Esikoinen tuli sitten maailmaan muutama viikko sitten - Jee! Minä pidin pari viikkoa isyyslomaa, eilen menin sitten duuniin takaisin. Illalla vaimokulta - ahkera liikunnan harrastaja - ilmoitti halukkuutensa käväistä kuntosalilla, näkisi vaihteeksi muutakin kuin kodin seinät ja isin karvanaaman. Ilman muuta, pakastimessa piisaa maitoa jos natiaisella nälkä yllättää (vaimon ryhdikäs B-kuppi on muuttunut suorastaan pinkeäksi D-kupiksi, maitoa piisaa!) Kuntosalilla tietysti vaihdettiin kuulumiset ja useampikin naistuttu oli yllättynyt, suorastaan järkyttynyt: "Kuinka sä uskallat jättää noin pienen yksin". Miten niin yksin? Ilmaako nuo naiset kuvittelee isän olevan? Ja mitä taas lastenhoitotaitoon tulee, niin vaimolla on siitä täsmälleen sama kahden viikon koulutus kuin minullakin. Oltiin vaimon kanssa tuosta asiasta aika huvittuneita, mutta kun asiaa ajattelee vakavasti niin jos asenne on tuollainen niin on ihan turha haikailla tasa-arvon perään mitä lastenhoitoon tulee.
Huvittavaa!
Tare
332559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ehkä kaverit viittasivat äidin vaistoon. Veljeni vaimo hermoili esikoisensa perään vielä siinä vaiheessa, kun poika oli parin kuukauden ikäinen. Hänen suojeluvaistonsa oli voimakkaana päällä, joten pojan jättäminen pitkäksi aikaa pois näköpiiristä sai hänet huolestuneeksi. Kyse ei ollut siitä, etteikö isä olisi osannut hoitaa, vaan kyse oli voimakkaasta vaistosta.
sen näkisin. Omalla lapsellani on maailman paras isä, joka varmasti pystyy (imetystä lukuunottamatta) huolehtimaan lapsen hoidosta aivan yhtä hyvin kuin minäkin.
Silti yhä, lapsen ollessa 6kk tuntuu vaikealta jättää häntä hetkeksikään. Välillä saan pakottaa itseni lähtemään pariksi tunniksi kaupungille tai harrastuksen pariin, tulee niin tyhjä olo ilman lasta. Olo helpottuu kun on hetken ollut poissa, mutta lähdöt ovat vaikeita. Ja ikävä tulee taas nopeasti...
Kuitenkin koen tärkeäksi että mies saa olla kaksin lapsen kanssa, ne on tärkeitä hetkiä heidän suhteellensa. Ja itsenikin on pikkuhiljaa opeteltava päästämään välillä irti. Lapsen täyttäessä vuoden aiomme sitten vaihtaa paikkoja, minä lähden töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin =)
Tuosta voisi vetää sen johtopäätöksen että äidinvaisto on merkittävä tasa-arvoa haittaava tekijä. Jos äiti "omii"(huono sana, mutten keksinyt parempaakaan)lapsen puoleksi vuodeksi tai vuodeksi jättäen isälle äiti/lapsikokonaisuuden pikku apurin roolin ennenkuin suostuu "vaihtamaan paikkoja" niin voi hyvinkin olla että tuo paikkojen vaihto ei sujukaan kovin hyvin. Kodinhoitotavat ja -rutiinit kun syntyvät yllättäen nopeasti itse kullekin ja niistä on vaikea päästä eroon...
niin, tasa-arvoa saadaan todella odotella myös naisten vammaisten ja kierojen asenteiden takia...
huono sana... Äiti ei voi luonnon vaistoilleen mitään. Itse olen yhä tarkka lapsesta, vaikka on jo 2-vuotias, isälleen nyt toki jätän hänet, mutta muille en kovin mielelläni. Enkä sitä tunnetta voi itsestäni poiskaan pakottaa, se on luonto hoitanut homman niin, että äiti suojelee pentujaan viimeiseen asti. Ikävä sanoa, mutta useimmista luontokappaleista kun puhutaan, niin isällä ei samanlaista vaistoa ole...?
Ja jos jatketaan samalla luontoteemalla, niin ei emo luonnossakaan voi jättää pentujaan edes isälle pitkäksi aikaa - kun ne rinnat on tosiaan vain äidillä. Ihminen on kehittänyt onneksi jotain apuvälineitä tuohon asiaan, mutta luonnon mukaan homma pelaa niin, että niin kauan kuin pentu imee tissiä, se tarvitsee emoaan. =)
Enkä ole tosiaan mikään omijaäitihirviö, joka ei soisi isän hoitavan lastaan, mutta tällaisia ajatuksia mulle aiheesta nousee. Ja naurettavinta minusta on sellainen väite, jonka kerran kuulin: vastasyntyneet vauvat pitää opettaa heti syömään tuttipullosta, jotta isäkin pääsee kokemaan syöttämisen ihmeen! Voi herranen aika sentään, eikös nyt olla menty tasa-arvon nimissä hiukan liian pitkälle ja unohdettu se lapsen paras vallan...?
Muta ap:lle vielä: minäkään en usko, että kukaan vaimosi salikavereista tarkoitti, että miten äiti uskaltaa jättää lapsen sinulle. Vaan miten äiti pystyy tosiaan riisumaan itsensä noin nopeasti siitä emokarhun roolista, joka pakottaa äidin olemaan valppaana joka sekunti... =) En tarkoita, että se olisi tosiaankaan pahaksi, mutta monet äidit eivät siihen vain PYSTY.
"Äiti ei voi luonnon vaistoilleen mitään."
