Olen "tiennyt" bi-taipumuksistani jotakuinkin niin kauan, kuin ylipäänsä jotain vetoa johonkin sukupuoleen voi tuntea. Minulle bi-seksuaalisuus on nimenomaan sitä, ettei kumppanin/ihastuksen kohteen sukupuoli ole mitenkään merkityksellinen asia. Seksisuhteita on ollut molempien sukupuolien kanssa, seurustellut tosin olen vain naisen kanssa.
Olen siis luonut itselleni vahvan bi-identiteetin, mutta kuitenkin olen lähes täysin kaapissa eli muutamalle parhaalle kaverille olen kertonut ja koska en asiaa mitenkään aktiivisesti salaillut ole, moni varmasti jotain aavistelee. Kuitenkaan en osaa asian kanssa olla täysin avoin, enkä ainakaan omille vanhemmille tai sukulaisille voisi edes kuvitella kertovani. Kuitenkin on vahvasti alkanut tuntua siltä, että tämä on itsen ja muidenkin pettämistä ja voisi olla eheämpi kokonaisuus, jos asiasta kertoisi, toisaalta näinkin kauan on "kaksoiselämää" viettämällä pärjännyt..
Onko muita samassa tilanteessa olleita tai olevia, jotka osaisivat ajatuksiaan jakaa? Loppuun todettakoon vielä, että olen mies.
Olen siis luonut itselleni vahvan bi-identiteetin, mutta kuitenkin olen lähes täysin kaapissa eli muutamalle parhaalle kaverille olen kertonut ja koska en asiaa mitenkään aktiivisesti salaillut ole, moni varmasti jotain aavistelee. Kuitenkaan en osaa asian kanssa olla täysin avoin, enkä ainakaan omille vanhemmille tai sukulaisille voisi edes kuvitella kertovani. Kuitenkin on vahvasti alkanut tuntua siltä, että tämä on itsen ja muidenkin pettämistä ja voisi olla eheämpi kokonaisuus, jos asiasta kertoisi, toisaalta näinkin kauan on "kaksoiselämää" viettämällä pärjännyt..
Onko muita samassa tilanteessa olleita tai olevia, jotka osaisivat ajatuksiaan jakaa? Loppuun todettakoon vielä, että olen mies.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun puhumme kaapissa olemisesta se nähtävästi näyttää hyvin erilaiseslta riippuen kenen kanssa asiasta keskustelemme. Kerron täsä nyt oman näkökulmani asiassa ja voit mielessäsi pohtia miten se sopii soveltuvin osin omaan tilanteeseesi.
Minulle kaapissa oleminen tarkoittaa sitä että ei ole täysin hyväksynyt omia tuntemuksia vaan tuntee olonsa ristiriitaiseksi kun ne pulpahtavat esille. Haluamme kovasti hyväksyntää muilta mutta sen saaminen varauksettomasti on pulmallista.
Lähtökohtaisesti näen sen että jos olen täysin sinut omien tuntemuksieni kanssa en ole riippuvainen siitä mitä mieltä muut ovat. Jos näen että joku ei ole sillä tavalla virittynyt eikä kiinnostunut niin miksi häiritsisin häntä omlilla tuntemuksilla. Miten käsittelen omia tuntemuksia tällaisessa tilanteessa? Me haluamme kovasti tukahduttaa niitä koska ne nyt tässä tilanteesa eivät ole soveliaita. Hillitseminen kuitenkin vain vahvistaa tunnetta ja vaikka hetkellisesti voisimmekin viedä ajatuksemme muhun niin seuraavalla kerralla kun tunteet ilmenevät ne tulevat entistä voimakkaampana ja sisäinen taistelukierre on alkanut. Anna tunteen olla tekemättä sille mitään, älä yllytä äläkä hillitse, van anna mennä menojaan. Tarkkailemalla sitä voit siitä oppia jotakin itsestäsi.
Kun löytää jonkun jonka kanssa voi elää ne tunteet niin tulee kysymys miten avoimesti niitä voi näyttää ulkopuolisille. Siihen en ota kantaa mutta valitse sen kaltainen avoimus jonka kanssa voitte elää. Ei toisten mielipiteille tarvitse antaa liian suurta merkitystä. Itse en halua häiritä muiden mielenrauhaa varsinkin sellaisten joiden kanssa en ole tekemisissä sinä mielessä ja joista en itse ole kiinnostunut. Joku voi pitää tätä kaapissa olemisena niin pitäkööt ihan rauhassa ei se minua häiritse.
Minusta on tärkeämpää, että on tullut kaapista itselleen. Se, että itselleen myöntää ja ymmärtää oman seksuaalisuutensa, on minulle ainakin tie tasapainoisempaan elämään. Luonnollisesti haluan olla oma itseni myös läheisilleni = miehelleni ja parhaille ystävilleni. Siksi olen kokenut tärkeäksi sen, että olen heille avoimesti biseksuaali. Muutenkin näiden ihmisten kanssa keskustelen seksuaalisuudesta ja sisäisistä maailmoista ym.
En tunne tarvetta toitottaa asiasta esim. äidilleni, joka on aika iäkäs ja suppeakatseinen ihminen. Hän saattaisi järkyttyä tyttärensä biseksuaalisuudesta kovastikin. Enhän muutenkaan kerro seksielämästäni hänelle (koska hänestä ei ole sellaisen tiedon vastaanottajaksi), miksi turhaan järkyttäisin sellaisella ilmoituksella?
Tilanteessa, että eläisin toisen naisen kanssa, harkitsisin avoimuuden muodon uudestaan. Siinähän on kyse jo parisuhteen tunnustamisesta eikä pelkästään seksuaalisten taipumusten paljastamisesta.
Onko tarpeen kaikkea kertoa itsestään ympäristölle? Minusta ihminen tarvitsee yksityisyyttä. Ja kannattaa kunnioittaa sitä, että joku ei ole valmis vastaanottamaan täyttä totuutta sinusta.
Toinen tilanne tietysti on, jos haluat ryhtyä aktivistiksi ja esim. nostaa keskustelua biseksuaalisuudesta lähipiirissä. Silloinhan julkinen tunnustautuminen on suorastaan edellytys.