Edelleen sinulle

kun en oikein keksinyt juuri muutakaan paikkaa.. Olen siis kirjoittanut ensimmäisen viestin, ja nyt päätin lisätä vielä, että kun tätä on jonkun verran porukkaa käynyt katsomassa, niin jos kenelläkään on mitään samantaoaisia mietteitä, tai että jotakin pyörii päässä.. Minä joskus (nykyisin erittäin harvoin kylläkään enää) vietän aikaa Helsinki-chatissä rekisteröimälläni nimellä tarinatyttö.

Kirjoitan vielä tähän ketjuun, vaikka on aika epätodennäköistä, että hän, jota ajatellen tätäkin kirjoitan, tosiaan lukisi näitä.

Luulisin, että väärinkäsityksiä ei ole voinut syntyä montaa, sillä varsinkin pitemmän tekstini ovat olleet aika tarkkoja. Toivottavasti en ole sotkenut siis jonkun muunkin puolesta.

Se, kenelle tämäkin on, ..näin hänet eilen. Tai siis, me näimme. Tai minä en itseasiassa nähnyt sinua läheltä hyvin ilman lasejani.. (en halua laittaa nimeäsi tänne kuitenkaan, ettei ..no, jos joku tuntisi meidät molemmat ja tulee jotain sotkua..ihan kun kukaan ei muka olisi huomannut, miten katson/tuijotan sinua nähdessäni sinut..tai miten sinä menen vaikeaksi, oli syy sitten mikä se onkaan)

En tiedä, oletko lukenut mitään näistä räpellyksistäni. ..Jos et, tilanne on aika huono siinä mielessä, ettet tiedä sitten yhtään, mitä minä olen tässä loppukesästä ja syksyllä ajatellut. Miksi lähdin tapaamisesta tai..mitään. Muutaman viestinkin olen laittanut, ..aika turhaa asiaa melkein kaikki sisälsivät, mutta ..sainpa usein kuitenkin vastauksen, piristihän se..

Jos sinä et ole lukenut näistä mitään, et tiedä myöskään sitä, että olen edelleen erittäin ihastunut sinuun. Toisaalta, hassusta käyttäytymisestäni voisi tosin päätellä jotakin. Minä en vain voi olla ajattelematta, että siltä varalta, että sinä olet varattu.. minun ei tosiaan pitäisi tehdä mitään, eikä sanoakaan mitään..vaikka ihastumistani en koskaan ole sinulle suoraan sanonutkaan. Aika vaikeaa se olisikin.. Ja jos/kun sinä olet varattu, en tosiaan oleta, että mitään tekisitkään. Ei sinun edes pitäisi. Olen törmännyt tähän aiemminkin: joku on jo varattu tai hän on melko hermostunut lähes aina sekä ujo tehdäkseen mitään, ..tai jotakin. Kuulostaa vähän minulta.. paitsi että yleensä mielummin teen jotainj otan sen hölmöysriskin, kuin etten tee mitään.

Jos nämä kirjoitukset täällä häiritsevät sinua, siis ..jos edes olet lukenut näitä, ..vaikka toisaalta, kun minä sinua silloin tällöin näen, on aika ..outoa kirjoitella jollekin palstalle sen sijaan, että yrittäisi puhua.. Kuitenkin, toivottavasti et vaivaudu enää, eihän se sinun vikasi tai mitään ollut ikinä, että sinuun ihastuin.. et koskaan tehnyt mitään. ..Jotenkin minä en ikinä kiinnostukaan, jos joki yrittäisi tehdä vaikutuksen, ..minä ihastun, jos jossakussa On jotakin vaikuttavaa. Tai siis, eihän sitä heti edes näe, vaan sen löytää pitemmän ajan kuluessa.

Vaikka en mitään tekisikään, tai sanoisi mitään sinulle, ..eivät tunteeni tai mitä ajattelen, tästä mihinkään katoa. ..no, selvähän se on. Tietäen aikaisemmat mietiskelyni kuluu vielä kauan aikaa, ja edelleen katson sinua ja mietin, että ..sählättyä.

Jotenkin sinulle asian suoraan esittäminen saattaisi vain vaikeuttaa asioita vielä.. olisit vielä vaivautuneempi sitten, ja minä ehdottomasti jättäisin jotain treenejä väliin..niin kuin joskus olen tehnytkin.

