Minulla on kohta 5kk vanha pentu ja ei sustu liikkumaan lenkillä.....pihassa jaksaa painaa ja temmeltää mutta kun tarvisi lenkille lähteä niin kävelee hyvin 20m mutta sitten matka pysähtyy.....menee makaamaan tai rupeaa vinkumaan ja vetämään kotiin päin....on koitettu pientä leikkiä lenkillä että suostuisi siinä menemään mutta ei.....metsässä tykkä juosta vapaana mutta heti kun sieltä tarvisi lähteä ja tiellä joutuu kävelemään niin taas stoppi ja kun metsässä juostaan niin ei tee ikinä tarpeitaan siellä vaan suostuu tekemään tarpeensa VAIN kotipihaan
Ei sustu liikkumaan lenkillä?
emma29
9853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisiko mukana jotain pelkoa? Omani ei suostunut sen jälkeen lähtemään tielle lenkille n. kuukauteen, kun muuan nuori koira sitä pääsi puremaan. Tuosta päästiin pikkuhiljaa yli, enimmäkseen hiljaa etenemällä; jos tänään mentiin 10 metriä, niin huomenna 20 metriä. Ei ole hyväks repiä pentua väkisin eteenpäin, muuten lenkkeilystä jää vielä huonompi maku. Rohkaisemalla, iloisella juttelulla pääsee pitemmälle. Tanssi vaikka tiputanssia, jos tarve vaatii, pelleile, hassuttele koiran edellä, niin luulisi koiran kiinnostuvan ja tulevan taas vähän pidemmälle :)
Tuosta tarpeiden tekemisestä muualle kuin kotipihaan en olisi huolissani, toinen oma koirani alkoi vasta reilu 6 kuukauden iässä tehdä tarpeitaan muualle kuin kotopihaan. Mielummin tuo oli "jalat ristissä" niin kauas kunnes kotiin päästiin. Kotiin on on niin hyvä ja turvallinen tehdä, kun on tuttu paikka.
Mukavaa syksynjatkoa sinulle ja pennullesi!
Oma koirani ei myöskään suostunut liikkumaan kun lähdettiin lenkille. Oli silloin n.3 kk ikäinen. Jos päästin irti niin lähti juoksemaan kotiin (luuli kai etten saa kiinni:D). En nyt kyllä muista kuinka alkoi sitten sujua mutta ei enää ainakaan ole onkelmaa! ehkä se vaan on jotain pentumaisuutta ettei suostu liikkumaan.
Meillä myös jäätiin makaamaan maahan tai varmuuden vuoksi mentiin oikein ojan pohjalle ja sinne makaamaan. Ei liikuttu namilla houkutellen, eikä hihnasta vetäen, puheet ei auttaneet - kantaa lopulta piti. Kun oli vähän aikaa kannettu, reipastui taas ja kulki itsekin.
Pennut säikkyvät mitä ihmeellisempiä asioita. Vaikea aina tietää, mikä on pelottanut.
Meillä auttoi, jos mukana oli aikuinen koira. Myös auttoi, että oli joku pennun rakas vetolelu, sen perään saattoi lähteä vaikka ei namilla lähtenytkään.
Komentaminen tai ankaruus ei auta ollenkaan. Leikkimieli ja leikkiviettiin vetoaminen auttoi, kantaminen viimeistään.
Joskus vielä iköväitte näitä pentuaikoja, kun koiralle kaikki oli vielä uutta, jännittävää ja usein pelottavaakin.
Minun reilut 3 kk vanha pentuni tekee myös samaa ja kyseessä on arkuus. Eli pentu pelkää uusia asioita ja siksi pysyisi mielellään kodin lähistöllä. Pentu ei myöskään ehkä täysin luota laumanjohtajaan eli minuun.
Minä sain kasvattajalta neuvoksi tuosta hinnaamisesta huolimatta mennä reilusti eteenpäin, pennuna arkuutta huomioimatta. Kyllähän se sydämestä vääntää, kun toinen häntä luirussa jököttää paikallaan jalat harassa, mutta pakkohan se on... Jos pentua alkaa lepyttelemään, se helposti oppii että tilanteessa tosiaan on jotain erityislaatuista ja saattaa jopa käsittää lepyttelyn kehuksi hyvästä käytöksestä, mitä tuo hinnaaminen ei missään tapauksessa ole. Mutta omalla reippaalla ja päättäväisellä esimerkillä voi saavuttaa koiran luottamuksen uusiin tilanteisiin, sillä koiranhan pitäisi kyetä toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa arkailematta ja laumanjohtajaansa luottaen.
