Eli aiheena tänään… *rumpujen pärinää*… flirttailu.
Minä olen mies, tai ainakin olin viisi minuuttia sitten, joten tuskinpa mikään on muuttunut, ellei jokin kosminen feminiinisäde päjähtänyt korvistani sisälle ja tehnyt lähtemätöntä tuhoa. Mutta eletään sen olettamuksen kanssa, että olen mies. Ja minä pidän flirttailusta, kohteliaasta ja seksuaalisesta. Oikeastaan en usko väitteitä, etteivätkö suomalaiset osaisi heittää ns. small talkia. Me juttelemme aina säästä, oli ilma mikä tahansa… ja se jos mikä on small talkia. Mutta takaisin flirttailuun.
Eli miten te käsitätte kohteliaan flirtin. Kihlattuni pitää flirttailusta ja tiedän hänen harrastavan sitä mm. työpaikalla ja netissä. Hän on erittäin kaunis ja seksikäs, huumorintajuinen ja fiksu, joten miksipä ei? Ei hän ole uskoton, enkä edes epäilisi hänen lankeavan vieraan miehen syliin, vaikka tämä osaisi heittää nokkelaa flirttiä. Sitä paitsi, olenhan itsekin flirttailija. Työskentelen mm. asiakaspalvelutyössä, missä flirttailusta on hyötyä. Saan naisasiakkaan rentoutumaan ja nauramaan, mikäli haluan. Minun ei tarvitse ehdotella mitään, sillä ei ole mielestäni flirttailua, mutta olen huomannut, miten pienet kohteliaisuudet ja hymy tekevät vaikutuksen. Eli miten on, uskallatteko antaa kumppanin flirttailla? Vai ryömiikö mustasukkaisuuden peikko kolostaan ja pilaa päivän, mikäli huomaatte kumppaninne huomioivan muutakin maailmaa? Ja osaavatko suomalaiset mielestänne flirttailla? Missä menee flirtin ja töykeyden välinen raja? Itse en mm. pidä siitä, että naiset nipistävät perseestä. Annan koskettaa käsivarteen ja olkapäälle, mikäli nainen on kaikin puolin miellyttävä, mutta yleensä en anna flirtin mennä pidemmälle. Mielestäni katse ja sanat ovat parasta flirttiä. Entäpä teistä?
Minä olen mies, tai ainakin olin viisi minuuttia sitten, joten tuskinpa mikään on muuttunut, ellei jokin kosminen feminiinisäde päjähtänyt korvistani sisälle ja tehnyt lähtemätöntä tuhoa. Mutta eletään sen olettamuksen kanssa, että olen mies. Ja minä pidän flirttailusta, kohteliaasta ja seksuaalisesta. Oikeastaan en usko väitteitä, etteivätkö suomalaiset osaisi heittää ns. small talkia. Me juttelemme aina säästä, oli ilma mikä tahansa… ja se jos mikä on small talkia. Mutta takaisin flirttailuun.
Eli miten te käsitätte kohteliaan flirtin. Kihlattuni pitää flirttailusta ja tiedän hänen harrastavan sitä mm. työpaikalla ja netissä. Hän on erittäin kaunis ja seksikäs, huumorintajuinen ja fiksu, joten miksipä ei? Ei hän ole uskoton, enkä edes epäilisi hänen lankeavan vieraan miehen syliin, vaikka tämä osaisi heittää nokkelaa flirttiä. Sitä paitsi, olenhan itsekin flirttailija. Työskentelen mm. asiakaspalvelutyössä, missä flirttailusta on hyötyä. Saan naisasiakkaan rentoutumaan ja nauramaan, mikäli haluan. Minun ei tarvitse ehdotella mitään, sillä ei ole mielestäni flirttailua, mutta olen huomannut, miten pienet kohteliaisuudet ja hymy tekevät vaikutuksen. Eli miten on, uskallatteko antaa kumppanin flirttailla? Vai ryömiikö mustasukkaisuuden peikko kolostaan ja pilaa päivän, mikäli huomaatte kumppaninne huomioivan muutakin maailmaa? Ja osaavatko suomalaiset mielestänne flirttailla? Missä menee flirtin ja töykeyden välinen raja? Itse en mm. pidä siitä, että naiset nipistävät perseestä. Annan koskettaa käsivarteen ja olkapäälle, mikäli nainen on kaikin puolin miellyttävä, mutta yleensä en anna flirtin mennä pidemmälle. Mielestäni katse ja sanat ovat parasta flirttiä. Entäpä teistä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.