Vastatkaas kerrankin ilman sarvia ja hampaita, mihin RAAMATUN KOHTAAN perustuu se että jos värjää tukan, on "uskon kieltänyt" mutta jos kihartaa, ei ole "uskoa kieltänyt"?
vakava kysymys vl-opista:
Onko oppi raamatullinen?
484258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
suoraan mihinkään raamatunkohtaan, vaan kokemukseen, "empiirisiin havaintoihin" - jos näin voi sanoa. Tosin ei asia aivan noin yksioikoinen ole :)
Jos se ei perustu mihinkään raamatunkohtaan, niin miten ihmeessä sitten sanotaan että on "uskon kieltänyt" (=joutuu siis helvettiin siinä tilassa)?
Eikö se "uskon kieltäminen" pitäisi perustua RAAMATTUUN? Muutenhan kuka tahansa voi keksiä omat "empiiriset kokemuksensa" joilla sitoa toisia synteihin? Vaikuttaa aika mielivaltaiselta touhulta... erehtyväinen ihminen ottaa vallan sitoa joku synteihin oman "empiirisen kokemuksensa" perusteella?
Älä vain sano, että vl-lestadiolaisuudessa toimitaan tuolla tavalla? En suostu edes uskomaan sitä! Kyllä tässä TÄYTYY olla joku selvä RAAMATUNKOHTA johon se perustetaan, väitetäänhän sentään joiden kieltäneen "uskonsa" jos värjää hiuksia! uskon kieltämisen sanominen on aika raskaan sarjan juttu sentään...
Voi sanokaa nyt joku oikea vl, että teidän oppinne perustuu RAAMATTUUN eikä "empiirisiin kokemuksiin"! pliis?
olisi pitänyt arvata, että joku tulkitsee tuon kuitenkin väärin. En todellakaan ole sanomassa, että ihminen, joka värjää tukkansa, jotenkin automaattisesti tällä teolla "kieltäisi uskonsa". Tarkoitin sanoa, että usein (huom. ei suinkaan aina!) esimerkiksi hiusten värjääminen on näkyvä "ulkoinen merkki" siitä, että ihmisen sydämentilassa on alkanut tapahtua muutosta. Uskallan esittää toisen, ehkä vähän kömpelön allegorian (älä ota sitä kirjaimellisesti!): tiedät, että leipä on vanhaa, kun sen päälle alkaa muodostua hometta. Siinä vaiheessa leipä saattaa olla jo sisältäkin pilalla, mutta ei välttämättä. En oikein osaa selittää tätä, mutta toivottavasti ymmärsit.
"En todellakaan ole sanomassa, että ihminen, joka värjää tukkansa, jotenkin automaattisesti tällä teolla "kieltäisi uskonsa".
Ehkä et SINÄ , mutta koetappas tehdä niin ja 100% varmuudella joudut puhutteluun ja vaikka siellä kuinka vakuuttaisit että et ole uskoa kieltänyt, sinut kuitenkin velvoitettaisiin tekemään "parannus" tukan värjäämisestä tai muuten sinut sidottaisiin synteihin ja lopulta erotettaisiin koko uskosta, joten et voi kyllä yleistää että koko vl:ssä olisi noin avaramielinen suhtautuminen asiaan! Eihän tämä mikään salaisuus ole?
hyvä juttu
Minusta se Ei ollut hyvin selitetty! Luepa vastaukseni yllä!
ratkaiseva pointti. Elikkä veljillä ja sisarilla on oikeus kehottaa parannukseen jos asiasta pahentuvat.
hikeennytä :)
Minusta ratkaiseva pointti pitäisi olla se, mitä RAAMATTU sanoo, koska muutenhan veljet ja sisaret voivat "pahentua" milloin mistäkin ja mielivaltaisilla perusteilla vaatia toisia parannukseen asioista, joita RAAMATTU ei kiellä?
Jos ei kerran RAAMATTU yksin ole ohjenuorana, niin mikä ihmeen ohjenuora sitten on käytössä? Veljien ja siskojen MIELIPITEETKÖ? Sehän on jo todistettu että ne vaihtuvat aikojen saatoossa...
Jos kyse olisi vain pelkästä "veljellisestä neuvomisesta", ei tässä olisi mitään hämminkinkiä, mutta kun tälläkin syyllä SIDOTAAN SYNTEIHIN!
Kyllä niin vakavassa asiassa pitäisi minusta olla edes jotain RAAMATUN paikkaa tukena kun aletaan toiselta uskoa kieltää ja jumalanvaltakunnasta erottaa?
Kuka tässä nyt on "hikeentynyt"? ;-))
Mitenkä tuohon tulkintaan sopii Paavalin (?) sanat:
"Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö."
...Raamatun kohtaan tuossa muodossa.
Voisiko joku kertoa samalla, miten kielletään usko toisen puolesta? Vastaan: Ei mitenkään!
Voisiko joku vastata samalla, miten uskotaan toisen puolesta? Vastaan: Ei mitenkään!
Tukan voi jättää värjäämättä tai värjätä, eikä sillä ole autuuden kanssa mitään tekemistä. Sille emme mahda kukaan mitään, että Kristillisyydessämme on yli sadan vuoden aikana muotoutunut asioita, tapoja, tottumuksia, jotka eivät viikossa muutu, eikä tarvitse muuttuakaan.
