Laitoin jo aiemmin tämän tekstin tuonne neurologia-palstalle, mutta kukaan ei vastannut... hyvin ja perustellusti.
Onko tämä lievä asperberg, adhd, molemmat yhdessä vai mikä? Homma riesaa minua... ja ns. "matemaattinen hahmotushäiriö" on helvetin lievä termi kattamaan tätä vikaani.
EN USKALLA MENNÄ LÄÄKÄRIIN, KOSKA PELKÄÄN MENETTÄVÄNI OPISKELUPAIKKANI SEN SEURAUKSENA.
Kannattaako mennä... vai ei?
Olen 25v. mies.
Kihloissa, opiskelen kemian alaa, laboratorioalaa.
Ihmettelen omaa olotilaani -"sairauttani". Se on sellainen, että olen luonnontieteissä, biologiassa ja kielellisesti nero, mutta matematiikan korkeammat sfäärit (logaritmeissä alkaa mättää)
ja motoriikka ns. kusee.
Eli en pyöräile/ui juuri ollenkaan, koska jokin tasapainon juttu vaikeuttaa sitä.
Silti ajan autoa kohtuullisen hyvin, ja juoksukunto/kävelykunto on ylivertainen, jaksan helposti 3-10 km:n erämaavaelluksia. Piirustustaito OK, mutta syvyyden, perspektiivin taju heittää -piirrän yksiulotteisesti.
Tuo matemaattinen rajoittuneisuus vaikutti elämääni hyvin pitkään, kunnes keksin korvaavia keinoja (osissa pitkien laskujen laskua, monimutkaisia harjoituksia ja tukiopetusta. Minulla todettiin "matemaattinen hahmotushäiriö".
Silti on joitain ADHD:n piirteitä.
Mutta olen ollut aina hiljainen luonne, en ylivilkas.
Mielenkiinto on kohdistunut aina jonkin asian pikkutarkkaan näpertelyyn, opiskelussa kemian kaavat, harrasteissa perhoskeräily ym. keräily tms pikkumotoriikka.
Inhoan massatilaisuuksia, mutta pienelle kaveriporukalle olen se loistava seuramies, ja ikävä taitoni on olla todella hyvä valehtelija...
olen kuullut, että johonkin hahmotushäiriöön tms. kuuluu loistavan tarinankerronnan ja henkisen luovuuden taito, joka joskus karkaa käsistä.
Olen siis nero/hahmotushäiriöinen.
Both off/on, haluan oppia käyttämään lahjoja hyväkseni, ksoka aivan selkeästi minulle tämä rajoittuneisuuteni on myös väylä jonnekin... tai sitten hirteen. :(
Onko tämä lievä asperberg, adhd, molemmat yhdessä vai mikä? Homma riesaa minua... ja ns. "matemaattinen hahmotushäiriö" on helvetin lievä termi kattamaan tätä vikaani.
EN USKALLA MENNÄ LÄÄKÄRIIN, KOSKA PELKÄÄN MENETTÄVÄNI OPISKELUPAIKKANI SEN SEURAUKSENA.
Kannattaako mennä... vai ei?
Olen 25v. mies.
Kihloissa, opiskelen kemian alaa, laboratorioalaa.
Ihmettelen omaa olotilaani -"sairauttani". Se on sellainen, että olen luonnontieteissä, biologiassa ja kielellisesti nero, mutta matematiikan korkeammat sfäärit (logaritmeissä alkaa mättää)
ja motoriikka ns. kusee.
Eli en pyöräile/ui juuri ollenkaan, koska jokin tasapainon juttu vaikeuttaa sitä.
Silti ajan autoa kohtuullisen hyvin, ja juoksukunto/kävelykunto on ylivertainen, jaksan helposti 3-10 km:n erämaavaelluksia. Piirustustaito OK, mutta syvyyden, perspektiivin taju heittää -piirrän yksiulotteisesti.