Kannattaa tietysti tämäkin aloittaa varovaisesti, mutta siis perussääntönä se, että tuolle arkuudelle ei saa antaa periksi. SINÄ olet se, joka lenkillä päätät, mihin mennään, millä vauhdilla ja milloin pysähdytään. Koiralle noiden päätösten tekeminen voi jopa olla stressaavaa, joten vahva ja jämäkkä ote koirankasvatuksessa on myös koiran edun mukaista - eli se, että se kokee voivansa luottaa sinun päätöksiisi 100 -prosenttisesti.
..jossain määrin eri mieltä. On totta, ettei pentua pidä lepytellä tmv. mutta itse en lähtisi väkisin eteenpäin viemään. Sen hihnan ja sen kanssa liikkumisen tulis merkitä mukavaa yhdessäoloa, lenkkeilyä, kivoja asioita, eikä mitään vastenmielistä. Laumanjohtaja toki määrää lenkillä suunnan ym., mutta jos koira pelkää, niin ei ainakaan asiaa tippaakaan auta, jos sitä silti väkisin viedään pidemmälle.
Reippaalla rohkaisemisella ja muulla vaan eteenpäin, kyllä se ipana siitä pikkuhiljaa uskaltaa.
Meillä koira myös arkoi pienenä lenkillä, varsinkin jos tie vei suoraan kauemmas kodista. Hihnan luuli merkitsevän sitä että oli kiinni joten keksin hyvän keinon. Pennun jämähdettyä pudotin hihnan maahan ja lähdin muina miehinä aikomaani suuntaan. Hetken päästä tulin "irroittamaan" hihnan maasta ja pentu lähti kuin mitään ei olisi tapahtunut eteenpäin- ja juuri siihen suuntaan kun halusin!
Arvasin, että vastustajiakin löytyy.
Asian suhteen on nimittäin useita eri koulukuntia, joista toiset kannattavat lempeää otetta ja toiset jämäkämpää. Meillä koira sattuu vielä olemaan melko dominoiva ja muutoin varsin avoin, joten olen nähnyt tuon perässä kiskomisen parempana kuin houkuttelun ja höpöttämisen. Koiruus kulkee nykyisin jo varsin reippaasti. Tuo jo aiemmin mainittu hihnasta irrottaminen saattaisi toisinaan toimia, mutta sen verran omapäisyyttä koirasta löytyy, että saattaisi helposti sännätä päinvastaiseen suuntaan...;)
Eli tuo pakottaminenhan toimii sillä periaatteella, että lempeästi, mutta päättäväisesti koira pakotetaan kohtaamaan pelkonsa turvallisesti ja siten, että se itsekin huomaa ettei tilanteessa ole mitään pelättävää. Minulla on kokemusta yhdestä ultimaattisen arasta koirasta, josta tuli arka nimenomaan tuon koiran pelkoihin reagoimisen vuoksi eli omistaja antoi koiran määrätä tahdin, jolloin koira tunsi olevansa vastuussa laumasta, muuttui stressaantuneemmaksi ja stressaantuneemmaksi ja lopulta pelkäsi omaan varjoaankin.
Mutta tässä on hyvä muistaa, että koirat ovat persoonallisuuksia ja siinä missä yksi tapa toimii toiselle, ei se välttämättä toimi muille. Oma koirani on sen verran "luonnekas", että sen kanssa on oltava jämäkkä ja päättäväinen. Maalaisjärjellä pärjää onneksi aika pitkälle!:)
Vähän jämäkämpi ote toimii myös omaan 3kk pentuuni.
Pentu ei ole arka eikä näytä pelkäävän, mutta melko omapäinen. Joudun kevyesti nykimään hihnasta liikkelle kun jää seisoa möllöttämään. Täytyy muistuttaa että tässä mennään eteenpäin eikä jäädä seisomaan.
(ja muistan toki ettei tuon ikäisen pennun kanssa vielä varsinaisella LENKILLÄ käydä :)
Sun koiras taitaa pelätä niitä muiden koirien hajuja. Kun se on niin pentu ja tietää oman heikkoutensa täysikasvuisiin lajitovereihin nähden, niin pelkää kun huomaa joutuneensa muiden reviirille. Omaan pihaanhan harvemmin muut koirat pissailee ja se on pennulle oma, turvallinen paikka.
Kärsivällisyyttä vain ja rohkaisua. On hyvä olla tukena vauvalle kun sitä pelottaa varmaan niin P****STI! =)