Moni tämänkin palstan lukijoista treenaa kamppailulajeja pystyäkseen tarvittaessa puolustamaan itseään ja läheisiään. Useimmisssa lajeissa korostetaan puolustusta ja taistelutaitojen käyttämistä vain viimeisenä keinona ("Karatessa ei ole ensimmäistä iskua" jne.) Osa lajeista painottaa myös hyökkääjän suojelemista.
Kaikki hyvin tähän saakka. Mutta tulipa mieleeni, että rauhan ja rakkauden filosofian välittyminen käytännön tasolle ei ole mitenkään itsestäänselvää. Voin välttää vastustajan turhaa vahingoittamista, mutta siihen se jääkin. Toisin sanoen: voin valita pienemmän pahan, mutta en hyvää. Vai voinko?
Tässä vaiheessa ensiapu tulee mukaan kuvioon. Ensiaputaito olisi ikäänkuin kolikon toinen puoli. Jos budon korkeinta etiikkaa on elämän suojeleminen, olisi aika yksipuolista että se rajoittuu ainoastaan itsepuolustustilanteisiin. Eivätkä syyt ensiavun opettelemiselle ole ainoastaan filosofisia: jos on valmis uhraamaan lukemattomia tunteja itsepuolustuksen opetteluun, tietäen että ei välttämättä koskaan tule käyttämään taitojaan ip-tilanteessa, eikö kannattaisi myös uhrata vähän aikaa onnettomuuksien ja tapaturmien varalle varautumiseen?
Tämänsuuntaisten ajatusten tuloksena totesin, että minulla ei ole hyvää tekosyytä jättää vähintään Punaisen ristin EA1-kurssia käymättä. (Kertausta unohtamatta.) Mitä mieltä muut ovat? Kuinka moni on ollut ensiapukurssilla? Sisältääkö kenenkään laji mitään ensiapuun viittaavaa?
Kaikki hyvin tähän saakka. Mutta tulipa mieleeni, että rauhan ja rakkauden filosofian välittyminen käytännön tasolle ei ole mitenkään itsestäänselvää. Voin välttää vastustajan turhaa vahingoittamista, mutta siihen se jääkin. Toisin sanoen: voin valita pienemmän pahan, mutta en hyvää. Vai voinko?
Tässä vaiheessa ensiapu tulee mukaan kuvioon. Ensiaputaito olisi ikäänkuin kolikon toinen puoli. Jos budon korkeinta etiikkaa on elämän suojeleminen, olisi aika yksipuolista että se rajoittuu ainoastaan itsepuolustustilanteisiin. Eivätkä syyt ensiavun opettelemiselle ole ainoastaan filosofisia: jos on valmis uhraamaan lukemattomia tunteja itsepuolustuksen opetteluun, tietäen että ei välttämättä koskaan tule käyttämään taitojaan ip-tilanteessa, eikö kannattaisi myös uhrata vähän aikaa onnettomuuksien ja tapaturmien varalle varautumiseen?
Tämänsuuntaisten ajatusten tuloksena totesin, että minulla ei ole hyvää tekosyytä jättää vähintään Punaisen ristin EA1-kurssia käymättä. (Kertausta unohtamatta.) Mitä mieltä muut ovat? Kuinka moni on ollut ensiapukurssilla? Sisältääkö kenenkään laji mitään ensiapuun viittaavaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän serassa on tapana pitää ensiapu päiviä, joissa punaisenristin tai vastaavan tyypit käyvät opettamassa perus taitoja siten että harrastajilla olisi EA1:tä vastaavat taidot.
Varsinkin alkeiskurssilla painotetaan ensiapu taitojen tärkeyttä.
Ainakin gaeshidon puolella nuo ensiapuasiat kuuluvat hommaan keskeisesti. EA-1-2-3 tason kurssitusta on muiden juttujen seassa, ja itämaisempiakin ea-taitoja siellä joukossa. Näitähän saattaa yhtä hyvin tarvita itseään varten, sillä jos nyt vaikka joku päällekävijä sattuu kohdalle osumaan ja ip-tilanne menee ihan OK, niin voipi siinä pari haavaakin tulla...