Torey Haydenin kirja Hiljaisuuden lapset, luin, pidin ja pitkästyin.
Olen tykänyt kirjailijan aiemmista kirjoista, varsinkin Nukkelapsesta. Nytkin aloitin tätä Hiljaisuuden lapsia odottavin mielin lukemaan ja alku olikin lupaava ja hyvä. Mutta puolen välin aloin miettiä, miksi tämä kirja on kirjiotettu. Enkä löytänyt vastausta. Kerrotaan kolmesta ihmisestä, joilla on puhevaikeuksia tai käytöshäiriöitä. Varsnkin omaa etevyyttään kirjailija korostaa liiankin kanssa, Cassandra tytön kanssa käydyt keskustelut ovat venytetty äärimmilleen, kun taas muu jää taka-alalle.
Jos olet jo lukenut kirjan, niin mitä pidit?
Olen tykänyt kirjailijan aiemmista kirjoista, varsinkin Nukkelapsesta. Nytkin aloitin tätä Hiljaisuuden lapsia odottavin mielin lukemaan ja alku olikin lupaava ja hyvä. Mutta puolen välin aloin miettiä, miksi tämä kirja on kirjiotettu. Enkä löytänyt vastausta. Kerrotaan kolmesta ihmisestä, joilla on puhevaikeuksia tai käytöshäiriöitä. Varsnkin omaa etevyyttään kirjailija korostaa liiankin kanssa, Cassandra tytön kanssa käydyt keskustelut ovat venytetty äärimmilleen, kun taas muu jää taka-alalle.
Jos olet jo lukenut kirjan, niin mitä pidit?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidin kyllä kirjasta, mutta olin myös hieman pettynyt, sillä Hiljaisuuden lapset ei vedä mielestäni vertoja Tiikerin lapselle tai Nukkemorsiamelle. Odotukseni olivat aiempien kirjojen vuoksi liian korkealla aloittaessani lukemisen.
Nukkemorsian-nimisen kirjan? Nukkelapsen olen kyllä lukenut.
Sanat sekaisin, senat sakaisin... Siispä Nukkelapsi, eikä nukkemorsian.
olen lukenut hiljaisuuden lapset samoin kuin muutkin haydenin suomennetut paitsi pöllöpoikaa. hiljaisuuden lapset oli mielestäni mielenkiintoinen ja dokumentaarisempi kuin esim. tiikerin lapsi. mielestäni näillä kirjoilla ei tarvitse olla sen kummempaa funktiota kuin mukaansatempaavasti kirjoitettuja, roimasti psykologista tietoa tarjoavia tositarinoita. jommoinenkin kasvuhan näissä on aina mukana, ja ansaitsevat kyllä paikkansa. hauden onnistuukin mkielestäni paremmin tositarinoiden kuin fiktiivisten romaanien kirjoittajana. harmi kun kaikkia kirjojaan ei ole julkaistu suomeksi, lienevätkö ne sitten kustantajan mielestä vähemmän suomalaista yleisöä kiinnostavia...
takaisin hiljaisuuden lapsiin - suositan lukemaan sen kuitenkin loppuun! itse olen aina riemuissani kun torey onnistuu lapsostensa kanssa :)
mutta taidampa käydä lainaamassa. Haydenin teoksista olen lukenut Tiikerin lapsen, Sähkökissan ja Auringonkukkametsän. Kahdesta pidin, mutta sähkökissa oli aivan liian utopinen. En tiennytkään, että Haydenin kirjoja on suomennettu lisää.