Kirjoittelin jo tuohon alemmas kysymyksen tuosta gradun tekemisestä etänä. Onko täällä muilla sellaista tilannetta, että kokee olevansa melko yksin gradunsa kanssa? Meillä gradunohjaus on melko heikkoa ja tämä välimatkakin haittaa minun kohdallani, mutta koen olevani muutenkin hieman yksin tämän kanssa. Olen saanut aiheeni professorilta sekä gradunohjaajaltani (joka selitti sen minulle tarkemmin ja jonka kanssa sitä on alustavasti rajattu) mutta nyt tutkimusvaiheen alussa meinaa iskeä epätoivo, kun tuntuu, että voiko aihettani edes tutkia niillä metodeilla ja aineistoilla, millä olisi tarkoitus (= mitä on saatavilla). Ohjaajani tosin jo rauhoitteli minua maililla, että kyllä se luultavasti onnistuu. Mutta mitä, jos kävisikin niin, että osoittautuisi, että työni vaatisi vaikkapa kenttätöitä, joita en enää voi tässä vaiheessa vuotta lähteä tekemään? Tarkoitan, että on kai sillä, joka gradun aiheen antoi, vastuu siitä, että gradu on mahdollinen toteuttaa, varsinkin kun aihe ei ole itse keksimäni?
En ole esitellyt vielä mitään graduseminaarissa, en edes kunnollista tutkimussuunnitelmaa, ja sekin ahdistaa. Esitin tutkimussuunnitelman kyllä pienemmässä, epävirallisemmassa seminaarissa, mutta tutkimussuunnitelmani oli tuolloin vielä vain hätäinen rääpäisy, koska muut opinnot veivät vielä aikaa. Enkä saanut oikein järkevää palautettakaan. Kun keväällä esitin graduseminaarissa, että kannattaisiko minun esittää tutkimussuunnitelmani uudelleen, seminaarin vetäjät olivat sitä mieltä, että ei kannata vaivautua kutsumaan porukkaa koolle sen takia, että esitän sitten, kun minulla on jo gradutekstiä valmiina.
Gradua on nyt valmiina parikymmentä ensimmäistä sivua, jotka koostuvat lähinnä aiheen esittelystä, aikaisemmasta aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta ja yleisestä aiheeseen liittyvästä tiedosta, joka on koottu kirjallisuuden perusteella. Olen tehnyt sen huolellisesti, joten ei ole onneksi pelkoa, että siinä olisi jotain vikaa, kun se on vain kirjallisuuteen perustuva alkuosuus. Nyt kuitenkin tutkimuksen alkaessa pelottaa, että mitenkä käy.
Luotan kyllä ohjaajani pätevyyteen ja hän vastailee sähköposteihini hyvin, mutta silti on sellainen olo, että on ihan yksin tämän kanssa..
Ymmärsiköhän tästä vuodatuksesta kukaan mitään.. :) Kommentoikaa, jos on jotain kommentoitavaa.
En ole esitellyt vielä mitään graduseminaarissa, en edes kunnollista tutkimussuunnitelmaa, ja sekin ahdistaa. Esitin tutkimussuunnitelman kyllä pienemmässä, epävirallisemmassa seminaarissa, mutta tutkimussuunnitelmani oli tuolloin vielä vain hätäinen rääpäisy, koska muut opinnot veivät vielä aikaa. Enkä saanut oikein järkevää palautettakaan. Kun keväällä esitin graduseminaarissa, että kannattaisiko minun esittää tutkimussuunnitelmani uudelleen, seminaarin vetäjät olivat sitä mieltä, että ei kannata vaivautua kutsumaan porukkaa koolle sen takia, että esitän sitten, kun minulla on jo gradutekstiä valmiina.
Gradua on nyt valmiina parikymmentä ensimmäistä sivua, jotka koostuvat lähinnä aiheen esittelystä, aikaisemmasta aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta ja yleisestä aiheeseen liittyvästä tiedosta, joka on koottu kirjallisuuden perusteella. Olen tehnyt sen huolellisesti, joten ei ole onneksi pelkoa, että siinä olisi jotain vikaa, kun se on vain kirjallisuuteen perustuva alkuosuus. Nyt kuitenkin tutkimuksen alkaessa pelottaa, että mitenkä käy.
Luotan kyllä ohjaajani pätevyyteen ja hän vastailee sähköposteihini hyvin, mutta silti on sellainen olo, että on ihan yksin tämän kanssa..
