Missä järjestyksessä homma yleensä menee? Kosinta, luvan kysyminen ja kihlaus. Vai onko jotain muuta käytäntöä.
Antakaa hyvät selkeät ohjeet! Ü
Antakaa hyvät selkeät ohjeet! Ü
Missä järjestyksessä kosintamenot?
juupase
71709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja mä olen kyllä äimänä. Onk se siis tänä päivänä vielä semmonen juttu, et pitää tämmösiä miettiä. Mä luulin et näistä olis jo päästy.
Kosinta myöntävä vastaus = kihlaus
Ainoat pakolliset ovat siis kosinta ja siihen myöntävä vastaus. Sen jälkeen olette kihloissa. Siinä vaiheessa, kun hääpäivä lähestyy, täytyy tehdä esteiden tutkinta, jota haetaan jomman kumman väestörekisterikeskukselta tai seurakunnalta.
Pyysit selkeät ohjeet:
Mene tulevan (toivottavasti :) puolisosi luo. Katso häntä silmiin ja sano: "Menetkö kanssani naimisiin?" Jatko riippuu vastauksesta. Jos vastaus on myöntävä, juhlistakaa tilannetta jotenkin. Suotavaa on tehdä ilmoitus teidän molempien vanhemmille jossain vaiheessa, mielellään ennen häitä.
Jos vastaus on kieltävä, otan osaa :(
Harva taitaa kysyä nykyään lupaa morsiamen isältä. Sitä varmaan tarkoitit luvan kysymisellä? Mutta jos luvan kysyy niin ennen kysyttiin ensiksi isältä ja sitten vasta naiselta. Jos ei ole saanut lupaa vielä isältä niin ei kai kannata kosia (jos ei vaikka saakaan lupaa isältä avioitumiseen)? Nykyään se taitaa olla vain "muodollisuus" ja on ihan sama mitä isukki vastaa, naimisiin mennään silti. Eli nykyään jos joku kysyy tulevalta appiukolta niin taitaa useimmiten kysyä sen jälkeen kun on kosinut naista ja hän on suostunut. Mutta unohtaisin sen kokonaan, jos et välttämättä halua sitä tehdä.
Kun on saanut myöntävän vastauksen kosintaan on kihloissa. Mutta ei ole siis välttämätöntä varsinaisesti kosia jotta voisi päätyä kihloihin. Asiasta voi sopia muutoinkin ja kun on luvattu mennä naimisiin on kihlauduttu. Jotkut näemmä menevät ensiksi kihloihin ja sitten vielä kosivat. Mutta jos nainen on jo lupautunut menemään naimisiin niin toisaalta on turhaa vielä kysellä, että menetkö kanssani naimisiin...
Selkein on kait vain kosia. Sanamuoto on vapaa, mutta esim. että ”menetkö kanssani naimisiin” tai ”tuletko vaimokseni” (voit polvistua, mutta ei ole välttämätöntä) ja jos nainen suostuu niin olette kihloissa. Ja voitte hankkia sen merkiksi sormukset jos haluat.
Siinä se.
Moikka, kyllä mun poikaystäväni (nyk kihlattuni) ainaskin soitti mun iskälle ja kysy ns lupaa mun tietämättäni. Oltiin keväällä reissussa ja siel se sit kosi yllättäen ja olin aivan myyty... Kun sitte soitin vanhemmille nii iskä esitti ihan yllättynyttä =) Se oli melko huvittavaa ku sanoin et tiedän et ne on puhunu...! Mut kyl mä suosittelen kysyy lupaa!!! Must se on jotenki oikein ja romanttistakin...
Kättä täytyy pyytää morsiammen isältä.. jos ei muuta, niin sillä on ainakin appi-ukon suosio voitettu pitkäksi aikaa!! ;)
Nykyään se on ehkä enemmän ilmoitus asia isälle, mutta silti mielestäni hyvien tapojen mukaista.
Luulen, että se taitaa olla todellakin vain ilmoitus. En kyllä usko, että kukaan (tai voi olla, että joku kysyy, mutta...) kysyy lupaa? Aikuiset ihmiset... Ja JOS kysyy lupaa niin sittenhän pitäisi olla menemättä naimisiin, jos ei lupaa heru? Mitä sitä kyselee, jos kuitenkin aikoo mennä naimisiin oli vastaus mikä hyvänsä? Tietysti moni kysyjä varmaan tietää jo vastauksen, jos morsiamen isään on ollut hyvät välit. Ja siksi uskaltaa kysyä ja kysyy vain muodollisuudesta.
Minusta riittää, että kihlauksesta ilmoittaa vanhemmille jälkikäteen. Ei se ole yhtään huonotapaista, eikä monikaan isä kyllä taida loukkaantua. (Ja kaikki naiset ei edes pidä siitä, että hänen isältään sellaisia kyseellään) Jotkut ei ilmoita sitäkään ja menevät ehkä naimisiinkin salaa. Mutta kuten olen usein todennut, jokainen tyylillään...
ensin kysytään tytön isältä lupa. (jos sen siis haluaa tehdä)
Sitten kositaan.
Jos nainen suostuu niin sitten ollaan kihloissa.