Rakentaminen ja lapset

hoitaa lapsia kotona, vaikka vuorotellen. Rakentamisaika on sen verran pitkä, että jos lapset eivät saa riittävää kontaktia omiin vanhempiinsa vuoteen, niin talo kenties nousee euroissa edullisemmin, mutta hinnan maksavat lapset.

Meillä väljennettiin rakentamisaikataulua vaimo hoiti pitkälti lapsen osallistui siivouksiin.

Jos lapset on ihan pieniä, niin silloin toinen vanhemmista voi aika vähän olla raksalla mukana. Jos lapset ovat jo pikkaisen isompia, niin silloinhan ne voi ottaa rakennukselle mukaan, pienen leikkipaikan kehittää jonnekin ja "apumiehinä" menee vallan mainiosti. Ei tietenkään ihan kaikissa rakentamisen vaiheissa, mutta...

Raksa on hirveän vaarallinen paikka lapsille, eikä minusta ole muutenkaan kovin fiksua seisottaa lapsiparkoja sellaisessa paikassa - nälissään ja huonolla hoidolla valitettavan useissa tapauksissa. Lapsiperheen rakentaminen onnistuu hyvin, kun ottaa mahdollisimman paljon valmista työtä ja materiaaleja. Ei ehkä ole kaikkein halvinta, mutta onko tosiaan oikein, että säästöeurot on säästetty lasten ja niitä hoitavien mummojen hyvinvoinnilla.

Jos mummoja sun muita on lähellä ja varsinkin jos ovat läheisiä lasten kanssa niin ilman muuta kannattaa tuo apu käyttää hyväkseen.

Meillä ei tukiverkostoja lähellä ollut, juuri mitään ei raksalla itse tehty (en ole kotiäiti) koska emme yksinkertaisesti olisi ehtineet. Toinen kävi siivoilemassa aina kun ehti ja toinen oli sillä aikaa lasten kanssa.

Rakennusaika kesti lokakuun alusta huhtikuun loppuun, jolloin muutimme taloon. Oikeastaan kaikkeen suunnittelutyöhön, rekrytointeihin, byrokratiaan ja muuhun meni myös koko edeltävä kesä - tuo aika on varsinaista rakennusaikaa. Koko tuona aikana meillä ei ollut normaalia perhe-elämää - siis siten että olisimme perheenä yhdessä tehneet jotain järkevää. Molemmat vanhemmat olivat stressaantuneita paitsi töistä, myös raksasta, joka oli päätöksineen ja pähkäilyineen välillä kuin toinen työ. Illat menivät suunnitelmia vääntäessä ja valintoja tehdessä, sekä tehtäviä jakaessa (soitä sä sinne niin mä soitan sinne ja sinne). Tuntui että pelkkä projektin pyörittäminen asetti perhe-elämän koville ja eniten se kohdistui lapsiin. Heräsin tähän todellisuuteen yhteänä perjantaina kun esikoinen hihkui päiväkodista hakiessa että jippii, viikonloppu, tänään päästään videovuokraamoon :( Oli näet tapana vuokrata penskoille video tai pari jolloin ehti suunnitella hommia ja/tai toinen ehti raksalle siivoamaan tms. Kun tähän yhdistää vielä ankean vuokrakämpän jossa raksa-ajan asuimme väliaikaisesti, niin en kovin lämmöllä viime syksyä muistele.

Palkinto on varsin mieluinen, talo on ihana ja onnistunut ja perhe-elämä on taas loksahtanut uomiinsa, viime viikoloppuna hätkähdimme oikein kun koko perhe oli ensin yhdessä uimassa ja sitten käytiin ulkona syömässä ja ostoksilla. Tällaisesta ei voinut edes unelmoida raksa-aikana. Koville se ottaa ja täytyy ihmetellä niiden jaksamista jotka tosiaan itse ja talkoilla sen talon pitkän ajan kuluessa rakentaa. Minä en äitinä ja vaimona varmaan olisi jaksanut tuollaista pitkää projektia, nytkin otti tarpeeksi koville. Juuri tuo perheen arjen pyörittäminen saisi minut kyllä harkitsemaan kolmeen kertaan ennen kuin esim. uutta taloa lähtisin rakentamaan, vaikka kaikki sujui ihan hyvin - meillä ei ollut ongelmia työntekijöiden, laadun, aikataulujen, toimitusten eikä minkään muunkaan kanssa oikeastaan ollenkaan.

