Tässä lueskelin näitä juttuja täällä ja jäin miettimään muutamia asioita. Ensinnäkin yksinhuoltajuus usein on synonyymi yh-äidille. Tosin ei yhteiskuntakaan oikein tahdo ymmärtää sitä että lapset saattavat jäädä isälle. Itse piti melkein rautalangasta vääntää asiaa viranomaisille silloin aikoinaan. Lisäksi lähes aina kun tulee puhetta omasta tilanteesta joudun selittelemään miksi. Sitä ei kai tarvitse yh-äidin tehdä, eli selitellä miksi lapset ovat hänellä. Saatikka puolustella exää siitä ettei ottanut lapsia vaan "hylkäsi" ne isälle. En sano että olisi helpompaa olla yh-äiti, rankkaa se on yksin koittaa pitää pakettia kasassa oli sitten mies tai nainen.
Yksinhuoltajuus
arttu61
271953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
vaikka olisi yh-äiti. On se jotenkin ihmisillä tiukassa ajatus, että yh on jotenkin epäonnistunut yksilö, kun ei ole sitä paria siinä. Tosin elämä on paljon helpompaa, kun ei ole riitelevää kumppania sotkemassa koko perheen elämää.
Mikäköhan on todellinen prosenttiluku, joka kertoo totuuden TODELLISISTA yksinhuotajista???
Kun tupataan "ymmrtämään/käyttämään" väärin termiä, vaikka lapsen huoltajuutta koskevissa papereissa lukee yhteishuoltajuus, ainoastaan lapsi asuu vakituisesti toisen vanhemman luona.
Se että lapset viettävät joka toisen viikonlopun toisen vanhemman luona ei tee siitä yhteishuoltajuutta, vaikka se olisi oikeuden päätöksessä näin kirjattu. Uskoisin että on yleisempää justiinsa tällainen "yhteishuoltajuus".
Esimerkiksi koulussa, jos ilmoitetaan olevan "yksinhuoltajia" ei, joka oikeuden päätöksen tai lastenvalvojan siunauksella olevan yhteishuotajuuden toinen puolisko saa tietoja lapsestaan todistamatta.
Joskus se "termistö" onkin tuikitärkeä, joskus jopa elintärkeä.
"Säälipisteitäkö" ns. yksinhuoltajuudella haetaan??? Vai halutaanko tehdä yhteishuoltajuuden toiselle osapuolelle kiusaa, vaikkakin "vain joka toinen vkl" on hänen luonaan.
Mikä mielestäsi tekee "hovikelpoisen" yhteishuotajuuden, lapsen olo kummankin vanhemman luona yhtä paljon?? Eihän se edes toteudu "normaalissakaan" perheessä.
Sitähän tuo yhteishuoltajuus nimenomaan on, pelkkä lakitermi. Ja minusta molemmilla vanhemmilla on oltava mahdollisuus osallistua lasten kasvatukseen ja saada tietoonsa kaikki mitä vanhempien tarvitsee lasten elämästä tietää.
Mutta kumminkin jompikumpi vanhemmista on yleensä se kumman luona lapset enimmäkseen asuvat ja elävät elämäänsä. Ei se tee toisesta parempaa tai huonompaa.
Toi heitto säälipisteistä on pikkuisen säälittävä provo.
viimeiseen lauseeseen.
Elävästä elämässä nimenomaan termistö ON tuikitärkeä, kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Niin jos ei osata sopia asioita vaan tapellaan kaikesta mahdollisesta.
Teistä en tiedä, mutta omalla kohdallani yksinhuoltajuus on yksinhuoltajuutta, totaalista sellaista. Lasteni isä on kuollut.
Helpompaakin voisi elämä olla.