Tuo matemaattinen rajoittuneisuus vaikutti elämääni hyvin pitkään, kunnes keksin korvaavia keinoja (osissa pitkien laskujen laskua, monimutkaisia harjoituksia ja tukiopetusta. Minulla todettiin "matemaattinen hahmotushäiriö".
Silti on joitain ADHD:n piirteitä.
Mutta olen ollut aina hiljainen luonne, en ylivilkas.
Mielenkiinto on kohdistunut aina jonkin asian pikkutarkkaan näpertelyyn, opiskelussa kemian kaavat, harrasteissa perhoskeräily ym. keräily tms pikkumotoriikka.
Inhoan massatilaisuuksia, mutta pienelle kaveriporukalle olen se loistava seuramies, ja ikävä taitoni on olla todella hyvä valehtelija...
olen kuullut, että johonkin hahmotushäiriöön tms. kuuluu loistavan tarinankerronnan ja henkisen luovuuden taito, joka joskus karkaa käsistä.
Olen siis nero/hahmotushäiriöinen.
Both off/on, haluan oppia käyttämään lahjoja hyväkseni, ksoka aivan selkeästi minulle tämä rajoittuneisuuteni on myös väylä jonnekin... tai sitten hirteen. :(
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä tuosta kannat huolta jos noinkin hyvin menee siis ei kukaan voi olla täydellinen ja sinähän olet perfecti verrattuna keskiverto ihmiseen.
jos et matematiikassa kykene samaan ihmemies tasoon niin kyllä sitä pärjää elämässä sillä 10 arvosanallakin varsinkin jos kaikki muut alat ovat tuota 10 tasoa.
Varoittaisin että tuosta itsevarmuudesta/luottamuksesta on vain ja ainoastaan jyrkkä tie alas.
elä missään nimessä mene lääkäriin !
koska se voi olla jotain todella vakavaakin esim Psykopatia tai skitsofrenia.
jopas tuli vastaus ihmispololle.
Jos kysyjällä on itsensä kanssa ongelmia miksei hän menisi lääkäriin. Miksi se opiskelupaikka siitä menisi? Oletko koskaan kuullut lääkärien vaitiolovelvollisuudesta?
mulle jäi hieman epäselväksi miksi haluat mennä lääkäriin. Haluatko selvyyden oletko as tai ADHD? Haluatko terapiaa? Vai mitä?
Itse olen dg:n saanut as. Työpaikkaani en ole menettänyt. Ei sitä pomolle kaikkea tarvitse kertoa eikä koulussakaan tarvitse kertoa. Kun työt tulee tehtyä, niin mitäpä se pomolle kuuluu mitä olen. Lääkereillä on sitä paitsi vaitiolovelvollisuus.
Terapiassa käyn viikottain, enkä siitäkään ole työpaikkaani menettänyt.
Opettele hyväksymään itsesi, kun et siitä muuksi muutu.
No mä vastaan sitten tännekkin. Sanoin viimeksi, että oot varmaan as. Siltä tuo kuulostaisi. Voiko sitä nyt muuta sitten sanoa.
Mikäs siinä sitten, kun äijällä on kaikki mallillaan. Ei luulisi olevan assiksi valittamista.
JAtka vaan samaan malliin. Et sä kuitenkaan siitä parannu. :)
"ikävä taitoni on olla todella hyvä valehtelija..."
Toi ei taas kuulosta assilta yhtään. Mutta toisaalta olen mäkin hyvä valehtelemaan. Mieluummin en käytä tätä taitoa. Tiän, että valehtelukin saattaa ehkä liittyä assiin, mutta yllättäen ei ole saatavilla asiallista tietoa.
käytän kaiken henkisen ja fyysisen potentiaalini "normaalin normin" ylläpitämiseen, koska sosiaalisuus on ihmisen pakko.
