"Kunpa voisin pitää ylimpänä opettajani häntä, joka loukkaa minua, epäoikeudenmukaisesti ja syvästi, pitää ylimpänä häntä, vaikka olen suurin toivein ja odotuksin häntä auttanut."
"Kunpa voisin, kun näen pahan, Voimakkaan kärsimyksen ja kielteisyyden murtaman olennon, Huolehtia hänestä kuin jostain ainutlaatuisesta, Kuin korvaamattoman kalliista aarteesta, jonka olen sattumalta löytänyt."
"Kunpa voisin, aina kun olen muiden seurassa, pitää itseäni kaikkein vähäisempänä, ja sydämeni syvyydestä huolehtia heistä ja pitää heitä itseäni tärkeimpinä."
"Kunpa voisin, kaikessa mitä teen, tutkia mieltäni, ja heti ristiriitaisten tunteiden noustessa ja vaarantaessa itseni ja muut kohdata ne, ja torjua ne päättäväisesti. Kunpa voisin, suorasti ja epäsuorasti, tarjota onnea ja rauhaa kaikille äideilleni - kaikille eläville olennoille, jotka ovat olleet äitejäni lukemattomissa elämissä, ja ottaa salaa päälleni kaikki heidän pahuutensa ja kärsimyksensä."
"Sydämessäni on tämä toive hyödyttää kaikkia eläviä olentoja. Minä turvaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan kunnes viimeinenkin olento on täydellisesti vapautunut."
(Ote Kahdeksasta säkeestä, joita pidetään Sakyamuni Buddhan opetusten ytimenä)
"Kunpa voisin, kun näen pahan, Voimakkaan kärsimyksen ja kielteisyyden murtaman olennon, Huolehtia hänestä kuin jostain ainutlaatuisesta, Kuin korvaamattoman kalliista aarteesta, jonka olen sattumalta löytänyt."
"Kunpa voisin, aina kun olen muiden seurassa, pitää itseäni kaikkein vähäisempänä, ja sydämeni syvyydestä huolehtia heistä ja pitää heitä itseäni tärkeimpinä."
"Kunpa voisin, kaikessa mitä teen, tutkia mieltäni, ja heti ristiriitaisten tunteiden noustessa ja vaarantaessa itseni ja muut kohdata ne, ja torjua ne päättäväisesti. Kunpa voisin, suorasti ja epäsuorasti, tarjota onnea ja rauhaa kaikille äideilleni - kaikille eläville olennoille, jotka ovat olleet äitejäni lukemattomissa elämissä, ja ottaa salaa päälleni kaikki heidän pahuutensa ja kärsimyksensä."
"Sydämessäni on tämä toive hyödyttää kaikkia eläviä olentoja. Minä turvaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan kunnes viimeinenkin olento on täydellisesti vapautunut."
(Ote Kahdeksasta säkeestä, joita pidetään Sakyamuni Buddhan opetusten ytimenä)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kauniin kuuloista tekstiähän tuo on. Hieno huomio, että konflikteista voi oppia ja siitä opista kannattaa olla kiitollinen.
Itselläni tarttui korvaan/silmään tuo hierakkinen ajattelutapa: Ihmisten arvotus ylemmiksi ja alemmiksi, tärkeämmiksi ja vähemmän tärkeiksi.
Paulan suuntaviittoihin kuuluu pitää olentoja keskenään tasa-arvoisina. Pidän omia tarpeitani yhtä tärkeinä kuin muidenkin, minusta se on ainoastaan reilua.
Toinen huomio; itselläni ei kielteisten tunteiden tukahduttaminen johda muuhun kuin patoutuneeseen vitutukseen, mikä ei ole kenenkään kannalta hyvä asia. Paremmin käytännössä toimii ikävän tunteen reilu salliminen silloin kun sen aika on. Pian taas homma jatkuu harmonisesti.