Kyllä mä ainakin sanon joka paikassa olevani yksinhuoltaja, vaikka lapsen papereissa lukee yhteishuoltajuus. Mun mielestä todellinen tilanne sen kertoo, miten ja kuka lasta huoltaa, eikä se paperi. Olis mun mielestä ainakin tosi hassua korostaa, että meillä on yhteishuoltajuus, kun isä tapaa lastaan n. 2 tuntia pari kertaa vuodessa. Yhteishuoltajuus on siksi, että lastenvalvoja ehkä omaa työtään helpottaakseen ehdotti, ettei kannata alkaa tapella asiasta, jos vaan näin pärjätään. Alunperin siis yhteishuoltajuus siksi, että lapsen syntyessä olimme avoliitossa ja toki silloin oli luonnollista että isä myös on lapsensa huoltaja. Kun aloin sitten erottua ehdottaa huoltajuuden vaihdosta, mies kuvitteli että häneltä oltiin viemässä isyyttä!?
Yhtä hyvin voisi kysyä, paljonko on KÄYTÄNNÖN yksinhuoltajia - mullakin lukee papereissa tuo 'yhteishuoltajuus', mutta käytännössä se on kokonaan mun varassani. Ja käytännön yksinhuoltajia on käsittääkseni paljon, jopa enemmistö, ja heihin kuuluvat monet naimisissa/avoliitossakin elävät henkilöt! Eli ihan sama mitä paperissa lukee. Meillä ei ole mitään vuoroviikko- tai edes vuoroviikonloppusysteemiä exän työn ja työmatkojen takia, enkä edes haluaisikaan sitä viikko-siellä-toinen-täällä rumbaa. Sekopäisiksihän mukulat siinä tulisivat. Kärjistäen voisi sanoa, että 'yhteishuoltajuus' on 'yksinhuoltajuuden' synonyymi.
Mikä mielestäsi tekee "hovikelpoisen" yhteishuotajuuden, lapsen olo kummankin vanhemman luona yhtä paljon?? Eihän se edes toteudu "normaalissakaan" perheessä. Tähän.
sattumoisin ex-puolisiso "ilmoitti" olevansa "YKSINHUOLTAJA" ja lapselle tapahtui sairaskohtaus, luojankiitos, oli ja on mukana, dokumentti missä ilmenee huoltajuussuhteet, kun lapsen elämän jatkumosta piti päättää. luojankiitos, oli se paperi, kun armasta "yksinhuoltajaa" EI saatu millään ilveellä päättämään jatkotoimenpiteistä.
Raakaa, mutta totta ja lapsi teki oman valintansa, kun ensinnäkin luki epikriisin ja oli riittävän vanha, ettei "yksinhuoltajan" sanalla ollut enään merkitystä.
Että, kumpaa muotoa ilmoitatte viranomaisille ym. tahoille??????????????
VIRALLISESTI tietenkin ilmoitan yhteishuoltajuuteni, sehän on selvää. Mutta esim. Kela kyllä katsoo, että se jonka luona lapset vakituisesti asuvat, on yksinhuoltajan statuksella ja sen mukaan maksetaan esim. asumistuki. Ikävää, jos olet joutunut lapsesi kanssa tuollaiseen vakavaan tilanteeseen.
Olen äiti ja yksinhuoltaja. En ehkä joudu selittelemään miksi olen tai joudu vääntämään rautalangasta sitä asiaa.
Mutta saan selitellä miksi olen aikoinani jättänyt ensimmäisen lapseni isälleen. Sitä joudun selittämään jokaikinen kerta ihmisille, sossuun (silloin joskus aikoinaan), työkkäriin, kelalle jne.Ja monta kertaa olen joutunut ihmisille puolustamaan valintaani... Joskus vain on parempi lapsen jäädä isälleen, eikä silloin ole kyse lapsensa hylkäämisestä. Joten voi olla myös näin päin. Ei lapsensa jättäneet miehet taida paljoa joutua selittelemään miksi niin tuli tehtyä.
Aina kun tehdään päätös joka ei ole se perinteinen, täytyy selitellä. Se ei ole kummallekkaan helppoa.