Meillä rakennusprojekti meni näin jälkeenpäin katsottuna aikasta sujuvasti. Mutta silloin ei kyllä siltä tuntunut.

Kun aloitimme rakentamisen, niin lapset olivat 3 ja 4. Talosta tehtiin itse n. 90% ja päivätyöt (6pv/vko) päälle. Ilman mummon ja vaarin apua, ei koko projekti olisi ollut mahdollinen. Suoraan työstä päiväkodin kautta raksalle ja illalla kymmenen-yhdentoista aikaan kaaduttiin sänkyyn. Onneksi mummo kuskasi lapset kotiin ja hoiti kaikki tarvittavat ruokajärjestelyt yms.
Itse kun toimittiin pääsuunnittelijoina ja tavaranhankinta oli äidin vastuulla, niin ei siinä paljonkaan jäänyt mahdollisuuksia delegoida tehtäviä eteenpäin. Tai olisihan tietenkin koko talon voinut teettää ulkopuolisilla, mutta hintahan olisi ollut aivan toinen (eli meillä ei ollut varaa palkata legioonaa kirvesmiehiä).

Rakentaminen on raskasta, varsinkin siis jos pyritään sovittamaan yhteen päivätyöt, perhe-elämä sekä rakentaminen, mutta se talo valmistuu joku kaunis päivä!
Omasta mielestäni meillä ei ollut yhtään sen hankalampaa rakennusaikana kuin esimerkiksi tuttavaperheellä jonka äiti hoiti lapset, ja isä oli iltaisin rakennuksella (päivisin siellä oli 4! kirvesmiestä) tekemässä niitä töitä joihin kykeni.
Mummo oli onnellinen (ja varmasti myös väsynyt) kun sai viettää lastenlastensa kanssa paljon aikaa ja samalla auttaa poikansa taloprojektia.

Mielestäni lapset eivät kärsineet, ja kerran viikossa järjestimme heille "Raksa-kierroksen".

Kiitos vielä: mummulle ja ukille sekä mummille ja vaarille.

Heippa,

Meillä on juuri nyt raksa-aika menossa ja lapset ovat 4v ja 1v. Olen itse hoitovapaalla, ainakin yli muuton uuteen taloon, sillä tämä minun hoitovapaani on se asia, joka pitää tämän perheen järjissään. Näin lapset saavat "tarpeekseen" omista vanhemmistaan eli tässä tapauksessa minusta, ja kotona on aina joku joka pesee pyykit, tekee ruuan ja siivoaa. Tämä kotiäidin rooli on tietysti se tylsempi, mutta ei lainkaan vähäpätöinen!!

Aika vähän minä olen raksalla ollut apuna, sillä pikkusisko ei viihdy siellä kuin pari minuuttia. En myöskään sanoisi, että raksa ei ole lasten paikka, sillä nelivuotias isoveli jaksaa touhuta siellä isossa hiekkakasassa tulevien naapurin lasten kanssa vaikka neljä tuntia. Siellähän on myös toimivia vesiletkuja yms. joilla voi tehdä veneille pikku järviä ja sen sellaista pikkupoikien hommaa. Mutta useimmiten kuitenkin meillä on mies raksalla, ensin päivätöissä ja sitten illalla yhdeksään asti raksalla. Viikonloppuisinkin hän on aina töissä raksalla, aamusta iltaan, mutta olemme sopineet, että sunnuntaiaamu on minun raksa-aamuni. Silloin otan itse eväät mukaan ja lähden jo seitsemäksi raksalle tekemään aputöitä (kantamaan tiiliä, siivoamaan, lajittelemaan jätettä, maalaamaan, pohjakäsittelemään lautoja, järjestämään tavaroita ja sen sellaista) ja olen suurin piirtein neljään asti. Se on minun henkireikäni ja siten lapset saavat isin ikiomakseen edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi viikossa.