Tuo tuntuu olevan aika yleinen näkökulma asiaan: "hormonaalinen juttu, ei voi mitään". Yhtä hyvin minä voisin sanoa että minun luonnolliset vaistoni käskevät minua hedelmöittämään niin monta naista kuin suinkin mahdollista. Me elämme kuitenkin nykyaikaa, sen takia olen - vastoin luontoani - hedelmöittänyt vain tämän yhden vaikka se onkin varsin epäluonnollinen tilanne :-).
Vaistot on peräisin ajalta kun elettiin luonnossa, luonnon ehdoin. Tuolloin äidit tosiaan hoiti muksut ja isät ei tosiaankaan hoitanut lapsia koska miehet oli metsästämässä tai muuten hankkimassa ruokaa pesueelle. Jos miehiä vaaditaan muuttumaan - koska maailma on muuttunut - niin jos tätä vaatimusta ei uloteta myös naisiin/äiteihin koko homma jää puolitiehen.
luonnosta löytyy monia muitakin yksiavioisia eläimiä kuin ihminen. siitä, onko ihminen luonnostaan vai moraalin pakottamana yksiavioinen voidaan käydä keskustelua, mutta tämän hetken käsityksen mukaan ihmisen ainakin tulisi olla yksiavioinen.
Heh, suosittelen lukemaan kirjan "Itsekäs geeni". Ei se kumppanin pettäminen ole ollenkaan niin harvinaista "yksiavioisessa" eläinmaailmassakaan. Elämme läpeensä raadollisessa maailmassa, edes laulujoutseneen ei voi luottaa :-)...
Itse olen kolmen vekaran äiti ja se minkä olen omasta miehestäni huomannut, on se, että hänellä on todellakin ne isän vaistot. Herää ininään ja vaistoaa kun muksut on kipeänä jne. Jopa niin, että itse en ole mitään huomannut...hävettää tunnustaa.
Itse puhuisin vanhemmuuden vaistosta. Ainakin meillä se toimii niin. Että molemmilla on ne vaistot ja pelaavat...välillä minulla paremnmin, välillä isällä. Ja meillä on niin viellä, että isä on tarkempi lapsen suhteen ja suojeluvaisto tiukempi kuin itselläni.
että ne hormoonit ihan ihan oikeasti määrää aika paljon naisen tekemistä ja tekemättä jättämistä. Ikävä tosiasia.
Miksi sinusta on huono asia, että naisella em. vaisto on? Oletko mahdollisesti kateellinen siitä? En halua herättää riitaa mutta keskustelu asiasta tuntuu mielenkiintoiselta: miksi siis sinua niin kauheasti kiusaa se, että naisella mahdollisesti on karhuemon vietti, joka johtuu hormooneista ja jolle nainen ei voi mitään?
Totta kai "normaali" nainen yrittää: hän jättää vauvan isälle ja antaa kaiken sen vastuun, jonka isä on valmis ottamaan, mutta yleensä hän tekee sen luontonsa vastaisesti, sitä vain tarkoitan. Nykypäivää on, että kummatkin vanhemmat kantaisivat vastuun, mutta kummallekin se on myös opettelun paikka: miehen ottaa sitä vastuuta ja naisen antaa sitä pois! luonnostaan se ei mielestäni tule.
Joo, jonkinlainen vaisto itsellänikin vaikkei äidin-. Ja tolkku ja taito kuitenkin kakrujen perään kattoa. Äidin velvollisuuksiin kuuluu myös jaksaminen, joten lähetän hänet mielellään välillä vähän tuulettumaan. Ehkä siinä on vähän sitäkin, että haluan välillä päästä itsekin :)
syyllistää minua tuosta lapsen omimisesta... myönnän kyllä syyllisyyteni. Olen silti sitä mieltä että se on paras ratkaisu jo lapsemme kannalta. Tätä mieltä on myös mieheni.
Asiallinen syy (siis tuon äidinvaiston lisäksi) minkä takia minun vieläkin vaikea olla lapsesta erossa paria tuntia kauempaa, on ihan käytännössä imetys. Lapsellemme se on paras tapa saada ravintoa, enkä halua häneltä sitä kieltää tasa-arvon nimessä. Paitsi ravintoa ja läheisyyttä, imetys tarjoaa vauvalle parhaan mahdollisen keinon harjoituttaa suun lihaksia. Lapsemme on ns erityislapsi, jonka puhumaan oppiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin terveellä. Imetyksellä on suuri merkitys tämän taidon oppimisen.
Muutenkaan ei mieheni suinkaan ole mikään "äidin pikku-apulainen" ollut, vaan itse ihan omatoimisesti vauvaa hoitanut alusta-asti. hänen vapaapäivinään pidänkin itse usein jonkinlaista siivous/järjestelypäivää. Eli miehen viettäessä aikaa lapsen kanssa saan itse hoidettua asioita jotka ovat hankalia tehdä vauva kainalossa. Ja toisinaan vaan lepään valvottujen öiden väsymystä tai käyn yksin koiran kanssa lenkillä. Mies saa opetella vauvan kanssa omia rutiineitaan ja äiti on kuitenkin nälän yllättäessä lähellä.
