Ahdistaa v:sti. Lapsemme kuusi viikkoa vanha ja kaikin puolin ihana tyttö. Olen hieman väsy, kuten varmasti kaikki vastasyntyneiden äidit, etenkin kun ensimmäinen lapsi on kyseessä. Mieheni on aina ollut todella huomaavainen ja ihana. Nyt kuitenkin hän on muuttunut, juuri nyt kun hänen tukeaan ja huomaavaisuuttaan eniten tarvitsisin. Olemme erkaantuneet toisitamme pelottavan paljon. Emme iloitse yhdessä tästä lapsesta, jota niin kovin paljon odotimme. Rakastamme tyttöä kumpainenkin, mutta emme osaa enää olla yhdessä onnellisia / iloisia.
Ristiäiset ovat viikon päästä. Kaikki on tekemättä. Asunnossa kaaos, en saa päivisin vauvalta siivottua / leivottua. Ei tuttavia tai sukulaisia lähiseuduilla, joilta voisi pyytää apua. Mieheni on aloittanut uuden harrastuksen ja harrastaa urheilua muutenkin aika paljon. Häntä ei kiinnosta koko ristiäistouhu tai hän ei ymmärrä, että apu olisi tarpeen. Riitelemme aina, kun asiasta puhumme.
Minua ahdistaa kovin, en olisi voinut ikinä kuvitella, että elämämme menisi näin lapsen synnyttyä... ja niin nopeasti vain. Toivottavasti tämä kriisi on ohi menevää. Mutta vituttaa suunnattomasti, kun tämä voisi olla elämämme onnellisinta aikaa ja nyt tuskin katsomme toisiamme.... kosketuksesta puhumattakaan.
Olen joissain asioissa perfektionisti. Haluan, että ristiäiset ovat hyvät (tarjoilut ym.) ja että kaukaa tulevat sukulaiset sekä ystävät viihtyvät. Haluaisin niin kovin, että olisimme onnellinen perhe. En taida jaksaa enää kauaa. Ja minulla ei oikein ole ketään kenelle puhua asiasta.
Ristiäiset ovat viikon päästä. Kaikki on tekemättä. Asunnossa kaaos, en saa päivisin vauvalta siivottua / leivottua. Ei tuttavia tai sukulaisia lähiseuduilla, joilta voisi pyytää apua. Mieheni on aloittanut uuden harrastuksen ja harrastaa urheilua muutenkin aika paljon. Häntä ei kiinnosta koko ristiäistouhu tai hän ei ymmärrä, että apu olisi tarpeen. Riitelemme aina, kun asiasta puhumme.
Minua ahdistaa kovin, en olisi voinut ikinä kuvitella, että elämämme menisi näin lapsen synnyttyä... ja niin nopeasti vain. Toivottavasti tämä kriisi on ohi menevää. Mutta vituttaa suunnattomasti, kun tämä voisi olla elämämme onnellisinta aikaa ja nyt tuskin katsomme toisiamme.... kosketuksesta puhumattakaan.
Olen joissain asioissa perfektionisti. Haluan, että ristiäiset ovat hyvät (tarjoilut ym.) ja että kaukaa tulevat sukulaiset sekä ystävät viihtyvät. Haluaisin niin kovin, että olisimme onnellinen perhe. En taida jaksaa enää kauaa. Ja minulla ei oikein ole ketään kenelle puhua asiasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisitko laittaa isin ja lapsen ulos vaunujen kanssa pariksi tunniksi joka päivä ennen ristiäisiä jotta saat siivottua pikkuhiljaa(näin olisivat muutaman tunnin pois jaloista)
Meillä neljä lasta ja kun piti järjestää ristäisiä jompi kumpi lähti ulos lasten kans siivouksien ajaksi.Tuonikäiset vauvathan nukkuvat melkein aina syötönvälit(2-4 tuntia)Saisit hyvn siivottua.
Tilasimme kakut,piparit ja pullat leipomosta ja raakapakastettuja riisipiirakoita ostimme pakkaseen josta ne oli helppo ristiäispäivän aamuna ottaa ja laittaa uuniin.Ainoastaan munavoin teimme itse.
