Hei, uskotteko karman lakiin?
Eli siihen, että jokainen maksaa tekemästään vääryydestä tavalla tai toisella. Joko heti tai sitten myöhemmin.
Mulla on sellainen tunne, että olen ns. "vanha sielu" ja maksan tekemistämi virheistä nopealla tempolla.
Jos joskus olen satutttanut vaikka tarkoituksettomastikin jotain ihmistä, niin joku muu satuttaa kyllä varmasti takaisin, vaikka itse yrittäisi olla kuinka hyvä ihminen ja toimia oikein. Silloin ensimmäisenä tulee mieleen, että niin, mä taisin toimin sen ed. asian suhteen ehkä väärin.
Mitä mieltä?
Eli siihen, että jokainen maksaa tekemästään vääryydestä tavalla tai toisella. Joko heti tai sitten myöhemmin.
Mulla on sellainen tunne, että olen ns. "vanha sielu" ja maksan tekemistämi virheistä nopealla tempolla.
Jos joskus olen satutttanut vaikka tarkoituksettomastikin jotain ihmistä, niin joku muu satuttaa kyllä varmasti takaisin, vaikka itse yrittäisi olla kuinka hyvä ihminen ja toimia oikein. Silloin ensimmäisenä tulee mieleen, että niin, mä taisin toimin sen ed. asian suhteen ehkä väärin.
Mitä mieltä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kyllä enemmänkin fatalisti,olisiko mukavuudenhalusta?
En taida uskoa karman lakiin. Lähestytään asiaa seuraavasti:
Mitä pahaa vanhin poikani on mahtanut tehdä. Hänen kolmesta lapsestaan vain yksi on kunnossa. Yksi on vammaisena syntynyt ja yksi on autistikko.
Nuorimman tyttäreni mies otti hengiltä oman lapsensa. Perästäpäin sain tiedon, että miehen suvussa on mielenvikaisuutta.
Miksiköhän karma salli v 1939 Stalinin hyökätä Suomen kimppuun? Ehkäpä karman lain mukainen rangaistus vielä odotuttaa itseään.
Kauheata!
Miten oot jaksanu kaiken keskellä!
Mun vanhemmal tyttärel oli erittäin vaikea murrosikä ja nuorempi tyttäreni on kehitysvammainen (josta iloitsen joka päivä)
Voimia sinulle.. :O(
vaikka haluaisin.
Kaippa se jotenkin pitää paikkansa että paha saa palkkansa. Ennemmin tai myöhemmin.
Mutta se, että toisille tulee jatkuvia vastoinkäymisiä, sairauksia ym., niin siinä tilanteessa ei tunnu että oisivat sen jotenkin "ansainneet".
Karman laki on yksi elämän lainalaisuuksista. Ei siihen tarvitse uskoa, ei se ole uskon asia. Se on olemassa siitä huolimatta josko siihen uskoo tai ei. Se on syyn ja seurauksen lainalaisuus, eikä mikään "rikos- ja rangaistus-oikeuslaitos".
Monet sanonnat sanovat saman asian toisin sanoin. Esimerkiksi; -"Sitä saa, mitä tilaa", -"tee toisille mitä haluat itsellesi tehtävän", -"pää tulee vetäjän käteen", -"ei ihminen sitä sanaa sano, joka ei hänen eteensä tule", -"minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, -"ei ole kysymys siitä josko me unohdamme menneisyytemme, vaan siitä josko meidän menneisyytemme unohtaa meidät" - "sillä tuomiolla jolla te tuomitsette, myös teidät tuomitaan" - ja niin edelleen...
Jokaisella meidän teollamme ja tekemättä jättämisillämme on aina seuraukset. Niin yksinkertainen on karman laki. Siinä sitä sitten on jokaisella itsellään miettimistä, miten tämä laki omassa elämässä toimii ja on toiminut. Siksi ihmissuhteet, ennen kaikkea läheiset ihmissuhteet ovat niin arvokkaita "oppimisvälineitä", jos niiden arvon osaa oikein ymmärtää. Meillä ihmisillä kun on kyky "peilata" itseämme, nähdä oma itsemme toisissa ihmisissä. Itseämmehän meillä ei ole mahdollisuutta koskaan tavata.
...ihmisen on todellakin mahdollista kohdata oma itsensä. Kun defenssikerros ohitetaan ja ollaan tekemisissä oman piilotajunnan kanssa, on ihminen täysin alaston oma itse. Raju juttu sanoisin.
Mun mielestä paha ei saa aina palkkaansa eikä hyvyys palkintoa.
kaikella on vain aikansa.
on asioita joita ei voi, eikä tarvitse kestää.
Itse odotan väärin kohtelustani ilkivallantekijälleni ansaitsemaansa palkkaa. Ja tätä en todellakaan toivo heppoisin perustein!
mieluummin karmaan kun keksittyyn "jesseen".
Huonot teot kostautuvat, mutta hyvätkin palkitaan myös. Täytyy olla aika suppea äo, jos luulee ettei ns. elämä jatku tämänkin maallisen vaelluksen jälkeen...
Voi ja saa olla erimieltäkin, ei hetkauta.
Uskon vakaumuksellisesti Höpsismiin.
=DW=
Tuntuu siltä, että karma puhekielessä liitetään aina johonkin kielteiseen tapahtumaan; se on kuin rangaistus, jonka 'syyllinen' väistämättä kärsii täysin oikeudenmukaisten perusteiden mukaisesti.
Ja syyllinen on tämä elävä olento, vähintäinkin dualistinen luomus (materiaidentiteetti-henkipersoona), upea viritys moninaisuudessaan.. - eikö elämän pitänyt olla vaikkapa kehittymismahdollisuus eikä loppumattomalta tuntuva psyykkinen olemassaolon taakka?
Jos asioita katsoo toisin: nämä tapahtumat ajassa ja tilassa, koko olemassaolon oppisuunnitelma, liekö se kaikki jonkinlaista käytännön harjoittelua sopivassa mittakaavassa? -sillä eikö elämänjärjestelmä tarjoakin aika sujuvasti samat asiat työpöydälle yhä uudelleen, kunnes sisältö ja tarkoitus paljastuu. Sitten siirrytään seuraavaan.
. Jos sillä tarkoitetaan jotain mitä olen aijemmin tehnyt ja minulle sattuu jokin onnettomuus, ja sen väitetään olevan yhteydessä aikaisempaan tapahtumaan.