Muuten äidinvaistoa pidän yhä tärkeänä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Tuttavapiiriini kuuluu yllättävän monta nuorta naista joilla ei tämä vaisto ole kovin vahva. Tai ainakin vahvempana näkyy oma halua lähteä ulos tuulettumaan, baareihin ja harrastuksiin. Jo aivan pienet vauvat(2-4vkoa) jätetään miehen, mummon, siskon tai kaverin hoitoon jotta päästään toteuttamaan itseään. Eräs kaveri kertoi ettei halunnut imettää tasa-arvon vuoksi, koska mieskään ei sitä tee. Näin ollen hän saa itse saman vapauden liikkua kuin mies, eikä joudu kahlitsemaan itseään vauvaan. Niin ja alkoholin käyttö ja tupakointikin on mahdollista heti synnytyksen jälkeen.
mitä tuohon "äiti lopulta suostuu vaihtamaan paikkoja"-juttuun tulee. Imetyksen takia on usein tärkeää että äiti on se joka on kotona lapsen kanssa sen ensimmäisen 6-12kk. Tämän jälkeen voi isä ottaa vastuun lapsesta ja kodista.
Meille oli alusta asti itsestään selvää että isä jää lapsen kanssa kotiin. Kuitenkin tuttavaperheistämme ainoastaan yhdessä on päädytty tähän ratkaisuun. Kaikissa muissa äiti on yksin "ominut" koko lapsen kotonaolo ajan.
... ainakin tuntuu olevan, älähdyksistä päätellen. Mutta olet ehdottomasti asian ytimessä:
"Nykypäivää on, että kummatkin vanhemmat kantaisivat vastuun, mutta kummallekin se on myös opettelun paikka: miehen ottaa sitä vastuuta ja naisen antaa sitä pois! luonnostaan se ei mielestäni tule."
Olen _täsmälleen_ samaa mieltä! Tilanne on vain hieman ristiriitainen: toisaalta halutaan että isät ottavat täyden vastuun lastenhoidosta heti alusta alkaen (imetystä lukuunottamatta, sattuneesta syystä...) mutta samalla vedotaan ylipääsemättömänä asiana vahvaan äidinvaistoon jos/kun äidit suhtautuvat - anteeksi nyt - neuroottisesti lapsen jättämiseen isän hoitoon. Ja kun joku rohkea nainen tekee kuten suosittelet reaktio kanssaäideiltä voi olla jopa tuomitseva: katso ketjun aloitusviesti.
"...mutta samalla vedotaan ylipääsemättömänä asiana vahvaan äidinvaistoon jos/kun äidit suhtautuvat - anteeksi nyt - neuroottisesti lapsen jättämiseen isän hoitoon."
Tuota noin, tässä ketjussa sinä olet se, joka on suurimman metelin äidin vaistosta nostanut. Muut ovat todenneet, että kyseinen vaisto on olemassa, ja sen vuoksi esim. kaverit saattavat kysyä, miten äiti voi olla erossa pienestä lapsesta. Tuosta SINÄ olet lähtenyt tekemään johtopäätöksiä, miten naiset vetoavat äidinvaistoonsa eivätkä anna miehen hoitaa lasta ym. suoraan sanottuna paskaa.
Lue, mitä täällä on kirjoitettu, äläkä ala paasaamaan omia ennakkoluulojasi. Olet muodostanut klassisen ns. olkiukon. Eli väität muiden sanoneen jotain, jota he eivät ole sanoneet. Se, että tiedostaa äidinvaiston olemassaolon, ei tarkoita sitä, että sen varjolla tekisi jotain.
Aloitusviestissäni ihmettelin vaimokullan ystävien asennetta joka näkyy kyllä hyvin kommentissa "Kuinka sä USKALLAT jättää noin pienen yksin?". Minähän en tuota kommenttia itse kuullut mutta vaimo otti sen kyllä vähän loukkaavana... Ikään kuin vaimo olisi ottanut suurenkin riskin kun jätti lapsen hoitooni pariksi tunniksi. Tällainen suhtautuminen on kyllä mielestäni aika neuroottista ja asenteellista. Voi tietysti olla että nämä ystävät tarkoittivat jotain muuta mutta sinä et ainakaan sitä voi tietää.
Mitä taas melskaamiseen tulee... toteaisin, että voimasanojen käytön (hyvä melskaamisen merkki) aloitti joku muu kuin minä ("suoraan sanottuna paskaa"). Mutta kerroppa ihan tarkasti milloin olen väittänyt jonkin sanoneen jotain mitä he eivät ole sanoneet tai ylipäänsä väittänyt kenenkään sanoneen yhtään mitään!
Tässä on lainauksia sinun tekstistäsi tässä ketjussa. Huomaa, että nyt keskustellaan tässä ketjussa. On ihan turha miettiä sitä, mitä vaimosi työkaveri ehkä on jossain tilanteessa mahdollisesti sanonut. Jos vaimosi on loukkaantunut jostain, on hyvinkin luultavaa, että hän on myös värittänyt kertomustaan. Mutta palataanpa niihin lainauksiin:
"Tilanne on vain hieman ristiriitainen: toisaalta halutaan että isät ottavat täyden vastuun lastenhoidosta heti alusta alkaen (imetystä lukuunottamatta, sattuneesta syystä...) mutta samalla vedotaan ylipääsemättömänä asiana vahvaan äidinvaistoon jos/kun äidit suhtautuvat - anteeksi nyt - neuroottisesti lapsen jättämiseen isän hoitoon." (huomaa: samalla vedotaan ylipääsemättömänä asiana...)
"Jos äiti "omii"(huono sana, mutten keksinyt parempaakaan)lapsen puoleksi vuodeksi tai vuodeksi jättäen isälle äiti/lapsikokonaisuuden pikku apurin roolin ennenkuin suostuu "vaihtamaan paikkoja" niin voi hyvinkin olla että tuo paikkojen vaihto ei sujukaan kovin hyvin." (Olet jo tuossa päättänyt, että äiti "omii" ja myöhemmin ehkä "suostuu vaihtamaan paikkoja".)