Lapset eivät oikein tahdo ymmärtää sitä, että heidän on pakko tavata isäänsä. Joudun rautalangasta vääntämään asiaa viranomaisille, mutta näin on; isällä on oikeus, kunnes lapsi on 12 vuotias. Lasta ei ymmärrä kukaan. Lisäksi lähes aina, kun tulee puhetta tilanteestamme viranomaiset nostavat olkiaan, he tekevät pykälien mukaan. Etäisän ei kai tarvitse selitellä, miksi lasten on pakko mennä hänelle joka toinen viikonloppu, joka toinen joulu, joka toinen kirkkopyhä, joka toinen syys- ja hiihtoloma ja kaksi viikkoa joka kesälomasta.
Minun pitää perustella se lapsille, kuunnella vihamieliset purkaukset ennen ja jälkeen noiden tapaamisten, kertoa heille ymmärrettävästi Suomen lastensuojelulaista.
Se on #¤j87&5¤#5 väärin!
Mikäli lapset eivät todella halua tapaamisia, järkevä isä ei pakota. Mikäli kyse onkin äidin halusta viettää vapaata, on liene turha puhua lasten edusta. Laissa muuten puhutaan lapsen oikeudesta tavata muualla asuvaa vanhempaa, ei muualla asuvan vanhemman oikeudesta tavata lapsia. Ja alle 12 vuotiatakin kuunnellaan mikäli tapaamiset tökkii.
Meidän tapauksessa isältä katosi järki uuden naisen astuttua kuvaan, että se siitä.
Mielelläni minä viettäisin vapaan viikonloppuni hyvillä mielin, jos tietäisin lasten viihtyvän. Nyt oma vapaa on kuin rangaistus ja lähinnä puhelimen vahtimista, jos tilanne riistäytyy kuitenkin käsistä ja lapset lähtevät kotiin omin nokkineen.
Perheneuvolassa ollaan sitä mieltä, että minun pitää tsempata lapset tapaamisiin, vaikka lapset olisivat mitä mieltä tahansa (joten palkitsen heidät lähtemään vaikka isän pitäisi hoitaa homma kotiin.)
Mutta valoa on luvassa tunnelin päässä; oikeuskäsittely huoltajuudesta on alkanut ja silloin loppuu yhteishuoltajuus, tavalla tai toisella. Simputtaminen loppuu, kun viranomaisten on pakko ottaa huomioon myös lasten mielipide ja isän isyyden loputon tukeminen saa päätepisteen.
"Meidän tapauksia" on Suomessa liian paljon ja tapaukset lisääntyvät koko ajan. Kun viranomaiset eivät tee miehen tahdon mukaan (eli lastensuojeluilmoitukset ovat olleet todistettavasti turhia), asiaa jatketaan näyttämis - ja alistamismielessä oikeusasteisiin saakka. Näissä jutuissa narsismi näyttelee pääosaa. Onko tällainen prosessi lasten etu?
Edelleen §%&¤%#§! Sanoisin isoimmin merkein, jos voisin!
Haluaisin tietää onko kellään samanlaista tilannetta että ex vaimo ei anna tavata lapsia vaikka isä haluaisi nähdä niitä. sillä minun kohdalla on että en saa tavata lapsiani kun on uusi avo vaimo
Ei ex-vaimosi voi evätä sinun oikeuttasi tavata lapsia, jos lapset haluavat tavata sinua.
Kaikki lähtee sinun motivaatiosta olla lastesi kanssa ja sen jälkeen lapsesi äänestävät jaloillaan - luoksesi tai poispäin. Sinun on oltava sinnikäs ja aito, lapset haistavat teeskentelyn.
Mietin, onko sinun mahdotonta ajatella lastesi tapaamista ilman uutta avovaimoa, ihan lapsiasi ajatellen. Voin kokemuksesta sanoa, että tilanne on vaikea lapsille, eikä aikuisetkaan toimi ihan "normaalisti" suhteen alussa. Lasten parhaaksi olisi alkuun lyhytkestoiset tapaamiset uuden avovaimon seurassa.
