mutta suahan se ei tietenkään hetkauta...itse aamulla lähtiessäni ajattelin että tämä oli kyllä pohjanoteeraus!tämä on muutenkin mennyt jo liian pitkälle.yritän kovasti että se on nyt loppu,vaikka haluaisinkin vielä.välttelykään ei aina onnistu,kun samassa paikassa joskus pyöritään.Jos muistat mitä silloin sanoin,tarkoitin sitä.ja sinä olet samaa mieltä,vaikka muuta "lässytätkin".tunnen sinut niin hyvin,(johan tässä on pitemmän aikaa tunnettu)et varmaan arvaakaan kuinka hyvin osaan sua "lukea".
en tiedä onko tämä palsta oikea tälle vuodatukselle mutta tässä se nyt kuitenkin on.piste.
en tiedä onko tämä palsta oikea tälle vuodatukselle mutta tässä se nyt kuitenkin on.piste.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mokahan se mikä moka..
ylpeyteni mullakin
myönsin aikanaan sen mitä sanoit, mutta et minua niin hyvin tunne, että olisin sitä aidosti tarkoittanut.
en minä sinua uskalla tietyllä tavalla kuitenkaan lähestyä, jos vaikka kuinka yritän (epäonnistunein yrityksin)..
mitä sä sitten ihan rehellisesti halusit tai haluat, siis täysin rehellisesti. kerro
mutta jos näin on niin voin kertoa että mä toivon että voitais olla avoimesti yhdessä lähitulevaisuudessa.Mitä olen käsittänyt niin sinullakin on jo joku vierellä niinkuin mulla ja se vähän hidastaa ja vaikeuttaa tilannetta.Mutta usko huviksesi...ensiaskeleet on jo otettu. Vielä kun pääsisi lopullisesti lähtemään. Haaveilen yhteisistä hetkistä sun kanssasi.Haluun elää yhteistä elämää sun kanssa, mutta oletko valmis vastaanottamaan koko paketin? Tiedät että mulla on enemmän kuin 1 lapsi ja lapset tule olemaan siellä missä minäkin, enkä tarkoita tällä nyt että olisin heti haluamassa saman katon alle...ehkä joskus kun olemme tutustuneet tarkemmin toisiimme, kenties rakastuneet syvemminkin ja alkaa vain tuntumaan siltä.Haluan olla yhdessä sun kanssa, koska tuntuu että meillä olisi hyvä yhdessä. Sanoinko tarpeeksi selvästi? En halua että tää on vain hetken huumaa. Kaipaan todella paljon jo sitoutumista sellaisen ihmisen rinnalla joka oikeasti välittää ja rakastaa minua...avoimesti ja vilpittömästi. Jonka kanssa voisin olla loppu elämäni. Tämän hetkisessä suhteessa ei ole hyvä olla. Pelkkää taistelua ja vihaa. Jokainen päivä puristuu itkuksi sydämeen ja kyyneleihin nukahtaa. Ois niin ihanaa kun saisi nukahtaa onnellisesti rakastamansa ihmisen syleilyyn...ja mun rakkauteni olet SINÄ. Halusit tai et *vieno hymy* Ei jaksa enään "pettyä". Miltä tämä sinusta kuulostaa? Tai mitä mieltä olet itse? Mitä haluat? Sillä kunhan tiedän että ajatuksesi ovat samanlaiset niin irrottautuminenkin on helpompaa! Sinustakaan kun ei oikein saa selkoa että haluatko kaveruutta, ystävyyttä vai rakkautta...haluatko MINUT osaksesi sun elämää. Mulle käy nuo kaikki mutta tietysti toivon etten ole yksin tällaisten ajatusten kanssa.-M-
Ei ehkä liity minuun, mutta joku tässä nyt kolahti, joten käytänpä tilaisuuden hyväkseni ärsytyksen purkamiseen. Olenhan hölmö.