Paljon helpompaa itselle on suhtautua asioihin iloisen positiivisesti kuin tehdä niistä kompastuskiviä tai kynnyskysymyksiä, vaikka olisikin jostakin asiasta eri mieltä.
Sinähän tavallaan epäsuorasti tunnustat että teillä on noita IHMIStekoisia "sääntöjä" jotka monet yrittävät kivenkovaan kieltää. Siinä mielessä olet ilahduttavan REHELLINEN! :-) Kiitos sinulle avoimmuudestasi!
Kuitenkaan asia ei ole ihan niin yksioikoinen, että se olisi vain sillä ohitettu että todetaan ettei "tapakulttuuri hetkessä muutu". Voisi ehkäpä muuten ollakin, jos kyse olisi vain veljellisistä neuvomisista mutta kun KÄYTÄNNÖSSÄ pakotetaan jokainen alistumaan noihin ihmistekoisuuksiin.
esimerkkinä voisi mainita vaikkapa tilanteen jossa joku tosiaankin värjää hiuksensa tuumien, ettei sitä raamatussa tuomita eikä sillä tavalla RAAMATUNMUKAAN voi uskoaan "kieltää" ja itse eläisi ihan hyvässä rauhassa ja tukevasti uskomassa muiden mukana mutta muutpa tekevätkin tästä ylipääsemättömän ongelman ja vaativat puhutteluihin ja parannusta tekemään ja mikäli ei suostu (niinkuin ei tarvitsisikaan suostua!) -joutuu toisten tuomittavaksi eli erotetaan uskovaisten joukosta ja kaikkihan sen tiedämme että siinä vl-opin mukaan erotetaan samalla TAIVASOSUUDESTA. Tukan värjäämättömyys on käytännössä siis TAIVAASEENPÄÄSYN EHTO vl-opin mukaan, elikkä tukka värjättynä ei voi olla "oikein uskomassa" vaan on uskonsa kieltänyt.
Mitäs jos/kun joku heikko tosiaankin uskoo näitä tuomitsijoita ja luulee ihan oikeasti ettei Jumalakaan häntä hyväksy tukka värjättynä, niin eikö siinä tule tehdyksi suuri vääryys että hänet tuomitaan tuollaisen asian takia eroon uskovaisista ja erotetaan jumalanvaltakunnasta?
Sehän on samaa kuin helvettiin toivottamista tai saatanan haltuun antamista ilman oikeita perusteluita?
Minun mielestäni tämä on tosi vakava asia ja vl:ien jotka tämän tajuatte, pitäisi aktiivisesti taistella asian puolesta että vältettäisiin vääriä tuomioita ja erottamisia. Mitähän itse JUMALA ajattelee sellaisesta? Jokuhan saattaa vaipua vaikka epätoivoon ja ei jaksa enää ollenkaan uskoa tai ottaa itsensä päiviltä näin vakavien asioitten takia, kyllä sellaisiakin tapauksia on jotka niin pitkälle ovat menneet, mutta se ei ole harvinaistakaan että kun joku on saanut muilta tuomion, ettei hän enää jaksa uskoa ja jättää sen takia koko evankeliumin! -Kukapa sitä yksin, muista erotettuna ja hylkäämänä jaksaisi niin vahva ollakaan?
...tunnustan ja kerron ihan reilusti, että on niitä asioita, jotka ovat ja näkyvät.
Korostan erityisesti sitä, että autuuden ehtoja ne eivät ole ja jos joku niihin autuuden tukee, niin on ottanut väärän taakan uskon esteeksi. Tietenmin korostat niitä tavallasi IHMIStekosiksi ja tekoja tai tekmättä jättämisiähän ne onkin, mutta autuutta niillä ei voi kukaan koskaan ansaita, ei vaatija, eikä vaadittu.
Laajenan hiukan omaa näkökantaani. Tiedän monta, jotka sävyttävät hiuksia, neonvärejä en ole nähnyt, mutta esim. punertavan ruskeaa kyllä, eikä heitä ole erotettu yhtään mihinkään, enkä tiedä edes, että olisi puhuteltu. Tietenkin joku on voinut mainuta tai kysyä asioista, mutta eikö se ole jo luonnollistakin.
"KÄYTÄNNÖSSÄ pakotetaan jokainen alistumaan noihin ihmistekoisuuksiin."
"Tukan värjäämättömyys on käytännössä siis TAIVAASEENPÄÄSYN EHTO vl-opin mukaan, elikkä tukka värjättynä ei voi olla "oikein uskomassa" vaan on uskonsa kieltänyt."
Minä näen edellä olevat asiat eri tavalla kuin sinä.
No näkemyksiä on monia ja olen tuonut julki omiani tällä palstalla. Jos sinulla on edellä mainuttu näkemys, niin kärsivällisellä tutkiskelulla ja maltilla se voi joku päivä muuttuakin. En lähde sitä tässä edes yrittämään muuttaa.
Minulle voi tulla vapaasti kertomaan, että minun on leikattava parta ja annettava kasvaa hiuksia kaljun ylle. Siitä voisi jopa syntyä keskustelu.
Minä taistelen aktiivisesti tälläkin palstalla sitä vastaan, ettei Kristuksen vanhurskauden esteeksi muodostuisi mikään asia.
Kaikkein tärkeintä on säilyttää rakkaus kaikkien kesken, vaikka olisi kuinka erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä asioista, sillä yksimielisyys rakkaudessa ja rauhassa pitää sisällään paljon erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Olla yksimielinen ei todellakaan tarkoita, että pitää olla yhtä mieltä kaikesta kaikkien kanssa.
