Yläpään hoito :)

Hei.
Lapsettomuutta ollaan miehen kanssa kärsitty jo vuosia. Hoidot jatkuvat. Suoraan lapsettomuushoitoihin ollaan saatu mielestämme apua, mutta psyykkeestämme ei ole missään vaiheessa huolehdittu. Ollaan hoidossa yksityisellä ja maksamme itsemme kipeäksi. Palvelu on kuitenkin sen verran hyvää, että siellä myös pysytään. Olen tietoinen, että käyttämämme klinikka tarjoaa psykologin palveluja, mutta hinnat ovat pilviä hipovat!
Onko teillä kohtalontoverit ollut tarvetta henkiselle tuelle. Itselläni on akuutti tarve, mutten tiedä mistä apua inhimilliseen hintaan tarjottaisiin. Ns. tavallisiin mielenterveyspalveluihin meneminen on ainakin itselleni vaikeaa.
Koen, ettei lapsettomuushoidoissa oteta tarpeeksi huomioon henkisiä tekijöitä, vaan ne jätetään pariskunnan harteille. Kait tässä on itsetunto, naiseus, parisuhde, koko elämä koetuksella. Oletetaanko yhteiskunnassa, että lapsettomilla ihmisillä ei ole inhimillisiä tunteita?! Ei kai tässä mitään robotteja olla. Vai ollaanko?

T:hirmumyrsky
2377
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hei!

Puhut todella tärkeästä asiasta! On ymmärrettävää, että lapsettomuushoidot keskittyvät fyysisiin juttuihin ja henkiset jäävät taka-alalle. Tämän ei kuitenkaan tulisi tarkoittaa sitä, että psyykkiset tekijät olisivat jotenkin vähempiarvoisia. Päinvastoin! Lapsettomuus on valtava kriisi, jossa ovat vaakalaudalla lähes kaikki hyvinvoinnin kannalta keskeiset asiat. Oma psyyke, parisuhde, koti, työ, ystävyyssuhteet, koko elämä, niinkuin sanoit. Lapsettomuuden kanssa kamppailevat joutuvat käymään oikeastaan kaikki inhimilliseen elämään kuuluvat tunteet läpi. halusi sitä tai ei. Ja rankkaa on! Rankkuutta lisää ainakin omasta mielestäni sekin, että lapsettomuus on yleisesti ottaen vähätelty kriisi. Ts. ymmärrystä asian syvyyden kanssa ei juuri saa.

Haluan siis sanoa, että olet huolissasi oikeista asioista!! Mielenterveyspalaveluiden piiriin astuminen on varmasti vaikeaa. Mielestäni se kuitenkin kannattaa tehdä silloin, kun sen vielä oma-aloitteisesti pystyy. On turhaa odottaa vakavaa masennusta tai muuta umpikujaa. Ehkä hoitoon hakeutumista helpottaa se, että pahaan oloon on selvä syy. Lapsettomuus. Oletan, että vielä vaikeampaa hoitoon olisi hakeutua silloin, kun yhtä selvää syytä ei olisi?

Julkisella sektorilta löytyy asiansa osaavia psykologeja ja terapeutteja joiden uskon voivan sinua auttaa. Yksityisen hinnat kauhistuttavat minuakin. Toisaalta klinikoiden yksityiset psykologit ovat yleisesti perhetyneet juuri lapsettomuuteen. Olen itse päättänyt, että jos joudumme rankempiin hoitoihin (2v. yritystä, endo, nyt clomit), haen itselleni myös psykologista apua ja neuvontaa. Vaikka ammattiauttaja olen itsekin. Tai ehkä juuri siksi. =) Voimia sinulle!

Äänestä
  • Moi.
    Kiitos paljon rakentavasta viestistäsi.
    Kun on oppinut selviytymään yksin, ei enää itsekään ole varma, että tarvitseeko sitä tukea vai ei. Pahasta olosta on tullut jo tiedostamatonta, eikä enää tiedä mikä todellinen vointi on.Ikään kuin sokeutuu omille tunnoilleen ja siinä sitten mennään laput silmillä eteenpäin ja odotetaan koska seinä tulee vastaan.

    Aurinkoisia päiviä odotellen.

    Erittäin paljon onnea teidänkin yritykseen!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sade kirjoitti:

Hei.
Lapsettomuutta ollaan miehen kanssa kärsitty jo vuosia. Hoidot jatkuvat. Suoraan lapsettomuushoitoihin ollaan saatu mielestämme apua, mutta psyykkeestämme ei ole missään vaiheessa huolehdittu. Ollaan hoidossa yksityisellä ja maksamme itsemme kipeäksi. Palvelu on kuitenkin sen verran hyvää, että siellä myös pysytään. Olen tietoinen, että käyttämämme klinikka tarjoaa psykologin palveluja, mutta hinnat ovat pilviä hipovat!
Onko teillä kohtalontoverit ollut tarvetta henkiselle tuelle. Itselläni on akuutti tarve, mutten tiedä mistä apua inhimilliseen hintaan tarjottaisiin. Ns. tavallisiin mielenterveyspalveluihin meneminen on ainakin itselleni vaikeaa.
Koen, ettei lapsettomuushoidoissa oteta tarpeeksi huomioon henkisiä tekijöitä, vaan ne jätetään pariskunnan harteille. Kait tässä on itsetunto, naiseus, parisuhde, koko elämä koetuksella. Oletetaanko yhteiskunnassa, että lapsettomilla ihmisillä ei ole inhimillisiä tunteita?! Ei kai tässä mitään robotteja olla. Vai ollaanko?

T:hirmumyrsky

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu