Niitähän tänne Raumalle näköjään kasaantuu..
En tarkoita huippupelaajia vaan kolmannen luokan sohrijoita, jotka ovat jääneet kaksitoistavuotiaan tasolle henkisesti.
Olen seurannut läheltä tällaisen "pelaajan" uraa.
Lapsena isä vei "harkkoihin" ja samantien alkoi jumalaton leuhkiminen.
"Kyllä se meijän poika osaa. Siitä tulee varmasti maajoukkuepelaaja."
Poika itsekin leuhkii koulussa niin, että räkä lentää pitkin seiniä. Hän uskoo kaikki isänsä puheet.
Vuodesta toiseen odotetaan sitä ihmettä, että päästäisiin pelamaan Rauman lukkoon. Se ei kuitenkaan toteudu, ei ole lähelläkään. Rahaa palaa suuria summia. Poika itse on niin tyhmä, että ei ymmärrä lopettaa.
Armeijassakin ollaan "kovia jääkiekkoilijoita" vaikka pelataan jossakin kolmannen luokan "liigassa". Tässä vaiheessa yhteiskunnan olisi aika puuttua peliin ja lopettaa tuollainen epärealistinen haihatus. Yleensä kuitenkin isä järjestää "nassikalleen" pelilomia ja vapautuksia metsäkeikoilta soittamalla vaikka pääesikuntaan taikka eduskuntaan.
Armeijan jälkeen sama tahti jatkuu. Haaveillaan pääsystä Rauman Lukkoon.
Isä kuitenkin hommaa "nassikalle" työpaikan sieltä missä itsekin on ollut töissä. Siellä ei kuitenkaan jakseta kauaa katsella aikuista räkänokkaa. Nyt on äidin vuoro hankkia "nassikalle" työpaikka omalta työmaalta. Sielläkin "nassikkaan" kyllästytään nopeasti.
Sen jälkeen käydäänkin sitten vain "harkoissa" ja nostetaan työttömyysavustusta.
Jossakin vaiheessa muutetaan Raumalle parempien pelimahdollisuuksien ääreen. Rauman sossu saa uuden asiakkaan, kaksitoistavuotiaan tasolle jääneen jääkiekkopummin.
Sitten taas keskitytään pelaamiseen KELA:n ja sossun rahoilla. Vieläkin toivotaan, että Rauman lukko, tuo isän kannattama joukkue, huomaisi "nassikan" kyvyt.
Välillä toki vähän juhlitaankin ja leikitään NHL-pelaajaa äidin ostama Batistini-puku päällä.
Kun kolmenkymmenen ikäraja lähestyy, menee "nassikka" opiskelemaan jotakin. Saahan siitäkin rahaa ja mukavan tittelin työvoimatoimiston papereihin.
Ja "peliura" jatkuu...yhteiskunta maksaa...
En tarkoita huippupelaajia vaan kolmannen luokan sohrijoita, jotka ovat jääneet kaksitoistavuotiaan tasolle henkisesti.
Olen seurannut läheltä tällaisen "pelaajan" uraa.
Lapsena isä vei "harkkoihin" ja samantien alkoi jumalaton leuhkiminen.
"Kyllä se meijän poika osaa. Siitä tulee varmasti maajoukkuepelaaja."
Poika itsekin leuhkii koulussa niin, että räkä lentää pitkin seiniä. Hän uskoo kaikki isänsä puheet.
Vuodesta toiseen odotetaan sitä ihmettä, että päästäisiin pelamaan Rauman lukkoon. Se ei kuitenkaan toteudu, ei ole lähelläkään. Rahaa palaa suuria summia. Poika itse on niin tyhmä, että ei ymmärrä lopettaa.
Armeijassakin ollaan "kovia jääkiekkoilijoita" vaikka pelataan jossakin kolmannen luokan "liigassa". Tässä vaiheessa yhteiskunnan olisi aika puuttua peliin ja lopettaa tuollainen epärealistinen haihatus. Yleensä kuitenkin isä järjestää "nassikalleen" pelilomia ja vapautuksia metsäkeikoilta soittamalla vaikka pääesikuntaan taikka eduskuntaan.