Lisäksi toit heti pettämisen mukaan, kun puhuimme vaistoista. Ilmeisesti vaimosi kavereiden sanat vaikuttivat sinuun aika vahvasti. Pidä nyt kuitenkin mielessä, että kukaan tässä ketjussa kirjoittava ei niitä sanoja sanonut. Jos sinulla on jotain hampaankolossa vaimosi kavereita vastaan, valita niille. Melskaamisella tarkoitin tuota, että keksitään muille mielipiteitä ja sitten murskataan ne näyttävästi.
Jokainen, joka katsoo minun keksineen hänelle mielipiteitä saa ilmoittautua heti!
Nuo lainaukset olen esittänyt _omina_ kannanottoinani, en suinkaan ole väittänyt että joku muu noin olisi väittänyt. Jos olen sanonut "että toisaalta halutaan" (huomaa passiivimuoto!) tarkoitan yleistä mielipideilmastoa. Mitä tulee äidinvaistoon "ylipääsemättömänä asiana", niin miten muuten seuraava kommentti tulisi ymmärtää:
"Äiti ei voi luonnon vaistoilleen mitään"
tai
"ne hormoonit ihan ihan oikeasti määrää aika paljon naisen tekemistä ja tekemättä jättämistä. Ikävä tosiasia."
Joku jostain kumman syystä epäili minun olevan suorastaan kateellinen naisille mitä äidinvaistoon tulee ("Miksi sinusta on huono asia, että naisella em. vaisto on? Oletko mahdollisesti kateellinen siitä?"). Omituinen tulkinta. Yhtä hyvin voisin olla kateellinen vaimolleni tämän rinnoista.
Nytpä näyttää, Jarski hyvä, että oletkin tehnyt minusta olkikoiran jota pieksemällä ("älä melskaa!") voit ohittaa esittämäni näkökulmat. Jospa puhuttaisiin niistä - metakeskustelu kun harvoin on kovin hedelmällistä. Onko vahva äidinvaisto jossain tapauksissa haitallinen lapsen tasa-arvoisessa hoitamisessa - mikä käsittääkseni on yleisesti hyväksytty tavoite? Jos on pitääkö asiantila vain hyväksyä? Onko Suomessa vallitseva mielipideilmasto ristiriitainen mitä tulee isien rooliin lastenhoidossa? Jos, niin miksi näin on?
(Olen muuten se nimimerkitön, joka kertoo, että äiti ei voi luonnonvaistoilleen mitään ja kyselee, oletko kateellinen niistä). =)
Sanoin jossain vaiheessa myös mm., että tasa-arvossa on mielestäni menty liian pitkälle, kun opetetaan vastasyntyneet pullolle TASA-ARVON nimissä (jos äidiltä ei tule maitoa, äiti on kipeä jne. ovat syitä, tasa-arvo ei). Ja olen yhä aivan samaa mieltä. Tasa-arvo on tärkeää, mutta tärkeintä on lapsen etu, ja sitä ei pidä unohtaa!
Eli siis onko vahva äidinvaisto jossain tapauksissa haitallinen lapsen tasa-arvoisessa hoitamisessa? Jos haluat nähdä asian noin, niin on se. Mutta jos otat maalaisjärjen käyttöön ja hyväksyt tietyt erot meissä äideissä ja isissä, se ei ole. Kumpikin tekee kaiken voitavansa (ja se saattaa merkitä eri asioita siinä hoitovastuussa), eikös silloin olla parhaassa mahdollisessa tilanteessa?
Olen muuten, lisää löylyä heittääkseni, jopa sitä mieltä, että lapset kannattaa jättää tekemättä, jos äiti ei pysty hyväksymään sitä fyysistä tosiseikkaa, että rintojensa takia hän on lapsessa melkoisen kiinni ensimmäiset kuukaudet. "Oma aika" ja "tasa-arvo" tuntuvat olevan kovia sanoja nykypäivänä, menevät lapsen edun edelle aika herkästi...
Ja kyllä, jotkut isät muuten ovat kateellisia lapsiensa äideille rinnoista. Olen kuullut heittoja kuten: "Nukuta sä se, sullahan ne rinnat on!" yms. Mistäs muusta kyse on kuin tissikateudesta? =)
"Nuo lainaukset olen esittänyt _omina_ kannanottoinani, en suinkaan ole väittänyt että joku muu noin olisi väittänyt. Jos olen sanonut "että toisaalta halutaan" (huomaa passiivimuoto!) tarkoitan yleistä mielipideilmastoa."
Tuo mielipideilmasto on jotain, jonka olet mielestäni vetäissyt hatusta. En minä ainakaan ole huomannut yleistä mielipideilmastoa, jonka mukaan äidit omisivat lapset itselleen. (Poislukien erotilanteet.) Ne passiivit, joita olet heitellyt tarkoittavat minusta sitä, että väität jonkun sanoneen niin. Jos kukaan ei ole sanonut niin, älä väitä. Älä keksi väitteitä, vaan tartu olemassaoleviin.
Mutta asiaan:
"Onko vahva äidinvaisto jossain tapauksissa haitallinen lapsen tasa-arvoisessa hoitamisessa - mikä käsittääkseni on yleisesti hyväksytty tavoite?"
