NARSISMIAKO?

surullinen nuori nainen kirjoitti:

Tarvitsen kipeästi neuvojanne! Jos osaatte auttaa tai tiedätte asiasta jotain niin kertokaa... Mulla on kai ihan normaali poikaystävä, 23- vuotias. Ollaan seurusteltu kohta vuosi. Luin yhdestä lehdestä artikkelin narsismista, (eli ihmisestä joka ei osaa tuntea empatiaa yms.) ja huomasin että poikaystävässäni on aika paljon samoja piirteitä. Esim. kun mulla on ollut paha mieli ja olen itkenyt, niin poikystäväni on ollut välinpitämätön, ja yleensä jopa suuttunut minulle siitä,ja lopulta minun on pitänyt pyytää anteeksi sitä että olen itkenyt. Häntä ei siis kai kiinnosta tunteeni, vaikka hän väittääkin niin. Tiedän että ajattelette että olen ihan idiootti kun edes seurustelen tuon kanssa, mutta asia ei ole niin yksinkertainen! Viime viikonloppuna kerroin että minulla on paha mieli ja minua masentaa, hän ei oikein reagoinut mitenkään. Minua harmitti tosi paljon... Kun kerroin tunteistani (halusin puhua) ja sanoin että olisi ihanaa jos hän joskus olisi puolellani,niin hän vain huusi minulle että HAISTA PASKA! Hän loukkaantui ja väitti että olin inhottava kun edes ajattelin etteikö hän muka olisi koskaan puolellani. En vain tiennyt millä tavalla hän olisi minun puolellani... Ei ole koskaan ollut. Aina jos kerron jostain, hän puolustelee muita ja syyttää minua. Kaikista ongelmistamme hän osaa taitavasti kääntää asiat minua vastaan. olen siis aina syyllinen kaikkeen. hän ei ole koskaan osannut pyytää minulta anteeksi. eilen puhuimme puhelimessa ja hän kertoi että hänellä on stressiä ja hän on väsynyt. kehotin häntä nukkumaan enemmän, ja siitä hän suuttui enemmän ja huusi että "älä käännä nyt enää veistä haavassa!" yritin vain nätisti sanoa hänelle nukkumisesta, hän nimittäin nukkuu aika vähän.. myöhemmin hän soitti ja sanoi että älä nyt ota kaikkea noin raskaasti. eikä siis pyytänyt anteeksi käytöstään ja huutamistaan. olen varmaan tottuttanut itseni tähän, sillä mikään ei enää tunnu miltään. en masennu vaikka hän olisi minulle ilkeä. hänellä on myös tapana tiuskia ilkeyksiä.. suren niitä hetken ja sitten unohdan kaiken. minun tekisi mieleni jättää hänet, mutta se on vaikeaa. minun on myöskin turha kertoa hänelle totuutta miltä minusta tuntuu, sillä hän luultavasti suuttuu siitä tosi paljon ja kääntää asiat minua vastaan. tässä ei edes ole läheskään kaikki miten hän on minua loukannut, mutta en enää voi muistaa niitä koska olen aina automaattisesti tyhjentänyt pääni niistä. työntänyt pois mielestäni. en ole kertonut tästä kenellekään, jotein kaikki luulevat meillä olevan ihana suhde. onko kenelläkään teistä kokemusta tällaisesta mies/naisystävästä? tämä on todella musertavaa. kiitos jo etukäteen jos joku kirjottaa jotain.. :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä