En tiedä milloin tarkalleen astrologia nykymuodossaan on lähtenyt kehittymään, mutta aikamoista mikroskooppista näpertelyä se kieltämättä nykyään on. On asteroidit (joita löytyy koko ajan vain lisää) ja vaikka mitkä, joita ei välttämättä näe joitakin vuosisatoja sitten tehdyissä kartoissa.
Kuvastaakohan tämä yhä tarkempiin ja pienempiin yksityiskohtiin meneminen länsimaisen ihmisen tietoisuutta? Haluammeko tietää kaiken kaikesta, ja näemmekö enää metsää puilta?
En tarkoita etteikö olisi todella kiintoisaa askarrella varsinkin oman kartan parissa (omaa napaansa kaivellen... heh) aina vain uusia yksityiskohtia löytäen, mutta voisiko olla myös niin että perusasiat tuppaavat välillä hämärtymään kaiken sälän keskellä? On myös harmillista että aika monet jättävät astrologian harrastamisen puolitiehen sen vuoksi että he eivät kertakaikkiaan jaksa sitä informaation tulvaa mikä sieltä tulee kun alkaa asiaan perehtyä. En itsekään ole mikään erityisen intohimoinen astrologian harrastaja, joten osaltani ovat progressiot ja Hampurit sun muut jääneet kokonaan. Sikäli kuin ARVAILEN mitä progressiot pitävät sisällään, en oikein innostu niistä. Hampurin koulukunnan olemattomat planeetat eivät myöskään saa minua innostuneeksi, vaikka muuan perusteellisesti astrologiaan perehtynyt ihminenkin perustelikin niitä sillä että ei välttämättä tarvita fyysistä planeettaa, vaan energiapiste vain.
Noh, silläkin uhalla että jään ikuiseksi harrastelijaksi minua kiinnostavat oikeat konkreettiset planeetat, askendentti ja sen sellainen. Varsinainen inhohimoni on kuitenkin astroarkeologia ja ns. vaihtoehtoinen historia, jossa on esitetty että muinaiset ihmiset pykäsivät rakennuksensa taivaankantta kuvastamaan. Vaikuttaisi siltä että heillä oli kokonainen mittajärjestelmä, joka perustui Suureen Maailmanvuoteen (>presessio) ja Auringon asemaan suhteessa Maahan. Ja astrologiset merkit saattavat olla vanhempia kuin moni luuleekaan. Kenties ne jopa keksi Maan ulkopuolinen äly (>Zecharia Sitchin).
Taisinpas vähän eksyä raiteilta, kun tarkoitus oli lähinnä mietiskellä että onkohan joidenkin asteroidien tutkiminen kartalla kauhean tarpeellista... Mielenkiintoista ehkä, mutta tuskin kauhean tärkeää?
Kuvastaakohan tämä yhä tarkempiin ja pienempiin yksityiskohtiin meneminen länsimaisen ihmisen tietoisuutta? Haluammeko tietää kaiken kaikesta, ja näemmekö enää metsää puilta?
En tarkoita etteikö olisi todella kiintoisaa askarrella varsinkin oman kartan parissa (omaa napaansa kaivellen... heh) aina vain uusia yksityiskohtia löytäen, mutta voisiko olla myös niin että perusasiat tuppaavat välillä hämärtymään kaiken sälän keskellä? On myös harmillista että aika monet jättävät astrologian harrastamisen puolitiehen sen vuoksi että he eivät kertakaikkiaan jaksa sitä informaation tulvaa mikä sieltä tulee kun alkaa asiaan perehtyä. En itsekään ole mikään erityisen intohimoinen astrologian harrastaja, joten osaltani ovat progressiot ja Hampurit sun muut jääneet kokonaan. Sikäli kuin ARVAILEN mitä progressiot pitävät sisällään, en oikein innostu niistä. Hampurin koulukunnan olemattomat planeetat eivät myöskään saa minua innostuneeksi, vaikka muuan perusteellisesti astrologiaan perehtynyt ihminenkin perustelikin niitä sillä että ei välttämättä tarvita fyysistä planeettaa, vaan energiapiste vain.
Noh, silläkin uhalla että jään ikuiseksi harrastelijaksi minua kiinnostavat oikeat konkreettiset planeetat, askendentti ja sen sellainen. Varsinainen inhohimoni on kuitenkin astroarkeologia ja ns. vaihtoehtoinen historia, jossa on esitetty että muinaiset ihmiset pykäsivät rakennuksensa taivaankantta kuvastamaan. Vaikuttaisi siltä että heillä oli kokonainen mittajärjestelmä, joka perustui Suureen Maailmanvuoteen (>presessio) ja Auringon asemaan suhteessa Maahan. Ja astrologiset merkit saattavat olla vanhempia kuin moni luuleekaan. Kenties ne jopa keksi Maan ulkopuolinen äly (>Zecharia Sitchin).