Jos se, että äidinvaisto on voimakkaampi kuin isänvaisto, ja se, että äidillä on rinnat, joilla imettää, ovat mielestäsi epätasa-arvoisia, niin sitten ne haittaavat tasa-arvoista hoitamista. Minusta tasa-arvovouhotuksessa mennään joskus liian pitkälle. Jos jossain perheessä mies osaa korjata auton ja nainen imuroi mielellään, ei ole tasa-arvon vastaista, että mies korjaa auton ja nainen imuroi. Sama juttu on tässä. Jos äidillä on voimakkaampi tarve hoitaa lasta ja jos äiti on ainoa, joka voi imettää, ei ole tasa-arvon vastaista se, että äiti hoitaa lasta ja äiti imettää. Vanhempainloman pitää jompikumpi, eli täytyy valita, kumpi lomaa saa.
Lapselle puolestaan on hyväksi, että hän saa rintamaitoa pitkään. Siksi sitä ei mielestäni pidä tasa-arvon nimissä lopettaa. Meillä on vaimon kanssa esikoinen tulossa. Esimerkiksi siihen, kumpi jää kotiin hoitamaan lasta, vaikuttaa myös taloudellisuus. Olemme hyvin käytännöllisiä, emmekä anna periaatteiden vaikuttaa tilanteessa, jossa järki sanoo toista kuin periaate.
Totuushan on se, että mies ja nainen ovat erilaisia. Se vain pitää hyväksyä. Tasa-arvoa on se, että sukupuolen ei anneta sinällään vaikuttaa. Järkevää on se, että hyväksytään miehen ja naisen erilaisuus sekä myös yksilöiden erilaisuus.
"Onko Suomessa vallitseva mielipideilmasto ristiriitainen mitä tulee isien rooliin lastenhoidossa?"
Tuolla ylhäällä kirjoitin jo mielipiteeni ns. mielipideilmastosta. Se on asia, joka muuttuu aina sen mukaan, keneltä kysytään. Ihmisellä kun on tapana sanoa, "yleisesti ollaan tätä mieltä", silloin, kun hän itse on tätä mieltä. Näin se vain on.
Voidaan kyllä esittää mielipiteitä yleiselläkin tasolla, mutta minusta ns. mielipideilmaston teilaaminen on aika hedelmätöntä. Jos keskustelijoiden joukossa kaikki ovat kyseistä, todellista tai kuviteltua, mielipideilmastoa vastaan, ei keskustelu oikein johda mihinkään. Kahvipöydässä sillä tietysti lujitetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Neuvolan perhevalmennuksessa kuultu - omin korvin:
"Muistakaa, äidit. Isät kykenevät _täsmälleen_ (painotus kätilön, ei minun) samalla tavalla lastenhoitoon kuin äiditkin, paitsi imetykseen"
Tätä toisteltiin - ei kaksi tai kolme kertaa, vaan useammin. Mistä se kertoo, kun alan ammattilainen tuota toistelee ellei siitä, että asia koetaan ongelmaksi laajemminkin? Mistä tässä ongelmassa sitten on kyse? Olisko siitä että yksi este miesten osallistumiseen täysipainoisesti lastenhoitoon _saattaisivat_ olla naiset, jotka katsovat että lastenhoito on naisilla verissä paremmin kuin miehillä?
Mielipideilmastosta kertoo jotain nuo vaimon ystävien kommentitkin. Voi olla että kuvittelen, mutta jos kohtuullisen selvästi annetaan ymmärtää, että nainen ottaa riskin (Kuinka sä USKALLAT...") jättäessään pienen vauvan isän hoitoon, niin siinä kyllä
1. Loukataan äidin arvostelukykyä.
2. Asetetaan melkoisen selvästi kyseenalaiseksi isän kykenevyys hoitaa lasta.
Kun kerran otit asian puheeksi niin ehkä olenkin närkästynyt tuosta kommentista. Ihan syyttäkö? Ja lienee syytä jättää kommentit "väritetyistä" kertomuksista pois ellet tunne vaimoani. Mitä vahvasti epäilen.
Mitä perheensisäiseen työnjakoon tulee niin jos nainen imuroi kyse on aivan ehdottomasti epätasa-arvosta jos lähtökohtana on se, että imurointi on paremmin verissä hänellä kuin miehellä.
Ja tämä kommentti:
"Olen kuullut heittoja kuten: "Nukuta sä se, sullahan ne rinnat on!" yms. Mistäs muusta kyse on kuin tissikateudesta? =)"
Tuo heitto ei todellakaan kerro tissikateudesta vaan laiskuudesta ellei imetysikäinen lapsi ole nälkäinen. Jolloin herää kysymys miksi asiasta tarvitsee edes keskustella. Aivan samoin kuin heitto: "Korjaa sä se, sähän oot mies" ei kerro peniskateudesta vaan saamattomuudesta...
"Voi olla että kuvittelen, mutta jos kohtuullisen selvästi annetaan ymmärtää, että nainen ottaa riskin (Kuinka sä USKALLAT...") jättäessään pienen vauvan isän hoitoon, niin siinä kyllä "
Sen vuoksi minäkin heti alussa toin äidinvaiston esille, että kyseessä voi olla ihan oikeasti USKALLUS. Kaksi tuoretta äitiä on minulle kertonut, että pienen lapsen jättäminen pois silmistä vaati heiltä rohkeutta, eli uskallusta. Kyse ei ole siitä, että äiti tietoisesti epäilisi isän tai jonkun muun kykyä hoitaa lasta. Kyse on siitä, että hänen vaistonsa saa hänet huolestumaan. Hän pelkää, että lapselle tapahtuu jotain, jos hän ei ole lasta hoitamassa. Kyseessä on voimakkaasta vaistosta johtuva perusteeton pelko. Jos nainen on itse kokenut tuota, hän voi hyvinkin käyttää sanaa "uskaltaa" ilman, että epäilee isän tai jonkun muun kykyä hoitaa lasta.