Ymmärsiköhän tästä vuodatuksesta kukaan mitään.. :) Kommentoikaa, jos on jotain kommentoitavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
eteenpäin. Lisää kirjallisuuskatsausta yms. sellaset 15-20 sivua ja sitten testaat aineistollasi esittämiäsi teorioita 20-30 sivun verran (mentelmien ja aineston esittelyyn saa helposti menemään monta sivua). Lopuksi ei muuta kuin yhteenvetoa etc. 5 sivua. Siinähän se gradu jo on kasssa.
Itse en koskaan tehnyt tutkimusuunitelmaa. Graduseminaarissa en esitellyt mitään. Tein gradun vasta semman jälkeen ja sain erinomaisen arvosanan. Mutta minullakin oli aloittamisen jälkeen vaikein paikka siinä, kun piti siirtyä teoriasta empiriaan. En menannut saada sitä millään tehtyä, epäilin kykyjäni ja koko aiheen järkevyyttä. Pikkuhiljaa lähdin sitä kuitenkin väsäämään ja siitähän gradunteko sitten alkoi sujumaan...
Älä aseta ainakaan alkuvaiheessa rimaa liian korkealle. Aika järkyttävän hunolla gradulla pääsee jo läpi ja jos vähänkin viitsii panostaa saa keskitasoisen arvosanan. Jos et usko, niin käy kirjastossa katsomassa niitä alimman arvosanan graduja. Huomaat pystyväsi paljon parempaan.
"Tarkoitan, että on kai sillä, joka gradun aiheen antoi, vastuu siitä, että gradu on mahdollinen toteuttaa, varsinkin kun aihe ei ole itse keksimäni?"
Itsehän olet aiheen ottanut vastaan - ei kukaan varmaan ole pakottanut sinua kirjoittamaan juuri tästä aiheesta. Yleensä opiskelijan on itse keksittävä aihe ja ainoastaan saada hyväksyntä ohjausta ohjaajilta/professorilta. Kenelläkään muulla kuin sinulla ei ole vastuuta omasta gradustasi. Sinähän sen kirjoitat.
Kaikenlaiset gradut ovat mahdollisia toteuttaa, pitää vaan paneutua aiheeseen tarpeeksi ennen empiiristä tutkimusta. Jos tuntuu ettei kuitenkaan onnistu, vaihda aihe johonkin mielestäsi kiinnostavampaan!
on oletettava, että aiheen antajalla on (tosi) käsitys siitä, että gradun voi toteuttaa ja kohtuullisessa ajassa. Jos näin ei ole, ovat ohajaajan etiikka, ammattitaito ja tarkoitusperät hämärällä alueella.
Kukaan ei pakota ketään mihinkään, mutta kyllä ohjaajalla on juuri tämä vastuu: ohjata tekemään sellainen gradu, joka on mahdollinen toteuttaa, ja huomauttaa ja auttaa, jos hän epäilee että aiheessa on ongelmia.
Mitä jos ohjaaja on pakotettu ohjaajaksi vaikka kiinnostusta ohjaamiseen ei ole ja mitään korvausta ei makseta ohjaustyöstä? Pitäisikö ohjausta antaa vaikka gradu ei liittyisi ohjaajan omaan tutkimustyöhön? Mitä jos ohjaaja saa uuden työpaikan vaikka ulkomailta, pitäisikö ohjauksen jatkua vai ei?
en tiedä, missä mielessä esität noita kysymyksiä, mutta oma näkemykseni:
graduja ohjaavat yleensä professorit. käsittääkseni tämä on yleinen käytäntö, tosin jonkun muunkin voi hautessaan hommata ohjaajaksi. pakottamisesta ei voi puhua jos ja kun professorin toimenkuvaan kuuluu gradun ohjaaminen. jos proffa saitastuu, potkaisee tyhjää, vaihtaa maata tai laitosta ym yleensä pyritään järjestämään asiat järjellä, eli hommataan uusi ohjaaja jos nykyinen on estynyt. näin kävi mulle.