Taisinpas vähän eksyä raiteilta, kun tarkoitus oli lähinnä mietiskellä että onkohan joidenkin asteroidien tutkiminen kartalla kauhean tarpeellista... Mielenkiintoista ehkä, mutta tuskin kauhean tärkeää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nostit tärkeän asian esille, Tellu. Oletko reissaillut pohjois-Italiassa? Oletko käynyt esimerkiksi San Miniaton kirkossa Firenzessä? Tai sitten ihan Euroopassa, jopa Ruotsissa, siellä on astrologinen kello Lundin kirkossa. Tosi mielenkiintoista. Eurooppa on täynnä eriliaisia astrologisia vihjeitä. Astro Logoksessa oli hyvä juttu juuri tästä aiheesta. Joku nainen oli tehnyt lopputyönsä astrohistoriasta ja oli tutkinut kirkkoja lähinnä juuri pohjois-Italiassa ja löytänyt jopa uusia taidehistoriallisia asioita tämän teeman kautta. Hanki lehti. Sitä saa Helsingissä ainakin Akateemisesta.
Back to basics. Olet monessa asiassa kyllä ihan oikeassa. Kun tietsikat on tullu, ei tarvitse enää laskea karttoja käsin ja se helpottaa monien asioiden tarkastelua. Mutta tuo pinnallisuus on sitten se vaara, joka sieltä tulee helposti esiin. Perusasiat on aina kuitenkin ne, joista itsekin lähden. Ensin katson elementti- ja laatujaon. Sitten yleiskatsaus, kuunvaihe ja pari tärkeää keskipistettä. Sen jälkeen analyysiin. Aurinko, sen hallitsija, huone ja aspektit. Kuu, sen huone ja aspektit. Ja tietysti askendentti, sen hallitsija ja sen aspektit. Ja siitä sitten eteenpäin. Analyysi on tosi iso homma. Mutta kun osaa lukea astrologiaa, se helpottuu kaiken aikaa.
Hampurit ja muut ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta myönnän että itseänikin aluksi vähän vierastutti nämä hypoteettiset planeetat. Mutta nämä kaikki ovat vain yksi tapa tarkastella astrologiaa. On hyvä, että kullekin tyypille on oma tapa. Sitä paitsi uskon, että mitä hienovaraisemmaksi mennään, se on myös erottautumiskeino. Vaikka perusastrologia on kaiken a&o, moni ajattelee, ettei se riitä. Eikä aina riitäkään. Asteroidit on hyvä lisä, kun tarkastellaan esimerkiksi naiseutta kartalta. Mutta en jättäisi analyysiä pelkästään niiden varaan. Aina perustyö ensin.
Täytyypä tutustua Astro Logokseen. Tuleehan se minulle oikein kotiin kannettuna, mutta tuppaa välillä jäämään nurkkaan aina odottamaan sitä hetkeä että oikein tosissaan innostuu taas asiasta.
Englannissa varsinkin on kuulema kaikenlaista jännää ihan maastoon kätkettynä, esim. eläinrata (vai oliko useampikin), jonka joku nainen löysi uudestaan käsittääkseni 1920-luvulla.
Kun nämä asteroidit nykyään ovat vähän niinkuin naisten omimia... Niin minua kai vähän ärsyttää että naiselle sitä paiskataan jotain pikku sälää avaruudesta että arvailepa siitä naiseuttasi... Ehkäpä vastarannan kiiskenä sitten tutkin naispuolta järeämmistä planeetoista, sellaisistakin jotka mielletään maskuliinisiksi.
Aika hauska juttu, että juuri kun eilen ajattelin vielä postaavani tänne ihan astrologiaan liittyvän jutun, en sitten ehtinytkään ja nyt otit esiin melkeinpä saman aiheen kuin mistä ajattelin kirjoittaa. :-)
Lupasin nimittäin tässä innostuksissani tehdä syntymäkarttatulkinnan muutamalle minulle ennestään ihan oudolle ihmiselle (lähinnä oman harjaantumiseni vuoksi, en mitään maksullisia) ja koska tosiaan aloittelija olen, olisin kysellyt neuvoja mistä aloittaa. Nike tuossa jo ehti vastata sinulle ja aiemmin Leenalle, miten itse tulkinnan teon aloittaa, ja sain hyviä vinkkejä, kiitos. Nimenomaan haluaisin tietää, mitä kannattaa tällaiseen "ensitulkintaan" sisällyttää ja mitä jättää suosiolla pois, sillä voin kuvitella että liikaa haaliminen jättää myös tulkinnan liian hajanaiseksi ja vie itseltäni motivaation. Ehkä tuo visuaalisella tarkastelulla aloittaminen on parasta, yrittää saada jonkinlaisen "ensivaikutelman" ihmisestä kartan avulla ja lähtee sitä sitten syventämään niin paljon kuin jaksaa ja viitsii?
