Yks asia lisää tästä iskelmäkulttuurista joka on tullut mulle tutuksi vasta tanssiharrastuksen aloittamisen kautta.
Välillä mua ärsyttää tai ainakin vähintään mietityttää näiden iskelmaartistien näennäinen
"puhtoisuus", semmonen sliipattu ulkonäkö ja muodollisen siisti pukeutuminen. Soittimet
mahdollisimman ojennuksessa. Tukka hyvin ja se kellokin ehkä näkyy. Ja se laulutyylin selkeä muokkaaminen tiettyyn "muottiin", lukemattomat artistit kun yrittävät päästä mahdollisimman lähelle jotain Olavi Virtaa esimerkiksi.
Laulun ammattilaiset tunnistavat tämän selkeästi.
Ja onhan musiikissakin ne tietyt "kaavat", millä tavalla kappaleet sovitetaan jne. Ja ne laulun sanat, ovat toisinaan kyllä ihan surkuhupaisia... että parempi kun ei liikaa niihin keskity vaan siihen tanssiin. Vähän teennäiseltä, falskiltakin touhu tosiaan välillä tuntuu. Jos aatellaan vaikka jotain nuorukaista kuin Mikko Kilkkinen esimerkiksi.
Kaikki tää on tuota iskelmä- mutta mietin mitä sillä yritetään viestittää? Ehkä se on jäänyt tuolta viiskytluvulta, artistit edelleen
pukeutuvat ja esiintyvät silleen muodollisesti kuin silloin tehtiin.
Ennenkuin "vähemmän muodolliset" pop- ja rock-artistit syrjäyttivät suomalaisen tangokulttuurin "mainstream"-musiikkina.
Välillä mua ärsyttää tai ainakin vähintään mietityttää näiden iskelmaartistien näennäinen
"puhtoisuus", semmonen sliipattu ulkonäkö ja muodollisen siisti pukeutuminen. Soittimet
mahdollisimman ojennuksessa. Tukka hyvin ja se kellokin ehkä näkyy. Ja se laulutyylin selkeä muokkaaminen tiettyyn "muottiin", lukemattomat artistit kun yrittävät päästä mahdollisimman lähelle jotain Olavi Virtaa esimerkiksi.
Laulun ammattilaiset tunnistavat tämän selkeästi.
Ja onhan musiikissakin ne tietyt "kaavat", millä tavalla kappaleet sovitetaan jne. Ja ne laulun sanat, ovat toisinaan kyllä ihan surkuhupaisia... että parempi kun ei liikaa niihin keskity vaan siihen tanssiin. Vähän teennäiseltä, falskiltakin touhu tosiaan välillä tuntuu. Jos aatellaan vaikka jotain nuorukaista kuin Mikko Kilkkinen esimerkiksi.
Kaikki tää on tuota iskelmä- mutta mietin mitä sillä yritetään viestittää? Ehkä se on jäänyt tuolta viiskytluvulta, artistit edelleen
pukeutuvat ja esiintyvät silleen muodollisesti kuin silloin tehtiin.
Ennenkuin "vähemmän muodolliset" pop- ja rock-artistit syrjäyttivät suomalaisen tangokulttuurin "mainstream"-musiikkina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi mua asia myös häiritsee niin musiikin pariin vihkiytyneessä mediassa iskelmämusiikin artistit ja kappaleet yleensä teilataan tylysti.
Kuten esimerkiksi television Levyraati-ohjelmassa.
Toinen esimerkki oli kun satuin kuulemaan YleX:n ohjelman jossa juontajat etsivät korneimpia levynkansia. Ja tietysti ne löytyivät iskelmäkulttuurin parista. Naureskelivat Souvarien levyjen kansille jotka löysivät netistä.
Kieltämättä kun on niitä itsekin nähnyt, meinaa huvittaa. Miehet poseeraa amisviiksissä jossain koivupöpelikössä.
no, ajatusten kulkua ulkoisen viestinnän olemuksesta. Voisi ainakin esittää yhdeksi alkulähteeksi sen hyvin tutun oravannahkasta muuntuneen verision eli rahan. Yhtenä syynä synnyttää mielikuvaa musiikin ja ulkomuodon sekä esillä olon tarpeisiin , milloin kenenkin mieltymysten mukaisin keinoin. Ehkä jonkin verran musiikin sisältöä ja sydäntäkin kuunnelleena ajattelen myös että ns;: fiilikset tuottaa tansijoille sitä opittua verioita tyylilajista minkä on valinnut tahtoo auttaa myös ulkokuoren yhdistämisellä , ja siten luoda itselle olotila saada aikaan se "tuote" eli esitetty musiikki. Myös erottua toisista saada nimi /brändy kuulijoiden mieliin.
Aivan sama kuin tanssikilpailuissa haetaan vaatetusta "tansin avuksi".
jotain ajatuksia , asiasta
Mikäli ajatuksiasi oikein myötäilin niin totesihan Frank Sinatrakin aikoinaan:
"Sama mitä ne lehdissä kirjoittaa kunhan kirjoittavat nimen oikein!"
Niin, eli ajatuksia myötäillen erot on kovin vähäiset jos selviämme pelkillä "kirjoituvirheillä".
