Miten selvitä erosta?

Kaikki mitä aion nyt sanoa kuulostaa varmaan hyvin kliseiseltä, mutta niin se vaan on; vain ajan kanssa, suremalla, itkemällä, puhumalla jne selviät... Valitan, mutta muuta tietä ei ole. Itselläni eron tuska helpotti vasta kunnolla kun yllättäin löysin aivan ihanan uuden naisen. Siinä unohtui exät ja kaikki murheet, kun tajusi saaneensa tilalle jotain vielä parempaa kuin menneisyys. Mutta etsimällä ei kannata nyt tietenkään alkaa etsiä sitä uutta, eikä sinua varmaan nyt kukaan muu voisi vähempää kiinnostaakaan.

Tärkeää olisi saada nyt vastauksia noihin kysymyksiisi jotka päässäsi pyörii tältä exältäsi. Kyllä hänellä on velvollisuus keskustella kanssasi asioista, siitä mikä hänen mielestään ihan oikeasti meni suhteessanne pieleen. Epätietoisuus vaan pahentaa oloasi. Kysele, jauha asioista, näin saat vähitellen pääsi selviämään. Muista olla ystäviesi ja harrastustesi parissa, älä jää yksin kotiin.

Sori tosiaan kun nämä ohjeeni kuulostavat niin kuluneilta, mutta nämä ovat hyväksi todettuja :)

Olet varmaan vielä shokissa asian johdosta, joten anna ajan kulua ja yritä unohtaa aina kun voit. Tiedän kokemuksesta että olet tosi kovassa paikassa. Siinä on jopa fyysistä kipua koska asia satuttaa niin syvältä ja pettymys on todella suuri. Ei kai ole muuta lääkettä kuin että yritä elää päivä kerrallaan ja juttele asiasta jonkun hyvän kaverin kanssa.Sit kun jaksat. Ei sitä murhetta kannata koko maailmalle kertoa, mutta jos luotettava ystävä löytyy niin puhu niin kauan siitä että alkaa helpottaa. Kyllä sinä tästä selviät ja olet muutaman kuukauden päästä entistä vahvempi. Kurjinta on se, jos ei saa kunnon vastausta että miksi. (Minulle vastattiin aikanaan, että kun sinä et ole mies.) Voimia sinulle!

Voi ystäväiseni, et todellakaan ole yksin murheinesi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka on jätetty. Kurjinta tilanteessa on se, ettei mikään muu auta kuin aika. Ja sitäkin tarvitaan paljon. Uusi ihmissuyhde tietenkin auttaa asiaa, mutta ainakaan omalla kohdallani se ei tuonut kuin hetken helpotuksen. Nyt pari vuotta tapahtuneen jälkeen voin sanoa olevani jo paremmalla puolella. Voimia ja tsemppiä.

Kamalinta tosiaan on jos toinen osapuoli ei suostu asioista kanssasi syystä tai toisesta keskustelemaan, silloin tuska kestää ja kestää koska asioita joutuu jossittelemaan ja pyörittelemään kauemmin päässänsä. Itselleni ainoa tapa saada vasatuksetta jääneet kysymykset ulos päästäni oli ammattiapu. Se oli suuri kynnys hakea sitä, mutta olen iloinen, että niin tein. Pystyn jälleen hymyilemään.

Voimia sinulle. Toivon vain, ettei suru kestä kauhean kauan. Työstä sitä ja koita olla positiviinen vaikka se tuntuukin merkityksettömältä juuri nyt. Itke, itke ja itke. Itke vielä silloinkin kun tuntuu ettei itkua enää tule! Suru pitää surra pois.

Syksyn vilvoittavat tuulet tulevat jo. Ne tyynnyttävät myös ajatuksemme :)

Olisipa siihen olemassa jokin helppo konsti. Ei kai siitä selviä koskaan jos on todella rakastanut toista. Sen kanssa vain oppii elämään, ajan myötä se muuttuu menneisyydeksi ja muistoksi. Viikko on niin lyhyt aika, että eihän siinä ajassa ehdi vielä edes käsittää koko asiaa, anna itsellesi aikaa.. surra, vihata, antaa anteeksi ja rakentaa uusi elämä. Minun erostani on kulunut kuukausia, vaikea sanoa tarkkaa aikaa, koska en ole varma, että missä kohdin oikein erosimme. Asuimme myös eron jälkeen yhdessä pitkän aikaa, monta kuukautta; se on pitkä aika asua helvetissä. Asian vaikeammaksi tekee se, että minä halusin erota, minä tein sen helvetin ja minä kärsin nyt. Todellakin itse aiheutin kaiken, joten en valita. Onneksi hän on uudessa suhteessaan onnellinen.

Aina ne erot joskus tuntuu maailmanlopuilta,mutta kyllä siitä aina selviää...Sitä ei parane vetäytyä kuoreen ja surra liikaa. Itse selvisin parista erosta sillä, että päätin vaan nostaa itseeni niskasta ja jatkaa elämääni eteenpäin.

Lähde ihmisten ilmoille, vaikka se kuinka tuntuisi vaikealta aluksi. Tapaa ystäviäsi ja puhu. Itke niin paljon kuin itkettää, kyllä kyyneleetkin ennen pitkää loppuvat ja ajan myötä alkaa nähdä asioita eri valossa. Tuskan määrää ei voi sanoin kuvata, tiedän. Ei tunteitaan tarvitse tappaa, huomaat kyllä että ne itsestään hiipuvat... Itseäni auttoi suuresti ajatusten kirjoittaminen ylös ja mitä enemmän päiviä on kulunut, huomaan piristyneeni päivä päivältä. Alkuajan surin yksin ja kävin asioita läpi, järjestin kotini niin ettei mikään ensimmäisenä ole muistuttamassa hänestä. Opettele tuntemaan itseäsi uudelleen, jokainen eletty kokemus jättää muistonsa. Järjestä itsellesi tekemistä, silloin saat muuta ajateltavaa ja jokainen päivä on askel eteenpäin. Voimia ja jaksamista, ei nyt varmaan lohduta mikään, mutta usko pois, sinä selviät!

Oma ero oli synkkä, vaikka ero tuli hitaasti ja molemmat tiesimme että niin käy. Ero oli suuri pettymys, epäonnistuminen. Toisaalta se oli parasta meille molemmille. Suru tuli voimalla, oli itkettävä, hyvä että oli aikaa ja tilaa itkeä. Olin kotona yksin, kävin koulua ja minulla on muutama harrastus. Muutin ensimmäisenä yhteisestä asunnostamme, onneksi ystävämme auttoivat meitä muutoissamme ja muutenkin. En olisi pärjännyt yksin, omien asioiden ja kumppanin asioiden kanssa. Käytännön asiat on tärkeä saada hoidettua! Varsinkin jos tulee erilleen muutto eteen. Vaikka kuinka tuntuisi ettei jaksaisi etsiä uutta asuntoa, opiskella jne. se on kuitenkin parasta, pysyä kiinni arjessa ja sitä kautta selviytyä eteenpäin. Rempallaan olevat käytännön asiat tuovat muuten vain ylimääräistä painolastia ja elämä käy raskammaksi.

Voimia kaikille eroamassa oleville!

Kiitos
rohkaisevista viesteistänne. Tuntuu vain, että ikävä pahenee päivä päivältä. Rakkaani on muuttunut jotenkin hyvin viileäksi ja etäiseksi. Kotona olo tuntuu todellakin helvetiltä, kun haluaisi käpertyä toisen kainaloon, mutta se toinen vain kävelee ohi kuin sinua ei olisi olemassakaan. Ymmärrän ,että hän ei enää halua olla kanssani, mutta pahemmaksi asian tekee, kun sen näkee koko ajan konkreettisesti. Järki tajuaa, mutta tunteet eivät. Olen väsynyt ystävieni kommentteihin, "kyllä sinä uuden löydät" ja "noin oli parempi". Ihanaa, että he tukevat minua, mutta minä tiedän ,että hänenlaisiaan ei ole montaa maailmassa. En ole vielä koskaan kohdannut ihmistä, jonka elämänarvot olisivat olleet niin samanlaiset omieni kanssa. Aika ja etäisyys auttavat varmasti. Sitä on nyt vaikea uskoa, mutta niin kai se on.. Olen miettinyt hakevani apua ammattiauttajalta, sillä univaikeudet ja ruokahalun katoaminen huolestuttavat kovasti. Tuntuu, että elämä on käynyt nyt liian raskaaksi.

ja mietinnällä ja tuskalla, siinä ne ainekset.

Kyllä erosta selviää. ja joku voi löytää uutta erilaista, ja olla onnellinen.onnellisempikin kuin ikinä.

Ero voi jättää jäljet jotka ei häviä ikinä. Tunnottomuuden etenkin rakkautta ja onnea kohtaan, siinä meitä on monia kukin omalla tavallaan.