehtona lapselle.
Minä en siis suosittele kannattamaan pakkoadoptiota! Se voidaan jo tällä hetkellä suorittaa ja sitä käytetäänkin. Pakkoadoptiolla on esimerkiksi otettu yhden lapsen tapaaneelta äidiltä uusi vauva heti synnytyslaitoksella ja tämä lapsi pakkoadoptoitiin äidiltä pakolla. Se tehtiin, koska nähtiin, että vauva olisi bioäidin kanssa hengenvaarassa. En tunne tapausta, mutta tässä tilanteessa pakkoadoptio oli ehkä oikea ratkaisu.
Pakkoadoptiota käytetään kuitenkin myös tilanteissa, joissa perheisiin sijoitetut lapset pakkoadoptoidaan näihin sijaisperheisiin. Tämän sijaisperheisiin adoptoinnin ei mielestäni tulisi missään nimessä lisääntyä. Poliitikoista ainakin osa kannattaa tätä, sillä adoption jälkeen kuntien ei tarvitsisi maksaa lapsista huoltopalkkioita eikä myöskään sossujen tarvitsisi työskennellä asian kanssa adoption jälkeen. Ainakin lapsettomuudesta kärsivät sijaisperheet mielellään pääsisivät eroon biosukulaisista ja saisivat lapsen "ikiomakseen". Toisaalta sijaisperheiden keskusteluissa on tullut esiin myös vaatimus siitä, että adoption jälkeenkin sijaisperheiden tulisi saada lapsesta hoitopalkkiota!
Pakkoadoptiota tulisi mielestäni miettiä lapsen kannalta. Miltä tuntuu ehkä vasta täysi-ikäisenä kuulla, että omat vanhemmat eivät ole antaneet lupaa adoptioon vaan se on tehty pakolla?
painostamalla vanhemmat pois lasten utlottuvilta ja sitten valehdellaan, etteivæt vanhemmat halua olla yhteydesæ ja shokki lapselle on varmaan melkoinen kun kuulee totuuden aikuistuttuaan.
Pakko !!! kertoo jo sen mitä sillä saadaan aikaan!! keskustelua voisi ohjata tarkastelemaan vanhempien mahdollisuutta TUNTEA vastuunsa ennen lasten hankkimista/saamista. Jotenkin tuntuu että se lapsen saapuminen bio tilanteeseen on hyvin monissa tilanteissa se !JÄRKYTYS" jolloin lapsi on ilmeisesti se patoutuneiden ja kesken kehittymisen olevien aviointien esille tuoja ja siten syntyy tilanne että hän joutuukin välikappaleeksi ja sitten (adobtio, huostaanotto, koulukoti, ym PUTKEEN) Niinkuin aikuiset jotka heitetään yhteiskunnan ulkopuolelle ja Synnytettään "valituspuki ja sitten eläkeputki) byrokratiassa.
Pakko on se putkeen viejä vailla mahdollisuuksia, ja se vain voi syntyä koska juuret ja perusteet ei ole kunnossa tai ne tehdään hyllyvälle pinnalle.
Myös julistautuminen laupiaaksi "samarialaiseksi" ottaa huostaan tai olla sijaisperheenä / vanhempana tulisi myös katsoa LAPSEN edun mukaisesti ja nähdä kokonais kasvu olot eikä sitä miten lastenkoti bisnes jaksaa tai oma lapseen kohdistuva kiintymys ja sen suoma mahdollisuus olla osa vastuussa elämän arvojen arvostajana, kuitenkin tyydyttää omaa itseisarvoa.
Lapsen biovanhemmat mielellään otaisivat vastaan sen itselle oikeutetun kasvun jälkeläiseen kohdistuvasta huolehtimis ja välittämis vastuusta. Pakka on vain sekaisin tai se on sekoittunut ehkä se sitten sekoitetaankin vielä.
Mielestäni kysymys on vaikea koska aikamme rahan mahti pyrkii romuttamaan sen tärkeimmän ja itse asiassa ainoan oikean arvon lpsen ja biovanhemman välisestä toisen kunioittamisesta.
(Tekisi mieli sano ettei markkinayhteikunta kestä perhe arvoja tunteineen)