MENESTYSTÄ opiskelussani haluan, mutta ihmiset...
oikeasti minulle riittäisi vain oman kultani ja parin parhaan ystäväni välittävä suhde.
kaikkein eniten rakastan harrasteistani luontoa, perhosia ja vaihtolämpöisiä joita keräilen kokoelmiin/ haluan kasvattaa akvaariossa ja terraariossani. ja eläimet ovat paljon viehättävämpiä ja sympaattisempia kuin ihmiset.
PS: Tyttöystävällänikin on todettu asperberg, on sitä helpompi rakastaa häntä.
tietää että kihlattuni ymmärtää. Mutta ettei sosiaalinen puute tms neurolog. juttu aiheuta opiskelupaikkani menetystä. Teeskentely minua rassaa!!
sosiaalisuus on tän hetken pintailmiö, kun lukee työpaikkailmoituksiakin. Tosiasiassa suomalaiset on keskimäärin aika vähän sosiaalisia.
Jos kaikki ei-sosiaaliset joutus keskeyttään opiskelut, siitä tulisi katastrofi. Paljonkohan niitä opiskelijoita jäisi? Ehkä parhaat heitettäs ulos.
Eli ole ihan rauhassa vaan. Mäkin opiskelin kuus vuotta. taiisin jopa valmistua yliopistolta. Tuskaahan se välillä oli, mutta ei kukaan ollu mua ulos heittämässä.
Kyllä mä ymmärrän todella hyvin. Hittoako sille voit, että oot assi. Ei siinä sitten varmaan muuta voi, kuin teeskennellä. KYllä se rasittaa, mutta luulempa, että pitkän päälle rasittaa enemmän, jos ei teeskentele. Pidä kiinni nyt siitä, mitä sulla on.
Jos tyttöystävälläsi on diagnosoitu asperger, niin on sulla pirun hyvä tuuri. Mees nyt ottaan se kainaloon ja pussaa sitä.
Kaikkee hyvää vaan teille ja koittakaa kestää.
Tyhmintä, mitä voit tehdä on nimerkin merkityksen noudattaminen.
"oikeasti minulle riittäisi vain oman kultani ja parin parhaan ystäväni välittävä suhde."
Sama, mutta jos käytät aikaa myös työhösi, niin voit auttaa lahjoillasi tekemällä jotain hyödyllistä. Tietty pidä rakkaasi etusijalla, sillä muuten elämä ei ole niin iloista.
Muuta keinoa selviämiseen ei ole, kuin kuolema, mutta parempi jäädä odottamaan sitä, sillä kyllä se sitten aikanaan tulee. Nauti tästä hetkestä.
Sekin voi olla vaikeaa, mutta niin se vaan täytyy tehdä. Nauti elämästä nyt, kun olet elossa.
"Teeskentely minua rassaa!!"
Koita elää sen kanssa ja opi pitämään siitä.
Nyt tiedän mitä asperberg on (nyyh!) miksi näin myöhään? Surullinen olo... :´(
Kerro miten sinä olet pärjännyt? haluaisin vilpittömästi muitakin asperberg -ystäviä kuin tyttöystäväni. Jos alkuun juteltaisiin näin virtuaalisti. Kerro miten olet rakentanut maailmasi ja omat vähät mutta tärkeät rakkauden/ystävyyden kohteet.
Kerro... jos haluat sp. osoitteen.
Mitähän nyt sitten sanoisin. Mä taisin olla 17, kun kuulin aspergerista, ja kyllä pelästyin, kun kuvaus meni niin tarkaan musta. Olin ennen pitänyt itseäni lähinnä erilaisena ja olin yrittänyt luetteloida mieleeni omat heikkoudet ja vahvuudet. Olin kehittänyt vahvuuksista keinoja kiertää heikkouksia jne.
Mutta assista kuultuani saatoin käyttää tutkimustuloksia suoraan itseni kehittämisessä. Menin siis ongelmassani paljon eteenpäin. Toisaalta sitten tulee sellainen olo, että mitäs kun olen sitten tällainen. En halua olla. Haluan pois tästä, mutta en pääse. Toisaalta, kun luulottelee olevansa terve, niin unohtaa tarkkailla ihmeellisyyksiään. Ja jos koko ajan muistuttaa itseään, niin ei voi elää normaalisti, kun pitää itseään vammaisena.
