Lievä autismi ?

Kirjoitan nyt vielä, vaikka mut onkin jo ulkoistettu syndroomasta, kun olen "itse itseni diagnosoinut". :)

Olen samaa mieltä öttiäisen kanssa. Lisäksi voisin sanoa, että vaikka olisikin omissa maailmoissaan, niin silti luulisi hänen seuraavan keskusteluja jossain määrin, sillä silloin on vain ajatuksissaan, mutta samalla voi kuunnella, vaikka ei pahemmin keskitykkään. Eli ei pitäisi olla turha puhua siinä tilanteessa. Loput sitten öttiäinen sanoikin.

ADD/ADHD on sitten taas niin, että tuo kuvaus voisi päteä. Oman huomion mukaan addille on turha puhua, kun "katse kääntyy pois". Silloin, jos hänelle alkaa inttää asiaa, kun välttämättä haluan hänen kuulevan, etenkin, jos olen vastaan
massa kysymykseen, niin hän vain ärsyyntyy, kun väkisin yritän vastata.
Sinänsä aika hassua: ensin kysyy ja sitten kun vastaan, niin ärsyyntyy, kun häiritsen vastaamalla kysymykseen. :)

Mutta muuten kuvatun kaltainen omiin ajatuksiin meno on enemmän lähinnä As tyyppistä, kuin addi-tyyppistä.

Mutta en taida kyllä lähteä häntä "tuomitsemaan" miksikään.

ritalin kirjoitti:

Kirjoitan nyt vielä, vaikka mut onkin jo ulkoistettu syndroomasta, kun olen "itse itseni diagnosoinut". :)

Olen samaa mieltä öttiäisen kanssa. Lisäksi voisin sanoa, että vaikka olisikin omissa maailmoissaan, niin silti luulisi hänen seuraavan keskusteluja jossain määrin, sillä silloin on vain ajatuksissaan, mutta samalla voi kuunnella, vaikka ei pahemmin keskitykkään. Eli ei pitäisi olla turha puhua siinä tilanteessa. Loput sitten öttiäinen sanoikin.

ADD/ADHD on sitten taas niin, että tuo kuvaus voisi päteä. Oman huomion mukaan addille on turha puhua, kun "katse kääntyy pois". Silloin, jos hänelle alkaa inttää asiaa, kun välttämättä haluan hänen kuulevan, etenkin, jos olen vastaan
massa kysymykseen, niin hän vain ärsyyntyy, kun väkisin yritän vastata.
Sinänsä aika hassua: ensin kysyy ja sitten kun vastaan, niin ärsyyntyy, kun häiritsen vastaamalla kysymykseen. :)

Mutta muuten kuvatun kaltainen omiin ajatuksiin meno on enemmän lähinnä As tyyppistä, kuin addi-tyyppistä.

Mutta en taida kyllä lähteä häntä "tuomitsemaan" miksikään.

...en usko että katseen kääntämiseen voisi syynä olla ujous, sillä kyseessä on kumppanini jonka kanssa olemme olleet saman katon alla jo parikymmentä vuotta.

Joskus olen testannut hänen kuuntelemistaan sillä, että olen puhunut ihan puutaheinää siinä vaiheessa kun hän alkaa katselemaan ikkunasta ulos. Olen esimerkiksi sanonut että "ruttasin meidän auton"...eikä mitään reagointia. Siis yhteys katkennut.

Kumppanini on hyvin tarkka omista tavaroistaan. Työkalut, nippelit ja nappelit sekä omat vaatteet ovat siistissä järjestyksessä enkä minä edes saa niihin koskea, saatika lapsemme. En saa koskea taskulamppuun, en ottaa autoa. Hän jopa "näkee" että joku on kuunnellut "hänen" stereoitaan.
Jos hän lukee jostain jonkun vitsin ja kertoo sen töissä ja kohta kuulee kun työkaveri kertoo sitä samaa eteenpäin, seurauksena on kotona purkautuva katkeruus ja raivo. Joku oli varastanut "hänen" vitsinsä.