Sinä olet valinnut mieleisen siipan itsellesi, älä oleta omahyväisesti, että lapsesi rakastavat häntä heti ensisilmäyksellä kuten sinä teit ;)
Minulla on ollut jo tämä uusi suhde jo yli kaksi vuotta, ja asumme yhdessä niin on vähän vaikeaa tavata yksin lapsia ja olen ollut kihloissa kaksi vuotta uuden kanssa
Nyt marssit sosiaalitoimistoon lastenvalvojan luo ja selitöt tilanteen...ne sitten alkaa hoitamaan asiaa eteenpäin. Ottavat äitiin yhteyttä ja yleensä sovitaan yhteinen tapaaminen,jossa tehdään tapaamissopimus. Ja yleensä tämä lastenvalvoja selittää äidille,että uusi avopuoliso ei saa olla syy siihen,että lapset eivät saa isäänsä.
Jos äiti ei ala kirjoittamaan sopimusta niin sit vaan oikeuteen. Äidin kielteinen asenne tulee kyllä soskun papereissä ilmi sit oikeudenkäynnin aikana. Eli jos jatkaa hankalana olemistä niin tekee yleensä vain hallaa itselleen ja tietenkin lapsillee,jos ei anna heidän tavata isäänsä.
saa isäänsä =saa tavata isäänsä =))))
Käsitin UUDEN avovaimon tuoreeksi suhteeksi. Minusta kaksi vuotta vanha avovaimo on jo vanha avovaimo ;D
Etkö ole kahteen vuoteen tavannut lastasi???
Vai oletko ollut erosta saakka tapaamatta?
Tapasitko lasta ennen uutta avovaimoa?
Miten silloin sujui?
Miten lapsi suhtautui uuteen seurustelukumppaniisi?
Miksi olet näin kauan tyytynyt ex-vaimosi temppuiluun?
Muutama kysymys :)
Sain tavata ennen avopuolisoani lapsiani, mutta silloinkin oli vähän takkuista kaikki.
nyt on kohta kolme kuukautta että en ole nähnyt
ja kun uusi suhde minulla alkoi niin lapset oli innokkaita mutta äiti on varmaan manipuloinut lapset nyt kun huomasi että avovaimo tulee hyvin toimeen lasten kanssa
Jätätkö lapsesi uuden puolisosi vastuulle pitkiksi ajoiksi?
Meillä kuvio on se, että isän läsnäollessa uusi nainen käyttäytyi erityisen hyvin lapsia kohtaan, mutta kun viikonlopun huoltovastuu alkoi enenevässä määrin kaatua hänen niskaansa, hän alkoi salassa kohdella lapsia kaltoin. Kun lapset kertoivat siitä minulle ja pyysin isää olemaan enemmän läsnä lasten kanssa, kerroin mitä lapset olivat kertoneet, minusta tehtiin mustasukkainen manipuloija ja selkäänpuukottaja. Ja lapset tietenkin valehtelivat mielistelläkseen minua ;)
Ainoa neuvo, jonka osaan antaa on; pyydä perheneuvolan palaveria, jossa sovitte käytännön pelisäännöt, älä vie asiaa ensimmäisenä lastensuojeluviranomaisille, koska se vie tilanteen vain huonompaan suuntaan.
Ammattitaitoinen psykologi ja sosiaalityöntekijä kertovat äidille isänoikeudet selkeästi, tunteilematta, ja jos se ei äidille sovi, ota sitten järeämmät aseet käyttöön.
En jätä lapsia avo vaimon vastuulle silloin kun on luonani, ja teemme yhdessä koko uusio perhe sellaisia asioita mitä lapset ei saa kokoea äidin kanssa, kuten ruuan laittoa ja leipomista, avo vaimo opettaa käsitöiden tekoa jopa tyttärelleni.
Koska hän on lastenhoitaja ammatiltaan