Mun rakkaimmille ystäville on käynyt niin, että ovat kaikonneet ja tilalle on tullut uusia. Mulla on itseasiassa aika monta kaveria, koska tiiviimpiä ystävyyksiä on tullut ja mennyt. Tosin ei kovin läheisiä ystäviä ole nyt kuin muutama.
Kirjoita vaan se osoite tai onhan munkin osoite tuoll näkyvissä. Se on se deittipalsta otsikko hieman alempana.
No, minulla on siis vahva asperberg, ja ei niinkään tunteiden vähyyden... välittämistä ja lämpöä olisi, mutta kohdistamisen ja osottamistaitojen ansiosta en voi pitää kuin tietyn (pienen kokoista kaveriporukkaa...)
opiskeluissani olwn perfektionisti.
Liiankin, vapaa-aikaakin uppoaa kaavoihin, vaikka monet muut bilettäisivät silloin. Sama harrasteissa... menen ennemmin rakastamalleni kesämökille eläinten ja luonnon pariin kuin häröilen kaupungissa (mielestäni tylsien, pysyvien ja kuluttavien) ihmissuhteiden pariin.
harrasteeni ovat yksityis/yksinäisen henkilön harrasteita.
Olen itsellinen, itsepäinen, ja vahva (melko vanhanaikainen moralisti) moraalisäännöissäni ja mielipiteissäni.
Motorisesti joissain asioissa kömpelö, joissain korvaavasti kestävämpi ja vahvempi.
Itsetunto on vahva.
Puheenlahjat ovat hyvät, ja mukaansatempaavuus... no okei, nautin vaikutuksen tekemisestä ja maineesta, mutta en jaksa sitoutua pitkälti sosiaalisesti kuluttaviin hankkeisiin jotka tekisivät kuuluisan.
Maine ja mammona tiedealalla ja itsesaaavutetulla itsellisellä työllä kyllä OK. Kunhan olisi oma suoritus/työrauha.
Eli olen mitä olen. Mutta... äh, mailaa mulle.
Olet joku ulkopuolinen asperberg, joka voi jelppiä mua ja päinvastoin... Asperberg -ystäviä un kaipaan... mailitse alkuun. [email protected]
osaisit varmaankin kirjoittaa sen oikein...
Ole vaiti, älä kirjoita mitään viestejä jos olet tuollainen iljettävä saivartelija. Olen diagnosoitu juuri, ja masennuksen kourissa.
En välittäisi kutsua tätä asperger- juttua millään nimellä.
Se on: häpeä, mutantti, ankea otus, omituinen...
Juuri noin tunnen itseni nyt.
*huoh* Ritalin taitaa olla tämän palstan ainut tunteva ja aito asperger... en halua wannabe -kommentteja. Ja onko helppoa saada joku ystävä, joka olisi myös asperger? Paitsi kumppanini.
Mutta joku ulkopuolinen, joka tajuaisi asian...
tavikset vain katsovat sitä ulkoapäin, kuin jotain outoa juttua... koen olevani ET:n veroinen omituisuus normaaleille, jos asia selviäisi.
Koska olen ei-normaali, mielen täyttää hapan kiukku tästä kaikesta.
Meillä kaikilla vaan ei ole aikaa kirjoitella eikä ehkä yhtä voimakasta kirjoittelun- ja itsensä ilmaisemisen tarvetta tai sitten saamme sitä tarvetta toteutetuksi muualla.
sitä paitsi minut on diagnosoitu as:ksi, joten asia on minulle varmasti selvempi, ei tarvitse koko ajan todistella: hei kuulkaa mä oon assi.
