Lopetin koulun ylioppilaana 1972, ja olemme tavanneet säännöllisen epäsäännöllisesti 5-7 vuoden välein.
Joulukuussa lähdemme laivalla ja kaikki meidän opettajatkin ovat kutsuttu.(jos elävät): Myös puolisot ovat tervetulleita laivalle, mutta eivät meidän omaan iltatilaisuuteen laivan lähtiessä.
Nämä illanistujaiset ovat olleet tosi kivoja.
Ps. Pitäsköhän kysyä äidinkielen maikalta, mitä mieltä hän on kirjoitusvirheistä, joita täälläkin puidaan välilla. Jotenkin naurettavaa, eikö ole tärkeintä, että teksi on ymmärrettavää. Antaa noiden lehtitoimittajien yms. alan ihmisten pitää kiinni kirjoituslinjastaa. :):)
Joulukuussa lähdemme laivalla ja kaikki meidän opettajatkin ovat kutsuttu.(jos elävät): Myös puolisot ovat tervetulleita laivalle, mutta eivät meidän omaan iltatilaisuuteen laivan lähtiessä.
Nämä illanistujaiset ovat olleet tosi kivoja.
Ps. Pitäsköhän kysyä äidinkielen maikalta, mitä mieltä hän on kirjoitusvirheistä, joita täälläkin puidaan välilla. Jotenkin naurettavaa, eikö ole tärkeintä, että teksi on ymmärrettavää. Antaa noiden lehtitoimittajien yms. alan ihmisten pitää kiinni kirjoituslinjastaa. :):)
Vastaukset 5
Vanhimmat
paljon luokkakavereistani, vain yhden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
Olin koulussa hiukan sellainen oman tieni kulkija ja kaikki eivät oikein ymmärtäneet minua, nuori ja kapinallinen, tein mitä halusin enkä perustanut koulun säännöistä.
Sitä samaa olen tietenkin edelleen, mutta maailma on muuttunut, ja me omien polkujemme tallaajat olemme nykyään jo ihan tavallisia tyyppejä.
Kun olisi osannut pitää suunsa kiinni, ja miettinyt ennekuin sanoo mitään, niin sillä konstilla olis koulu mennyt helpommin läpi :)))
Mutta kai sitä aina pitää olla niitä nuoria kapinallisia joukossa.....
Kaikkeahan sitä koulussa touhuttiin, kapinallisia oli ja pinnaajia, ihan kuten tänäkin päivän.
Tupakkaa poltin silloin nurkan takan ja istuin jälkässä :) Ja ain ne jaksaa muistuttaa siitä noissa tapaamisissa.
Pikkasen alkaa kyllä jo kyllästyttää toi touhu, mutta sitten kun on paikalla, niin ilo on ylimmillään, ja seuraavana päivänä vatsalihakset(kin) kipeänä :)
enään missään luokkakokouksissa. Ne olivat todella karmeita. Suurin osa yritti kehua itseään maasta taivaaseen. Luokka- ja sukukokoukset, ei kiitos.
..sellainen luokkakokous johon kutsuttiin kaikki ne henkilöt,jotka aloittivat koulun 50 vuotta sitten samalta kylältä missä koulukin on yhä pystyssä mutta ei toiminnassa.
Käytiin myös katsomassa koulua paikanpäällä ja verestämässä muistia.
Hauskaa oli nähdä pitkästä aikaa ja kuulla miten elämä on jokaista kohdellut.
Olen muuten samaa mieltä tuosta äidinkielen kirjoittamisesta asia on tärkeämpi kuin tapa.
luokkakokous ja aina ajattelen, että kyllä entiset koulukaverit ovat vanhentuneet ja ikäisekseen räjähtäneen näköisiä.
Lissukin(nimi muutettu)on samanlainen pulleuteen taipuvainen, eikä Pena ole päässyt vieläkään eroon finneistään. Maija on ja pysyy vanhanapiikana, mutta ei hänessä koskaan ole ollutkaan mitään kiinnostavaa.
Mukavaa tavata vanhoja koulukavereita ja todeta, että aika ei ole mennyt jälkeään jättämättä.
Itsehän sitä näyttää edelleen 18 - vuotiaalta.
Aivan leikittäkin , luulen, että en viitsi enää mennä seuraavaan luokkakokoukseen. Vanhat jutut on kerrattu ja kenenkään uudet eivät oikein jaksa kiinnostaa. Joukostamme on pois paras kaverini, joka kuoli tapaturmaisesti 10 vuotta sitten ja minä en ollut koskaan kaikkien kaveri.
Pitäkööt luokkakokouksensa!
Tässä on alettu enemmänkin seurailla sanomalehden kuolinilmoitspalstaa. Sieltä tapaa monta tuttua. Paha ikä tämä 50 , jos miehet selviävät vielä kymmenen vuotta, niin sitten he kuolevatkin vasta vanhuudenheikkouteen.