Rakkaus ja yksimielisyys pitää sisällään myös sen, että asioista voi keskustella rauhassa ja kiivastumatta, helppoa, mutta vaikeaa. Kärsivällisyyttää rakkaus myös perään kuuluttaa, joten älkäämme sitäkään unohtako.
"Rakkaus ja yksimielisyys pitää sisällään myös sen, että asioista voi keskustella rauhassa ja kiivastumatta, helppoa, mutta vaikeaa. Kärsivällisyyttää rakkaus myös perään kuuluttaa, joten älkäämme sitäkään unohtako."
Tämä on hyvä elämänohje! :-) Ihan rakkaudella olen näistä minäkin halunnut keskustella!
Tunnut olevan poikkeuksellisen avaramielinen vanhoillislestadiolainen! Kunpa sinunlaisiasi olisi enemmänkin! :-)
...avaramielinen, mutta haluan löytää asioista sen hyvän puolen, mitä liian vähän tuodaan julki.
Huonoa löytyy ihan kaikesta ja me ihmiset olemme taitureita löytämään juuri huonoja puolia.
jotka ovat avaramielisiä. Minä olen samaa mieltä että se että ei värjä hiuksia ym.vastaavaa ei tee uskovaiseks, eikä myöskään niin että jos tekee asioita mitkä uskovaisten keskuudessa paheksuttuja on kieltänyt uskonsa. Minä ainakin katson telkkarista joitakin ohjelmia, kuuntelen väliin maailmallistakin musiikkia ja meikkaisin kyllä vähän jos mieli tekis, mutta kun en oo ikinä meikannut niin en osaa sitä aloittaakkaan, on niin tottunut oleen luonnollisena, et se tuntus oudolta... Ja silti olen uskomassa, vaikka joku muu joitain muuta väittäiskin, itsehän tiedän haluanko uskoa...
Mua ei oikeastaan kauheesti haluta aina olla muiden lestadiolaisten kanssa, koska ovat niin tarkkoja kaikesta, telkkaria ei saa vilkastakkaan vaikka se olis kiinni ja muuta vastaavaa=). Ne varmaan pyörtys jos kuulis että meillä tietokoneessa tv-kortti ja tiedän muitekin uskovaisia jolla telkkari. Itse en ainakan pidä telkkaria pahana vaan osa ohjelmista on vähän huonoja, mutta paljon sieltä tulee järkevää asiaakin. MUille en sitä kyllä kerro et katotaan telkkaria, koska joku vl vois kattoo sitä vähän pahalla....
Kyllä sinä olet tosi avaramielinen vanhoillislestadiolaiseksi, turha sitä on kieltää! Ei tuota tukan värjäämistä yleensä kyllä hyväksytä vaan pidetään syntinä, tai vähintään sopimattomana ja siitä pistetään tekemään parannus. NO... kyllähän tietenkin tuollainen ihan puoliksi näkymätön "värjääminen" menee jota muut eivät oikein välttämättä edes huomaakaan jos esim. vain peitellään muutamaa harmaata hiusta tai sävytetään lähes omalla värillä, mutta nyt puhe olikin oikein VÄRJÄÄMISESTÄ! Siitä joutuu taatusti ja vuorenvarmasti puhutteluun ja "parannusta tekemään"... -Siinä mielessä oletihan TOSI avaramielinen vl, että hyväksyt harmaitten sävyttämisen! Mutta sehän on sinulle vain kunniaksi! Olisivatpa kaikki sinunkaltaisiasi... -huooh!
...että teitä siellä "pinnan alla" tai pitäisiköhän sanoa "maan alla" ;-)) (leikkiä!) on useampiakin! Ei vaiskaan! Tosi kiva lukea tällaista tekstiä mitä kirjoitat!
Tunnen ainakin kuusi ihmistä, jotka värjäävät näkyvästi hiuksiaan. Yksi on puhujan vaimo, toinen on ry:n johtokunnassa, kolme on tavallisia "riviuskovaisia", yksi on mies. Ja tämä on totta, usko tai älä. En tiedä, onko kukaan heille asiasta huomauttanut, mutta epäilen sitä kyllä.
Tässä se näkyy oikein selvästi. Kun joku kirjoittaa että on vl ja tekee just niitä asioita, joista vl:a koko ajan hiillostetaan, heti saa kommentin: Tosi kiva että sinunlaisia vl:a on!
Mitä eroa on sadan vuoden vanhalla tapakultuurilla ja seurakunnan neuvolla?
Voidaanko esim. tv,meikkaus ,korvakorut jne. ja
ne kaikki muutkin neuvot/"säännöt" tulkita tapakultuuriksi ja siten jokaisen "iloiseksi suhtautumiseksi" vl-oppiin?
Ei ne teot ketään ilahduta, vaan se asenne ja suhtautuminen. Se on jo aika iso juttu, että joku uskovainen uskaltaa myöntää joidenkin asioiden olevan pelkkää tapakulttuuria eikä syntiä.
...voi suhtautua iloisen positiivisesti tai sitten negatiivisesti. Jokainen saa valita itselle parhaimmaksi katsomansa vaihtoehdon suhtautua asioihin.
Ei joku tapa ole siksi tapa, että se on otettu tavaksi, vaan siksi, että se on tullut tavaksi syystä tai toisesta.
TV, meikkaus, korvakorut ym. voidaan ottaa tavaksi tai olla ottamatta tavaksi.
Tarkkaan olet seurannut ja laskenut tuttavasi.
ps.
Sano sille miehelle, että laittaa myös hameen päälleen. :-))
"Syystä tai toisesta"-vastaus taitaa olla niitä vl-2000-luvun "kieli keskellä"-vastauksia.
70-luvulla tukan värjääminen tv,meikkaus,ehkäisy ei ollut "syystä tai toisesta"-kysymyksiä. eikä "iloista " suhtautumista vl-oppiin.
Niiden vuoksi on eräitäkin puhuteltu ja seurakunnan edessä parannusta tehty. Jos seurakunnan neuvot on noin paljon muuttuneet kolmessa vuosikymmenessä niin tuleepa mieleeni omat puhutteluni urheilukilpailusta.... oliko Paavo-setä sittenkin väärässä puhutellessaan minua.
Vähintäänkin ihmetyttää kiertelysi ja puolitotuuksien (olennaisen jätät sanomatta "syystä tai toisesta" tapaan)viljelysi näissä keskusteluissa. Ei yksin tässä ketjussa ,vaan monessa muussakin keskusteluketjussa. Mielestäni sanahelinää.
Harmi vaan,että käymme keskustelua nimimerkkien takana... olisi kovin paljon kysyttävää sinulta juuri kiertelysi vuoksi....
...oikein muuta sanoa kuin, että olisin varmaan mielikuvien mukainen VL kun laukoisin caps lock päällä helvetin tuomioita ja passittaisin porukkaa julkiseen parannukseen.
Minä vastaan omana itsenäni ja jos vastaukset eivät miellytä, nmiin luonnollisesti ei kannata edes kysyä. Vastaukseni ei kaiketi miellytä sinua, enkä sille voi mitään.
Minä katson tulevaisuuteen, sillä menneisyydessä eläminen on turhaa ja jopa rasittavaa. Jos eletään menneisyydessä, niin eletään kuitenkin joko sinun tai minun menneisyydessä keskustelujemme yhteydessä, eikä Hilman Kuhmosta tai Kataharjun suvun Ivalosta.
Ystävällisin terveisin
Nyt pidetään kunnon tupakkatauko.
Kiitos vaan ,en polta.
Nyt ei kysytä kuin SRK:n menneisyyttä. Otas nyt veliseni 70-luvun SRK:n vuosikirjat esiin ja lueskeles ihan rauhassa niitä ja sitten vertaa 2000-luvun "ilosta" vl-oppia.
Sanotaan,ettei vl-oppi muutu.Varmaan hämmästyt jos vaivaudut tutustumaan 70-luvun "ainoaan oikeaan totuuteen."
Mietihän mitä siitä on seurannut..... mieti yksittäisen ihmisen painostusta 70-luvulla ja mitähän tänään tuo samainen ihminen miettii silloisesta hengellisestä väkivallasta, silloisen ainoan oikean opin mukaan tuomittuna...eipä puhuttu "iloisesta" vl-opista.
Silloin tosin mielipideautomaateina toimivatkin puhujat... syystä tai toisesta....
Joo... nyt juodaan kahvia...
...minua tietämättömänä, mutta korjaan sen verran, että olen lukenut varsin laajasti niin SRK:n kuin muidenkin kirjoittamia kirjoja. Olen lukenut myös "vapaita" muistiinpanoja, joita ei ole julkaistu. Tiedän menneisyydestä paljonkin, mutta en elä siellä, vaan katson huomiseen.
Toisena korjaisin siteeraustani, jossa sanoin: "iloisen positiivinen" suhtautuminen asioihin. Pidetään lainauksilla oikea merkitys jatkossa, eiks jee.
Mikä on mielestäsi oppi? Minusta oppi tarkoittaa Kristuksen oppia, joka on ainut tie autuuteen, eli syntien anteeksi antaminen Kristuksen ansion tähden. Ei tämä oppi ole muuttunut mihinkään. Oppi olisi muuttunut, jos autuuteen on lisätty muitakin ehtoja, niitä ei kuitenkaan ole ja vaikka joku sanoisikin, että on, niin silloin se joku on eksynyt armo-opista.
Yhteenvetona totean, että eikö olekin iloinen asia, että en pidä 70-luvun toimia oikeina. Eli "oppi" muuttui taas ;)
mieheni olisi kaltaisesi. Minun sävytepurkki lensi leivinuuniin, ennenkuin kerkesin edes asiasta keskustella :(
Varmaankin olet lukenut paljon ,en sitä epäile lainkaan. Sen voi aistia niistä sanakäänteistäsi, jotka on vl-liikkeen avauduttua 90-luvulla tullut vl-liikkeen "virallisiksi kiertoilmaisuiksi."
Luetun ja kuullun ymmärtämisessä minulla ei ole havaittu puutteellisuuksia. Voi kai siten vaan tulla siihen tulokseen ,että 70-luvun vl-liike "synnitteli" sellaisia asioita,joita v.2005 on kulttuurisyistä tullut hyväksyttyjen asioiden joukkoon.
Vaikea on vl-liikkeessä 70-luvun eläneenä katsoa tulevaisuuteen ja nähdä liike Jumalan valtakuntana. Jos on minullakin parannuksen paikka ,niin parannus on jäänyt myös tekemättä eräältä kokonaiselta rauhanyhdistykseltä,ehkä koko SRK:ltä.
Tiedoksi: 60-70-luvun SRK:n vuosikirjat kuuluvat minunkin iltalukemistoon. Epäilen kuitenkin,että lueskelemme niitä aivan eri syistä.
17.21 kirjoittamani asiallinen vastaus jostakin syystä poistettiin.
No ..se siitä.
Alan jo epäilemään asiallisen vl-kriittisyyden olevan tällä palstalla historiaa.
Siispä vain...
Meillä taitaa olla 60-70-luvun SRK:n vuosikirjat kumpaisellakin lukemistona. Luulisin kuitenkin,että lueskelemme niitä täysin eri syistä.
Kehotuksesi suhtautua tällaisiin asioihin iloisen positiivisesti on tietysti käytännön realiteetit huomioon ottaen tavallaan järkevä. Silti se ei ole vastaus perusongelmaan.
Eivätkä nämäkään asiat aina ole otettavissa kevyesti, ei kaikille.
Tarkoitan esimerkiksi sellaisia, joilla on voimakas oikeustaju. Heille ei riitä, että ihan laiskan pulskeastihan tässä itse elelee. Ihmisen luonne voi olla vahvasti sellainen, että vääryydeltä tuntuviin asioihin ei kykene suhtautumaan kevyesti, vaikkeivät ne käytännössä olisikaan juuri itselle niin kauhean merkityksellisiä.
Sitten on heitä, joille nämä tapakulttuuriasiat ovat niin merkittäviä jokapäiväisessä elämässä, että niihin liittyvät sääntömme oikeasti voivat aiheuttaa ylivoimaista murhetta ja väsyttää ajanoloon uskonkilvoituksessa. Silloin olemme vakavilla alueilla linjauksinemme.
Vai mitä mieltä olet esimerkiksi korkeasti koulutetusta musiikin ammattilaisesta sellaisen tapakulttuurin keskellä, joka pitää lähes kaikenlaista ammattimaista musiikin esittämistä syntinä? Asia perustellaan siten, että noita ja näitä rajoja ei tule ylittää jotta varjeltuisi uskomassa. Mutta jos käytännön ahdinkotilan ja ammatinharjoittamisen realiteettien seurauksena niitä rajoja kuitenkin ylittää, ihminen sidotaan ikään kuin kaiken varalta. Eli uskotaan, ettei hän kuitenkaan pysy uskomassa arkisten valintojensa keskellä ja sidotaan hänet ja ellei palaa ruotuun, potkaistaan kokonaan pois. Tämä siis virallisesti siksi, että sovittujen rajojen ylittäminen on niin vaarallista uskonelämän kannalta. Näinkö rakastava lammaspaimen huolehtii siitä viimeisestäkin lampaasta?
Tällaisen kohtelun kohteeksi joutuneen ihmisen uskonelämän kannalta vaarallisimpia olemme me uskonsisaret ja -veljet, saattomiehiksi tarkoitetut.
Minä en parhaalla tahdollanikaan ainakaan näe tällaisessa muuta kuin suuren vääryyden joka voi yksittäisen ihmisen kannalta olla seuraamuksiltaan traaginen.
Pieni lisäys. Suviseurapuheissa esiintyi toistuvasti Jumalan valtakunta-sana vl-liikkeen synonyyminä.
Lisäys siksi,ettei tarvitse jälkikäteen haeskella ilmaisun alkuperää.
Olen itse kokenut nahoissani juuri tällaista. Vaikka haluan tähyillä tulevaisuuteen ja uskoa vapaasti ja iloisesti kuten vlm kehotti, koen tässä yhteisössä katsottavan karsaasti omaa elämäntyötäni ja elämäntapaani. Vaikka en joutuisi koskaan virallisesti sidotuksi tai ulosheitetyksi, tunnen itseni sidotuksi tämän yhteisön sisällä. Tällä en tarkoita "synteihin sitomista" vaan sosiaalista painetta, joka syntyy mm. esittämieni kysymysten ja puheenaiheiden välttelystä.
Tuskin muistat minun kirjoituksiani. Niissä olen yrittänyt valaista tuota puolta omien kokemusteni ja luonteeni kautta.
Sinun empatiakykysi ja rehellisyytesi ovat avanneet silmäsi näkemään muiden kärsimyksiä. Herkkyys on hyvä asia, vaikka se tuokin ylimääräisiä kyyneleitä ja murheita. Mutta ei luovuta siitä sittenkään!
Tuo mitä sanoit oikeudentajusta ja vääryyksiin suhtautumisesta on lähellä minun sydäntäni.
Voi kuinka monesti haluaisin olla toisenlainen. Pinnallisempi ja kovempi - iloinen hälläväliä-tyyppi! Melkein voisin sanoa kuin Paavali, että olen jopa rukoillut Jumalaa, että ottaisi tämän herkkyyden pois, koska se vaikeuttaa keskustelua ja kanssakäymistä "kovempien" ihmisten kanssa. Tulee niin helposti loukkaantumisia ja väärinkäsityksiä.
Voimia Sinulle tilanteessasi!
Vl-kulttuurin luonteesta johtuen vastustusta herättävät helposti sellaiset asiat, jotka ovat vaan yksinkertaisesti vähän vieraita. Joita ei tunneta riittävästi ja joita tutkaillaan tämän takia lähinnä ennakkoasenteista käsin. Vierastus, paheksunta ja pahennus menevät sekaisin. Hengellistetään sellaistakin, mikä ei millään asiallisella logiikalla liity kristinuskoon.
