Läksin kerran yhden porukan mukaan kylään seurojen jälkeen. Oli mukavaa ja aika moni mukana olijoista jutteli. Kun menin seuraavan kerran seuroihin, niin jotkut näistä tuolloin mukana olleista, kanssani keskustelleet, eivät olleet tuntevinaankaan minua. Tyylikkäästi siirsivät katseensa muualle, kun heidän ohitse menin. Mietinpähän vain, että teinkö jotakin väärää tai loukkasinko kenties, kun oltiin kuin ei enää tunnettaisikaan. Sain sen kuvan, että jotkut eivät halua tuntea, kun on monia ihmisiä läsnä ja tuntevat, kun on vähemmän ihmisiä läsnä.
Kaikki eivät kylläkään näin toimineet, vaan moni tervehtii aina iloisesti, kun tuttuja ja ystäviä seuroissa näkee. Miksi siis jotkut eivät ole tuntevinaankaan, vaikka ollaan kyllä varmasti juteltu ja kyllä ei voi niin pian unohtaa ihmistä vai onko näössä kenties vikaa, ettei muista nähneensäkään jotakuta ihmistä? Yritin tervehtiä erästä, mutta ei vastannut.
Ainakin jos minä en tervehdi jotakin naapuria tai työtoveria, kun hänet näen. Niin kyllä taitaa aatella, että en halua tuntea, olen vihainen tai hänen seuransa ei minulle ole mieluista. Yleensä se moikkaaminen kuuluu länsimaiseen tapaan, että moikataan, jos halutaan olla tekemisissä jatkossakin ja ei moikata, jos ei haluat tuntea.
Oli siinä sellaistakin, että ehdotin kerran, että otettaisiinko mukaan joitakin muitakin. Yksi sanoi, että ei hän viihdy heidän seurassa. Onko se niin tarkkaa, että ketä kaikkia porukassa kulkee mukana? Eikö jumalanlapsina haluta olla vapaasti yhdessä, niin että kaiki mahtuisivat mukaan? Sehän se kasvattaa sitä kaunaa ja eripuraa, kun ollaan hyvin valikoivia ja jätetään pois joukosta. Tästä aiheesta voitaisiin kirjoittaa ehkä Päivämiehessäkin, sillä ei tästä oikein muualla voi kirjoittaa, kuin täällä, jotta muutamat uskovaiset edes lukisivat tekstiä.
Ajatuksia?
Kaikki eivät kylläkään näin toimineet, vaan moni tervehtii aina iloisesti, kun tuttuja ja ystäviä seuroissa näkee. Miksi siis jotkut eivät ole tuntevinaankaan, vaikka ollaan kyllä varmasti juteltu ja kyllä ei voi niin pian unohtaa ihmistä vai onko näössä kenties vikaa, ettei muista nähneensäkään jotakuta ihmistä? Yritin tervehtiä erästä, mutta ei vastannut.
Ainakin jos minä en tervehdi jotakin naapuria tai työtoveria, kun hänet näen. Niin kyllä taitaa aatella, että en halua tuntea, olen vihainen tai hänen seuransa ei minulle ole mieluista. Yleensä se moikkaaminen kuuluu länsimaiseen tapaan, että moikataan, jos halutaan olla tekemisissä jatkossakin ja ei moikata, jos ei haluat tuntea.
Oli siinä sellaistakin, että ehdotin kerran, että otettaisiinko mukaan joitakin muitakin. Yksi sanoi, että ei hän viihdy heidän seurassa. Onko se niin tarkkaa, että ketä kaikkia porukassa kulkee mukana? Eikö jumalanlapsina haluta olla vapaasti yhdessä, niin että kaiki mahtuisivat mukaan? Sehän se kasvattaa sitä kaunaa ja eripuraa, kun ollaan hyvin valikoivia ja jätetään pois joukosta. Tästä aiheesta voitaisiin kirjoittaa ehkä Päivämiehessäkin, sillä ei tästä oikein muualla voi kirjoittaa, kuin täällä, jotta muutamat uskovaiset edes lukisivat tekstiä.
Ajatuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuvaamasi käyttäytyminen on hyvin yleistä ainakin nuorten keskuudessa. Jostain ihmeellisestä syystä halutaan esittää ylpeää ja valikoidaan kenet halutaan tuntea milloinkin.
Itse muistan vastaavanlaisia tapauksia kouluajoiltani. Kanssani samalla luokalla oli muutamia vl-uskovaisia kavereita, koulussa he olivat niin hyvää kaveria kanssani mutta seuroissa ei tervehditty eikä edes juteltu.
Mielestäni tällainen käytös vaan paljastaa sen, kuinka tyhmä ja ajattelematon ihminen on kyseessä. Hyviin tapoihinkin jo kuuluu tervehtiä tuttua ja vaihtaa muutama sana jos siihen on mahdollisuus.