Veljeni vaimon sanoin: "Tiedän, että poika on hyvässä hoidossa nyt, mutta silti on sellainen epämääräinen huoli koko ajan päällä". Kyseessä on siis järjellä ajatellen täysin perusteeton pelko. Vertaa vaikka lentopelkoon, jossa ei siinäkään ole mitään järkeä.
Minusta te olette vaimosi kanssa ymmärtäneet kavereiden puheet hiukan väärin. Tosin varmahan en voi olla, koska en ole ollut paikalla, kun asiasta on keskusteltu. Kuitenkin pelkkä "uskaltaa"-sanan käyttäminen ei vielä kerro siitä, että kaverit olisivat sinänsä epäilleet sinun kykyäsi hoitaa lasta. Jos tällä kaverilla on ollut erittäin voimakas äidinvaisto, hänelle itselleen on ollut vaikea jättää lapsi pois silmistään.
"Mitä perheensisäiseen työnjakoon tulee niin jos nainen imuroi kyse on aivan ehdottomasti epätasa-arvosta jos lähtökohtana on se, että imurointi on paremmin verissä hänellä kuin miehellä."
Miksi tuo on epätasa-arvoista? Meillä vaimolla imurointi on paremmin verissä kuin minulla. Minä voisin elää likaisemmassa kodissa, minä imuroin hitaammin ja vaimoni on huolellisempi. Kun kerran on noin, miksi tasa-arvon nimissä minun pitäisi imuroida? Seurauksena olisi se, että minun pitäisi tehdä jotain, jonka teen huonommin ja hitaammin ja jonka vaimoni tekee mieluummin kuin minä.
Joillain toisilla tilanne voi olla toisinpäin. Joissain perheissä mies on se, joka pitää enemmän siisteydestä. Silloin on luonnollista, että hän siivoaa enemmän.
Vai ensimmäiset kuukaudet kiinni lapsessa. Huhhuh! Meidän tapauksessa lapsen syömisrytmi oli niin epäsäännöllinen että jos antama pakastemaito pullolla olisi ollut pannassa niin se olisi merkinnyt käytännödssä puolen vuoden kotiarestia!
Jos lapsi silloin tällöin saa maitonsa pullosta se ei taatusti vahingoita lasta. Jos minä en olisi saanut välillä mennä kävelylle, kampaajalle tai edes nukkua kokonaista yötä niin olisin aivan varmasti tullut kahjoksi!
Olenko huono äiti, olisko pitänyt jättää lapsi hankkimatta?
vai on imurointi vaimolla verissä. Kas et suoraan sano vaimosi suorastaan rakastavan sitä. Mitä muuta? Vaimoltahan sujuu ruuanlaitto ja pyykkäyskin paremmin, tehköön se ne. Meikääijä tekee jotain muuta. Ja pah! Just tuollaista örinää kuuluu vähän pirun monen kodin sohvanpohjalta.
päädytty seuraavaan työjakoon kotona; minä hoidan keittiön kaapit, pyykit, pölyjen pyyhkimisen ja yleisen tavaroiden järjestelyn, huonekasvit ja ikkunoiden pesut. Mies taas imuroi ja pesee lattiat sekä vastaa autoon liittyvistä huolloista sekä ns. miestentöistä.
Eli molemmat ovat ottaneet itselleen niitä asioita jotka kokevat omikseen. Mies olisi pyykkihuollossa huomattavasti suurpiirtesempi mitä itse olen joten pääsemme helpommalla kun hoidan sen puolen. Mies taas kuuraa lattian joka nurkan niin huolellisesti että minun työnjälkeni kalpenee hänen rinnallaan. Niinpä hän mielummin hoitaa tuon puolen.
Emme varmasti elä tasa-arvoista arkea, mutta saamme yhteiselämämme sujumaan helpommin näin.
Usko pois, imurointigeeniä ei naisilla ole sen enempää kuin autonöljynvaihtogeeniä miehillä. Jos työnjako jossa nainen siivoaa perustuu vapaaehtoisuuteen niin OK, kaikki hyvin. Mutta turha hakea perusteita tällaiseen työnjakoon synnynnäisistä ominaisuuksista. Jonnakonna sanoi asian turhan karkeasti mutta kommentissa on silti aivan varmasti totuuden siemen.
Mitä lastenhoitoon tulee, niin naisilla tuskin on sen enempää vaipanvaihto- tai kylvetysgeeniäkään kuin miehillä. Imetysgeeni ilmentää itsensä sen verran selvästi että sen olemassaoloa naisilla ei kukaan voi kiistää. Mutta se että miehillä ei ole tissejä ei tee heitä arveluttaviksi lastenhoitajiksi toisin kuin tuo vaimon tuttavaporukka tuntui kuvittelevan. Tässä asiassa nimittäin luotan kuitenkin enemmän vaimon arvostelukykyyn kuin satunnaisen nettikeskustelijan arvioon.
Etkö millään suostu harkitsemaan, että on mahdollista, että niin vaimosi tuttavat kuin monet muutkin naiset tarkoittavat tosiaan OMAA USKALLUSTAAN jättää lapsi silmistään kuin sinällään uskallusta jättää lapsi isälleen? Ero nimittäin näissä on aikamoinen.