Ilman että kenelläkään on tosiasiallisia tietoja, käytännön kokemuksesta puhumattakaan, lähes jokaisella voi olla vahva näkemys sopivista rajoituksista vaikkapa klassisen musiikin ammattilaisen toimenkuvaa ajatellen. Siinä lähestytään minusta jo mielivaltaa, nimitettiinpä sitä miten kauniilla nimityksillä hyvänsä. Yksittäiset, tällaisiksi silmätikuiksi joutuneet ja sosiaalista leimaamista osakseen saavat ihmiset elävät kovissa ja aivan turhissa paineissa.
Onhan näitä oudoksuttuja ammatteja muitakin.
Kuitenkin esimerkiksi minun ammattini on vl-kultturissamme yleisesti täysin hyväksytty ja kukaan tuskin käyttää aikaansa sen miettimiseen, millä sydämentilalla ammattiani harjoitan tai mitä työpaikalla tarkkaan ottaen touhuan. Silti tässäkin ammatissa rehottaa kateus, epäterve kilpailu ja kollegoiden selkäänpuukotukset. Kevyttä iltamenoakin vapaa-ajalla olisi tarjolla tämän tästä. Jos Sinun ammattisi aiheuttaa sosiaalisia paineita ja "huolta", niin miksei minun?
Jos oikeasti olemme huolissamme toistemme uskomassa pysymisestä tuuliseksi luokittelemillamme ammattialoilla, ei kannattaisi harrastaa mitään poispäin sysimisiä kuten leimaamista ja eristämistä. Raamatun mukaan meidän tulisi rukoilla tällaisen ihmisen puolesta ja kantaa häntä kaikin tavoin.
Niin kuin toimivat vanhemmat, jotka rakastavat lastaan, tämän ollessa pahassa paikassa.
kirjoituksiasi. Olen lukenut niitä ajatuksen kanssa jo kauan. Ja ymmärrän juuri niin kuin sanotkin tässä, että olet valottanut omista kokemuksistasi käsin samantyyppisiä asioita, joita minäkin katson tärkeäksi pitää esillä.
Minun on jotenkin hyvin helppo eläytyä tunteisiisi vaikken juuri samoja asioita olekaan itse kokenut. Vaikutat kokemustesi pahasti haavoittamalta ihmiseltä. Vaikka se minun mielestäni välillä estää Sinua näkemästä joitain asioita ja saa Sinut tekemään turhankin mustavalkoisia johtopäätöksiä, ymmärrän hyvin reagointiasi.
Kokemuksesi ovat epäilemättä olleet traumaattisiksi luokiteltavia. Uskon, että kaltaisiasi on paljon. Se on asia, jota vl-liike ei voi itsetutkisteluitta sivuuttaa.
Toivon Sinulle voimia!
...oman vastaukseni.
Kumpi on parempi, syventää ongelmaa vai keventää sitä? Tarkoitin iloisen positiivisella suhtautumisella yleensä kaikkiin asioihin. Ehkä aiempi kirjoitukseni ei antanut tuolle sanomalleni sitä kuvaa, miten sen näen.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja siitä ajattelin, että lausahdukseni tuli hiukan väärin käsitetyksi.
Ei ne asiat ja ongelmat ole minulle outoja, joista puhut, ne ovat lähempänä minua kuin äkkiä voisi kuvitellakaan.
Tiedän tarkasti, mistä puhun ja siksi minulla on mudostunut oma tapa suhtautua tiettyihin asioihin. Minusta juuri näissä tapakulttuuriin ja yleensä liian voimakkaalla tavalla uskomisen painottaminen ulkoisiin tekemisiin ja toimiin on suorastaan oksettavaa(anteeksi karkea ilmaisu) ja tässä se ongelma on, josta moni kärsii ja kärsii sen takia, että ympärillä on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä asioita laajemmin(kieriskelevät lillukanvarsissa).
Myös VL:llä on se suuri ongelma, että ihan yksilötasolla ollaan toisilta kovasti vaatimassa kaikennäköistä. SRK:n rooli on varsin oikeudenmukainen verrattuna siihen, miten yksilöt voivat muovata yksin tai pienemmässä ryhmässä lähipiirin elämää, asettamalla jonkun "uskovaisen" mallin, miten tulisi olla, elää ja toimia. Perään kuulutan siis sitä, että jokainen yksilö osoittaa omalla toiminnallaan ja käytöksellään sen, miltä haluaa VL:n näyttävän ulkopuolisen silmin.
Vastausta tuohon ammattimaiseen musiikin maailmaan. Itse en ole musiikin ammattilainen, mutta kieltämättä taipumusta on kovasti musiikkiin ja jopa osaan jotakin. Minulle on sanottu siitä, että ei ole hyvä esiintyä kovin paljon julkisissa tilaisuuksissa. No iloisen positiivinen vastaukseni tähän on "Miksi kätkeä Jumalan lahjat vakan alle ja eihän ne ole koskaan ollut pois ry:n toiminnastakaan". On tullut kysyjälle hiljaista "...niin...näinhän se kyllä on".