En nyt tiedä, mikä on pohjanoteeraus sinun mielestäsi. Mulle se on se, että liität sanan "lässytys" mun tunteisiini. Varsinkin, jos teet johtopäätöksiä tämän palstan kirjoitusten perusteella. Mä en todellakaan ole niin tuottelias, että ehtisin täällä koko ajan tilittää tuntemuksiani. Yhden viestin eilen kirjoitin, ja sekin oli liikaa, myönnän. Mutta miksi luit, jos et halua tietää, miltä tuntuu? Ja etkö sitten itse ole koskaan "lässyttänyt" täällä?
En myöskään tiedä, mistä olin niin samaa mieltä kanssasi, että sen noin varmasti minusta luit. Siinä tilanteessa 99% energiastani meni ihan vain itseni kasassa pitämiseen ja se 1 % yritti pysyä kärryillä. Kun kerran tunnet minut noin hyvin, varmaan myös tajusit, kuinka äärimmäisen noloa ja ahdistavaa se oli. Että onnistuin uskottelemaan itselleni NÄIDEN TYPERIEN PALSTOJEN TAKIA, että sinä odotat kuumeisesti viestiäni, ja uudestaan pitää laittaa, kun ei tullut perille. Miten ääliömäistä! En ikinä tule antamaan sitä itselleni anteeksi.
Kyllä tajuan, että koko homma oli järjettömyyttä. Turhaa sitä lienee tässä toistaa, mutta en oikein tunnista itseäni tästä tarinasta, en ole pitänyt itseäni kykenevänä moiseen. Mutta silti en todellakaan halunnut tämän päättyvän näin. Pidät mua ilmeisesti ahdistelevana, hysteerisenä, manipuloivana, epärehellisenä... Toivottavasti et sentään luule, että minä olen täällä kirjoitellut loukkaavaan sävyyn tai osallistunut epäasiallisiin ketjuihin. Tai maininnut nimeäsi tai muutakaan, mistä voisi tunnistaa. Ehkä liität minuun kaikkia näihin, en tiedä. Jos olisit pitänyt liian rumana, arkisena, kömpelönä, ujona ja estyneenä, tai typeränä (MikäOnTodistettu), OK. Tai ennenkaikkea, jos tää tilanne olisi ollut pelkästään se pointti, olisin vain vetäytynyt takavasemmalle. Mutta kiltilläkin tytöllä joskus keittää, ja nyt kiehuu yli. Kiehui jo maanantaina, mutta valitettavasti se viha ehti taas kääntyä itseäni kohtaan ennen kuin tapasimme. Olisit takuulla saanut aidomman kuvan minusta ja tunteistani, jos olisin kyennyt rähjäämään sulle. Mutta siihen ei äänieristys varmaan olisi riittänyt, joten parempi näin.
Ei sinun, toveri hyvä, tarvitse pelätä, että ahdistele sua enää, en täällä enkä livenä. Kunnioitan kyllä päätöstäsi, nyt kun sen näin selvästi sanoit. Toivon edelleen, että olisit jollain lailla mulle suoraan ilmaissut, että en ole kuvitellut kaikkea meidän välillemme. Koska loppujen lopuksi, kun nää helkkarin palstat jätetään pois, mulle ei jää mitään muuta kuin epäily omaa näköaistiani ja intuitiotani kohtaan, ja paska fiilis siitä, että jäin roikkumaan sun liepeilles. Ja tää mun suorasukasuuteni ilmeisesti oli huono juttu. Yritin antaa sulle aikaa ja tilaa päättää mitä haluat, mutta ehkä sitten olen painostanut tietämättäni.
Kyllä mä selviän, ihan oikeesti. Vaikeelta tuntuu nyt se, että näen susta (jos nyt aina välillä on pakko katsoa silmiin), ettet arvosta mua ihmisenä. Kai se sitten on ylpeyttä, en tiedä, miksi se niin sattuukin. Johonkin olemukseni ytimeen se varmaan poraa, että vilpittömyyttäni epäillään.
En tällä vuodatuksellani halua väistää vastuutani tapahtumista. Olenhan iso tyttö jo. Ja jokin osa minusta uskoo, että vielä me pystytään olemaan ihan vain kavereita. Aamen.