Eli, jos et tiedä mietteistäni mitään, enkä minä tee mitään, ..niin eihän tilanne tästä muutu, ..mihinkään suuntaan. Mutta, ei myöskään ainakaan pahempaankaan. Ja Jos sanoisin sinulle jotakin, ja ..miten sinä nyt sitten reagoisitkaan, minä voin melkein kyllä arvata. Minä arvelen, että olet varattu, ja että parempi olisi olla tekemättä mitään. Jos en sano mitään mihinkään tunneasioihin liittyen, tilanne ei ainakaan pahene enää tästä. Aina joskus minä kuitenkin pälisen jotakin treeneihin liittyen.. mutta ..ehkä se sentään menee.

Olen liian mietiskelevä, että osaisin tulkita mitään oikein. Olen lueskellut tätä Ihastuminen-palstaa jo pitemmän aikaa, ja silloin tällöin mietin, että joku kommentti voisi olla sinulta..ja mistäs sitä tietää.

Ensimmäisestä viestistäni asti sähläsin vain, ..tiedät jo aika varmaan, etten ollut varattu. Minä yleensä kavereistankikin puhuessani käytän ilmausta "Me teimme sitä ja tätä.." Jos minä olisin ollut varattu, en tosiaan olisi tehnyt ikinä mitään. Miksi olisin, jos sellainen tarpeeksi erityinen henkilö olisi jo löytynyt.

Ajattelin taas kirjoittaa jotain "fiksua tekstiä", mutta päädyn tuijottamaan ruutua, ja miettimään. Kai tämä on taas se tunne, kuin yrittäisin puhua sinulle oikeasti, enkä saa sanottua oikein mitään.

Kirjoitit aikaa sitten, että sinua kadutti. Minua kaduttaa edelleen. Jos huomenna näen sinut, enkä saa sanottua mitään, kävelen kotiin surullisin mielin. Inhoan ajatusta, etten näkisi sinua ensi viikolla ollenkaan.

Jos sattuisit ajattelemaan, että minusta ei kyllä näy mitään, mitä oikeasti ajattelen... Olen kai oppinut peittämään sen. ..ilmeitäni en kyllä edelleenkään osaa hillitä..

Voin miettiä vaikka miten kauan, mitähän tekisit, jos lähestyisin sinua ja yrittäisin jutella jotakin. Pelkkä miettiminen kun vaan ei vie mihinkään, tiedän, ..mutta olisi helpompaa jos veisi. ...sittenhän minä olisin jo selvittänyt kaiken, kaikella sillä miettimismäärällä, mitä päässäni pyörii.

Pieni horoskooppi-inspiraatio...
Tämä Kauris kurkisteli ensin aikansa metsän reunasta, sitten se päätti lähestyä niittyä. Siellä niityllä se kuljeskelee edelleen, silloin tällöin nostaa päänsä, katselee suurin silmin ympärilleen ja odottaa sitä tiettyä ystävällistä metsästäjää. Tämän ei tarvitsisi kohottaa jousta eikä ampua, nuoli on osunut jo kauan sitten.

En tosiaankaan toivo, että tilanne jatkuu tällaisena, aina kun nään sinut. Harmittelen omaa käytöstäni, ihan kuin en muka osaisi edes tervehtiä.

Ja tämä, että minä kirjoitan ihastus-palstalle nettiin kaikkea, mitä joku uskaliaampi olisi ehkä ladannut suoraan, ...pälisijälläkin on hiljaiset hetkensä :)

Sitten ei niin mukava tarina... Vuosia sitten olin melkein chat-addikti, vietin runsaasti aikaa siellä, ja usein juttelin mukavalle nuorelle fudispelaajalle, joka jostakin ihmeen syystä olisi halunnut tavata. Aikaa kului, ja viimein aloin ajatella, että se voisi olla mahdollista. Päivänä eräänä hän kertoi sitten olevansa varattu, ja minä jotenkin heräsin satumaailmastani. Chattailyt saivat sitten pitemmäksi ajaksi jäädä.

...Minä viittasin tuolla vain siihen, että jos en tee mitään, se ei ole kiinnostuksen puutetta vaan rohkeuden. ..siinähän sitten harmittelen. Tietenkin kaikki, mitä yleensä elämässä tapahtuu, seuraa mukana ja jää mieleen.. varsinkin negatiiviset jutut.

Mutta.. no, kai nään sinut huomenna. Paitsi jos lasini ovat ikkunalaudalla, sitten vain tihrustelen.

tuota, kyllä mä tajusin. Mä luulen, että tästä eteenpäin pienet vaivaantumiset on takana, ja ihan vaan ..no, voidaan tervehtiä normaalisti ja käyttäytyä normaalisti. ..tai siis, itseeni viittaan.

heippa vaan, näkemisiin urheilun merkeissä ennemmin tai myöhemmin. :)

Moi... Joku muukin kuin sinä varmaan lukee tämän.. jos edes sinä luet. Myönnän, että haaveellisten tarinoiden kirjoittajana minulla on taipumusta käyttää tarinoivaa kieltä myös muualla. Sadut kirjoitan kuitenkin muualle yleensä.

En osaa tulkita mitään, mitä teet, tai mitä et tee. Miten katsot, milloin katsot, miten et katso. Mitä sanot tai milloin et sano mitään. Minun ei kannata miettiä niin paljon, eikä yrittää edes tulkita kaikkea. Siksi tarinoita syntyykin, kun asioita pyörii liikaa mielessä.

Vielä kesästä... yritin puhua siitä, mutta aika oli aina huono. En edes sanonut mitään kovin selvästi. Kesällä olin valmistautunut siihen, että sinä sanoisit, että olet varattu. Olin varma, että sanoisit. Et sanonutkaan. Kuitenkaan en voinut uskoa muuta, kun ajattelutapa "ihastukseni on paljon korkeammalla kuin minä" juuttuu päähän. Sitten sinua kadutti, ja vaikutit vaivautuneelta. Ajattelin, että sinua tosissaan harmitti se, että ikinä tapasit minut. Että sinulla oli joku jo. Tämähän oli sitä minun tuuriani. Ehkä näit käytöksestäni, miten ihastunut olin sinuun, ja hermostununeena mietit, että meidän ei olisi pitänyt tavata. Näin minä ajattelin, ja siksi Lähdin.

Viestitin sinulle kesällä. Kirjoitin melkein kaikki viestit sellaisiksi, että ne eivät epäilyttäisi ketään, ..jos joku muu lukisi niitä. Ne olisivat tavallisia. Odotin, vastaisitko, ja vastasit. Siksi minä ne kirjoitinkin, harvemmin minulla asiaa oli. Halusin vain kuulla jotakin sinusta, ja toivoin, että ymmärtäisit viesteistäni, etten ollut yhtään ärsyyntynyt sinuun. Jos siis ikinä edes ajattelit niin.

Mietin, että olisi parempi, jos kukaan ei huomaisi ihastustani. Ei kukaan tainnutkaan, et edes sinä. Itse taas olin varma, että joku olisi huomannut. Ehkä osasin peittää ajatukseni sinusta paremmin kuin luulin. Kerran aikaisemmin minun olisikin pitänyt ne peittää..olisi ollut viisasta. Mutta se taas ei liity sinuun mitenkään. Et sinä ole se eräs henkilö silloin. Silti ajattelin, että samoin tässä kai käy. Ja kun välillä jokin muistutti minua siitä, ...varmistuin. Tietämättä varmasti minä aina oletan aika montaa asiaa...

Jos yritän vain olla ihan normaalisti, en pahenna asiaa, ajattelin. Onnistuinkohan siinä? Tosiasiassa moneen kuukauteen ei ole kulunut yhtäkään päivää, jolloin et olisi ollut mielessäni. Niinä päivinä, kun näen sinut, ..vaikea olla ajattelematta. Viime kerralla, kun viestitin, halusin lähinnä kuulla, oletko sinä varattu vai et... ja arvasin kyllä sen vastauksen. Kiitoksia, että kirjoitit suoraan. Minun ei tarvinnut enää sitten miettiä.

Vaikka minulla ei aina ollut sitä tunnetta, että sinä olisit varattu, yritin järkeillä, että pakkohan sinun on olla. Ihastuin hitaasti, mutta kun sitten viimein huomasin, aikaa oli jo kulunut kauan. Ehkä minun olisi pitänyt toimia aiemmin. Olen tottunut siihen, että käy niin: ensin en tee mitään, sitten teen, se menee pieleen ja toivon, että olisin tehnyt jotakin erilailla. Sitten yritän suunnata ajatuksiani muualle ja miettiä, että kyllä se tästä. Ihastuminen toiseen ennen kuin olisin täysin "ok" ei ole vaihtoehto, olisi pakoilua nykyisistä ajatuksista. En tiedä, mistä tämä kärsimättömyys "tehdä jotakin" on alkanut. Minun pitää oppia hillitsemään itseäni siinä mielessä. Ja kehittää jonkinlainen ajoitus... Viime kesänä se oli ainakin ihan pielessä, mutta se on vain oma vikani.

Näin sinut maanantaina, ehkä tänäänkin. Jos huomaan, että seisot hetken omissa oloissasi, en voi olla kuvittelematta itseäni siihen viereen. Aiemmin juttelin sinulle enemmän, silloin, kun en ollut vielä kovin hermostunut. Kun sitten olin, en puhunut enää paljoakaan. Ensimmäistä kertaa aikoihin, juuri maanantaina, käyttäydyin melko (?)normaalisti. Harmittaa kyllä, että yritin jutella sinulle täysin väärään aikaan. ..Tuollainen ei toistu enää, eihän opetuksen aikana kuulu höpistä, niin kuin minulle sanottiinkin.