Eikös tytön mummo voisi tehdä voileipäkakun ja vaikka tulla auttamaan ristiäspäivän aamuna?Me laitoimme edellisena iltana valmiiksi juhlapöydän kattauksineen sekä kastepöydän.
Sano miehellesi että tarvitset hänen apuaan sekä lapsen hoidossa että kotitöissäkin.
Me mieheni kanssa vuorotellaan aina.Eli jos minä vauvan ja muiden lasten kanssa ulkonaniin mies tekee ruuan ja laittaa kodin kuntoon ja sit seuraavalla kerralla toisinpäin.Mutta aina joko isä tai äiti vauvan kanssa kun vauva hereillä ja näin vauva(ja muut lapset)saavat kummankin vanhemmanhuomiota osakseen.
Meillä myös on sillee että joka päivä kummatkin saavat oman hetken(tunnin)olla rauhassa vaikka koneella:)ja toinen hoitaa lapset sillä aikaa.
Yritän tehdä aika paljon kotitöitä silloin kun nuorimmainen on päiväunilla.
Äläkä välitä vaikka kotisi joskus olisi sotkuinen.Voithan sanoa miehellesi ettet kerkeä siivoamaan koska haluat viettää aikasi vauvan kanssa.Minä sinuna ottaisin aina välillä päivänokoset silloin kun vauvakin nukkuu.Vauvalle tärkeintä on äiti joka on virkeä:)Muutaman päivän "siivouslakko"niin eiköhän se miehesikin ala siivota?
Toteuta "siivouslakko"vasta ristiäisten jälkeen:)
Tänään on onneksi parempi päivä. Nukuin vaavin kanssa pitkäääääään ja juon edelleenkin aamukahvia. Imurointi saa odottaa ;)
Miehet tuntuvat kuvittelevan, että asiat järjestyvät kuin itsestään. Minun mieheni suuttuu, kun järjestän omin nokkineni ristiäisiä, muttei itse tee mitään kuten ei tee kotitöitäkään..ei vie pyytämättä roskia vaikka biojätteitä tippuisi lattialle. Minun siis pakko kantaa roskat ulko-oven eteen että tajuaa.
Valittaa että vapaa-aikana pitää tehdä kotitöitä. Sanoo, että tekeydyn tahallani avuttomaksi kun en saa yhdellä kädellä tehtyä kotitöitä!
Ei halua tavata ristiäispappia, ei laulaa virsiä. Vastarannankiiski, siis. Hän tuntuu muutenkin äärimmäisen itsekeskeiseltä ihmiseltä. Lapsi on tehty häntä varten. Mitä potaskaa!
Kun pyydän vaihtamaan vaippaa tai pitämään vauvaa, ei ehdi. Kun minä vaihdan tai olen vauvan kanssa, valittaa, ettei saa tehdä mitään. Että minä yritän vieraannuttaa vauvaa hänestä! Ja kumma kyllä, ei riitä että hänellä on 12 h työpäivät, mutta aika usein löytyy asiaa vapaa-ajallakin kodin ulkopuolelle. Paljon kiireisempi tuntuu olevan kuin aiemmin, esim. raskausaikanani! Tuntuu että oikein keksii asiaa päästäkseen ulos.
Niinpä minunkin idyllini rakastavasta vauvaperheestä on murentunut itsekkään miehen takia. No, nautin vauvan kanssa kahden kesken. Kotityöt hoidan kun hoidan. Joskus äitini käy siivoamassa.
Ja ristiäiset...minusta ne tulevat aivan liian nopeasti! Minusta 3 tai 4 kk olisi parempi ikä.