Armeijan jälkeen sama tahti jatkuu. Haaveillaan pääsystä Rauman Lukkoon.
Isä kuitenkin hommaa "nassikalle" työpaikan sieltä missä itsekin on ollut töissä. Siellä ei kuitenkaan jakseta kauaa katsella aikuista räkänokkaa. Nyt on äidin vuoro hankkia "nassikalle" työpaikka omalta työmaalta. Sielläkin "nassikkaan" kyllästytään nopeasti.
Sen jälkeen käydäänkin sitten vain "harkoissa" ja nostetaan työttömyysavustusta.
Jossakin vaiheessa muutetaan Raumalle parempien pelimahdollisuuksien ääreen. Rauman sossu saa uuden asiakkaan, kaksitoistavuotiaan tasolle jääneen jääkiekkopummin.
Sitten taas keskitytään pelaamiseen KELA:n ja sossun rahoilla. Vieläkin toivotaan, että Rauman lukko, tuo isän kannattama joukkue, huomaisi "nassikan" kyvyt.
Välillä toki vähän juhlitaankin ja leikitään NHL-pelaajaa äidin ostama Batistini-puku päällä.
Kun kolmenkymmenen ikäraja lähestyy, menee "nassikka" opiskelemaan jotakin. Saahan siitäkin rahaa ja mukavan tittelin työvoimatoimiston papereihin.
Ja "peliura" jatkuu...yhteiskunta maksaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö ole muuta tekemistä kuin kytätä toisten tekemisiä?
Eikö omasta lapsesta tullut edes sitä kolmannen luokan liigapelaajaa...
Kyllä täytyy hattua nostaa näille vanhemmille, jotka jaksavat uskollisesti kuljettaa jälkikasvuaan harrastuksista toiseen. Sieltä saa sisältöä ja hyvää mieltä omalle elämälleen. Kunto nousee ja oppii terveille elämäntavoille. Eikä tarvitse kytätä naapurien tekemisiä.
Hyvä pahansuopa naapuri - Hanki ihan oma elämä!
Vieläkö sitä jääkiekkoa pelataan muutamassa hassussa maassa,valitkaa joku toinen harrastus. Eihän siinä ole muuta hyvää kun cheerleaderit ja nuuska. Niin ja pelaajille/harrastajalle se kovan äijän rooli.
HANKI IHAN IKIOMA ELÄMÄ !!!!!!!!!!!!!!!!!
Enää riitäkään; että ihan oma elämä pitää hankkia ? Mutta eikö Hankkija mennyt konkkaan ?
vitsit paranee heh heh hee...
" Hanki oma elämä " ??
Ymmärtäisin, jos hankittaisiin uuusia harrastuksia jne., mutta että uutta elämää hankkimaan ?
...menestymättömät isot äijät pyörii jäähallin nurkilla hakemassa olematonta menestystä omalle peliuralle tai painostavat poikaa jääkiekkoilijaksi.
"Kovia älämolojätkiä!
sama on koulujen, työpaikkojen kuten harrastusten kanssa. oma haalistunut panssari koitetaan saada kiiltämään jälkikasvulla. sitten ihmetellään miksi ne on sellaisia räkäposkisia viikareita.
elkää aikuiset aina sohiko sormillanne meitä nuoria. meillä on omat tavoitteet ja mielihalut, teillä OLI omanne
Toi juttu sopisi hyvin Sami Torkkiin.
Kuului olevan kaksi mahdollisuutta edetä uralla:
-olet joko tosi hyvä taikka vakavaraiset vanhemmat.Jälkimmäisellä voidaan kompensoida pelillisiä puutteita. Näin sanottiin ainakin joskus asioiden olleen.
Ps.
Jos arvostellaan nimeltä mainiten, pitäisi olla kanttia kirjoittaa myös omalla nimellä.