Voin kyllä hyvin ymmärtää esim. Leenan aiemman kommentin noiden aspektien ymmärtämisen hankaluudesta, itsellänikin kesti kauan omaksua edes osa siitä tiedosta, mitä esim. siihen mainittuun Juhani Nummelan kirjaan on ympätty. Yleensäkin voi aloittelijalle tulla turhautunut olo, kun luulee aurinko- kuu- ja nousevat merkit opeteltuaan jo jotain ymmärtävänsä, ja sitten kun rohkaistuu tutustumaan astrologiseen kirjallisuuteen vielä lisää, niin johan pukkaa aspektia, asteroidia ja vaikka mitä kummalliselta kuulostavaa. ;-) Muistan, kun aikanaan lainasin kirjastosta Raimo Nikulan Synastria-kirjan, enkä ymmärtänyt siitä hölkäsen pölähdystä. Se vain sattui olemaan astrologia-osastolla.
Siinä, että astrologia-otsikon alta löytyy paljon tavaraa, on kuitenkin monia hyviä puolia, jahka ensin on saanut itselleen ne perusasiat kaivettua selviksi. Itse tunnustan, että olen monesti yrittänyt harppoa liian lujaa eteenpäin, ja siksikin tämä Tellun perusasioihin palauttaminen on oikein hyvä juttu. On kuitenkin kiva, että aina välillä voi mielenkiinnon säilyttämiseksi perehtyä johonkin "eksoottisempaan" ja innostua uusista asioista. Mistä tulikin muuten mieleen kysyä myös sellaista juttua, että miten tärkeinä pidätte kuunsolmuja tulkinnoissa? Käsitättekö ne itse esoteerisessa mielessä entisen ja nykyisen elämän "karmaksi", vai jätättekö jälleensyntymis-ajatuksen suosiolla pois ja käsittelette ne vain jo osattujen vs. opeteltavien asioiden kannalta? Olin niistä yhteen aikaan suht kiinnostunut, joten olisi kiva ottaa ne tulkintaan mukaan jollain tavalla. Mutta miten ja kuinka "painokkaasti"?
Näin aloittelija kun olen tässä astrologiassa, niin usein meinaa herne mennä nenään, kun aina astrologiasta saa kaivettua uusia juttuja esille. Kun on jonkun jutun omaksunu (esim. aurinko- kuu- ja nousevan merkin) ehkä jotenkin kuten, niin heti jotain uutta löytyy kulman takaa. Meinaa välillä hermo mennä, koska haluisin heti oppia kaiken eikä pitkäjänteisyys tahdo riittää. Oon huomannut, että en millään jaksais paneutua johonkin uuteen asiaan tarkemmin (esim. aspektit olis ihan hyvä ottaa tarkastelun alle, ku sitä oon jo kauan pitkitelly), koska pitää niin tarkasti opetella ne asiat.
En oo koskaan ollut tarpeeksi kärsivällinen kielten oppimisessa, koska ehdin tuskastua jo heti alussa kun ne älyttömän vaikeat kielioppiasiat tulee vuoroon. Astrologia vaikuttaa joltain omalta kieleltä, mutta en silti aio luovuttaa tässä astrologian opiskelussa vaikka vaikeelta tuntuu!
Voih, tulipa sekavaa...
Vaikken oikein aina rohkenekaan lähteä tulkitsemaan muille karttoja, tällainen ikuinen amatööri kun olen, niin mielestäni kuunsolmuja voisi käyttää seuraavasti:
Ensimmäistä kertaa luennan saavalle ihmiselle ehkä kannattaisi kuunsolmusta mainita että mitä se osoittaa ihmisellä olevan jo valmista (laskusolmu) ja mitä hänen pitäisi kehittää itsessään, mihin hänen pitäisi suuntautua ja motivoitua (noususolmu).
Jo karttaansa aikansa pällisteelle, joka haluaa kuulla esoteerisempaa juttua, voisi sitten kertoa näitä reinkarnaatio-asioita.