Tuntuu etten ole valmis mihinkään häslinkiin, siksi ristiäiset stressavat, vaikka kaunis juhlahan se on.
tuttua on, meillä samanikäinen nassikka - ja äiti välillä lopen uuvuksissa. tuttua kaikille lienee tässä vaiheessa, että joinakin päivinä seinätkin kaatuu päälle. itse en ole imuroinut pitkään aikaan, esikoinen on saanut hoitaa sitä puolta ja on tehnyt sen kyllä täysin vasemmalla kädellä. joten koti on kaaoksessa tällä hetkellä, varsinkin kun teemme muuttoa, juuri ristiäisten alla vielä! se nukkumapuoli on tärkein ja vaikein asia äidillä, vai mitä? virkeänä jaksaa katsella villakoiriakin nurkissa paremmin, mutta väsyneenä voi sängyssä alati kitisevä vauvakin harmittaa. joten päikkärit on paikallaan, jotta elämä jaksaa hymyillä. huomasin tuossa että tuo ulkoilu vaunujen kanssa on virkistävää puuhaa. raskausaikani kun oli yhtä kidutusta ja tuskaa liikkumisenkin suhteen, joten ulkoilut jäi vähiin. nyt se elämä jaksaa edes välillä hymyillä. mieheltäni en saa usein apua, vaikka olisi kotona. hänellä on omat murheensa enkä voi työn uuvuttamaa pakottaa mihinkään jos ei jaksa. seksi ei suju meilläkään. eka koitos oli harmittavakin synnytyksen jälkeen, paikat ovat kipeät eikä hommat suju toivotulla tavalla edes silloin harvoin kun on tilaisuus. eikä tilaisuuksiakaan juuri tässä ole. joten sillä lailla se elämä muuttuu..
moikka!
en tiedä kerkeääkö viestini ennen ristiäisiä mutta olisi muutama vinkki...pyydä ystävääsi tulemaan vaikka muutamana päivänä vahtimaan lasta teille että saisit leivottua jotain tai osta kaupasta raakapakasteita, kaikki varmasti ymmärtää tilanteesi, ettet jaksa leipoa, jos huomaavat ollenkaan ettet ole itse niitä tehnyt. tai pyydä äitiäsi/ sisaruksiasi päivää ennen ristiäsisä teille yöksi jotta saisit siivottua..kuitenkaan ei kannata stressata jos ei ihan kamalaa kaaosta ole.meilläkin vaan imuroitii lattiat aamulla ennen vieraita äitini avustuksella.joka saapui leivonnaisten kanssa 2h ennen juhlia, ristiäis aamuna!
tai sitten kysäise neuvolasta kodinhoitajaa teille tai numeroa kodinhoitaja palveluun! meillä lahdessa maksaa kodinhoitaja 4tunniksi 18e ja enemmän kuin 4h on 22e joten ei kamalan kallista. hän voisi esim ulkoilla lapsen kanssa tai vaikka olla sisälläkin jotta saat apua juhlien valmisteluihin! tuo parisuhde asiakin on ihan varmasti niin että "kolmaspyörä" suhteessa yllättää isin ja hän ei osaa suhtautua oikein tilanteeseen.jos mahdollista puhukaa asiasta illalla kun molemmilla on aikaa. hän kyllä arjen tultua mukaan rauhoittuu muutenkin mutta ei kannata jättää asioita hautumaan. meillä meni kaikki mönkään lapsen syntymän jälkeen. jäin yksin kotiin hoitelemaan kaikkea ja mies ilmesty iltaisin, kun olin menossa nukkumaan , kotiin. meille tuli ero muutamia viikkoja ennen lapsemme 1 vuotis synttäreitä!
eli kannattaa puhua ja kertoa miltä tuntuu. alku on muutenkin rankkaa että isin olisi hyvä osallistua ennen kuin on myöhäistä!
älä kuitenkaan ota turhia suorituspaineita kotiasioista.et ole huono äiti jos et siivoa tänään tai tiskaa...olet huono äiti jos et olisi lapsesi kanssa ja palvelisi hänen tarpeitaan!
joka ikinen ihminen tietää ettei pikku vauvan kanssa ole helppoa olla! väsymys ja ahdistus tulee helposti kun tilanne on uusi ja oman paikkansa löytäminen voi viedä kuukausia! toivon että kaikki menee paremmin ja saatte asiat järjestykseen!
jos tukiverkosto puuttuu tai keskustelu seuraa kaipaat niin kysäiseppä neuvolasta vielä sitäkin että onko teillä mahdollisuus järjestää äiti-lapsi kerhoa jos sellaista ei ole.siellä on muitakin pienten saman ikäisten lasten äitejä joilla on samat ongelmat ja aluksi varsinkin niistä saa hyviä vinkkejä, vaikka tuntuisikin ettet ole kakkavaippa keskustelu tyyppiä, kannattaa kokeilla! ei maksa mitään ja voi jättää menemättä seuraavalla kerralla jos siltä tuntuu!
tsemppiä sulle!
