Alkoholi on kannabiksen ja muiden vastaavien aineiden tavoin huume, vaikka se on suurimmassa osassa maailmaa lain sallima. Mutta laillisuus ei tee siitä vaaratonta. Muiden huumeiden tavoin se aiheuttaa riippuvuusilmiöitä. Ne ovat luonteeltaan henkisiä ja fyysisiä.
Henkiselle riippuvuudelle on ominaista se, että juominen kytkeytyy joihinkin vihjeisiin tai "laukaiseviin tekijöihin". Niitä voivat olla tietynlaiset tunteet, ajatukset tai tilanteet. Jotkut tuntevat tarvitsevansa lasillisen aina töistä tultuaan, saatuaan lapset nukkumaan tai televisiota katsellessaan. Toiset taas eivät pysty tanssimaan, elleivät ole ottaneet muutamaa paukkua. Toistuessaan tällaisissa yhteyksissä juomisesta tulee tapa, jonka murtaminen tuntuu ylivoimaiselta.
Henkinen riippuvuus perustuu oppimiseen ja se selittää retkahdukset pitkienkin raittiiden jaksojen jälkeen. Henkisen riippuvuuden muodostumisen takia päivittäistä naukkailua ei pidetä suositeltavana. Jos nimittäin totuttaa itsensä esimerkiksi siihen, että unenpäästä ei saa kiinni ilman iltakaljaa, tuottaa muutos helposti vaikeuksia. Tämä johtuu siitä, että rentoutumisen ja "yömyssyn" välille on muodostunut opittu yhteys, jonka poisoppiminen vie aikansa.
Päivittäiseen naukkailuun liittyy toinenkin pulma. Jos juot joka päivä vähän, saatat olosuhteiden kiristyessä helposti lisätä annosta ja pian olet paitsi henkisesti myös fyysisesti (=ruumiillisesti) riippuvainen alkoholista.
(Seuraavassa osassa käsittelen lähemmin fyysistä riippuvuutta, osa II:ssa)
Henkiselle riippuvuudelle on ominaista se, että juominen kytkeytyy joihinkin vihjeisiin tai "laukaiseviin tekijöihin". Niitä voivat olla tietynlaiset tunteet, ajatukset tai tilanteet. Jotkut tuntevat tarvitsevansa lasillisen aina töistä tultuaan, saatuaan lapset nukkumaan tai televisiota katsellessaan. Toiset taas eivät pysty tanssimaan, elleivät ole ottaneet muutamaa paukkua. Toistuessaan tällaisissa yhteyksissä juomisesta tulee tapa, jonka murtaminen tuntuu ylivoimaiselta.
Henkinen riippuvuus perustuu oppimiseen ja se selittää retkahdukset pitkienkin raittiiden jaksojen jälkeen. Henkisen riippuvuuden muodostumisen takia päivittäistä naukkailua ei pidetä suositeltavana. Jos nimittäin totuttaa itsensä esimerkiksi siihen, että unenpäästä ei saa kiinni ilman iltakaljaa, tuottaa muutos helposti vaikeuksia. Tämä johtuu siitä, että rentoutumisen ja "yömyssyn" välille on muodostunut opittu yhteys, jonka poisoppiminen vie aikansa.
Päivittäiseen naukkailuun liittyy toinenkin pulma. Jos juot joka päivä vähän, saatat olosuhteiden kiristyessä helposti lisätä annosta ja pian olet paitsi henkisesti myös fyysisesti (=ruumiillisesti) riippuvainen alkoholista.
(Seuraavassa osassa käsittelen lähemmin fyysistä riippuvuutta, osa II:ssa)
Vastaukset 8
Vanhimmat
yliopistossa on halpa hinta tuollaisesta tietomäärästä!
Ainakin paljon halvempi kuin se jonka useimmat meistä ovat maksaneet.
Kuinka paljon on liian paljon... samaa tekstiä?
Edellä esitetystä käynee jo ilmi, että olen kiinnostunut ihmisistä laaja-alaisesti. Poikkitieteellinen näkökulma on ollut lähellä sydäntäni jo opiskeluajoista alkaen: luin nimittäin yliopistossa sosiaalipsykologian ohella myös fysiologiaa, psykologiaa ja yhteiskuntatieteitä. Addiktiokysymysten tutkiminen on suoraa jatkoa näille poikkitieteellisille opinnoille. Oma erityistieteeni, sosiaalipsykologia, on tiede, joka tutkii sosiaalista kanssakäymistä. Tämän alan edustajana minua kiinnostaa erityisesti se, mitä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuu niin perheissä, työyhteisöissä kuin erilaisissa hoidollisissa konteksteissa, joista tutuimmiksi minulle ovat muodostuneet erilaiset päihdehoitoyksiköt.
Tässä kontekstissa olen viime aikoina pohtinut sitä, miten addiktiivinen käyttäytyminen tulisi käsitteellistää kliinisen työn kohteena. Tästä ilmiöstä on vuosien mittaan esitetty lukemattomia erilaisia malleja eri tieteenalojen piirissä. Käytännön vaikeudeksi nousee eri näkemysten integrointi tilanteessa, jossa päihdeongelmia hoitavat monien erityisalojen edustajat. Kun yhteistä hoitotyön pohjaksi sopivaa näkemystä ei ole, oikeista toimintalinjoista syntyy helposti kiistaa ja epäselvyyksiä. Lääkärien hoitolinjat saattavat erota sairaanhoitajien tai sosiaalityöntekijöiden näkemyksistä ja ammatti-ihmisten käsitykset oman päihdekokemuksen omaavien käsityksistä. Kun kaikki vetävät eri suuntiin, tulosta on vaikea saada aikaan. Käsitykseni mukaan olisi tärkeää, että kaikilla muutosta tukevilla tahoilla olisi ainakin pääpiirteissään yhtenäinen käsitys itse ongelmasta ja tavoista, joilla siihen pyritään vaikuttamaan.
Olen itse hahmottanut addiktion aiempien tutkimusten ja käytännön hoitokokemusteni perusteella kehämäiseksi toimintamalliksi, johon ihmisillä saattaa olla eriasteista geneettistä alttiutta, mutta jonka aktualisoitumiseen tarvitaan ennen kaikkea tietynlaisia olosuhteita ja oppimiskokemuksia. Yritän seuraavassa hahmottaa joitakin nuorten addiktoitumiseen johtavia kehityskulkuja.
Voin oman kokemukseni perusteella yhtyä johtopäätöksiisi. Olen AA:n avulla saanut kymmenkunta vuotta raittiutta ilman retkahduksia. Säännöllinen palavereissa käynti ja täydellinen elämäntavan muutos (jatkuva prosessi)ovat auttaneet toipumisessani.
Kuten totesit, myös minun kohdallani alkoholismini kehittyi tiedostamatta oppimisen kautta. Erilaisissa elämäntilanteissa tarvitsin alkoholia. Loppuaikoina en selvinnyt normaalirutiineistakaan ilman alkoholia. Alkoholista muidostui minulle jokapäiväinen lääke totuttautumalla.(siis oppimisen kautta)
ei oikein vakuuta toi teksti että olis oikeen
lääkärin kirjottama.Sisältö kyllä ok mutta
tarpeeksi tipotellut niinkuin mä olis voinut
kirjottaa saman ja muutaman osan lisää.
jos oot feikki niin voisitko painua muualle pätemään.
Oikeastaan alkoholi on huimeitakin pahempi. Jos omistaa alkoholismigeenin, tulee aineenvaihdunnan muutoksia, joissa alkoholi muuttuu aineeksi,jolla on kovempi riippuvuus kuin heroiinilla.
Alkoholismille ei ole mitäään korvaus- tai ylläpitohoitolääkkeitä. Ainoastaan akuutteihin vieroitusoireisiin on lääkkeitä mutta sen jälkeen ei juuri muuta ole kuin AA.
Täällähän tuntuu lääkäreitä ja asiantuntijoita olevan enemmältikin. Toinen lopetti juttunsa siihen minkä useimmat ovat oppineet tietämään jo kauan sitten ja sinä olet löytänyt oikein alkoholismigeenin joka muuttelee alkoholia mielensä mukaisesti.
Vai ei alkoholismille ole löydetty korvaus- ja ylläpitolääkitystä? Kyllä sellainen minulla ainakin oli käytössä jatkuvasti alkoholismini akuutissa vaiheessa. Kun join illan viinaa niin aamulla vaan bisse pari herätessä ja jo vain lähti päivä käyntiin. Eikä pari bentsoakaan ollut pahitteeksi. Liekö se sen kummempi keino kuin narkkareilla subuteks?
Minusta on aivan sama onko kirjoittaja "tuomari" vai "juomari",silloin kun henkilö puhuu asiaa!
Juuri edellä mainitulla tavalla oma alkoholismi kehittyi.Jokin tunne tai jopa haju saivat kimmokkeen juoda ja en tarkoita viinan hajua.
Aluksi tuli otettua viikonloppuisin,sitten kun oli siivouspäivä ym,listaa voisi jatkaa loputtomiin!
Näin kehittyi pitkässä juoksussa alkoholismini,noin 20v ja kuitenkin naisilla sanotaan riippuvuuden kehittyvän nopeammin.Samoin toipuminen on yksilöllistä,kelle käy AA,kelle jokin muu.Samassa veneessä ollaan kuitenkin.Että nautitaan ilman viinan tuomaa orjuutta.