Liian halpaa rahaa
Kolumni
Olen yllättynyt ekonomistien näkemyksistä. Yhdeksän keskeisen ennustajan arvion mukaan (KL 21.9.) kolmen kuukauden euriborkorko on vuoden kuluttua 2,3 prosenttia ja kahden vuoden kuluttua edelleen vain 2,7 prosenttia.
Halvan rahan kautta riittäisi siis vielä pari vuotta nähtyjen kolmen vuoden jatkoksi. Luulen, että todellisuus yllättää tavalla ja toisella. Eli tämä ennuste ei toteudu.
Mutta pakko on lähteä siitä, että se on valistunein näkemys asiasta. Raha on siis halpaa, Suomen talouden kannalta vähän liiankin halpaa, vielä seuraavat pari vuotta.
Päällisin puolin Suomen talouskehitys näyttää edelleen varsin tasapainoiselta. Kokonaistuotanto on jaksanut kasvaa selvästi yhteistä euroaluettamme ripeämmin. Kasvun selkärankana on ollut yksityinen kulutus, joka on pysynyt vakaassa kasvussa silloinkin, kun maailmantalous on tökkinyt. Matalat korot ja veronkevennykset ovat olleet kyytipoikina.
Vienti on vetänyt, ja vaihtotaseessa on ollut komea ylijäämä. Matalan koron kannustama velanotto ei siltäkään kannalta ole ongelma. Emme ole ulkomaille velkaantuva pikku Amerikka.
Investoinneissakaan ei ole merkkejä mässäilystä. Päinvastoin, teollisuuden investointien toivoisi olevan nykyistä reippaampia. Mutta siihen ei auttaisi, vaikka korot olisivat vielä nykyistäkin alempana.
Ainoa matalasta korosta seuraava huolenaihe näyttäisikin olevan asuntomarkkinoiden kuumeneminen ja kotitalouksien velka.
Vuoden 1997 alusta asuntojen hinnat ovat nousseet yli 70 prosenttia, kun rakennuskustannusten nousu on ollut 20 prosenttia ja yleinen inflaatio yhteensä alle 15 prosenttia.
Käytettävissä olevat tulot ovat nousseet samassa ajassa noin 50 prosenttia. Asunnot ovat siis kallistuneet olennaisesti. Syytä huoleen on, etenkin tietysti pääkaupunkiseudulla, jossa suhteelliset hinnat ovat puhkaisseet juppihuuman tasot.
Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen onkin varoittanut jo toista vuotta romahduksen mahdollisuudesta. Tänä syksynä Tyrväinen on tosin sitä mieltä, että asuntohintojen romahduksen todennäköisyys on pienempi kuin se oli puoli vuotta, vuosi sitten. Kiitos matalampien korkojen.
Minusta asetelma on huolestuttavampi juuri siksi, että korkonäkymä on niin lupaava. Kuplan puhallus voi jatkua. Kotitalouksien velka lähti matalalta tasolta, mutta kasvaa nopeasti. Suhteessa käytettävissä oleviin vuosituloihin velkaa on jo 75 prosenttia, ja suhde lähestyy historiallista huippua.
Vuonna 2000 varoitin irlantilaisia ylikuumenemisesta ja kuplan puhkeamisesta. Kehotin tutustumaan Suomen lähihistoriaan. Eivät tainneet kuunnella neuvojani. Yhdysvaltojen taantuma tuli 2001 irlantilaisten avuksi, ja löysä talouspolitiikka osoittautui viisaaksi valinnaksi. Ehkä jäkätys ja huoli on taaskin aiheetonta.
Jorma Pöysä
Kolumni
Olen yllättynyt ekonomistien näkemyksistä. Yhdeksän keskeisen ennustajan arvion mukaan (KL 21.9.) kolmen kuukauden euriborkorko on vuoden kuluttua 2,3 prosenttia ja kahden vuoden kuluttua edelleen vain 2,7 prosenttia.
Halvan rahan kautta riittäisi siis vielä pari vuotta nähtyjen kolmen vuoden jatkoksi. Luulen, että todellisuus yllättää tavalla ja toisella. Eli tämä ennuste ei toteudu.
Mutta pakko on lähteä siitä, että se on valistunein näkemys asiasta. Raha on siis halpaa, Suomen talouden kannalta vähän liiankin halpaa, vielä seuraavat pari vuotta.
Päällisin puolin Suomen talouskehitys näyttää edelleen varsin tasapainoiselta. Kokonaistuotanto on jaksanut kasvaa selvästi yhteistä euroaluettamme ripeämmin. Kasvun selkärankana on ollut yksityinen kulutus, joka on pysynyt vakaassa kasvussa silloinkin, kun maailmantalous on tökkinyt. Matalat korot ja veronkevennykset ovat olleet kyytipoikina.