Et kertonut, tai en ainakaan huomannut, oletko uskomassa. Minulla on nimittäin pari sellaista kokemusta, kun nuorempana otin kavereitani (ei uskovaisia) mukaan seuroihin. Sopivan tilaisuuden tullen minulta kysyttiin, kaverini tietämättä, kuinka potentiaalinen uskovainen, tai siis parannuksen tekijä, kaverini olisi. Enhän minä voinut sitä tietää. Yleensä tässä vaiheessa huomasin, että minä oli kaverini ainut juttukaveri.
käytöstä tosiaan eikö juuri epäuskoiselle seuroissa olijalle tulisi olla ystävällinen vai mikä siinä on, että ei haluta tuntea epäuskoisia? Tiedän monia uskovaisia, joilla ei ole lähipiirissä epäuskoisia ystäviä. Joillakin joitakin uskonsa kieltäneitä sisaruksia, mutta muuten ei haluta tutustua epäuskoisiin ja tämä on kristillisesti väärin, sillä keidenkä muiden kautta epäuskoinenkin voi tulla osaksi elävää uskoa, kuin uskovaisten kautta ja kyllä voi muutenkin olla ystävä epäuskoislle, kuin vain uskon vuoksi. Eihän se ole pakko lähteä mukaan rientoihin ravintolaan ja kun avoimesti kertoo, että miksi ei niissä käy, niin kyllä ainakin aikuiset epäuskoiset suhtautuvat ystävällisesti, kun itsekin osaa olla reilu ja mukava.
Varmaankin joskus on ollut jollekin epäuskoiselle kohtalokasta se, että uskovaiset eivät ole halunneet tutustua. Eipä epäuskoinen yksinään jaksa kovin kauaa kuunnella omantuntonsa ääntä. Kyllähän näitäkin juttuja aina kuulee, että uskovaiset eivät halua jotakuta uskovaistakaan mukaan joukkoon, kun se henkilö on outo tai muuten vain kyllästyttävä. Mutta se ei ole oikein. Tehkää se lähimmäiselle, minkä haluatte itsellennekin tehtävän. Pitää pitää huoli lähimmäisestään, että hän ei jäisi aivan yksin.
Kumma kyllä, että monissa muissa uskonnollisissa piireissä ollaan valmiimpia ja avarakatseisempia erilaisia kohtaan ja muutenkin erilailla uskovia kohtaan. Puhujatkin muistuttavat kyllä puheissaan, että uskovaiset ovat tärkeitä tuttavuuksia epäuskoisillekin, mutta aiheesta voisi kirjoittaa vaikka päivämiehessäkin, jotta tämä asia teroittuisi paremmin niille, jotka ovat liian tarkkoja seuransa suhteen ja jotka ovat ennakkoluuloisia.
Ystäväni,
minusta tuntuu että hukkaat kallista aikaasi täällä palstalla turhaan tähän kysymykseesi. Tarkoitan, että olisi hyvä jos menisit ko ihmisten luo kysymään että mikä on kun niin käyttäytyvät sinua kohtaan.
Omat arvelusi ja täällä saatavat vastaukset eivät ole saamaa kuin juuri asianomaisilta saatu vastaus.
Onkin varmasti paha elää epätietoisuudessa kun ei itse ymmärrä mistäköhän moinen kohtelu sinua kohtaan johtuu.
Siinä muutama ajatus :)
kyseleminen ole mistään kotoisin. Silloin ei juuri muusta ehtisi seuroissa puhumaankaan.
Mulla on ainakin paljon kiinnostavempia aiheita puhuttavana, kuin että miksi et nyt tervehdi? ja entä sinä, miksi et tervehdi? ja sinäkin, miksi sinäkään et tervehdi?, niin yleistä se on.
Kuka jaksaa kallista armonaikaansa tuhlata moiseen?
En tarkoittanut että jokaikiseltä kysyy mikset tervehdi :)
Mutta edes joltain että "olenko loukannut sinua tai muuta kun sinulla on niin kiire edes tervehtiä minua" tai vastaavaa.
Kyllähän periaatteessa saa jo yhdeltä jonkinlaisen "arvion" siitä missä mennään.
No,kyllähän täälläkin palstalla saapi kysyä jos tahtoo tuollaistakin, mutta jotenkin olisi kuitenkin parempi kysyä siltä kuka satuttaa...
Muutama miete vain :)
voi johtua paitsi siitä, ettei tulla toimeen ko. tyypin kanssa, mutta myös siitä, että ei haluta kilpailijoita.
Siis naisilla sitä, että ei haluta, että joku ylimääräinen tyyppi alkaa hänen ihastustaan viemään. Heh... tosiaanki saa vietyä...
että miten tällainen joukko joskus mahtuu samaan taivaaseen jos ei täällä maanpäälläkään näytä tulevan toimeen?