Tässäpä tällaisia länsimaisen pakanan suuntaviittoja.
minä vähän luulen ettei tasa-arvo toteudu paitsi sitä kautta että tosiaan oppii asettamaan itsensä ja suuren egonsa tarpeiden edelle muiden tarpeet.
Tarkoituksena ei ole alistua uhriksi kenellekkään vaan oppia jokaisesta hetkestä jotain. Kaikki on guruja. Kaikesta voi oppia, ja kaikki toimivat oppilaina ja opettajina toisilleen. Puolustautua saa mutta väkivallattomasti. Se on vaikeaa se.
"Toinen huomio; itselläni ei kielteisten tunteiden tukahduttaminen johda muuhun kuin patoutuneeseen vitutukseen, mikä ei ole kenenkään kannalta hyvä asia. Paremmin käytännössä toimii ikävän tunteen reilu salliminen silloin kun sen aika on. Pian taas homma jatkuu harmonisesti."
Tuo on mielestäni hyvä menetelmä, vaikka en nyt ihan tarkkaan käsittänyt, mitä tarkoitat "reilulla sallimisella". Mutta epätoivottujen tunteiden kontrollointi ei kyllä johda kuin ahdistukseen.
Tosin olen monta kertaa havainnut, että buddhalaisuudessa juuri pyritään mielen hallintaan. Viimeksi eilen Dalai Lama puhui tähän tyyliin televisiosta tulleessa dokumentissa.
Ja mielen hallintahan on jopa yksi kahdeksanosaisesta polusta. Tarkoitan siis viidettä osaa eli Oikeaa Ponnistusta.
Niin, noinhan se menee kuten kuvasit, jos ei meditoi.
Meditaatio muuttaa mieltä, taipumus vitutukseen vähenee, kyky mielen objektiiviseen tarkkailemiseen herää, Buddhan opetusten seuraaminen käy mahdolliseksi, vähitellen.
Jännä että mainitsit tuon mielen objektiivisen tarkkailun. Se on juuri se keino mitä käytän taittaakseni terän pahimmilta negatiivisilta tunteilta. Se toimii jopa syvimpään suruun ja ahdistukseen, kun on vaikkapa menettänyt läheisen ystävän. Ei niin että se poistaisi tuskan, mutta se tekee siitä siedettävää ja asettaa asiat tiettyyn perspektiiviin. Se auttaa huomaamaan, että tunteet tulee ja menee, eikä niihin tarvitse jäädä koukkuun. Ja huomenna (tai vuoden päästä) on taas paremmin.
Tunteista sinänsä, hyvistä tai pahoista, en halua päästä eroon. Se olisi ihmisyyden kieltämistä. Itse nautin tilaisuudesta olla ruumiillinen, eläimellinen olento, mikä ihminen väistämättä on, jos vain sen itselleen uskaltaa myöntää. Sen olennon olemukseen tunteet kuuluvat syvällisellä tavalla ja niillä on omat tärkeät biologiset tehtävänsä, myös esim. vihalla ja pelolla.
Meditaatio sinänsä voi kyllä olla hyväkin juttu. Millaista suosittelisit?
Tuo "mielen objektiivinen tarkkailu" juuri on meditointia. Eli olet kai meditoinut tietämättäsi :)
Jännä, että puhut siitä, miten kaikki eivät uskalla myöntää omaa ihmisyyttään. Mistä tiedät, että olet ihminen?
"Mistä tiedät, että olet ihminen?"
tuota noin niin...
ehkä nyt ainakin siitä, että vanhempani olivat/ovat ihmisiä... Koko perhe meillä kuuluu Homo sapiens sapiens -lajiin.
...Nyt iski tunne että tarkoitit tällä kysymyksellä jotain muuta. Heh. Kai ymmärrät, että meille pakanoille puhutaan selkokielellä. Jos tarkoitit tällä jotain syvällisen filosofista, niin ohi meni.
Ahaa, olen siis meditoinut. Vähän jotain sen suuntaista ounastelinkin. Mikäpä siinä, luontevaltahan se tuntuu.