Vienti on vetänyt, ja vaihtotaseessa on ollut komea ylijäämä. Matalan koron kannustama velanotto ei siltäkään kannalta ole ongelma. Emme ole ulkomaille velkaantuva pikku Amerikka.
Investoinneissakaan ei ole merkkejä mässäilystä. Päinvastoin, teollisuuden investointien toivoisi olevan nykyistä reippaampia. Mutta siihen ei auttaisi, vaikka korot olisivat vielä nykyistäkin alempana.
Ainoa matalasta korosta seuraava huolenaihe näyttäisikin olevan asuntomarkkinoiden kuumeneminen ja kotitalouksien velka.
Vuoden 1997 alusta asuntojen hinnat ovat nousseet yli 70 prosenttia, kun rakennuskustannusten nousu on ollut 20 prosenttia ja yleinen inflaatio yhteensä alle 15 prosenttia.
Käytettävissä olevat tulot ovat nousseet samassa ajassa noin 50 prosenttia. Asunnot ovat siis kallistuneet olennaisesti. Syytä huoleen on, etenkin tietysti pääkaupunkiseudulla, jossa suhteelliset hinnat ovat puhkaisseet juppihuuman tasot.
Aktian pääekonomisti Timo Tyrväinen onkin varoittanut jo toista vuotta romahduksen mahdollisuudesta. Tänä syksynä Tyrväinen on tosin sitä mieltä, että asuntohintojen romahduksen todennäköisyys on pienempi kuin se oli puoli vuotta, vuosi sitten. Kiitos matalampien korkojen.
Minusta asetelma on huolestuttavampi juuri siksi, että korkonäkymä on niin lupaava. Kuplan puhallus voi jatkua. Kotitalouksien velka lähti matalalta tasolta, mutta kasvaa nopeasti. Suhteessa käytettävissä oleviin vuosituloihin velkaa on jo 75 prosenttia, ja suhde lähestyy historiallista huippua.
Vuonna 2000 varoitin irlantilaisia ylikuumenemisesta ja kuplan puhkeamisesta. Kehotin tutustumaan Suomen lähihistoriaan. Eivät tainneet kuunnella neuvojani. Yhdysvaltojen taantuma tuli 2001 irlantilaisten avuksi, ja löysä talouspolitiikka osoittautui viisaaksi valinnaksi. Ehkä jäkätys ja huoli on taaskin aiheetonta.
Jorma Pöysä
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Syytä huoleen on, etenkin tietysti pääkaupunkiseudulla, jossa suhteelliset hinnat ovat puhkaisseet juppihuuman tasot."
Niinpä. Jokaisessa meissä asuu pieni taitotuunainen. Vaan kun laskun maksamisen paikka tulee, ahdistus tulee olemaan monella melkoinen.
Tämä asuntojen hintojennousu on vähän niin kuin kasvihuoneilmiö ja ilmastonlämpeneminen.
Ilmastonlämpeämistä kauhistellaan, mutta ainahan on ollut jääkausia ja lämpimiä kausia. Nykyisnen lämpeneminen taitaa johtua kuitenkin siitä, että lämpätilamittausten alkaessa lähtötaso on ollut aika alhainen.
Sama tuossa asuntojen hintatasossa. On totta, että asuntojen hinnat ovat nousseet huomattavasti enemmän kuin muut talouden osatekijät. Se johtuu ainoastaan siitä, että laman jäljiltä asunnot ovat olleet todella halpoja vielä 90-luvun loppupuolellakin. Siten on ymmärrettävää, että hyvän taloudellisen tilanteen myötävaikutuksella hinnat ovat nousseet ja tulevat vielä nousemaan todelliseen kuplaan asti.
"Käytettävissä olevat tulot ovat nousseet samassa ajassa noin 50 prosenttia. Asunnot ovat siis kallistuneet olennaisesti. Syytä huoleen on, etenkin tietysti pääkaupunkiseudulla, jossa suhteelliset hinnat ovat puhkaisseet juppihuuman tasot."
Osaisikohan joku selittää, mitä tuo yllä oleva Pöysän tekstin viimeinen virke tarkoittaa? Kiitos.
Romahduksen alkamista minä hetkenä hyvänsä.
Näinhän se on ollut ovella jo monta vuotta ja on vielä ensi vuonnakin. Herskyvät naurut Sinulle Sirkka-Liisa-poika.
Suhteellinen hinta tarkoittaa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välistä hintaeroa asunnoissa. Yksinkertaistettuna vaikkapa seuraavasti: Vuonna 1990 asunto maksoi esim Jyväskylässä 20 000 euroa (119 000 markkaa). Samanmoisesta asunnosta Helsingissä joutui silloin pulittamaan 20 000 x euroa. Nyt, vuonna 2005 tuo x on suurempi. Kertooko se kuplasta, onkin eri juttu.