Luulin, että piankin voisin nähdä sinut vain "treenikaverina". Ei toimi ihan niin. Mitä lähempänä olet, sitä vaikeammin onnistuu. Mielummin tosin näen sinut edes treenikaverina, kuin ..en ollenkaan. Älä siis pelästy tätäkään viestiä, sillä en halua pelästyttää enkä ärsyttää.

Minun kannattaisi ehkä laittaa tämä rekisteröidyllä nimimerkillä, saisin sitten viestin pois, jos haluaisin. Mutta ei tässä ole mitään peruttavaa. Jos en epäröisi, miksen sitten kirjoittanut tätä nopeammin valmiiksi... Kirjoitus minulta sujuu, mutta muu toiminta ei kovin hyvin. Olikohan tässäkään mitään, mitä et jo tietäisi? Mutta väärinymmärrysten varalta. Niitä sattuu usein minulle.

nimimerkillä
tarinaa riittää

Tärkeämpää olisi ollut puhua sinulle oikeasti, eikä kirjoittaa tätä. Olen paremmin tottunut tähän kirjoittamiseen... Älä ihmeessä luule, että minä olisin ikinä yrittänyt pelata tai mitään, tai että olisin tavannut sinut vain huvin vuoksi.

Siitä on kauan, kun puhuminen sinulle oli helppoa. Harmi, että meidät usein keskeytettiin. Keväällä olin viikkoja pois, ja lopulta ajattelin, että on parempikin, kun olen vähän aikaa poissa. Sitten tulin takaisin, ja huomasin sinut taas.

Mietin sinua kesällä...niin kuin siitä ensimmäisesen "jäisen tekstiviestistini" lähettämisestö saattoi tajuta. Silloin, kun muita ei ollut lähettyvilläkään... kesällä, huomasitkohan, miten omituisesti käyttäydyin? Pälisin ties mitä, ymmärsin ehkä osan sinun puheistasi. Ilman meikkiä olisit nähnyt värjäytyneen naamani. Olin kuitenkin varma, että olit varattu. Lähdin. Siksi yritin sen jälkeen sinut nähdessäni käyttäytyä sinut tavallisesti. Sinä eikä kukaan muukaan ajattelisi, että minä olen ihastunut taas varattuun jätkään. Ajattelin, että olisi parempi, jos kukaan ei huomaisi mitään. Taisin onnistuakin. Jotenkin käyttäytymisestäsi aloin kuitenkin miettiä, olinkohan ajatellut kaikkea ihan oikein sittenkään. Muutama tuttu oli sitä mieltä, että minä olisin käsittänyt väärin.

Sinua ei ole näkynyt vähään aikaan. Mietin, uskaltaisinkohan kysyä sukulaiseltasi, missä sinä mahdat olla, että et kai ole lopettanut.

Et varmaan tiedä, mutta minä en oikeastaan lue niitä sarjakuvalehtiä siellä istuessani. Huomioni on enemmänkin kiinnittynyt sinuun siellä vähän matkan päässä. Vilkuilen suuntaasi. Mietin, uskaltaisinko tulla juttelemaan jotakin. Joskus ehkä vilkaisit sinnepäin, missä istuin. Pian enemmän ihmisiä alkaa kokoontua tilaan, ja osa seisoo sinun lähistölläsi, enkä minä ainakaan sitten enää voi tulla sinne...

Jos minä olen ollut häiriöksi niin paljon, että olisit poissa takiani... se ei koskaan ollut tarkoitukseni. Sitä vasta harmittelenkin, jos en näe sinua. Toivottavasti et ole lopettanut. Sinusta tulee vielä hyvä sensei joku päivä. Osaat neuvoa ja rauhoitella sellaistakin arkailijaa kuin minä. Jos näen sinua vielä siellä, tekee minun vamaankin mieli sanoa jotakin, tulla lähemmäksi, mutta siirryn kyllä kauemmaksi, jos minusta vähänkin tuntuu siltä, että sinusta niin olisi parempi.

Kun huomasin ihastuneeni sinuun viime syksynä, ajattelin, että minun ei pitäisi olla. En ollut edes ajatellut, ettet olisi suunnilleen samanikäinen. Ja aivan varmasti moni luulisi minua oikeaa ikääni nuoremmaksi. Ei tuo ikä muuten mitään, mutta minä en oikeastaan olisi saanut ihastua sinuun.
En voinut olla ajattelematta myös, että kun olit minun mielessäni aika paljon ja minä näin sinussa jotakin erikoista, niin varmasti joku toinenkin ajattelee niin, tietenkin, ja sinulla olisi tyttöystävä. Ehkä ajattelisit minua jotenkin mukavana, mutta vain kaverina.