> Tunteista sinänsä, hyvistä tai pahoista,
> en halua päästä eroon. Se olisi ihmisyyden
> kieltämistä. Itse nautin tilaisuudesta olla
> ruumiillinen, eläimellinen olento, mikä ihminen
> väistämättä on, jos vain sen itselleen uskaltaa
> myöntää. Sen olennon olemukseen tunteet
> kuuluvat syvällisellä tavalla ja niillä on
> omat tärkeät biologiset tehtävänsä, myös esim.
> vihalla ja pelolla.
Jos ajattelet noin, niin buddhalaisuus sopii sinulle oikein hyvin. Buddhat eivät ole "tunteensa turruttaneita jäyhiä jököttäjiä", eikä buddhalaisuus kiellä asioita - kuten tunteita - vaan ainoastaan kehottaa huomaamaan niiden todellisen luonteen - kuten niiden pysymättömyydemn, minkä olet jo huomannutkin! Joten nou hätä. :D
Jotkut traditiot, etunenässä Mahayana-traditiot, jopa käyttävät tunteita osana polkua, siis välttämättömänä harjoitusmateriaalina.
Buddhalaisuuden harjoittaminen vaatii rehellisyyttä ennen kaikkea itselleen. Jos havaitsee oman eläimellisyytensä, niin on jo aika pitkällä. Jos taas elää oman egon muodostamissa enkeli-fantasioissa (tyyliin: "ihminen on jumalallinen ja minä olen jumala tms"), kuten aivan liian monet ns. uus-hengelliset höröpäät tekevät, niin harjoitus polkee paikallaan, ja on oikeastaan pelkkää ajan hukkaa.
On toki sellaisiakin, jotka luulevat kylmäkiskoista välinpitämättömyyttä tasamielisyydeksi, mutta ei sellaisia kerettiläisbuddhalaisa kannata kuunnella. ;)
>>>Buddhat (valaistuneet) eivät ole tunteensa turruttaneita jäyhiä jököttäjiä, eikä buddhalaisuus kiellä asioita - kuten tunteita - vaan ainoastaan kehottaa huomaamaan niiden todellisen luonteen - kuten niiden pysymättömyyden, minkä olet jo huomannutkin! Joten nou hätä. :D>>>
Hyvin sanoit, kuvailit =)Pätee myös ei-valaistuneisiin Polulla kulkeviin.
Nämä meditaatiot sopivat mainiosti myös pakanalle:
* zazen eli zen-meditaatio
* anapana sati, hengityksen tarkkaaminen
* pure awareness
Ei meditaatio vie tunteita minnekään, ollos huoleti.
* zazen eli zen-meditaatio
* anapana sati, hengityksen tarkkaaminen
* pure awareness
Okei, vilkuilenpa näitä netistä. Kiitti!
TV1 ohjelmassa Tutkittu juttu käsiteltiin tietoisuutta ja Helsingin Yliopiston psykologian professori Kirsti Lonka mainitsi, että buddhalaisuuteen (ja erityisesti zeniin) liittyvä "tietoinen läsnäolo" -mielentila auttaa ihmistä voimaan paremmin sekä psyykkisesti että fyysisesti. Jatkuvasti harjoitettu tietoinen läsnäolo tuo tietysti nopeimmat tulokset.
Miten muuten harjoitatte tietoista läsnäoloa arkirutiineissanne? Jos olisimme täysin tietoisia joka hetki, olisko elämämme silloin jatkuvasti mielenkiintosta huolimatta tekemämme työn laadusta. Kerran nimittäin pestessäni jalkoja tulin täydellisen tietoiseksi tuosta pesemisestä ja se tuntui sillä hetkellä maailman kiinnostavimmalta asialta. Sen jälkeen olen monesti miettinyt, miten voisin elää jatkuvasti yhtä inspiroivassa mielentilassa.