Hei! Mä inhoan ylikaiken verinäytteydenottoa yms. En kertakaikkiaan tunne voivani meneväni vapaaehtoiseen sokerirasitustestiin. Tiedän, että terveydenseurannan kannalta olisi hyvä mennä, mutta minkäs teet kun koko ajan jännittää ja vatsassa nipristää ja pelkää pyörtyvänsä.
En uskalla sokerirasitustestiin
PKK.
2503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun tulin ikään, jossa minunlaiseni ylipainoinen saattaisi sairastua 2-tyypin diabetekseen, lääkäri määräsi myös sokerinrasitustestiin, vaikka aikasemmin oli riittänyt paastoarvon mittaus.
Siihen mentiin myös 12 tuntia paastonneena, ja ensin otettiin paastoarvo. Sitten piti juoda sokeriliemi, joka ei ole pahanmakuista verrattuna laktoosi-intoleranssin testijuomaan. Ja sitten odottamaan kellon kanssa seuraavaa mittausta.
Tulos osoitti, ettei minulla ole tätä tautia, eikä nyt tarvii hätäillä ja epäillä enää. Seurataan sitä tietysti jatkossakin joskus vuoden päästä. Mitä itse tästä ajattelen, oli päätös, että jatkossa syön makeaa paljon vähemmän joka tapauksessa. Ei sen puoleen, ei kyllä suvussani ole ollut pahemmin sokeritautia, vaikka on tuo 2-d ehkä jollakin iäkkäällä tädilläni, mutta ei muilla, eikä varsinkaan omilla vanhemmilla ole ollut.
Sanotaanko että sokerirasituksella tottakai saada tietoakin hyvää sellaista, mutta sokerirastitus testi on ollut jo vähän aikaa poissa "muodista" lääketieteen maailmassa, esim. englannissa ei sokerirasituksia tehdä juuri ollenkaan. On aivan luonnotonta laittaa ihminen juomaan sokerilitkua ja vahdata sitten miten sokerit käyttäytyvät. Haloo kuka noin oikeasti syö ja juo, tosin kyseessähän on testi...
Varsinkin jos omaat matalan sokerin taipumuksen kannattaa miettiä pari kertaa rasitukseen menoa ja vaikka varata oma mittari mukaan sen varalta että sokeri menee sen tunnin aikana liian matalalle, kun mittausta ei ole.
Itse olen käynyt rasituksessa ja toista kertaa en mene. Paastoarvot käyköön minun kohdallani ihan hyvin...