Järjestelmällisyys ja huolellisuus ei koske asioita tai tavaroita jotka "eivät ole hänen". Esimerkiksi astioita voi jättää sinne ja tänne, ei ole väliä jos hän kaataa tai särkee kotona jotain, sotkut jää siihen koska tavarat eivät ole hänen.
Hän luetteloi ja järjestää lehtensä ja kirjansa ruutuvihkoon muistiin tiettyyn järjestykseen. Kirjoittaa omia asioita ja tehtäviä lapuille muistiin säntillisellä käsialalla, ranskalaisin viivoin.
Hänelle on turha jättää jotain muistamista vaativaa tehtävää, hän muista jos siitä ei soita ja muistuta päivän aikana ja vielä silloin kun asian on määrä tapahtua.
Jos pyydän häntä käymään kaupassa, joudun kirjoittamaan lapulle kaikki tavarat siinä järjestyksessä kun ne kaupassa tulevat vastaan käytävää kävellessä. Jos kirjoitan vaikka kolme asiaa listaan satunnaisessa järjestyksessä, kaupasta palaa hirvittävän víhainen ihminen. Kun en ollut kirjoittanut järkevästi puutelistaa, mitään ei löytynyt mistään.
Yleensäkin hän on äärettömän vihainen ja katkera kokoajan, ellen minä piristä ja kannusta, keksi jotain mukavaa touhua.

Jonkinasteinen tunteettomuus on myös yksi ihmettelyni aihe. Hän ei koskaan osoita mitenkään hellyyttä, kosketa, suutele. Ei edes omia lapsiaan. Hän ei myöskään naura ääneen tai ole innostuneen oloinen, joskus ehkä hymyilee.

Kyseessä ei varmasti ole mikään ikäkriisi tai masennus, sillä hän on ollut tällainen ihan nuoruudestaan saakka.
Olen vähän väsynyt kun pitää pikkuisen olla aina varuillaan, etten ärsytä häntä mitenkään, koska hän on ärsyyntynyt muutenkin kokoajan. Ellen minä omalla iloisuudellani pidättele häntä pinnalla, jos minulla on huono päivä, niin hän taatusti räjähtää.

Raijaliina kirjoitti:

...en usko että katseen kääntämiseen voisi syynä olla ujous, sillä kyseessä on kumppanini jonka kanssa olemme olleet saman katon alla jo parikymmentä vuotta.

Joskus olen testannut hänen kuuntelemistaan sillä, että olen puhunut ihan puutaheinää siinä vaiheessa kun hän alkaa katselemaan ikkunasta ulos. Olen esimerkiksi sanonut että "ruttasin meidän auton"...eikä mitään reagointia. Siis yhteys katkennut.

Kumppanini on hyvin tarkka omista tavaroistaan. Työkalut, nippelit ja nappelit sekä omat vaatteet ovat siistissä järjestyksessä enkä minä edes saa niihin koskea, saatika lapsemme. En saa koskea taskulamppuun, en ottaa autoa. Hän jopa "näkee" että joku on kuunnellut "hänen" stereoitaan.
Jos hän lukee jostain jonkun vitsin ja kertoo sen töissä ja kohta kuulee kun työkaveri kertoo sitä samaa eteenpäin, seurauksena on kotona purkautuva katkeruus ja raivo. Joku oli varastanut "hänen" vitsinsä.

Järjestelmällisyys ja huolellisuus ei koske asioita tai tavaroita jotka "eivät ole hänen". Esimerkiksi astioita voi jättää sinne ja tänne, ei ole väliä jos hän kaataa tai särkee kotona jotain, sotkut jää siihen koska tavarat eivät ole hänen.
Hän luetteloi ja järjestää lehtensä ja kirjansa ruutuvihkoon muistiin tiettyyn järjestykseen. Kirjoittaa omia asioita ja tehtäviä lapuille muistiin säntillisellä käsialalla, ranskalaisin viivoin.
Hänelle on turha jättää jotain muistamista vaativaa tehtävää, hän muista jos siitä ei soita ja muistuta päivän aikana ja vielä silloin kun asian on määrä tapahtua.
Jos pyydän häntä käymään kaupassa, joudun kirjoittamaan lapulle kaikki tavarat siinä järjestyksessä kun ne kaupassa tulevat vastaan käytävää kävellessä. Jos kirjoitan vaikka kolme asiaa listaan satunnaisessa järjestyksessä, kaupasta palaa hirvittävän víhainen ihminen. Kun en ollut kirjoittanut järkevästi puutelistaa, mitään ei löytynyt mistään.
Yleensäkin hän on äärettömän vihainen ja katkera kokoajan, ellen minä piristä ja kannusta, keksi jotain mukavaa touhua.

Jonkinasteinen tunteettomuus on myös yksi ihmettelyni aihe. Hän ei koskaan osoita mitenkään hellyyttä, kosketa, suutele. Ei edes omia lapsiaan. Hän ei myöskään naura ääneen tai ole innostuneen oloinen, joskus ehkä hymyilee.