Näinhän se on, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja erilaisilla luonteilla varustettuja. Isoon joukkoon mahtuu laidasta laitaan tapoja reagoida asioihin. On niitä, keitä ei juurikaan hetkauta toisen sanomiset ja ne kuitataan hymyllä, sitten on niitä, joihin pienikin sanominen vaikuttaa erittäin voimakkaasti. Siksi jokaisen yksilön olisi erityisen tarkasti mietittävä juuri omalla kohdalla asia selkeäksi, ettei itse koskaan, missään tilanteessa aiheuttaisi toiselle omilla sanomisillaan lisää kuormaa. Teoriassa helppo, mutta käytännössä erittäin vaikea asia.
"Tällaisen kohtelun kohteeksi joutuneen ihmisen uskonelämän kannalta vaarallisimpia olemme me uskonsisaret ja -veljet, saattomiehiksi tarkoitetut"
Olen täysin samaa mieltä. Tuotakoon tässä yhteydessä esille, että vaimoni ei ole VL. Tiedän tasan tarkkaan, mitä tarkoitat kijoituksellasi ja siksi oma linjani asioiden esillä pitämiseen keskittyy siihen, että nuo lillukanvarret ja rönsyt tulee taittaa ja karsia, ettei mikään asia tulisi sen kaikkein tärkeimmän, uskomisen esteeksi. On myös paljon muitakin "ei niin helppoja" asioita elämässäni, jotka vaikuttavat ajatusmaailmaani ja näkemyksiin.
Aika usein on tällä palstallakin nostettu esille jonkun VL:n taholta myös minun hempeyttä, asioiden luvallistamista, synnin synniksi saarnaamattomuutta tms. mutta jätän ne omaan arvoonsa, enkä lähde kinaamaan niistä palstoilla. Livessä asia on ihan toinen ja jos siellä asioista keskustellaan, niin en pelkää tuoda omaa näkemystäni julki. Joo-mieheksi minusta ei ole, eikä tule.
Palstastakin minulla on jonkin verran kokemusta ja halun pitää palstallakin esillä sellaisia näkökantoja, joita ei mielestäni täällä pahemmin näy. Näitä palstakirjoitteluja(ainakaan yksittäisiä viestejä) ei kannata suoranaisesti liittää live-elämän käyttäytymismalliin, koska muutama kappale täällä kirjoitettuna on miljardisosa koko ajatus- ja käyttäytymismallia.
No kuitenkin olen ihan samaa mieltä kanssasi asioista. Tuossa aiemmassa viestissä jäi asioita pohjustamatta ja annoin sinun ymmärtää itseni väärin, mutta jospa tämä viesti avaa hiukan laajemman merkityksen tuolle "iloiselle positiivisuudelle"
Hyvää päivän jatkoa.
Ajattelinkin, että tuossa kohdassa olemme samalla aaltopituudella.
Monet ihmiset, joiden kanssa olen livenä keskustellut kokemuksistani, ovat päätä pyöritellen ihmetelleet, että olen selviytynyt näinkin hyvin. Eikä ole lainkaan ihme, jos minussa on kaikesta jäljellä yhä vielä mustavalkoista tulkintaa.
Se kohdistuu erityisesti vl-seurakuntaoppiin. Se on kipupiste, joka saa minut "huutamaan tuskasta". "Minä en kuulu joukkoon", minut jätetään sivuun, enkä ole tällaisena mitään veeällien silmissä.
Olen tiedostanut asian, vaikka siihen alueeseen ei järkipuheet autakaan. Olen ajatellut, että menneisyyteni takia olen liikaa kiinni siinä, mitä vl:t sanovat ja opettavat.
Se on minun sisälläni oleva kasetti, joka toistaa kuulemiani asioita ja jatkaa tekstiä, vaikka toinen ei niin enää nykyisin sanoisikaan. Se on jotain ihmeellistä valtaa, josta on päästävä irti.
Olosuhteiden pakosta en ole sitä voinut toteuttaa. Pelko kaiken tavallisenkin elämän kaatumisesta on estänyt toimimasta. Olen ollut kahleissa, vl-tuomioiden ja käytäntöjen kahleissa. Minun on sanouduttava niistä kokonaan irti. Muuten en pääse sisäisesti vapaaksi.
En tiedä mitä muutoksia se tuo elämääni ulkonaisesti?
Kiitos toivotuksistasi!
Voimia Sinullekin!
Terveisin x-vl
En minä niin väärin ymmärtänyt kuin luulet. Heitin kysymyksen Sinulle siitä syystä, että olen seurannut kirjoituksiasi ja minusta ne ovat olleet hyviä ja ajatuksia herättäviä. Odotin mielenkiinnolla vastaustasi ja uskoin sen tuovan rakentavaa näkökulmaa asiaan.
Kuten toikin. Ajatuksiisi on helppo yhtyä.
Hyvä sanonta kuuluu jotenkin näin: "Ole riittävän rohkea muuttamaan se, mikä on muutettavissa, riittävän nöyrä tyytymään siihen mikä ei ole ja riittävän viisas erottamaan nämä kaksi toisistaan."
Nämä kyseessä olevat asiat ovat jossain määrin molempia. Eli vaikka kukaan meistä ei yksinään käännä laivaa (ja hyvä niin), kuitenkin jokainen omilla asenteillamme vaikutamme enemmän kuin ehkä tulemme ajatelleeksikaan (vähän näinhän Sinäkin totesit).
Hyvää syyspäivän jatkoa Sinullekin, täällä ainakin ilma on kaunis ja kuulas!
