Voitto Savela kirjoitti SRK:n vuosikirjassa 1990 "Taisteluista rauhaan" seuraavaa:
"Käsityksessä ripistä ilmeni epäraittiutta 1970-luvun puoliväliin tultaessa. Lainomaiset käsitykset ripistä ja julkisesta asioiden korjaamisesta olivat tuoneet huolta. Ne olivat saaneet uutta sisältöä, joskaan ei ennen kokematonta. Olihan keskustelua ripistä käyty miltei saman sisältöisenä vuosisadan vaihteen tuntumassa ja 1930-luvulla tapahtuneiden hajaannusten yhteydessä. Kysymyksessä oli vaara kulkeutua tekojen tielle, ansio-oppiin,---.
Oulussa 29.12.1978 pidettyä puhujien kokousta edelsi opettajien ja puhujien yhteinen neuvonpito kouluihin levinneiden vaikeuksien vuoksi. Neuvonpito pidettiin puhujien kokousta edeltävänä päivänä.
Opettajien ja puhujien kokouksen alustuksena oli koulujen opetusasia. Alustuksen oli SRK:n johtokunta käsitellyt ennen sen esittämistä ja käynyt sen johdosta paikoin vaikean keskustelun. Alustus hyväksyttiin ja se esitettiin kokoontuneille opettajille ja puhujille johtokunnan kannanilmaisuna.
Kokouksessa käydystä keskustelusta kuvastui ristiriitainen tilanne, jonka selvittely oli tuleva myöhemmin. Kokous antoi kannanoton, joka sisällöltään poikkesi alustuksessa esitetystä kannasta. Toista vuosikymmentä jatkunut käsitysten poikkeavuus audiovisuaalisten havaintovälineiden käytöstä oli tuonut ristiriitaa.
SRK oli ottanut vuosikokouksessaan 1966 kannan koulutelevisioon. Kannanoton ydin oli siinä, että koulutelevisio on opetusväline ja ettei sillä annettavaan opetukseen saisi sisällyttää nuorisoa ja lapsia vietteleviä ja turmelevia ajanvieteohjelmia.
Käytännön tilanteen ratkaisuissa ote oli nyt kiristynyt. Päivämies-lehti julkaisi 2/79 numerossaan edellä mainitun puhujien ja opettajien kokouksen kannasta poikkeavan artikkelin. Tämä artikkeli oli vuonna 1966 esitetyn kannanilmaisun ja opettajien kokoukselle esitetyn alustuksen mukainen."
"Käsityksessä ripistä ilmeni epäraittiutta 1970-luvun puoliväliin tultaessa. Lainomaiset käsitykset ripistä ja julkisesta asioiden korjaamisesta olivat tuoneet huolta. Ne olivat saaneet uutta sisältöä, joskaan ei ennen kokematonta. Olihan keskustelua ripistä käyty miltei saman sisältöisenä vuosisadan vaihteen tuntumassa ja 1930-luvulla tapahtuneiden hajaannusten yhteydessä. Kysymyksessä oli vaara kulkeutua tekojen tielle, ansio-oppiin,---.
Oulussa 29.12.1978 pidettyä puhujien kokousta edelsi opettajien ja puhujien yhteinen neuvonpito kouluihin levinneiden vaikeuksien vuoksi. Neuvonpito pidettiin puhujien kokousta edeltävänä päivänä.
Opettajien ja puhujien kokouksen alustuksena oli koulujen opetusasia. Alustuksen oli SRK:n johtokunta käsitellyt ennen sen esittämistä ja käynyt sen johdosta paikoin vaikean keskustelun. Alustus hyväksyttiin ja se esitettiin kokoontuneille opettajille ja puhujille johtokunnan kannanilmaisuna.
Kokouksessa käydystä keskustelusta kuvastui ristiriitainen tilanne, jonka selvittely oli tuleva myöhemmin. Kokous antoi kannanoton, joka sisällöltään poikkesi alustuksessa esitetystä kannasta. Toista vuosikymmentä jatkunut käsitysten poikkeavuus audiovisuaalisten havaintovälineiden käytöstä oli tuonut ristiriitaa.
SRK oli ottanut vuosikokouksessaan 1966 kannan koulutelevisioon. Kannanoton ydin oli siinä, että koulutelevisio on opetusväline ja ettei sillä annettavaan opetukseen saisi sisällyttää nuorisoa ja lapsia vietteleviä ja turmelevia ajanvieteohjelmia.
