Mistähän johtuu, että 6-vuotiaan poikamme on välillä vaikea sulattaa isäänsä? Kyseessä on varmasti myös mustasukkaisuus, koska pahimmillaan poika on kun minä (äiti) olen paikalla. Poika ei halua, että isä tekee mitään hänen kanssaan, vaan minun on oltava aina paikalla. Hän saattaa jopa lyödä isäänsä ja ajaa tämän luotaan pois. Isä on tietenkin tästä kovin masentunut ja harmissaan, vaikka on jo siihen tottunut. Mitähän me voitas asialle tehdä? Tilanne on kuitenkin aika hyvä, kun itse en ole paikalla, eli kun he ovat kahdestaan. Silloin isäkin otetaan huomioon ja ollaan tälle kiltti. Onko kenties muita isiä vastaavassa tilanteessa?
Lapsi kohtelee kaltoin isäänsä.
Lisa
7747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
isien juttuihin tämä
On ollut kyseistä käytöstä. Isä ei viitsi sanoa pojalle vastaan kun on niin paljon töissä ja on siitä huono omatunto. Uskon että se johtuu pohjimmiltaan juuri siitä, että lapsi protestoi sitä vastaan, että isä ei ole tarpeeksi hänen kanssaan. Meillä minä olen sanonut napakasti, että isälle ei puhuta noin ja miltä hänestä itsestä tuntuisi jos isä kohtelisi häntä tuolla tavoin. Isä on pahalla mielellä nyt. Silloin poika hetken päästä menee pyytämän anteeksi isältä. Tällä keinoin tämä lapsen "tyrannia" on vähentynyt. Älkää antako pojan olla epäkunnioittava isää kohtaan.
Olen samaa mieltä. Ensin kunnioitus kuntoon ja sen jälkeen voi olla mukavaa olla yhdessä.
Isä ei tosiaankaan saa jäädä oman lapsensa tossu alle vaan olla esikuvana, turvana, auktoriteettina ja joskus kivana kaverina.
Tää on tätä vanhempien uusavuttomuutta.
Entäpä, jos kyse onkin jostain paljon vakavammasta, eli isän epäterveestä käytöksestä lasta kohtaan.
Mitä jos lapsi oireieleekin sitä, että isä on tehnyt hänelle jotain sellaista, mitä hän ei haluaisi, tai mikä sattuu.
Entä, jos lapsi ei uskalla kertoa asiasta äidilleen, koska isä on uhkaillut erilaisilla asioilla (ero, äidin kuolema ym), jos lapsi kertoo kokemuksistaan.
Lapsi ei siis kerro, mutta oirehtii jotenkin, eli esim. juuri lyömällä isäänsä, kun turvallinen aikuinen, eli äiti on läsnä..
Toivottavasti kyse ei ole mistään tällaisesta, vaan kyseessä olisi esim. juuri huomionhaku ym.
Mutta sairaitakin ihmisiä löytyy ja ikävä kyllä he ovat usein niin lähellä, että sitä ei tajua ennenkuin on liian myöhäistä. Sairaan mielen omaava ei kaihda keinoja peitellessään toimintaansa!
muustakin käytöksestä huomais jos jostain tommosesta olis kyse. Jos lapsi on terve, normaali, aktiivinen, sosiaalinen, jolla ei ole painajaisia, ei minkäälaisia pelkotiloja, niin tuskin isän perversseydestä on kyse.
salaamaan pahoja asioita läheisiltään, hän voi myös salaamalla suojella itseään tai muuta perhettä. Hän voi käyttää aktiivista unohtamista, eikä ahdistuneisuus tule muiden nähtäväksi minään oireina, uskottelee esim. itselleen nähneensä unta. Voi kestää murrosikään asti, ennen kuin lapsi käsittää oikeutensa ja käsittää miten väärin häntä on kohdeltu tai pystyy sen ilmaisemaan. Paljastus tulee vasta silloin ja on jo myöhässä lapsen terveyden kannalta.
Toki voi olla kyse vain siitä, että lapsi kokee saaneensa liian vähän isänsä aikaa tai mistä hyvänsä muustakin.
Se, jos lapsi on rauhallinen isänsä kanssa yksin ollessaan voi olla pakon sanelemaa, eihän hänellä silloin ole ketään, johon turvautua.
Eti Psykologian käsikirja ja kato, mitä siellä sanotaan. Todennäk. ihan normaalia ja ohi menevää. Lapsen huonoa käytöstä pitää kuitenkin rajoittaa.