Käytoksestäni sitä ei ehkä voisi päätellä, mutta ...olin kyllä kiinnostunut. Harvoja asioita, mitä minun ei tarvinnut miettiä pitkään. Epävarma olin kyllä siitä, pitäisikö minun kertoa sinulle. Tarvitsisiko sinun tietää. Yritin häivyttää mielestäni sen tunteen, että "tässä olisi jotakin". En osannut ajatella, että Sinä olisit kiinnostunut Minusta. En halunnut vaikuttaa mitenkään liian innokkaalta aina, kun näin sinut. ...enkä varmasti vaikuttanutkaan. Joku saattaisi jopa luulla, että itse olin varattu, kun aina puhuessani tutuista henkilöistä sanon "me" sitä ja tätä. Ja miksen "tehnyt mitään", kun aiemmin silloin tällöin tulin juttelemaan. Pitkään aikaan en ole enää tullut puhumaan sinulle, koska ajattelin mokanneeni ja pahasti, eikä minulla oikein ollut rohkeutta tulla juttelemaan.

Silloinkin, kun joskus tulin juttelemaan, en mitään kovin tärkeää saanut sanottua sinulle. Ihmisten reaktioista en oikein meinaa huomata mitään, tai tajuta reaktioita oikein. Mutta jos ikinä, niin tällä kertaa toivoin, että olisin huomannut jotakin. Tai etten aina epäilisi kaikkea, että voiko tuo nyt olla...

Usein ajattelin, että joku muu huomaisi, että katselen vähän väliä sinun suuntaasi, jos olen jonkun toisen treeniparina. Kun olen sinun parisi, en katsele muualle. Kun sinä olet silloin siinä edessäni. Toisaalta, minä hermostun eniten sinun parinasi, enkä osaa keskittyä. Katsekontakti kun vielä on tärkeää säilyttää, olen melkein aina pulassa. Vaikka asiat olisi juuri selitetty, en "muista" niitä. Onneksi olet aina neuvonut, muuten minulla olisi ollut paljon hankalampaa. Olisin vain seisonut edessäsi hätääntyneenä ja "ööh... mites tää ny oikee menee...?" Tai varmaan olen tehnytkin niin.

Mietin liikaa, arkailen kaikkea, ja silti paljon menee väärin. Ehkä yksi syy, miksi ihastuin sinuun, oli se, ettet ollut kuten minä.Sinä teet, etkä mietiskele koko aikaa. Neuvot ja pysyt rauhallisena, kun itse alan hätäilemään, että "eihän tästä tule mitään". En voinut olla ajattelematta, että jos tutustuisimme paremmin ja saisit tietää lisää minusta, niin kiinnostus saattaisi loppua pian... Kirjoitan tarinoita, ja omassakin taustatarinassani on jonkin verran ...tapahtunut. Eikähän se ole niin tärkeätäkään, mitä joskus on tapahtunut, mutta on se vaikuttanut kuitenkin.

Tämä on muuten lyhin versio. Olen aika paljon ehtinyt muokata tätä viestiä. Toisaalta, kun on näin myöhä, tähän on saattanut eksyä vaikka mitä virheitä. Hmm. Suurempi virhe kuin tämä olisi se, etten ikinä edes yrittäisi selventää sinulle, mitä tapahtui. Tässä on jotakin yritystä siitä.

Hmm, mitähän tästä nyt jää sanomatta... tai tietenkin kaikki, koska Kirjoitan tämän. Ihastuspalstalle tulee päivittäin niin paljon viestejä, ettei tämäkään ketju kauaa ole näkyvillä enää. No, en laita nimimerkillä tätä viestiä, enkä siis saa tätä pois. Ja mitä poistettavaa tässä edes olisi. Niitä edellisiä olikin sitten lähtenyt, mitkä halusin poistaa. Pelästyin, että jos joku lukisikin ne. Tätä viestiä olen rustannut keskiviikosta alkaen, kun en vieläkään nähnyt sinua. Jos en näe ennen lomaa ollenkaan, ja luet tämän, ainakin tietäisit, etten ikinä aikonut pelleillä kanssasi tai mitään. En tiennyt, miten itse pelästyisin.

Mutta kai sinä jossakin vaiheessa ilmestyt takaisin treeneihin. Ja minä yritän olla tuijottamatta. ...