Mua vituttaa aivan vitusti! Ei jaksa opiskella, vaikka syytä olisi. Läksyjä en tee ja matikkaa en edes osaa... olen lukion toisella. Mistä löydän motivaatiota, että jaksaisin panostaa opiskeluun? Olen todella masentunut..... minulla ei ole ystäviä ja olen todella epäsosiaalinen. Koulussa ei huvita olla, eikä kotonakaan!
Motivaatio hukassa!
V***ttaa!
5567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ala suunnittelemaan tulevaisuuttasi. Mieti mitä haluat olla, mitä haluat tehdä. Tutustu eri aloihin.
Tiedä, että vaikka nyt on tylsää, niin pian voit oikeasti saada vipinää elämääsi. Ajattele tulevaisuuttasi kun opiskelet =)
Ja jos sinulla ei "muuten ole elämää" niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa paneutua opiskeluun ja vetää huippupaperit!
SINÄ PYSTYT SIIHEN!
Aivan!
Mieti vaikka sitä, että jo parin kahden vuoden päästä saatat olla haluamallasi alalla opiskelemassa sitä, mitä oikeasti haluat tehdä.
Unohda nykyinen ympäristö, suuntaa katseet jo tulevaan! Muuta vaikka yo-kirjoitusten jälkeen toiselle paikkakunnalle ja aloita paremmalta pohjalta. Sitä ennen kannattaa harjoitella sitä sosiaalisuutta aktiivisesti vaikka väkisin!
Monet yläaste-/lukioikäiset epäsosiaaliset ovat muuttuneet todella sosiaalisiksi kun sitä ikää on tullut lisää, älä huolestu!
Mutta, jaksa se lukio, et paranna asemaasi viivästyttämällä sitä. Jokaisen käymäsi tunnin jälkeen voit huokaista olevasi jo lähempänä voittoa. Niinpä käy vaikka väkisin koulussa, jos siitä muuten ei tule mitään, tulevaisuutta silmällä pitäen et tule katumaan!
Matikat voi käydä uudestaan. Olet vasta 2. luokalla. Kerkeät aloittaa matikat vielä vaikka alusta, muista kuitenkin tehdä läksyt, kyllä se siitä vielä, usko pois!
Mitä oot sinne lukioon menny, jos opiskelu ei kiinosta? Äitikö pakotti? Luulen että jää kesken sun lukios.
"äiti pakotti"
Omalta kohdaltani voin sanoa että mulla sekä yläaste että lukio oli monesta syystä yhtä helvettiä eli ihan perseestä. Olin epäsosiaalinen hyypiö ja motivaatio nollassa, sen verran jaksoin kuitenkin koulua käydä että ylioppilaaksi pääsin. Nyt olen yliopistossa lukemassa mua kiinnostavaa ainetta, mulla on oikeasti sellaisia kavereita joiden kanssa viihdyn (vika siihen epäsosiaalisuuteen ei siis ollut mussa vaan niissä muissa ihmisissä: kaikkien kanssa ei vaan voi olla kaveri) ja muutenkin tuntuu asiat olevan kunnossa. Eli sen lukionpaskan läpi sinnittely oikeasti kannattaa, eikä sen yo-todistuksenkaan tarvi mitenkään hyvä olla, pääsykokeet ne kuitenkin pääasiassa ratkasee.