"Mitä lastenhoitoon tulee, niin naisilla tuskin on sen enempää vaipanvaihto- tai kylvetysgeeniäkään kuin miehillä." Hmm... itse asiassa epäilen, että naisilla sellainen geeni on ainakin vahvempi kuin miehillä. Miksi muuten maailman sivu naiset ovat ne lapset hoitaneet? Miksi yleensä nainen herkemmin huomaa lapsen mielialan/terveyden vaihtelut jne.? (Luonto taas...) Miksi meidänkin nyky-yhteiskunnassa, missä naiset käyvät töissä yhtä paljon kuin miehet, kuitenkin nainen pääasiassa hoitaa ja kantaa vastuun kodista ja lapsista? Puhutaan taas vaan tasa-arvosta, mutta loppuviimeksi harvassa ovat ne perheet, joissa työnjako lasten- (ja kodin)hoidon osalta on tosiaan 50-50 %(siinäkään vaiheessa, kun se imetyksen loppumisen jälkeen olisi jo täysin mahdollista). Eikä tosiaan kyse ole (ainakaan pelkästään) naisen kyvyttömyydestä antaa miehen tehdä vaan ainakin yhtä paljon miehen kyvyttömyydestä tehdä yhtä paljon ja intensiivisesti lapsien hyväksi kuin nainen...
Yhä epäilen, että taka-alalla sinulla on jonkinlainen kateus naisen "asemaa" kohtaan... Normaaleissa suhteissa ja perheissä isä on lapselle elämän tärkein ihminen - yleensä kuitenkin äidin jälkeen. (Poikkeuksena tietenkin perheet, joissa äiti on kyvytön kantamaan vastuunsa, joissa äitiä ei ole jne.) Niin epätasa-arvoista kuin se onkin, naisella on lapsen tuntemisessa etunaan se 40 viikkoa, jonka nainen kantaa lasta sisällään - hyväksyt sinä sen luonnon aiheuttaman eron meissä naisissa ja miehissä tai et.
Tämä olisi kovin mielenkiintoinen keskustelu jatkaa, ikävä kyllä ruokatunti loppuu ja työt taas kutsuvat... =)
Luonnollisuus ja vallitseva käytäntö ovat eri asia. Naiset ovat hoitaneet lapset maailman sivu siitä yksinkertaisesta syystä että tämä nykymuotoinen yhteiskunta on kovin uutta tekoa. Agraariyhteiskunnassa miehet hankkivat ruuan ja naiset hoiti lapset ihan fyysistä syistä. Se että tilanne lasten hoidon suhteen on edelleen samankaltainen johtuu siitä että naiset ovat käyneet ansiotyössä vasta yhden sukupolven ajan. Nyt eletään (toivottavasti) siirtymäkautta, jossa naiset saa mustanpekan: naiset käy ansiotöissä siinä missä miehetkin JA hoitavat lapset ja kodin. Puhutaan vaan tasa-arvosta: harvassa tosiaan ovat ne perheet, joissa työnjako lasten- ja kodinhoidon osalta on 50-50%. Sinusta en tiedä, mutta minusta tällainen tilanne on hyvin epäreilu. Eikä muutosta taatusti tule jos ihan tosissaan vedotaan johonkin vaipanvaihto- tai imurointigeeniin. Siinä epäreilu työnjako saadaan vain siirrettyä seuraavalle sukupolvelle eikä muutosta tule. Vai eikö sitä mielestäsi tarvitakaan?
Jos mies on kyvytön tekemään yhtä paljon ja yhtä intensiivisesti lasten (tai kodinhoidon) hyväksi kuin naisen (imetystä lukuunottamatta), niin katson kyllä syyn löytyvän ennen kaikkea korvien välistä eikä suinkaan kromosomeista. Tässä asiassa luotan pitkän linjan ammattilaisten näkemykseen.
BTW, allekirjoittaneelta sujuu vaipanvaihto huomattavasti näppärämmin kuin vaimolta...
Epäilyksiisi sinulla on toki täysi oikeus. Katson silti tuntevani itseni sinua paremmin.
Jos sinulla on saamaton laiskuri sohvalla, niin älä yleistä sitä koskemaan muita miehiä. Vaimoni todellakin pitää imuroinnista. Tämä on ehkä vaikea sinun uskoa, jos itsekin olet laiska paska, joka mieluummin lojuu sohvalla kuin huolehtii kodin siisteydestä.
Arvauksesi meni muuten vituralleen. Meillä minä teen ruuan, koska pidän ruuanlaitosta. Vaimo hoitaa pyykin, mutta minä teen suurimman osan pihahommista, eli esimerkiksi lumityöt ja polttopuut.
Oletko katkera, kun oma äijäsi on laiskuri, joka ei tee hommia kuin piiskattaessa? Vituttaako, kun jollain on minunlaiseni mies, joka hoitaa oman osuutensa kotitöistä?
Miehen ja naisen biologia ovat erilaisia. Tämä on täysin fakta. Tuo juontaa juurensa aikaan, jolloin naaraat enemmän hoitivat lapsia ja urokset hankkivat ruokaa. Käytän sanoja naaras ja uros, koska viittaan aikaisempiin Homo-lajeihin. On tiettyjä asioita, jotka naiselta sujuvat keskimääräisesti paremmin. Nainen esimerkiksi lukee toista ihmistä paremmin kuin mies. Nainen on verbaalisempi kuin mies. Tätä on perusteltu sillä, että aikoinaan lapsi (tai poikanen) oppi puheen enemmän naaraalta, koska uros vietti enemmän aikaa pesän ulkopuolella. Mies puolestaan osaa hahmottaa ympäristöä ja esimerkiksi etäisyyksiä paremmin. Noista on hyötyä metsästettäessä, joka ennen kuului uroksille. Katso esimerkiksi simpansseja nykyään. Urokset hoitavat reviirikiistat naapurilaumojen kanssa.
Suosittelen tutustumaan ihmisapinoista kertovaan kirjallisuuteen. Siellä on paljon mielenkiintoisia juttuja, ja moni ihmisen piirre selittyy ihan biologialla.