EHkä on kriittisyyttäkin vähän enemmän kuin parikymppisenä, eli kaikki päähän pulpahtavat ideat ei välttämättä ole omasta mielestä nerokkuuden ilmentymiä.
Mutta taputukset Ritalinille, kun jaksat. Olis kiinnostavaa tietää mitä opiskelet.
En mä ole kyllä pitänyt ajatuksiani minään neronleimauksina. Kunhan kiinnostuin aiheesta As-yli-innostuneen-pakkomielteisesti.
Musta on tuntunut lähinnä siltä, kuin juuri sanoitkin, eli "Meillä kaikilla vaan ei ole aikaa kirjoitella eikä ehkä yhtä voimakasta kirjoittelun- ja itsensä ilmaisemisen tarvetta tai sitten saamme sitä tarvetta toteutetuksi muualla."
"Mutta taputukset Ritalinille, kun jaksat. Olis kiinnostavaa tietää mitä opiskelet."
Sitä paitsi en ole sitä mieltä, että ajatukseni olisivat aina oikein, vaan huomaan usein jälkeenpäin, että niissä on ehkä virheitä.
Tosin teillä toisilla asseilla lienee se ongelma, että ette aina ymmärrä, mitä asiaa tarkoitan, sillä samankuuloinen juttu voi tarkoittaa montaa asiaa. Jos osaisin ja jaksaisin paremmin ilmaista, niin voisi auttaa ymmärtämään.
Monesti, kun toisten mietelmiä lukee, niin tajuan tarkoituksen vasta parin päivän päästä.
Lisäksi kirjoittelen välillä niin hullun kuuloisia juttuja, että niitä kohtaan sietääkin olla kriittinen.
Varmaan kiinnostaa mun opiskelut. :) Ihan hyvin ne on oikeastaan menneet, mutta opiskelen näköjään sellaisessa paikassa, että tänne kirjoittelu on huomattavasti haastavempaa hommaa, kuin se opiskelu, kun tänne täytyy jopa miettiä.
Hali sulle. :)
Pitääkö se vääntää rautalangasta... miten saan asperger ystäviä, jonkun muunkin kuin kihlattuni? HALOO? En oikein usko, että "tavis" ystävistä on apua... Ja olen myös "rasisti", en usko heidän aitoon myötätuntoonsa ja ymmärtämykseensä.
hehän katsovat kaikkea tätä ulkopuolelta. Joten, eivät ymmärrä.
Haluan itselleni "oikeita ihmisiä" joiden kanssa vaihtaa asioita... ensin mailitse. Eli, herätkää jos elätte, myös Ritalin.
Olen jyrkkä, mutta se etuoikeus minulle suotakoon -I'm the sufferer, most of people just dirty enjoyer of all...
So, it feels so bitter, bitter, so bloody HARD! Gothic feel lives forever inside me, no'one can normalize me.
Jaa että ystäviä vaikka väkisin...
Ei taida assit olla kaikkein sosiaalisinta laatua.
Ole onnellinen että sulla on parempi puolisko. Kaikilla ei ole.
Johan mä sulle mailasin viikonloppuna. Jos et saanut mailia, niin lähetän uuden? Mun osoite on muuten tuolla yhdessä viestissä täällä palstallakin.
Olisko huippua olla rasisti NT:ja kohtaan?
Oon muuten melko varma, että se Hitlerikin oli aika pitkälti sairas, enkä sulkisi pois assin mahdollisuutta.
Juu, kiitoksia vaan... heitin sinne sun mailiin jotain juttua, lue kun ehdit.
ja tietää kuka on. Voi arkielämässä hyödynttää vahvoja puoliaan ja unohtaa heikkoutensa. Vahvuudet kyllä korvaavat ajanmittaan noita heikkouksia. Sosiaalisia kykyjä voi oppia vaikka saippuaoopperoista.
