Aloitin ammattikoulun syksyllä, en tykännyt yhtään valitsemastani alasta. Vaihdoin sen toiseen, luullakseni että se kiinnostaisi minua enemmän yms. mutta huomasin että se on yhtä helvettiä, liikaa teoriaa ja minulle se on liian vaikeaa! Kannattaisiko nyt pitää välivuoden ja miettiä kunnolla sen linjan ammattikoulussa mistä varmasti tykkää. Mitä tekisitte minun tapauksessani? Olen nyt jo paljon jäljessä muista oppilaista siellä ammattikoulussa missä nykyään olen, ja tiedän että en jaksa sitä enää kauaa.. ?
Mahdollista? Kannattavaa?
Vastauksia.kiitos.
3367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa ottaa yhteys opettajiin ja tehdä yhdessä henkilökohtainen suunnitelma opiskeluille. Olen aikuispuolella, joten en tiedä nuorisopuolesta. Meillä ainakin mietitään, jos tulee esim. vaikea tilanne vuorotyöläisillä, yrittäjillä tai perheellisillä. Älä turhaan ahdistu, ennemmin tai myöhemmin löydät oman alasi.
Tämä on erittäin raskasta, henkisesti. Omatunto kolkuttaa kokoajan. Kun aloitin tuon ammattikoulun, ja huomasin että tämä linja ei ollut minun juttuni. Sitten alkoi lintsaus, lintsasin paljon, kunnes luokanvalvojani soitti äidilleni ja sain kuunnella haukkumista, huutoa ja uhkasi vaihtaa huoltajaa, siis että muuttaisin faijalleni, joka on juoppo ja pilannut lapsuuteni (hakkasi kaikkia perheen jäseniä kun olin pieni). Mielestäni äitini teki väärin, asiasta pitäisi keskustella asiallisesti ja ennen kaikkea rauhallisesti. Äitini varmaan hermostui tämän lintsaukseni kuultua sen takia, koska siskoni joka täyttää kohta 20v, ei ole suorittanut edes peruskoulua loppuun. Mutta minä olen, ja siis yritän tuota koulua mutta äitini ei ymmärrä sitä.
Vaihdoin sitten koulua, luulin että minä pärjään hyvin tässä ja minua kiinnostaa tämä. Väärässä olin, taas! Olin jo jäljessä aloittaessani tämän koulun, koska tulin monta viikkoa myöhemmin kouluun. Lintsaus alkoi taas, luokanvalvojani soitti äidilleni.. Taas sain kuulla haukkumista ja uhkailuja vielä enemmän. Tämän jälkeen menin kouluun, olin siellä muutaman päivän kunnes alkoi taas lintsaus.. Ei minun kannata käydä siellä, olen jo niin paljon jäljessä, ja se on paljon vaikeampaa mitä luulin. Ja kaiken lisäksi minua ei kiinnosta se, mitä tunnilla tehdään. Linjaa pitäisi jälleen vaihtaa.
Olen miettinyt koulua sekä äitiäni niin paljon että tuntuu että kohta aivot räjähtää. Minun pitäisi keskustella tästä äitini kanssa, mutta tiedän että se taas hermostuu ja alkaa haukkumaan luuseriksi yms. Minun mielestäni tässä vaiheessa minun kannattaisi pitää todella se välivuosi, miettiä se linja mikä todella kiinnostaa ja mikä tuntuu siltä "omalta jutulta". Että se opiskelu tuntuu mukavalta, eikä niin että pitää väkisin opiskella jotain mikä ei edes kiinnosta. Aloittaa kaikki alusta, koko luokka etenisi samaa vauhtia, eikä kukaan jäisi jälkeen.
Perheessäni on tapahtunut tässä viime vuosina ikäviä asioita, jotka rassaa mieltä. Esim. keväällä äitini sairastui vakavaan sairauteen, johon hän olisi voinut kuolla. Olen nähnyt miten hän kärsii, miten vaikeaa hänellä on ollut. Hänellä on ollut todella vaikeaa, tämä sairaus on hänelle todella raskasta sekä henkisesti, että fyysisesti. Onhan se tietenkin raskasta koko perheelle, etenkin minulle, tuntuu että minua se on vaivannut kaikista eniten. Tämä voi olla osa syynä huonoon koulumenestykseeni.
Ja tällä hetkellä meidän perheen rahatilanne on todella huono. En tiedä miksi, ennen oli elämä "rikkaampaa ja valoisampaa".. Nyt on alkanut yhdenlainen helvetti. Tästä todella pitäisi keskustella, sekä äitini, että luokanvalvojani kanssa. Äitini tekee mielestäni tässä nyt erittäin väärin, pitäisi kannustaa yms, mutta hän vain haukkuu ja alentaa minua. Siis itsetuntohan siinä alenee vielä entisestään. Mutta, saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Tässä vaiheessa pitäisi tehdä niitä elämän suurimpia ratkaisuja ja valintoja, mitä minä teen? Junnaan paikallani ja muut menevät elämässään eteenpäin.. Sanon vaan, että tämä syö miestä sisältä päin erittäin paljon.
Olisi hyvä, jos löytäisit terveydenhoitajan, koulukuraattorin, tai jonkun muun jonka kanssa voisit suunnitella elämääsi. Koska äitisi on sairas, hän purkaa pahan olon sinuun. Vastasin sinulle senvuoksi, että olen itse aikoinani keskeyttänyt koulun ja luvut eivät maistuneet. Tiesin kuitenkin, etten ole huono. Minunkin koulunkäyntini oli vaikeaa, koska en saanut kannustusta kotoa, pelkkää haukkumista. Meninkin töihin, ja muutin pois kotoa. Kävin sitten myöhemmin koulun loppuun ja pari tutkintoa lisää ja opiskelen parhaillaan lisää, omaa alaani. Älä ikinä luovuta, usko itseesi.