Käytännön tilanteen ratkaisuissa ote oli nyt kiristynyt. Päivämies-lehti julkaisi 2/79 numerossaan edellä mainitun puhujien ja opettajien kokouksen kannasta poikkeavan artikkelin. Tämä artikkeli oli vuonna 1966 esitetyn kannanilmaisun ja opettajien kokoukselle esitetyn alustuksen mukainen."
Vastaukset 13
Vanhimmat
...kuvata ja purkaa nimeltä "Oppi ja elämä"!
Oppi = Krituksen vanhurskauden omistaminen parannuksen kautta
Elämä = Uskovaisen elämä ajassa ja eri aikakausissa
Oppi on muuttumaton ja Raamatun mukainen.
Elämä on muuttuvaa, jossa ihmiset joutuvat asioiden eteen ja ihmettelevät/tuumaavat, mikä on hyväksi ja mikä ei. Ihmiset eivät olsaa ennustaa, ihmiset eivät ole selvännäkiköitä, ihmiset eivät ole erehtymättömiä.
Raamattu opettaa sen, että kaikki on minulle sallittu, mutta kaikki ei ole hyväksi. Tästä voisi vetää lyhyenä yhteenvetona sen, että VL:t haluavat tarkastella aikaa ja ajan ilimöitä sekä niiden mahdollisia vaikutuksia uskonelämään.
On totta, että aikanaa tehtyjä silloin hyväksi nähtyjä asioita on todettukin huonoiksi kokonaisuutta ajatellen, joten eikö se ole iloinen asia, että tänä päivänä uskalletaan katsoa menneisyyteen sillä silmällä, ettei samoja virheitä tai virhearviointeja toistettaisi.
Sitä on mahdotonta sanoa, että mikä olisi tilanne tänä päivänä, jos aikanaa olisi päädytty eri ratkaisuihin ja siitä ei liene muuta, kuin iso joukko hyviä arvauksia.
Positiivisena asiana nostaisin ehdottomasti esille ja ylimmäksi sen, että mitkään niistä asioista, joissa on päädytty jonkinlaisiin näkemyksiin uskovaisen elämää koskevissa asioissa, ei ole autuuden ehtona, vaan yksin usko on autuudena ehtona. On näistä ajallisen elämän ja arkielämän asioista koitettu tehdä autuuden ehtojakin, mutta niitä ne eivät ole, eivätkä niiksi tule.
Toinen erittäin positiivinen asia on se, että jos on huomattu, että on tehty virheitä arvioidessa ja tarkastellessa asioita, niin samoja virheitä ei toisteta päätä seinään hakaten, vaan uskalletaan tuoda julki ja esille samoja asioita myös tänä päivänä ja keskustella niistä reilusti niin, että niiden olemassa olo on tiedostettu/tiedossa, mutta asioiden tarkastelussa halutaan korostaa kaikella tavalla uskon ja hyvän oman tunnon säilyttäminen.
Negatiivisia asioita löytyy aina ja joka paikasta, mutta etsitään niitä positiivisia asioita, joita on myös kaikessa.
Menneisyydessä leäminen on vähän turhan rankkaa, joten kannattaa elää tulevaa varten.
"Eilisen päätökset on jo tehty, voimme vaikuttaa vain huomiseen"
Allekirjoitan ehdotuksesi yrittää vaikuttaa tulevaisuuteen. Jotta sen voisi onnistuneesti tehdä, täytyy valitettavasti viivähtää myös menneisyydessä. Jottei pää kolisisi toistuvasti samaan seinään, kuten toteat.
Autuuden ehdoista. Usko tai oikeammin Kristus on ainoa pelastuksemme perusta, kuten senkin toteat. En olisi kuitenkaan yhtä optimistinen kuin sinä historiasta oppimisen suhteen tässä asiassa. Niin kauan kuin esiintyy yhteinäiskulttuurisia vaatimuksia, niin kauan esiintyy myös ulkonaisia pelastuksen ehtoja.
Yhtenäiskulttuurinen vaatimus näkyy hehkeimmillään televisiokysymyksessä. 1960-luvun alun perustelut "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi" täsmentyivät vuoteen 1976 tultaessa muotoon "uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneiksi".
Tämä harha vaanii kaikissa yksilön tai yhteisön edun nimissä laadituissa elämäntapaa koskevissa kannanotoissa, julkilausumissa ja päätöksissä, ellei niitä voida perustella selkeästi Raamatulla. Tällä tarkoitan Raamatun kokonaisnäkemystä enkä jotain asiayhteydestään irroitettua mielivaltaisesti tulkittua Raamatun jaetta.
Historia opettaa, että aikanaan hyvässä tarkoituksessa tehdyillä vuosikokouspäätöksilläkin on taipumus alkaa elää omaa, syntyhistoriastaan irrallista elämäänsä. Tätä edesauttaa oppi seurakuntaäidistä, joka ei koskaan erehdy ja jolle täytyy olla kuuliainen, vaatii se lapsiltaan mitä tahansa. Eli jos olet eri mieltä, vika on sinussa, ja jos et taivu, olet tottelematon, sinulla on hengen vika. Ja näin pelastuminen luiskahti parannuksen taakse.
...että optimistisella ajatuksella selviää hyvin, mutta pessimistinen ajatus voi rasittaa toisinaan liikaa.
Muutos yleensä ottaa aikaa, olipa muutoksessa kyse suuntaan tai toiseen muuttumisesta. 70-luvulla muutos oli osittain rajua runnomsita ja jäljet ovat tiedossa. Jos muutos olisikin "höllentymään" päin, niin mikään ei muuta silti sitä prosessia, että kyseessä on muutos. Samalla tavalla raju muutos ajettuna "sisään" runnomalla jättää pahat jäljet, niin kuin on tiedossa, Miksi siis hakata päätä seinään, vaikka muutos olisikin toiseen suuntaan.
Jokainen tietää, että mitä pienempi yhteisö, niin sitä nopeampi on muutosprosessi. Valtakunnallinen muutos es. Suomessa vie 2-3 sukupolvea, maailman laajuinen muutos ei taida mennä läpi 10-20 sukupolvenkaan aikana. Nokia pystyy ajamaan muutoksen läpi nopeasti, koska toimii markkinatalouden ehdoin, eikä välitä irtisanottujen tunteista. VL on n. 100 000 ja jos ei halua toimia Nokian tavoin, niin on epärealistista odottaa muutosta kovin lyhyessä ajassa.
Kärsivällisyyttä rakkaat ihmiset, kärsivällisyyttä ja rakkautta, niin kyllä asiat ennemmin tai myöhemmin kääntyy parhain päin. jumala hyvästi siunaa rakkaudelle kuuliaiset ja kärsivälliset lapset.
Katsotaan edelleen kaikeka sitä hyvää, jota on näkyvissä, eikä etsitä sitä huonoa, jota ei välttämättä edes tule.
Näkökulmaa tähän aikanaan vaikeaan TV-asiaan on saatu kun aikaan on jo kulunut riittävästi. Olen melkoisen varma, että reilu kymmenen vuoden päästä myös tässä TV-asiassa ollaan jouduttu mukauttamaan ajattelua siten, että seurataan teknologista kehitystä.
Ehkäpä silloin TV:n hankkimisen kohdalla saa tuntea saman vapauden kuin videolaitteen hankkimisen kohdalla. Vaikka lupa on niin eivät kaikki kuitenkaan hanki, eikä sitä niille synniksi saarnata jotka hankkivat. Kuten internetin kanssa on asiain laita, niin myös TV:n kanssa omakohtaiseen valvomiseen se jää.
Ja ne jotka eivät hanki, niin tekevät omakohtaisen heikkoutensa tuntien _omalla_ kohdallaan oikein.
Jotenkin tähän sopii mielestäni tämä Raamatunkohta:
Room. 14:1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
asia ei voi koskaan saada sellaista käännettä, että televisiotkin yhtäkkiä olisivat hyväksyttyjä. Edes kymmenien vuosien kuluttua. Tämä siksi, koska aikoinaan järjestettiin julkinen vaino heitä kohtaan jotka tv:n omistivat ja heidät erotettiin Jumalanvaltakunnasta sekä ry:n jäsenyydestä. Sen vuoksi ei voi koskaan tulla tilannetta jossa tv olisi hyväksytty laite. Saisivatko tuolloin tv:n vuoksi erotetut palata vl-piireihin ilman julkista parannusta?
...mielestäsi näin, että jos jotkut ovat joutuneet väärin kohdelluksi ja kärsineet vääryyttä asian tai toisen takia, niin sen takia tulevien sukupolvienkin pitäisi tuta nahoissaan, mitä lain saarna voi saada aikaan?