Monet puhujien vaimot ehostavat hieman ja sävyttävät harmaantuvia hiuksiaan. Yhden naisen puhujamies oli sanonut, että kyse on tapakulttuurista eikä häntä haittaa, jos vaimo peittää harmaantuvat hiuksensa. Kyse ei ole synnistä. Ennen myös kiharat tulivat ensiksi saarnamiesten vaimojen hiuksiin. Tapakulttuuri muuttuu vuosien saatossa, kuten suhtautuminen kiharoihin, miesten partaan, naisten pitkiin housuihin, suhtautuminen videoihin jne., mutta Jumalan sana ei muutu. Vl-liike suhtautuu muutoksiin hitaasti.
mutta jos puhujien vaimot voivat tehdä niin, niin miksi jotkut uskovaiset, ihan riviuskovaiset anovat, että kaikki synti
erottaa Jumalasta yhtä paljon? Mitenkä siis jotkut saavat tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät saa ja miksi joillakin on tajuttomasti kovemmat näkemykset asioihin, kuin joillakin muilla samassa uskossa? Eikö tämä kerro siis siitä, että eri mieltä ollaan muustakin kuin tv-jutusta? "Synti kui synti, niin yht paljo erottaa se ihmisen Jumalasta", sanoi kerran yksi uskovainen. Ja mikä pahentaa veljeäsi, niin lopeta se heti. Mutta entä jos pahentaa jotkut liian voimakkaat näkemykset, entä mitä sitten tulisi tehdä? Seurakunnassa on ihmisiä, joilla on erilaisia käsityksiä synnistä ja vaikka kaikki istuvat puheenajan hiljaa, niin joukossa on aina niitä, jotka ajattelevat itse joitakin juttuja kysymättä keneltäkään seurojen jälkeen tai muuten, onko tämä tai tämä nyt syntiä. Itsekin joskus kyselin, mutta päätin luottaa enemmän omiin vaistoihini, kun sain niin ristiriitaisia vastauksia että "on" ja "ei ole", ja "joskus on" ja "ei tiedä".
Tätini pahentui minuun, kun otin nuoruudessani permanentin. Osalla on herkempi omatunto, ja jotkut pienetkin asiat tulevat toisille Jumalan ja heidän itsensä väliin. Nämä samat asiat ovat toiselle aiva ok, eikä niitä nähdä lainkaan uskonnollisina kysymyksinä. On tietysti väärin pahentaa toisia uskovaisia, mutta yhtä väärin on pahentua turhasta. Sellainen ei voi olla syntiä, josta ei Raamatussa puhuta mitään. Jo Raamatun aikaan hiuksia sävytettiin hennalla ja okralla ja silmiä maalattiin hiilellä.
Paavali sanoo niin, että jos itsellä kestää syödä lihaa, pitää varoa pahentamasta veljeä, jonka ei lihaa kestä syödä. Jos taas itsensä ei kestä syödä lihaa, ei saa pahentua siitä, jos jonkun toisen kestää syödä. Synti on se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, ei tapakulttuurin noudattamatta jättäminen itsessään. Esim. Venäjällä uskovaiset ehostavat ja värjäävät, eikä siellä kukaan pahennu tuollaisista jutuista.
Kysymyksesi oli erittäin hyvä, perustelit kantasi ja tukeuduit faktoihin. Olen juuri samanlaisia asioita pohtinut.
Itse odotin että joku olisi suoraan sanonut että " ei sitä hiustenvärjäys-tai meikkauskieltoi Raamatussa olekaan, kyllä me se tiedetään, se kuuluu meidän yhteisöön mutta entäs sitten?"
Että joku olisi myöntänyt reilusti.
Tuohon empiriaan vetoaminen oli tosi huono, naureskelin että olikohan siinä tarkoitus harhauttaa kysyjää sivistyssanalla kun ei kunnon vastaustakaan osattu sanoa. :)
Juu, on ne v-l:t outoja. Mutta on niitä oudompiakin!
> Itse odotin että joku olisi suoraan sanonut että
> " ei sitä hiustenvärjäys-tai meikkauskieltoi
>Raamatussa olekaan, kyllä me se tiedetään, se
> kuuluu meidän yhteisöön mutta entäs sitten?"
> Että joku olisi myöntänyt reilusti.
> Tuohon empiriaan vetoaminen oli tosi huono,
> naureskelin että olikohan siinä tarkoitus
> harhauttaa kysyjää sivistyssanalla kun ei kunnon
> vastaustakaan osattu sanoa. :)
Vastaukset ovat siis huonoja silloin kun ne eivät vastaa sinun odotuksiasi ja ennakkoasenteitasi, tai jos et ymmärrä niitä? Luitko jatkokeskustelun?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010704392
Lisäksi, monessakin vastauksessa sanotaan, ettei asiaa suoraan löydy Raamatusta, ja ettei värjäys itsessään ole sellainen "synti", jolla ihminen ikään kuin automaattisesti "kieltää uskonsa". Usein se vain on merkki paljon "pahemmista" ongelmista... tähän viittasin "empirialla". Totta on sekin, että "se kuuluu meidän yhteisöön", se on "perintöä viime vuosisadan alusta", mutta luulin, että se on kaikille itsestään selvää, eikä sellaista tarvitse edes mainita.
Pitänee vastedes välttää "sivistyssanoja" ;)
kirjoitettu viesti?
oli se tunnin viiveellä ilmestynyt. Missä lienee välillä seikkaillut?