Edelleenkin toistan sitä, että ei ole tasa-arvon vastaista tunnustaa tosiasiat. Jos keskimäärin naisen äidinvaisto on suurempi kuin miehen isänvaisto, ei siinä ole mitään epätasa-arvoista. Huomaa myös, että käytän sanaa keskimäärin. Eroja yksilöiden välillä on paljonkin.
On myös kokonaan toinen juttu käyttää vaistoa tekosyynä jollekin toiminnalle. Epätasa-arvoista ei ole se, että tunnustetaan äidinvaisto. Epätasa-arvoista kuitenkin on se, että mieheltä kiellettäisiin lapsen hoito äidinvaistoon vedoten. Ymmärrätkö eron?
Ihminen on miljoonien vuosien evoluution tulos. Nykyinen tasa-arvoinen yhteiskunta on parhaimmillaankin ajateltuna ollut voimassa vain pari sataa vuotta. Esimerkiksi naisten äänioikeus tuli voimaan vasta 1900-luvulla. Luuletko sinä, että ihmisen biologia olisi ehtinyt muuttua mihinkään tässä parissa sadassa vuodessa?
Minä jätän puheet vaipanvaihdosta muille. Se ei ole evoluution mukana tullut toiminta, eikä siten johdu biologiasta.
"Nyt eletään (toivottavasti) siirtymäkautta, jossa naiset saa mustanpekan: naiset käy ansiotöissä siinä missä miehetkin JA hoitavat lapset ja kodin. Puhutaan vaan tasa-arvosta: harvassa tosiaan ovat ne perheet, joissa työnjako lasten- ja kodinhoidon osalta on 50-50%."
Tässä nyt yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Sinä paasaat koko yhteiskunnan tasa-arvosta, kun me yritämme selittää sinulle äidinvaistoa ja sitä, miltä JOISTAIN äideistä voi tuntua, kun jättävät vauvan pois silmistään. Eipä taida keskustelu onnistua. Tasa-arvoasioihin minä en puutu. Minulle riittää, että olen itse tasa-arvoinen muihin nähden ja toimin sen mukaan.
..hemmetissä äidillä on äidinvaisto, vai mitä Tare ajat takaa, ettei sitä enää nykymaailmassa tarvita?
Kyllä luonto tietää mitä se tekee, äidinvaistolla se pyrkii varmistamaan lapselle hoivan ja suojan,elintärkeän kiintymyssuhteen jota ilman lapsi menehtyy ja kyllähän ne isät tänäpäiväkin käyvät metsällä hankkimassa ruokaa pöytään eli kai sinäkin töissä käyt ja hankit ruuan perheelle.
miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään. Eikä se tarkoita ihmisarvoltaan, vaan miehillä ja naisilla on erilaiset tarpeet ja he ovat sekä fyysisiltä, että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Ei kissa voi tasa-arvon nimissä vaatia päästä talonvahdiksi koiran tavoin.
"Tasa-arvoa" tarvitaan siinä, ettei yksistään sukupuoli ole syynä siihen, että naisten (tai miesten) oikeudet olisivat huonommat, mutta kyllä ne luontaiset ominaisuudet täytyisi ottaa huomioon työnjaossa.
Mitä tulee tuohon lastenhoitoon, niin kyllähän isä siihen pystyy aivan hyvin. Nykyään tämä isän osuus on tehty helpoksi sillä, että yhteisö hyväksyy isän lastenhoitajana ja kommunikaatio mahdollistaa sen, että hankalista asioista tai ongelmista voidaan puhua ja molempien ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Isä ei kuitenkaan ole tasa-arvoinen äidin kanssa vauvan hoidossa. Imettämisen lisäksi muina syinä voidaan mainita se, että vauva on ollut äidin kanssa yhdeksän syntymäänsä edeltävää kuukautta ja näin ollen tuntee äidin yleensä turvallisemmaksi ja tutummaksi (vaikka ei ehkä isällekään huuda koko aikaa). Äidin sydänäänet ja liikkuminen jne ovat vauvalle tutumpia. Äiti on myös yleensä kiintymyksessä vauvaa kohtaan sen yhdeksän kuukautta "edellä", koska monet isät ymmärtävät vauvan tulon ja vastuun siitä vasta sen synnyttyä.
Ja sitten on vielä se "äidinvaisto". Se on ihan ehdottomasti yleisesti ottaen naisilla herkempi kuin miehillä. Yleensä se on äiti, joka tunnistaa herkemmin lapsen itkusta, mikä nyt on hätänä ja huomaa muutenkin lapsen tarpeet herkemmin (naiset muuten yleensäkin ovat empaattisempia kuin miehet).
Eli perusteita on sille, että joku äiti ei halua jättää lastaan isälle ihan pienenä. Mutta kyllähän ne vauvat tietysti kestää siänkin hoidon varsin hyvin, joten mitään traumoja tuskin jää, vaikka isä vauvaa välillä hoitaisikin. Itse lähdin koiran kanssa lenkille samana päivänä kun tultiin sairaalasta kotiin, eli vauva jäi kolmen vuorokauden ikäisenä isän kanssa kotiin.
moni nainen ajattelee, ettei se mies osaa kunnolla hoitaa pientä lasta, kaippa se lastenhoito on naisilla paremmin verissä kuin miehillä. ainakin minä sain opastaa miestäni monet kerrat kuinka mikin asia tehdään.
itse kyllä lähdin ulos niinpaljon kuin mies vain halusi, vaikka vain koiran kanssa lenkille, että se isäkin oppii olemaan vauvankanssa, ja hoitamaan häntä yhtä hyvin kuin äitikin.