Raamattu ei opeta missään kohtaa, että vain julkinen parannus on Jumalalle kelpaava. Raamattu opettaa juuri päin vastoin, lapsen lailla, lapsen tavoin yksinkertaisesti ja ilman suuria "kulisseja".
lain saarnan kaameat jäljet tulee korjata.
Muutoksen aitous ilmenee korjaamispyrkimyksenä.
...osoittanut korjaamispyrkimyksiä mitenkään?
Tarkoittaako sana televisio samaa tänäpänä kuin silloin kun se katsottiin olevan huono uskovaiselle.
"Opettajien ja puhujien kokous antoi kannanoton, joka sisällöltään poikkesi johtokunnan hyväksymästä alustuksesta", kirjoittaa Savela.
Kumpi syntyi "Pyhän Hengen vaikutuksesta": Reilun tuhannen vl-kristityn (puhujat ja opettajat) yksimielinen kannanotto vai johtokunnan (24 miestä) hyväksymä alustus, joka oli syntynyt "paikoin vaikean keskustelun" tuloksena?
Pyhä Henkihän antaa vain yhdenlaisen äänen.
...sen näin:
Etäisyys asioihin avaa niiden molemmat puolet ja virheitä ei kannata toistaa.
Hmm...Tällä palstallahan sen näkee selvästi, ettei Pyhä Henki anna kuin yhdenlaisen äänen? (tämä on tarkoituksellisen retorinen letkautus), pointti varmaan ymmärretty. Kukaan palstalla itseään uskovaiseksi tunnustava, ei ole sanonut, että minussa ei ole Pyhää Henkeä ja Pyhällä Hengellähän on vain yhdenalinen ääni.
Eiköhän se ole näin, että kun Pyhä Henki ohjaa uskovaisen matkaa, niin tieltä ei eksy, vaikka kulkisi laidasta laitaan, kuraojasta toiseen, poukkoilisi penkasta penkkaan aurakeppejä viistäen. Jos halu on kulkea kaidalla tiellä ja uskoa syntinsä anteeksi, niin sillä tiellä Pyhä Henki ohjaa pysymään viitoittaa tien Taivaaseen. Kukaan jää välille riippumatta kuinka monet kengät kuluivat matkalla käyttökelvottomiksi, jos haluaa uskoa matkan viat ja virheet anteeksi.
pysyttelemistä vl-kristittyjen "matkasaatossa" vai pysyttelemistä kokonaan armon varassa?
Yksin armoon turvautuminenhan merkitsi lakihenkisellä hoitokaudella joutumista "sidotuksi" ja pois vl-kristittyjen fyysisestä ja sosiaalisesta "matkasaatosta".
Esittämäni dilemma tulee esiin seuraavassa tosielämän tapauksessa. Aviopari sidottiin 70-luvulla. 80-luvulla vaimo "teki parannuksen" ja palasi rauhanyhdistyken "rakkauteen". Mies jäi sidotuksi. Nyt rauhanyhdistysuskovaiset tiedustelevat vaimolta miehen uskoa. Vaimon vastaa: "Kyllä hän uskomassa on, ei tosin rauhanyhdistyksen piirissä."
Ennen 1978 - 1979 tapahtunutta suunnanmuutosta tällainen vastaus olisi ollut merkki Jumalan valtakunnan rajojen katoamisesta ja hoitoa vaativa hengen vika.
...tiellä Raamatun opetukseen perustuvaa uskoa, Kristuksen seuraamista opissa ja elämässä.
Jos joku ajattelee, että kulkemalla samaa latua kuin VL ja löytävänsä sillä tavalla kaidan tien, hän on jo eksynyt, ennen tiellensä astumista.
Itse uskon, että VL:tkin kulkevat kaitaa tietä, vaikkakin toisinaan menisikin laidasta toiseen. Kukapa uskovainen pystyy sanomaan "minä olen aina onnistunut kulkemaan täysin keskellä, enkä kertaakaan ole horjahtanut"
Eihän Taivastie ole mikään ryhmämarssikulkue, vaan jokainen kulkee sitä tietä yksin armon varassa ja Pyhä Henki oppaana, ettei lankeaisi tieltä oikealle, eikä vasemmalle puolelle. Ei sillä ole merkitystä, kuinka mutkitellen sitä tietä kulkee, ainoastaan sillä on merkitystä, että pysyy armosta osallisena ja haluaa välttää lankeamisia.