Osmo Soinivaara on tätä mieltä:
"Se on käytössä monessa maassa, ja lastensuojelujärjestöt kannattavat sitä. Se pitäisi ottaa huomioon lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa, joka on jumiutunut sosiaali- ja terveysministeriöön
http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=5973
Minä uskallan olla Osmo Soinivaaran kanssa samaa mieltä, sillä:
Silloin huostaanottoja ei tapahtuisi "musta tuntuu" -periaatteella, sillä sijoituspaikoista tulisi pula, koska sijaisvanhemmat harkitsisivat pitkään ryhtymistä sijaisvanhemmiksi, koska vaarana olisi "pakkoadoptio" ja sijoittavien kuntien ei enää tarvitsisi maksaa sijoitetusta lapsesta. Ja siinä vaiheessa kun pakkoadoptio tehdään, punnitaan ihmisten hyvä tahto ja välittäminen.
Liian usein tehdään huostaanottoja, koska sosiaalityöntekijät luulevat asioita. Ja monta tapausta on, jolloin lapsia on tutkittu sairaaloissa ja sosiaalityöntekijöiden luulot on osoittautuneet täysin vääriksi, mutta enää sosiaalityöntekijät eivät peru päätöksiään. Valtahan on heillä!
Ja kuinka monen perheen elämä tuhoutuu näistä luuloista ja keksimällä keksityitä jutuista.
Ja samalla lasten perusturvallisuus vaarantuu.
KAIKKI KUNNIA NIILLE SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLE, jotka ovat ammatitaitoisia ja ajattelevat lasten etua.
Ja KAIKKI KUNNIA NIILLE SIJAISPERHEILLE, jotka tekevät työnsä hyvin, jaksavat huolehtia ja välittää toisten lapsista ja KUNNIOITTAVAT LASTA ITSEÄÄN.
--
Löytyy suomi24 / keskustelu / sijaisvanhemmat ketjun alta: Kiitollisuus Jopa nyt jo.....
Ja suomi24 / keskustelu / biovanhemmat / ketjun alta: pakkoadoptio
"Se on käytössä monessa maassa, ja lastensuojelujärjestöt kannattavat sitä. Se pitäisi ottaa huomioon lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa, joka on jumiutunut sosiaali- ja terveysministeriöön
http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=5973
Minä uskallan olla Osmo Soinivaaran kanssa samaa mieltä, sillä:
Silloin huostaanottoja ei tapahtuisi "musta tuntuu" -periaatteella, sillä sijoituspaikoista tulisi pula, koska sijaisvanhemmat harkitsisivat pitkään ryhtymistä sijaisvanhemmiksi, koska vaarana olisi "pakkoadoptio" ja sijoittavien kuntien ei enää tarvitsisi maksaa sijoitetusta lapsesta. Ja siinä vaiheessa kun pakkoadoptio tehdään, punnitaan ihmisten hyvä tahto ja välittäminen.
Liian usein tehdään huostaanottoja, koska sosiaalityöntekijät luulevat asioita. Ja monta tapausta on, jolloin lapsia on tutkittu sairaaloissa ja sosiaalityöntekijöiden luulot on osoittautuneet täysin vääriksi, mutta enää sosiaalityöntekijät eivät peru päätöksiään. Valtahan on heillä!
Ja kuinka monen perheen elämä tuhoutuu näistä luuloista ja keksimällä keksityitä jutuista.
Ja samalla lasten perusturvallisuus vaarantuu.
KAIKKI KUNNIA NIILLE SOSIAALITYÖNTEKIJÖILLE, jotka ovat ammatitaitoisia ja ajattelevat lasten etua.
Ja KAIKKI KUNNIA NIILLE SIJAISPERHEILLE, jotka tekevät työnsä hyvin, jaksavat huolehtia ja välittää toisten lapsista ja KUNNIOITTAVAT LASTA ITSEÄÄN.
--
Löytyy suomi24 / keskustelu / sijaisvanhemmat ketjun alta: Kiitollisuus Jopa nyt jo.....
Ja suomi24 / keskustelu / biovanhemmat / ketjun alta: pakkoadoptio
Vastaukset 7
Vanhimmat
ettei kävisi näin:
1. Lapset VIETIIN turhaan.
2. Ei tuettu tarpeeksi.
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä ratkaisu oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta.
Ja ennen opiskelua olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
Jos käy niin että vanhemmat eivät kuntoudu ja sijoitus olisi mahdollista muuttaa adoptioksi, niin ilman muuta adoptoisimme.En näkisi siihen mitään syytä, miksi ei.
Järjetöntä on jatkaa sijoitusta vuosia ja taas vuosia, odottaen, että jospa vanhemmat kuntoutuisivat, kun siis kyse on vanhemmista, joille muutama vuosikaan ei riitä (ei motivaatiota esim. lopettaa alkoholinkäyttöä, mennä tarkoituksenmukaiseen hoitoon tms.). Loppuisi myös tuo urputus siitä, että teemme tätä rahan takia. Silloinhan emme saisi mitään tukia, kun adoptoisimme lapset. Yhteiskunta säästäisi rahaa, ja ennen kaikkea lapsen riepottelu loppuisi.
Ja kyse ei ole lapsettomuushoidosta; meilläkin on biologisia lapsia ja mahdollisuus saada niitä lisää.
Entäpä kun vanhempi kuntoutunut, hoitanut itsensä kuntoon,täysin kykenevä hoitamaan lapsiaan tätä nykyä mutta sosku vaan ei halua/ jouda alkaa huostaanotto purkua selvittämään.
Olisipa kauheaa jos sijaisperhe adoptoisi lapseni. Iso EI.!
joilla ei ole aikomustakaan kuntoutua.
Ei sellaisista, jotka kykenevät hoitamaan itsensä kuntoon. Tottakai tällaiseen lakiin selvästi määriteltäisiin, millaisista ajoista ja ongelmista on kysymys, että voidaan ryhtyä adoptioon. Jos kyse on esim. mielenterveysongelmasta, masennuksesta tms. johon haetaan apua ja on motivaatio kuntoutua, silloin tietenkin kyseessä on tilapäinen sijoitus. Aivan kuten nykyäänkin. Hirveän monessa tilanteessa kuitenkin vanhemmat eivät ryhdy minkäänlaisiin toimenpiteisiin kuntoutuakseen esim. alkoholismista.
Sellaisissa tapauksissa, jossa tiedetään, ettei lasta enää koskaan kotiuteta, pitäisi pakkoadoptio tehdä heti. Miksi sijoitusta enää tehtäisiin, sopivia vanhempia varmasti löytyy ettei tarvitse mm. Kolumbiasta lapsia rahdata.
Huostaanottoihin voitaisiin määritellä tietty aikamäärä, jonka aikana biovanhempien on osoitettava, että pystyvät/kykenevät vanhemmuuteen. Mikäli tässä asiassa vanhemmat eivät olisi valmiita lapsestaan huolehtimaan, niin lapset pakkoadoptoitaisiin. Me olisimme valmiiita adoptoimaan meille sijoitetut lapset vaikka heti. Tuntuu aika "hullulta", että jotkut lapset ovat sijoitettuna koko lapsuuden, 18 vuotta. On lapsia, jotka eivät ole asuneet päivääkään vanhempiensa kanssa, mutta siitä huolimatta heitä ei voida adoptoida vaikka sijaisperhe olisi siihen valmis. Ja biovanhemmat eivät pysty heistä koskaan huolehtimaan.