Värmlannin suomenkielestä historiallinen tutkimus
Värmlannin suomenkieli kuoli 1960-luvulla siksi, että yhteiskunta muuttui eikä Värmlannin suomalaisilla ollut omia instituutiota.
Tämä käy ilmi Tukholman yliopistossa tarkastetusta Värmlanninsuomalaisten kielenvaihtoa ja kielen kuolemaa koskevasta lisensiaattityöstä.
Riitta Taipaleen työ on merkittävä kulttuurihistoriallinen teko, sillä tämä on yli 50:een vuoteen ensimmäinen värmlanninsuomalaisten kielestä tehty uusi tutkimus.
Kielen epävarmuus kasvoi yhteiskunnan kehittyessä
Riitta Taipaleen lisensiaattityö perustuu Julius Mägisten vuonna 1948 keräämään aineistoon. Mägiste haastatteli tuolloin kolme Mulltjärnän kylässä Vermlannissa asunutta miestä eli kuppia. Mägiste julkaisi kaksi haastatteluihin peruvaa kielitieteellistä artikkelia viisikymmentä luvulla, mutta sen jälkeen ei Vermlannin kieli ole tutkijoita kiinnostanut.
Metsäsuomalaisten paikannimistä sen sijaan on julkaistu useita tutkimuksia.
Riitta Taipaleen lisensiaattityö on kaksiosainen.
Ensimmäisessä osassa hän tutkii informanttien kielessä näkyviä muutoksia ja merkkejä lähestyvästä kielen kuolemasta. Yksi tällaisista merkeistä on ääntämisen epävarmuus. Riitta Taipale:
Riitta Taipaleen lisensiaattityön mukaan omakielisten instituutioiden puuttuminen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin muuttuminen johtivat olivat värmlanninsuomen kuolemaan. Teollistuminen, koulupakko, rippikouluja armeija lisäsivät kanssakäymistä ja se vaikutti suomen kielen asemaan.
Tutkimuksen toisessa osassa Taipale on tehnyt merkittävän työn, kun hän on translitteroinut Mägisten kuusi tuntia kestävän aineiston ja varustanut sen sanasto-, henkilö- ja paikannimihakemistoilla ja selityksillä. Väitöksen tarkastajien mukaan tämä on erittäin merkittävä kulttuuriteko ja se toisi julkaistuna aineiston myös muiden tutkijoiden ulottuville. Valitettavasti aineistolle ei ole löytynyt julkaisijaa.
Lähde:
SR Sisuradio/Riitta Niemi
[email protected]
19.9.05
Värmlannin suomenkieli kuoli 1960-luvulla siksi, että yhteiskunta muuttui eikä Värmlannin suomalaisilla ollut omia instituutiota.
Tämä käy ilmi Tukholman yliopistossa tarkastetusta Värmlanninsuomalaisten kielenvaihtoa ja kielen kuolemaa koskevasta lisensiaattityöstä.
Riitta Taipaleen työ on merkittävä kulttuurihistoriallinen teko, sillä tämä on yli 50:een vuoteen ensimmäinen värmlanninsuomalaisten kielestä tehty uusi tutkimus.
Kielen epävarmuus kasvoi yhteiskunnan kehittyessä
Riitta Taipaleen lisensiaattityö perustuu Julius Mägisten vuonna 1948 keräämään aineistoon. Mägiste haastatteli tuolloin kolme Mulltjärnän kylässä Vermlannissa asunutta miestä eli kuppia. Mägiste julkaisi kaksi haastatteluihin peruvaa kielitieteellistä artikkelia viisikymmentä luvulla, mutta sen jälkeen ei Vermlannin kieli ole tutkijoita kiinnostanut.
Metsäsuomalaisten paikannimistä sen sijaan on julkaistu useita tutkimuksia.
Riitta Taipaleen lisensiaattityö on kaksiosainen.
Ensimmäisessä osassa hän tutkii informanttien kielessä näkyviä muutoksia ja merkkejä lähestyvästä kielen kuolemasta. Yksi tällaisista merkeistä on ääntämisen epävarmuus. Riitta Taipale:
Riitta Taipaleen lisensiaattityön mukaan omakielisten instituutioiden puuttuminen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin muuttuminen johtivat olivat värmlanninsuomen kuolemaan. Teollistuminen, koulupakko, rippikouluja armeija lisäsivät kanssakäymistä ja se vaikutti suomen kielen asemaan.
Tutkimuksen toisessa osassa Taipale on tehnyt merkittävän työn, kun hän on translitteroinut Mägisten kuusi tuntia kestävän aineiston ja varustanut sen sanasto-, henkilö- ja paikannimihakemistoilla ja selityksillä. Väitöksen tarkastajien mukaan tämä on erittäin merkittävä kulttuuriteko ja se toisi julkaistuna aineiston myös muiden tutkijoiden ulottuville. Valitettavasti aineistolle ei ole löytynyt julkaisijaa.
Lähde:
SR Sisuradio/Riitta Niemi
[email protected]
19.9.05
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seuraava kulttuuriteko olisi sen - julkaiseminen !
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metsäsuomalaiset