Tunnelma tulee onneksi niin monesta tekijästä,,
Tässä itsekin vasta tanssiharrastuksen myötä alkanut kuunnella iskelmämusiikkia, ja täytyy todeta kirjaston levyjä kuunnelleena tuntuu että suurin osa artistien levyistä on melkoisen mitäänsanomatonta huttua. Samat tekijät pusertavat päivätyönä mitäänsanomattomia ralleja. Pahin eteenosunut esimerkki tähän mennessä Tomi Markkola. Myös hienoäänisten naisartistien Eija Kantola ja Tarja Lunnas tuotannosta löytyy korvat puuduttavaa huttua ja sanoituksia, jotka sopisivat 6-vuotiaille. Tosin näiltäkin löytyy jokunen levy, jotka olivat lähes kokonaan ihan ok, ainakin autokuunteluun.
Toinen asia on artistien pukeutuminen, se noudattelee traditioita ja positioi, onpa hieno sana, artistin "tähtitaivaalla" musiikkigenren mukaan. Itse koen lavatanssit ja vielä enemmän konsertit juhlatilanteiksi, joissa artistin "tärkätty" ulkoasu on kunnioitusta yleisöä kohtaan. Yleisö tulee paikalle hetkeksi arjen unohtaakseen, tilanne on juhlatilanne ja - varsinkin konserteissa - yleisökin juhlavaatteissa tai vähintäänkin asiallisesti pukeutuneena mikä lisää juhlafiilistä. Poikkeuksia tietysti on kuten joku Topi Sorsakoski...joka hänkin muuten alkuaikoina yritti kuulostaa Olavi Virralta.
Kilkkinen on oikeasti tosi falskin mörisijän kuuloinen muutaman kuulemani levyn perusteella, voi vain ihmetellä miksi hänen taannoin kuninkaaksi valittiin.
Toisaalta turha "syyllistää" iskelmäkulttuuria liikaa, tämmöiseen "mitäänsanomattomaan huttuun" törmätään muissakin musiikinlajeissa, esimerkiksi rockissa josta itse tiedän enemmän kuin iskelmästä. Viitaten vaikka jotkut heavybändien kappaleiden sanoitukset, jotka eivät käytännössä kai monestikaan tarkoita juuri mitään.
Tuli myös mieleen elokuva toisena viihdemuotona, Koivusalon uusin elokuva joka ainakin telkkarissa pyörivällä trailerilla haukutaan näyttävästi ihan lyttyyn. Vaikka voi olla että Koivusalon maineella, tunnetuilla näyttelijöillä ja näyttävällä markkinoinnilla elokuva yleisönsä löytääkin.
Kun keskustelin tästä aiheesta aiemmin, sain selville että tanssinjärjestäjät jopa edellyttävät artisteilta korrektia ja siistiä olemusta ja käytöstäkin varmaan, tanssilavoilla.
Ns. taidemusiikin konserttien osalta taas ymmärrän esiintyjien "sliipatun" olemuksen koska se kuuluu asiaan, osana vuosisataisia perinteitä.
Mikko Kilkkiseltä varmaan tangon laulaminen sujuu mutta jotkut muut musiikin tyylilajit, mitä hänen levyiltään löytyy, kuullostavat hänen yksi-ilmeisellä laulutyylillään melkein koomisiltakin.
Markkolan, Lunnaan ja Kantolan kappaleet, mitä lavoilla olen heiltä kuullut, ovat kyllä tanssillisesti olleet lähes poikkeuksetta hyviä. Sanoja en kauheasti tanssiessa itse kuuntele. Huomaan monesti parini niin tekevän, mukana hyräillen.
Tässäkään tapauksessa ei se että tuotetaan mahdollisimman paljon musiikkia siinä toivossa että syntyisi mahdollisimman paljon helmiä joukkoon pidä paikkaansa. Ei niitä "Hernandon salaisuuksia", "La Cumparsitoja", "Rock round a'clockeja" ym kappaleita synny yhtään enempää. Eikä Unto Monosia kasva joka oksalla. Musiikin tuottamisen ja esittämisen resurssit ovat hyvin rajallisia meillä täällä Suomessa. Sitä ne toki ovat muuallakin.
Ei niitä hittejä synny liukuhihnalla muuallakaan. Suuremmilla maailmanlaajuisilla yhteenlasketuilla resursseilla syntyy silti niitä helmiäkin useammin mitään sanomattoman hutun joukkoon. Hutun josta meidän täällä takahikiällä ei aina tarvitse edes kärsiä lainkaan.
Kuuntelen sattuneesta syystä itse paljon kevyttä musiikkia. Mutta syy siihen, miksi musiikista tulee herkästi mitäänsanomatonta, on nykyisin sen tekemisen helppous ja se, että sitä tuotetaan jumalattoman paljon. Jokaiselta täytyy vähintään syntyä joku pitkäsoitto vähintään joka vuosi.
Lisäksi näitä "tähtiä ja tähtösiä" syntyy myöskin liukuhihnalta. Mutta ei tämä Idols ym tyyli Pakarisineen ja Wickholmeineen pärjää edes tälle Iskelmälle. Iskelmämusiikissa on paljon helmiäkin, mutta jos kuuntelet vain niitä nimikkokappaleita, ei sitä välttämättä huomaa.
Se ei kyllä minulle ole oikein avautunut, kun kritisoidaan Iskelmämusiikkia, niin millastahan sen oikein pitäs näiden arvioiden mielestä olla?