Minä en usko, että me selvittäis täysjärkisinä jos en olisi hoitovapaalla - lapset eivät näkisi meitä koskaan, koska viikolla he ovat usein illan hoidossa mummolassa. Silloinkaan eivät mitenkään tunnu kärsivän tilanteesta kummatkaan osapuolet, lapset ovat innoissaan kun saavat olla mummolassa n. kaksi arki-iltaa viikossa ja me olemme innoissamme kun saamme tehdä töitä kaksin miehen kanssa.

Meillä tietysti auttaa asiaa se, että meillä on kaksi timpuria tekemässä taloa arkipäivisin, talo tulee meille sisustusvalmiina. Mutta nytkin töitä ja maalausta riittää joka illalle ja viikonlopuille!

Tsemppiä tämä vaatii kun vielä asutaan vuokralla pienessä kaksiossa, mutta me on päätetty jaksaa. Ihan hyvin tässä on jaksettukin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja lopputulos palkinnee tämän erikoisen elämänvaiheen lopulta!

töissä ja lapsi arkisin päivähoidossa. Raksa-aikamme oli varsin pitkä (2 vuotta), mutta siihen mahtui myös aikoja, jolloin homma ei sattuneesta syystä mennyt ollenkaan eteenpäin.

Minä vaimona hoidin kodin ja lapsen (silloin 2-4 v.) ja viikonloppuisin kävin siivoamassa. Lisäksi sisustusvaiheessa maalasin seinät. Mies hoiti pääasiassa yhteydet urakoitsijoihin, haki tavarat ja rakensikin aika paljon itsekin. Yhdessä teimme sisustusmateriaalien valinnat.

Mies siis kantoi raskaimman taakan ja hänellä oli suurempi huoli siitä, päästäänkö ikinä muuttamaan. Lapsi ei mielestäni raksa-ajasta kärsinyt, koska toinen vanhemmista kuitenkin oli aina kotona. Viikonloppuisin otin usein lapsen mukaan raksalle, eikä siellä mitään vahinkoa ikinä tapahtunut, vaikka saatoin siivota tuntikausia (maalausvaiheessa lapsi oli hoidossa). Työmaalla tietysti täytyy olla silmät selässäkin siltä varalta että lapsi keksii jotain älytöntä, joten ei se työskentely pienen lapsen kanssa kovin tehokasta ole. Isovanhempien apua olisin kaivannut paljon enemmän, mutta heillä taisi olla muita kiireitä. Mutta niin vain lopulta tuli se päivä, jolloin päästiin muuttamaan uuteen kotiin ja alkoi olla iltoja, jolloin saattoi harrastaa muutakin kuin rakentamista (niin kuin esim. pihan laittoa, joka onkin seuraava vaihe talon rakentamisen jälkeen...). Kaiken kaikkiaan raksa-aika oli raskasta myös minulle (mutta varsinkin miehelleni), mutta kuitenkin se on vain suhteellisen ohimenevä elämänvaihe. Uutta taloa en kuitenkaan halua enää rakentaa (onneksi ei tilan takia tarvitsekaan).

Meillä on rakentamisvaihe kestänyt nyt melkein puoli vuotta ja loppusuora häämöttää. Meilläkin tämä elämänvaihe on hoitunut pitkälti hoitovapaani ansiosta luonnikkaasti. Lapset ovat nyt 3,5 v ja 2,5v.