Kyseessä ei varmasti ole mikään ikäkriisi tai masennus, sillä hän on ollut tällainen ihan nuoruudestaan saakka.
Olen vähän väsynyt kun pitää pikkuisen olla aina varuillaan, etten ärsytä häntä mitenkään, koska hän on ärsyyntynyt muutenkin kokoajan. Ellen minä omalla iloisuudellani pidättele häntä pinnalla, jos minulla on huono päivä, niin hän taatusti räjähtää.

>>...en usko että katseen kääntämiseen voisi syynä olla ujous, sillä kyseessä on kumppanini jonka kanssa olemme olleet saman katon alla jo parikymmentä vuotta.

Raijaliina kirjoitti:

...en usko että katseen kääntämiseen voisi syynä olla ujous, sillä kyseessä on kumppanini jonka kanssa olemme olleet saman katon alla jo parikymmentä vuotta.

Joskus olen testannut hänen kuuntelemistaan sillä, että olen puhunut ihan puutaheinää siinä vaiheessa kun hän alkaa katselemaan ikkunasta ulos. Olen esimerkiksi sanonut että "ruttasin meidän auton"...eikä mitään reagointia. Siis yhteys katkennut.

Kumppanini on hyvin tarkka omista tavaroistaan. Työkalut, nippelit ja nappelit sekä omat vaatteet ovat siistissä järjestyksessä enkä minä edes saa niihin koskea, saatika lapsemme. En saa koskea taskulamppuun, en ottaa autoa. Hän jopa "näkee" että joku on kuunnellut "hänen" stereoitaan.
Jos hän lukee jostain jonkun vitsin ja kertoo sen töissä ja kohta kuulee kun työkaveri kertoo sitä samaa eteenpäin, seurauksena on kotona purkautuva katkeruus ja raivo. Joku oli varastanut "hänen" vitsinsä.

Järjestelmällisyys ja huolellisuus ei koske asioita tai tavaroita jotka "eivät ole hänen". Esimerkiksi astioita voi jättää sinne ja tänne, ei ole väliä jos hän kaataa tai särkee kotona jotain, sotkut jää siihen koska tavarat eivät ole hänen.
Hän luetteloi ja järjestää lehtensä ja kirjansa ruutuvihkoon muistiin tiettyyn järjestykseen. Kirjoittaa omia asioita ja tehtäviä lapuille muistiin säntillisellä käsialalla, ranskalaisin viivoin.
Hänelle on turha jättää jotain muistamista vaativaa tehtävää, hän muista jos siitä ei soita ja muistuta päivän aikana ja vielä silloin kun asian on määrä tapahtua.
Jos pyydän häntä käymään kaupassa, joudun kirjoittamaan lapulle kaikki tavarat siinä järjestyksessä kun ne kaupassa tulevat vastaan käytävää kävellessä. Jos kirjoitan vaikka kolme asiaa listaan satunnaisessa järjestyksessä, kaupasta palaa hirvittävän víhainen ihminen. Kun en ollut kirjoittanut järkevästi puutelistaa, mitään ei löytynyt mistään.
Yleensäkin hän on äärettömän vihainen ja katkera kokoajan, ellen minä piristä ja kannusta, keksi jotain mukavaa touhua.

Jonkinasteinen tunteettomuus on myös yksi ihmettelyni aihe. Hän ei koskaan osoita mitenkään hellyyttä, kosketa, suutele. Ei edes omia lapsiaan. Hän ei myöskään naura ääneen tai ole innostuneen oloinen, joskus ehkä hymyilee.

Kyseessä ei varmasti ole mikään ikäkriisi tai masennus, sillä hän on ollut tällainen ihan nuoruudestaan saakka.
Olen vähän väsynyt kun pitää pikkuisen olla aina varuillaan, etten ärsytä häntä mitenkään, koska hän on ärsyyntynyt muutenkin kokoajan. Ellen minä omalla iloisuudellani pidättele häntä pinnalla, jos minulla on huono päivä, niin hän taatusti räjähtää.

Mitä on olla aspergerin vaimona:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000010640553

Noita oireita on vaikea soveltaa aikuiseen ihmiseen. Luulen, että lapsena hän on kehittynyt normaalin kaavan mukaan. Ehkä se piirre ; omien tavaroiden säntillinen järjestely ja se ettei niihin saa kukaan koskea, on säilynyt läpi elämän.
Matemaattisesti hän on lahjakas, hienomotorisesti hyvinkin kömpelö.
Melua hän sietää liiankin hyvin. Se, mikä on hänen mielestään normaalia melua ja äänen voimakkuutta, on muista perheenjäsenistä hermostuttavan kovaa meteliä.

..hän saattaa olla myös narsistinen persoona. Tuli vain mieleheni.