T:taas lisää yksi yh mamma
Ikävä kuulla, että ette saaneet asioita selvitettyä ex-miehesi kanssa. Vaikka uskonkin, että joskus ero on kaikille osapuolille paras ratkaisu. Meillä tilanne hieman rauhoittunut (viikonloppuna räjähdin totaalisesti). Leipomossa kävimme yhdessä ja teimme tilauksen. Eli nyt on ainoastaan siivoukset huolenani / huolenamme. Ja lauantaina vasta ristiäiset, eli hyvin on aikaa. Toinen kummeista saapuu torstaina, joten apua on myös saatavilla. Voin hengähtää ja lopettaa älyttömän stressaamisen. Kumma kyllä: vauvakin on nyt nukkunut yönsä paremmin, kun äiti ei aivan hermoraunio. Eli tässä sen huomaa, että kuinka tärkeää riittävä unen määrä on.
Illalla laitan hiusvärin -> täytyy pitää myös itsestään huolta ja nauttia elämästä, ottaa välillä vähän aikaa myös itselleen.
Toivon kaikkea hyvää sinne!
ahdistusta on ja se tulee ja menee pikkuvauvva/taapero ajallakin...muistan kuinka itsekin otin turhia paineita kaikesta! pikku hiljaa sitä oppii olemaan turhista hötkyilemättä..mitä turhaan koheltamaan sotkuja kun tulee lisää ja tiskiä on kohta samanlainen vuori....nauti nyt vauvveliinista ja anna tiskien vaikk ahomeshtua kasaansa..sullahan on kuitenkin jotain mikä on maailman ainutlaatuisinta juuri nyt....kyllä ne siivoilut kerkee myhemminkin..ja ootas kun ristiäiset on ohi...mikä ihana helpotus:) jos saatte lapsen vielä aikaisin nukkumaan niin on ihanaa rankan päivän päätteeksi käpertyä iskän kainaloon ja mutustaa pikkasenherkkuja yhdessä!!:) elämä on elämää!!!
kauniita hetkiä teillekin!
jenny
Kiitän kaikkia kirjoitukseeni vastanneita. Tilanteessani jossa lähitukiverkosto puuttuu (läheiset ystävät ja sukulaiset asuvat kaukana) teidän kommenteillanne ja tuellanne on ollut suuri vaikutus!!! Aurinko näyttäytyy jälleen pilven takaa! Ja ristiäisitä tulee aikas hyvät ;) Mieskään ei näytä tänään aivan niin idiootilta ;) Kiitos ja hyvää syksyn jatkoa!
mat kokemukset jo 15 vuoden päästä. Tuo epämääräinen ahdistuksen tunne, josta ei esim. neuvolassa puhuttu mitään etukäteen. Jälkikäteen olen ajatellut, miksi juuri ristiäisten kohdalla iski ajatus, että kaikki pitäisi tehdä itse? Kenelle pitäisi jotain todistella? Meiltäkin puuttui se sukulaisten verkosto ja puuttuu edelleen (tai osa jo kuollut). Mutta mukavaa syksyä sinulle ja vauvalle. Ahdistuksen tunnekin tasaantuu välillä. Muista etsiä myös samanlaista seuraa livenä, vaikka nämä palstat onkin hyviä. Melkein joka kunnassa toimii jonkin sortin perhekahvila, äiti-lapsi kerho tms. Siellä voi paasata vauva asioita sydämensä pohjasta ja löytää kahvi tai ulkoiluseuraa. Ei ne muut äidit ole itseä kummempia. Sen olen tähän mennessä oppinut.
Meillä oli jotenkin tosi vaikeeta miehen kanssa eka kuukausi vaavin syntymän jälkeen, mutta pikkuhiljaa on helpottanut ja nyt on tosi hyvä olla. Minäkin itkin silloin, että nythän pitäisi olla elämän onnellisinta aikaa, ja minusta tuntui ettei mies välittänyt vauvasta tarpeeksi.