Olemme tehneet itse kaiken paketin pystytyksen jälkeen. Minä käyn raksalla siivoomassa ja tekemässä pikku hommia sillä aikaa kun lapset ovat puistossa leikkimässä pari tuntia päivässä. Tällöin hoidan myös tavaroiden hankinnan raksalle, esim. maalit, laatat yms. Näin mies saa tehdä rauhassa hommia töiden jälkeen.

Välillä kun tulee sellaista hommaa mistä mä selviydyn kuten lattioiden tasoitukset, laatoitus, kosteuseristeet yms. niin mies on jäänyt lasten kanssa kotiin. Lisäksi mies tulee kotiin aina töiden jälkeen, jolloin syömme yhdessä ja illalla hän tulee jo ennen kuin lapset menevät nukkumaan, joten meillä ainakaan lapset eivät ole kärsineet raksa-ajasta.

Kaikki on sujunut todella mukavasti koko raksa-ajan, ilman suurempia kiukutteluja, varmaankin minun hoitovapaalla on suuri merkitys että koko perhe jaksaa ja voi hyvin myös tämän ajan

Olemme rakentajia ja perheessä lapsia on kolme. Kuopus on 1 v. erittäin vilkas vipeltäjä ja vanhemmat lapset 6 v. ja 7 v.
Vanhempien lasten kanssa voi raksalla olla ongelmitta (kavereita naapurissa) mutta kuopuksen kanssa sinne ei voi mennä jos aikomuksena on tehdä jotain muutakin kuin juosta pojan perässä ;-)
Meillä on ollut koko ajan kirvesmiehiä töissä ja ite ollaan tehty (siivottu, kuskattu tavaraa ja tehty valmisteluja seuraavaa hommaa varten) sen mikä ollaan pystytty. Ilman palkattua työvoimaa (saimme huipputekijät) olisi koko projekti vasta alkutekijöissä, nyt suunnitellaan jo muuttoa n. 3 kk etuajassa.
Lasten kanssa rakentaminen on meillä pääsääntöisesti ollut sitä, että joku tuttu on ollut lapsenvahtina (ainakin nuorimmaiselle) tai sitten toinen meistä on kotona lasten kanssa ja toinen raksalla. Ystäviä ja sukulaisia on "hyödynnetty" rakentamisen aikana eniten juuri lastenvahtitehtävissä.
Tottakai lapsissa(kin) näkyy väsymisen merkkejä, mutta juttelemme paljon asioista ja yritämme mahduttaa aikatauluun välillä muutakin koko perheen toimintaa, jolloin kaikki saavat taas uutta energiaa jaksaa. Ja nythän se loppu jo häämöttää :-)
Kyllä se rakentaminen lasten kanssakin onnistuu kunhan muistaa välillä kuunnella (ja kysellä) mitä siellä pienessä päässä liikkuu. Ja ottaa ne ajatukset ja toiveet myös huomioon käytännössä. Raskasta se on. Sitä ei käy kieltäminen, oli sitten rakentamassa tai huoltamassa rakentajia. Mutta kun yrittää muistaa että se rakentaminenkaan ei kestä ikuisesti. Itse kyllä satsaan mielelläni ulkopuoliseen työvoimaan, koska se lyhentää rakentamisen aikataulua ja pitää hermot kurissa. Rahaa se nielee enemmän mutta lasten kannalta ajateltuna, onko se niin paha asia ? Toiset satsaa materiaaleihin me työntekijöihin. Valintoja vain.

kerron vaan omasta tulevasta raksaprojektista,eli
rakennamme uutta taloa samalle tontille kuin
missä nyt asumme..eli tuohon lähelle.
meillä on neljä tenavaa joista nuorin on pari vuotias ja vanhin 13v.
mielelläni osallistuisin uuden kodin hommeleihin minäkin joten aion hyödyntää nuorisoa..
mielellään he hoitavatkin pikkuveikkaa ja jos siitä joskus saa jonkun lantin niin taitaa tulla
kina kuka saa olla lapsenlikkana...