Nyt kaivataan kaikki apu ja neuvot kissaihmisiltä..Ystävä on pulassa, ja vaikka itsekin olen kissaihminen, ei oma tietämys riitä.
Ystäväni otti n. 2 viikkoa sitten lopetusuhan alta 4 kuukauden ikäisen poikakissan. Pentue oli orpo, vanhempia ei tiedossa, vain pentue tehty yhden tuttumme ulkorakennuksen vintille. Ennestään kaverillani on 4- ja 7-vuotiaat leikatut pojat. Alku meni hienosti, vähän oli itkua ja toinen vanhemmista kissoista vähän sähisi pienemmälle, mutta kaikki näytti hirveän hyvältä. Nyt tilanne on kääntynyt aika stressaavaksi. Pikkupoika on nyt kolmena päivänä käynyt muutaman kerran (siis päivässä) ihan surutta toisen vanhemman kissan kimppuun, karvat lentää ja kiljuminen on karmeaa eikä tuo pieni ymmärrä lopettaa. Ystäväni on ollut pakko itse puuttua tilanteeseen. Vanhempi kissa on siis pennulle alakynnessä, rauhallinen kun tuo on luonteeltaan.
Tilanne on vanhemmille kissoille tosi inhottava ja ne tuntuvat aika väsyneiltä, mutta ystäväni ei kuitenkaan haluaisi pennustakaan luopua, ainakaan yrittämättä ensin pärjätä. Onko tämä ns. normaalia alkuun, vai mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kaikki neuvot vastaanotetaan, tilanne on kaikinpuolin kurja. Asunnossa ei ole tilaa niin paljoa, että pienemmän voisi eristää loppuelämäksi toiseen tilaan, eikä se hyvältä ratkaisulta kuulostakaan.
Ystäväni otti n. 2 viikkoa sitten lopetusuhan alta 4 kuukauden ikäisen poikakissan. Pentue oli orpo, vanhempia ei tiedossa, vain pentue tehty yhden tuttumme ulkorakennuksen vintille. Ennestään kaverillani on 4- ja 7-vuotiaat leikatut pojat. Alku meni hienosti, vähän oli itkua ja toinen vanhemmista kissoista vähän sähisi pienemmälle, mutta kaikki näytti hirveän hyvältä. Nyt tilanne on kääntynyt aika stressaavaksi. Pikkupoika on nyt kolmena päivänä käynyt muutaman kerran (siis päivässä) ihan surutta toisen vanhemman kissan kimppuun, karvat lentää ja kiljuminen on karmeaa eikä tuo pieni ymmärrä lopettaa. Ystäväni on ollut pakko itse puuttua tilanteeseen. Vanhempi kissa on siis pennulle alakynnessä, rauhallinen kun tuo on luonteeltaan.
Tilanne on vanhemmille kissoille tosi inhottava ja ne tuntuvat aika väsyneiltä, mutta ystäväni ei kuitenkaan haluaisi pennustakaan luopua, ainakaan yrittämättä ensin pärjätä. Onko tämä ns. normaalia alkuun, vai mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kaikki neuvot vastaanotetaan, tilanne on kaikinpuolin kurja. Asunnossa ei ole tilaa niin paljoa, että pienemmän voisi eristää loppuelämäksi toiseen tilaan, eikä se hyvältä ratkaisulta kuulostakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pentukissa koittaa varmaankin leikkiä vanhempien kisujen kanssa. Se saattaisi vähentää kimppuun hyökkäilyä, jos sitä leikitettäisiin vauhdikkaasti useita kertoja päivässä niin että se väsyy. Sen ikäisellä riittää liikaenergiaa ja se pitää purkaa leikkimällä.