Itselläni osuu kuunsolmu astrokartografiassa (josta en tiedä oikein tuon taivaallista, kunhan olen karttaa katsellut) kuin nuoli suoraan maahan, jossa uskon viimeisimmän edellisen elämäni eläneeni. Sitä hieman ihmetteli astrologikin jonka tunnen (hän tosin ei usko edellisiin elämiin ja inhoaa esoteria-sanaakin).
Tässä saa kyllä helposti runsaudenpulan aikaiseksi, jos alkaa laajemmin perehtymään, siinä olet ihan oikeassa. Omalla kohdallani homma on mennyt niin, että aina kun olen hetkellisesti turhautunut asioiden vaikeuteen, olen vain jättänyt koko astrologian joksikin aikaa. Kyllä se sitten taas vähän ajan kuluttua alkaa kiinnostamaan. Ja sillä välin ovat ne luetut asiatkin ehtineet jo vähän kypsyä ja avautuvat helpommin.
Ehkä astrologiankin kanssa kannattaa tehdä niin, että yrittää vain heti "ottaa käyttöön" senkin vähän mitä osaa. Kielistäkin innostuu toden teolla vasta siinä vaiheessa, kun huomaa ensimmäisen kerran pystyvänsä niiden avulla kommunikoimaan ja luomaan yhteyden toiseen ihmiseen, pääsemään "samalle aaltopituudelle" kuten Kalat sanoisi. :-)
Kiitos vastauksesta, ehkä on parempi jättää reinkarnaatio-asiat pois tulkinnasta, jonka vastaanottajan maailmankatsomusta ja uskonnollista vakaumusta en tiedä. Mistäs ne muuten kartalta parhaiten näkisi? ;-)
Itsekin ajattelin pitkään, etten osaa vielä niin paljon että muille tulkitsisin. Nyt kuitenkin olen aikani kykyjäni vähäteltyäni tullut siihen tulokseen, että mikäpä estäisi kokeilemasta. Eipä se mitään ota, jos ei annakaan. Vaikka antaahan se nyt ainakin itselleni hyvää harjoitusta ja toivottavasti myös paljon palautetta. Jos samalla se toinen saa edes jotain iloa ja ajattelemisen aihetta, niin hieno juttu.
Astrokartografia on jotain, mihin en ole vielä ehtinyt tutustua. Kuulostaa mielenkiintoiselta - pystyykö netissä tekemään sellaisen kartan? Minua ovat nimittäin myös jo pitkään kiinnostaneet nuo esoteeriset asiat, reinkarnaatio-ajatuskin on auennut ihan toisella tavalla ihan hiljattain tutustuessani Neale Donald Walschin kirjoihin ja ei-lineaariseen aikakäsitykseen noin yleensä.
Kuten sanoit, että kun kyllästyy asioiden vaikeuteen ja jättää hetkeksi astrologian sivuun, niin kummasti sitä pian taas innostuu siitä ja alkaa touhuaan sen parissa.
Mulla on se ongelmana, että innostun hyvin herkästi asioista ja haluaisin saada heti kuun taivaalta ja sitten kun se ei tapahdukaan, niin innostus jää. Mut melkein aina käy niin, että mikä tahansa se asia olikin, niin palaan uudelleen sen pariin aina tietyin väliajoin. No, tämä ei liittynyt kauheasti tän palstan aiheeseen...;)
Astrokartografia ei varsinaisesti koskettele reinkarnaatiota, itse ajattelin että nimenomaan tuo kuunsolmu sen(kin) yhteydessä olisi kuitenkin koskenut. Olen tietysti pohtinut muitakin kohteita astrokartalla, että liittyisivätkö ne mitenkään ed. elämiin kun näyttävät sopiviin kohteisiin osuvan. Mutta tätä käsitystäni ei tue kukaan astrologi.
Anyway, astrokartografia KÄSITTÄÄKSENI on sitä että planeetat tekevät erilaisia sanoisinko linjoja Maan ympärille, ja tietyllä alueella vaikuttavat sitten syntymäkartan mukaisesti paikoilleen asettuvat planeetat. Esim. minulla on Saturnus alueella jolla asun, ja ilmeisesti sen takia työelämässä ei oikein suju.
Sitä en tiedä millä perusteella tai siis miten nämä viivat vedetään, ja sen vuoksi en katso olevani asiantuntija tässä(kään) asiassa. Mutta semmoisen kartan saa kumminkin väännettyä www.astro.com osoitteessa (niinkuin suurinpiirtein kaiken muunkin mitä sielu halajaa...)