Poikani saavutti hyvät sosiaaliset taidot katsomana pienempänä koulun jälkeen Bonazaa ja eläytymällä tarinaan, kuvittelemalla olevansa yksi hahmoista. Ennen ei ollut ystäviä, mutta nyt on, kun tietää mitä tehdään ystävien kanssa - vaikka aika pinnallisia ovat nuo suhteet.
Itse olen huomannut iän myötä - ja tietenkin kovalla itsekoulutuksella nykyään suht tyytyväinen olooni. Ja mitä parasta assina en osaa katua sitä mitä on tullut tehtyä. Mitä on tapahtunut on tapahtunut - turha jossitella.
Jos haluat tietää assiudesta lue Atena kustannuksen teos "Autimi teoriasta käytäntöön". Toistaiseksi parhaita suomen kielisiä teoksia. Auttaa mm ymmärtämään autismin historiaa ja suhdetta skitsofreniaan. Teos tuomitsee psykodynaamisen teorian, joka syyllistää vanhemmat. http://www.haukkaranta.fi/WebShop/tuotekuvaukset/tuote37.html?cat=&n=15&f=0&lang=fi&id=4
Jos haluat tietää, että et ole vammainen, vaan oikeitten immeisten joukkoon kuuluva otus siinä kuin muutkin, lue Baron-Cohen: "Olennainen ero".
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202828.html
Minä ihmettelen nykyisin tätä touhua!
Miksi kaikkien pitäisi olla kaikessa lahjakkaita ja joka paikassa pärjääjiä?
Ja miksi lähdetään etsimään psyykkisiä oireyhtymiä, silloin kun on yhteisöstä poikkeava ihminen?
Minusta kuulostat aivan normaalilta nuorelta ihmiselta. Ehkä itsetunnon puutetta korkeintaan.
Tämä nyky-yhteiskunta tekee kaikista normeista poikkeavista tyypeistä sairaita.
Kaikkein sairainta on minusta nämä uudet määritelmät ihmisen psyykkisestä ja fyysisestä tilasta.
Kun et ole pärjääjä, niin olet sairas!?
Poikkeuksia ei sallita.
Eikö se ole jo luonnonlaki, että miljoonien yksilöiden joukossa on erilaisia ihmisiä?
Jos et ole matemaattisesti lahjakas, etkä motoriikassa hyvä, etkä sosiaalinen pyrkyri, niin et ole yksilönä sen huonompi muita. Et varsinkaan sairas, ellet tee tästä itsellesi ongelmaa.
Eivät kaikki ihmiset ole urheilijoita!
Eivät kaikki matemaattisesti neroja!
Eivät kaikki kielten taitajia!
On olemassa myös keskivertoihmisiä, jotka eivät välttämättä hallitse näistä mitään kunnolla.
Mutta eivät silti ole sairaita.
Tämä tietoyhteiskunta luokittelee yksilöt sairaaksi, jos poikkeaa kaavasta.
Kaavasta poikkeava ihminen pitäisi nähdä rikkautena eikä epänormaalina.
Jos olet hiljainen omien juttujen parissa viihtyvä ihminen, niin sinä yksinkertaisesti olet sellainen. Miksi sinun pitäisi muuttua toisenlaiseksi?
Jos et viihdy pulinaporukassa, etkä kärsi hiljaisuudesta ja rauhasta, niin älä tee asiasta itsellesi ongelmaa.
Mieti omia taustojasi eli geenejäsi.
Ehkä olet perimältäsi hiljainen, omissa oloissa viihtyvä. Vahvista sitä puolta itsessäsi, mikä on sinun sydäntäsi lähinnä. Älä aseta itsellesi muiden luomia vaatimuksia.
Opettele arvostamaan itsessäsi omaa minuutta.
Mieti niitä tekijöitä, mitä olet saanut lapsuudestasi. Onko niillä vaikutusta käytökseesi?
Vastaukset ovat sinun sisälläsi. Kukaan ei tuo niitä eteesi valmiiksi.
Opettele rakastamaan itseäsi.:)
Ootko miettiny. Täsmäis kyllä.