Gallup...

mä aloin odottaa ensimmäistä tenavaa 17-vuotiaana (ei vahinko!). kerroin äitille, se sano ensiks et "älä hulluja puhu" mut sit se alko ymmärtää ja kannustaa. iskälle en uskaltanu kertoa ite, äiti sano sille.. se oli ollu koko päivän makuuhuonees hiljaa eikä tehny mitää. se olis halunnu et käyn koulun loppuun ja sillee. mut nyt se on ihana pappa, tykkää tietty lapsenlapsestaan ja on onnellinen ku toinen tulossa. :)
mieheni vanhemmat ei ollu moksiskaa..

et meillä oli alku hiukan hankalaa ja sekavaa mut nyt kaikki hyvin! :)

tsemppiä teille!!

Isäni onnitteli vilpittömästi. Äitini töksäytti "Ettehän te ole edes naimisissa"

Nykyisen appeni onnitteli tohkeissaan ja anoppini sanoi, että "tätä on jo vähän odotettukin".

Oma äitini hihkaisi innoissaan, että hänestä tulee nyt sitten mummi. Isänikin oli innoissaan, tosin sanoi, ettei kuvitellut minun hänestä vielä vaaria tekevän (niin ja en ole teiniäiti).

Puolisoni vanhemmat olivat myös iloisia ja kertoivat, ettei se nyt niin yllättävää ollut, ollaanhan me jo vuosikausia asuttukin yhdessä.

Omat vanhemmat reagoi aika neutraalisti. Tuntevat omansa ja tietävät etten tykkää kauheasta hössötyksestä. Olivat kuitenkin onnellisen oloisia ja jo muutenkin isovanhempi iässä, joten he odottavat nyt sitten innolla ensimmästä lapsenlastaan. Appivanhemmille kerrottaessa olin itse heikossa kunnossa, kun pahoinvointi oli pahimmillaan. Anoppi aloitti hössöttämisen vanhoista vaatteista ja muista tavaroista jne. Itseä ei siinä vaiheessa juuri kiinnostanut kuin se, että pysyyköhän äsken nautittu ruoka sisällä vai ei ja taisin vähän tylysti sitten todeta, että ei nyt juuri innosta ne tavarat. Anoppi veti johtopäätökset, ettei meille kelpaa mikään vanha tavara tai esine, ja jakoi sitten tätä tietoa lähisukulaisille.. Tästä sitten itse vähän olin nyreissäni, mutta minkäs sitä anopilleen voi.. Omat sisarukset ovat eniten kyselleet vointiani ja olleet pikkusiskosta huolisssaan (kuuluu vissiin isoveljien tehtäviin), mutta mukava on että kantavat huolta, kun eivät kuitenkaan hössötä turhia...
Mutta ei muuta kuin suoraa puhetta ja todennäköisesti kuitenkin vanhemmat ottavat asian positiivisesti ja olostaan nauttien...

Mentiin suoraan ekasta ultrasta (11 0)ensin mun äidin luo. Annettiin kuva käteen ja kysyttiin että tiedätkös mikä tuo on? Seuraavaks mentiin appivanhempien luo ja vielä miehen isovanhempien luo. Kaikki suhtautu positiivisesti.