Meillä tuli puolisen vuotta sitten 5kk ikäinen poikakisu hiukan aremman tyttökisun kaveriksi. Nyt tulevat suhteellisen hyvin toimeen, kun pojalle on tullut ikää ja järkeä lisää. Poju riehui pienenä enemmän ja se hyökkäili välillä tytyn kimppuun. Nyt kuitenkin tyttö on enemmän leikissä mukana, kun rohkeutta on tullut enemmän.
Vanhempien kissojen olisi hyvä saada välillä levähdystauko riähkästä, vaikka niin että saavat päiväunet nukkua eri huoneessa. Vanhempikin kissa voi innostua leikkimään, jos sitä houkutellaan.
Kun pentu hyökkää vanhemman kissan kimppuun, ystäväsi voisi sähistä korkealla äänellä niin että kissat eivät tajua kuka sähisee. Se saattaisi katkaista tilanteen. Helena Telkänrannan kirjassa "Matka kissan mieleen" olisi paljon kiinnostavaa luettavaa esim. tuosta tutustumisesta. Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan :) Kyllä se pieni aikuistuu hiukan ja leikkaus sopivassa iässä saattaisi rauhoittaa lisää.
Joku neuvoi minulle kerran, että kun toinen kissa hyökkää toisen kissan kimppuun (ja kun toinen ei pidä hyökkäystä leikkinä), hyökkääjä pitäisi ottaa sillä hetkellä kiinni ja viedä toiseen huoneeseen ja jättää sinne tunniksi. Joku ihan oikea kissa-asiantuntija kuulemma neuvonut. Minusta se kuitenkin tuntui aika ikävältä niin lyhensin aikaa ja sama toistui aina, kun sain sen kiinni hyökkäyksessä. Voisi kokeilla..meillä ehkä hiukan auttoi.
..leikkiminen ja liiallinen tappelu? Ainakin lukiessa näitä tekstejä ei oikein tiedä, onko kyseessä tappeleminen vai pelkästään leikki, jopa molempien osalta. Sitä jäin miettimään tämänkin kysyjän tapauksessa. Kun meilläkin karvat pöllyää ja mouruaminen leikkiessä on aikamoista, sitä ovat jotkut säikähtäneet, vaikka kyseessä on ihan vaan leikkiminen.
Se ei ole tappelua eikä leikkiä se on rajojen etsimistä ja määräämis oikeutta, mutta ne eivät satuta toisiaan vaikka pahalta kuulostaakin ja menevät vauhdilla ympäri taloa,
meillä oli ennestään yksi vanha kissa siis ihan ikä loppu ja löytö kissa kävi tekemässä poikaset ja poikasten varttuessa sitten alkoi sota sitä vanhusta kohtaan mutta nopeesti pienemmät anto periksi vaikka se oli tosi pahan näköstä nöyryytystä aina välillä.
ja jos hysväätte ja hoivaatte uudempia tulokkaita vanhojen nähden niin pahennatte vaan tilannetta, sinun tulee antaa kaikki huomio isommille kissoille että pienemmät rauhoittuvat.
Kissat kuulemma tappelee oikeasti hyvin harvoin. Itse erotan kyllä kissoistani ettei kyseessä ole mikään tappelu, mutta on vähän hankala sanoa toisten kissojen touhuista mitään, kun joku saattaa tätä reviirikiistaakin pitää jo hirveänä tappeluna, mikä on tietysti ymmärrettävää jos ei ole sitä ennen nähnyt.
Kissat tappelevat todella harvoin tosissaan. Ne koittavat välttää sitä viimeiseen asti (sähisemällä, murisemalla, tilanteesta lähtemällä).
Aina se "leikkiminen" ei kuitenkaan ole leikkiä vaan toinen kissa saattaa alistaa ja dominoida heikompaansa.
Meillä kyllä huomaa nyt, että kissat tosiaan leikkivät. Ennen se oli niin, että pienempi härnäsi ja hyökkäili kimppuun ja toinen oli aivan hädissään. Kyllä sen huomaa, jos toinen pelkää tai ei halua missään nimessä "leikkiä".