Professorilla on tietenkin viime kädessä velvollisuus valvoa gradun tasoa ja katsoa että liian helpolla ei pääse läpi. Opiskelijoita on kuitenkin alasta riippuen vaihteleva määrä per professori ja tuntuu epätodennäköiseltä että professorit voisivat keskittyä vain ohjaamistyöhön kun virkavelvollisuuksiin kuuluu myös luennointi, tutkimustyö ja hallinnollinen työ. Monella alalla ohjaustyötä antaa alan tohtori tai dosentti ja lähinnä näitä henkilöitä tarkoitin aikaisemmassa kommentissani. En usko että kenelläkään professorilla voisi olla aikaa ohjata täysipainoisesti vaikka edes kymmentä gradua samanaikaisesti.
Vai onko sinulla esimerkkejä moisesta? Sinulla oli omakohtaisia kokemuksia eli jos jaksat vastata vaihtuiko ohjaava professori toiseen professoriin ja montako ohjattavaa näillä henkilöillä oli. Henkilökohtaisesti omaa lopputyötäni ohjasi dosentti ja professori antoi omat kommenttinsa vasta loppuvaiheessa.
Ei minua ole kukaan pakottanut ottamaan aihettani vastaan, otin sen mielelläni vastaan, se on kiinnostava ja minulla oli jo valmiiksi paljon siihen liittyvää pohjatietoa valitsemani opintojen suuntaukseni ansiosta. Minulla ei ollut aihetta keksittynä ja menin kysymään, mitä aiheita on tarjolla. Meillä ainakin on melko yleistä ottaa vastaan aihe, joita professorilla tai muulla henkilökunnalla on valmiina, koska heillä on enemmän näkemystä ja kokemusta siitä, mistä on järkevää lähteä tekemään graduja. En myöskään halunnut tuhlata aikaa oman aiheen keksimiseen ja kehittelemiseen, kun mielenkiintoinen valmiiksi keksitty aihe tuli vastaan. Minulla kun ei ole opintotukikuukausien suhteen enää liikaa aikaa tuhlattavaksi.
Ottaessani aiheen vastaan en vaan tiennyt tarkalleen, että kuinka sen tutkimus toteutetaan, vaan olen vaan joutunut luottamaan ohjaajaani, että hän tietää, kuinka tutkimus toteutetaan. Hän on ollut kesän poissa, joten en voinut muuta kuin aloittaa tutkimusta edeltävän osan kirjoittamisen, joka on nyt lähes valmis. Nyt olen jo hieman paremmin selvillä tutkimuksen metodeista ja olen menossa pian keskustelemaan niistä ohjaajani kanssa. Pelkoni gradun mahdottomuudestani liittyy siihen, että en voi enää lähteä tekemään kenttätöitä, ne olisi pitänyt tehdä kesällä, koska gradun on valmistuttava kevättalvella. Puhuin jo varhain keväällä tästä ohjaajalleni, mutta en saanut selkeää vastausta, tarvitaanko kenttätöitä vai ei. Nyt olen saanut vastauksen, että ei se vaadi kenttätöitä. Pelkään vaan edelleen, ettei aineistossani ole tarpeeksi informaatiota, mutta kyllä siitä jotain joka tapauksessa saa irti. Jos ei saisi, niin tämä gradu ei olisi mahdollista toteuttaa. En tiedä, minkä alan ihminen olet, mutta omalla opiskelualallani ei ihan kaiken tutkiminen ole mahdollista, tai ainakaan järkeviä tuloksia ei ole syytä odottaa.
proffa vaihtui proffaan, ohjattavien määrästä ei tietoa.
Kolme proffaa siellä on ja kun oppiaineeseen otetaan sisään plus miinus viistoista opiskelijaa per vuosi, niin eipä siitä yli kymmentä ohjattavaa siellä tuu kelleen. riippunee laitoksesta.
Et siis lopulta olekaan yksin työsi kanssa?Meidän laitoksella ainakin aihe, aineisto ja teoria pitää kyllä löytää ihan ypöyksin, muutoin työ ei näet ole itsenäisesti tehty! Metodista voi mahdollisesti saada jotain vinkkejä... Ohjaajalla on tuhat rautaa tulessa, eikä muista sinua saati aihettasi enää seuraavalla"ohjauskerralla", jolloin päätyy toistamaan samat fraasit kuin edelliselläkin kerralla - fraasit, jotka itsekin olet keksinyt jo aikaa sitten. Seminaarissakin keskustelu ja opponointi keskittyy epäolennaisuuksiin kuten lähdemerkintöihin ja pilkkuvirheisiin.Kun kanssaopiskelijoilta kysyy, kukaan ei lopulta tunnu edes tietävän mitä siihen graduun pitäisi kirjottaa.