Olemme eronneet jo 9 kk sitten, ja entinen naisystäväni vaan sitkeästi soittelee jne. Hän keksii koko ajan tekosyitä, jotta voi ottaa minuun yhteyttä. Hänellä on uusi naisystävä, mutta silti riittää mielenkiintoa tekemisiini, eikä jätä minua rauhaan. Hän ei voi sietää uutta kaunista kumppaniani, liekö syynä mustasukkaisuus?
Olen pyytänyt jo kymmeniä kertoja, ettei hän enää soittaisi minulle.
Tästä huolimatta hän häiritsee minua ja sukulaisiani, jotka pitävät häntä jo valitettavasti hulluna. Tästä en tykkää. Olisin halunnut säilyttää hänestä kauniin muiston.
Hän keksii perättömiä juttuja kumppanistani ja suurentelee ja värittää totuutta huimasti.
Nyt viimisenä vaihtoehtona näen enään rikosilmoituksen tekemisen. Voisin tehdä myös rikosilmoituksen hänen varastamistaan tavaroista, kunnianloukkauksesta kumppaniani kohtaan. Mutta en jaksaisi riidellä.
Haluaisin vain elää rauhassa rakkaani kanssa..
Olen pyytänyt jo kymmeniä kertoja, ettei hän enää soittaisi minulle.
Tästä huolimatta hän häiritsee minua ja sukulaisiani, jotka pitävät häntä jo valitettavasti hulluna. Tästä en tykkää. Olisin halunnut säilyttää hänestä kauniin muiston.
Hän keksii perättömiä juttuja kumppanistani ja suurentelee ja värittää totuutta huimasti.
Nyt viimisenä vaihtoehtona näen enään rikosilmoituksen tekemisen. Voisin tehdä myös rikosilmoituksen hänen varastamistaan tavaroista, kunnianloukkauksesta kumppaniani kohtaan. Mutta en jaksaisi riidellä.
Haluaisin vain elää rauhassa rakkaani kanssa..
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ensitöiksesi sinun kannattaa vaihtaa salainen numero niin puhelut ainakin loppuvat siihen. Miksi et ole jo niin tehnyt?
..mutta toivoisin hänen menevän itseensä ja keskittyvän omaan elämäänsä.
Duuninumeroa en voi kuitenkaan vaihtaa, joten en katso hyötyväni privanumeron vaihdostakaan..
Suosittelen myös numeron vaihtoa. Se on oikeasti paras ja helppo tapa päästä vihdoin omaan rauhaan elämään omaa elämää. Nykyisellä tyttöystävälläni oli myös vastaava tilanne, ja numeron vaihto salaiseen auttoi. Silloin exäkin tajuaa alkaa elää omaa elämäänsä, kun ei voi enää tavoittaa sinua.
Lähestymiskielto on vähän ikävä vaihtoehto, enkä tiedä miten helposti sen saa, kun kyse ei kuitenkaan ole kun kuulumisten kysymisestä? Joten ensin koita sitä numeron vaihtoa ja vasta sitten muita keinoja jos se ei auta.
kuin edelliset kirjoittajat. Miksi ette voisi olla tekemisissä? Olla ystäviä tai kavereita? Miksi exien kanssa ei voisi olla yhä tekemisissä eron jälkeenkin? Minulle ainakin exäni on paras ystäväni. Rakastan häntä yhä, mutta rakkaus on vaan muuttanut muotoaan. Exä on exä ja exänä pysyy, mutta en silti haluaisi häntä pois elämästäni, koska paljon on yhdessä koettu ja nähty.
asia, voi olla ystävä ja todella paras ihminen tuntemaan sinut, onhan hän ex.
Käynyt kumpaakin puolta asian kanssa...hyvää ja huonoa, ja ei toisen uusi ainakaan asiaa paranna, onneksi sellaisen kuin mustasukkaisuus , voi elää..;). kun ymmärtää vain asian, sanonkin aina joskus etä nyt puhun vain ystävänäsi, jättäen sen mustiksen pois.
Vaikea ja hyvä asia.
Ollaan oltu puhumatta toisillemme mitään (ei olla teinejä todellakaan).
Jos vain mahdollista, joku joskus sanoikin minulle; exästä saa hyvän ystävän , kunhan vain niitä kulmia hioo, ystävyydenkin osalta. =)
mutta ketjun aloittajan tapauksessa, tämä ex, käyttäytyy löukkaavasti uutta kumppania kohtaan, valehtelee ja vääristelee asioita ja soitotkin menevät jo ahdistelun puolelle.
ei ystävyyttä niin rakenneta...
on se kumma et tänne tullaan valittamaan asioita jotka ei muille kuulu. haasta rosikseen ja katso miten käy äläkä tänne tule valittaa...
kaiken maailman pellejä sitä onkin olemessa
..yksi näistä häirikkö-existä kun noin agressiivisesti asiaan tartuit.
Menneet on menneitä, joten anna sinäkin entisesi elää ja olla rauhassa.
ex:sää jos olisi en ikinä täällä sitä kuulluttaisi
sairas ihminen olet
Minkälainen oli eronne? Mitä siihen liittyi sellaista, että hän on noin katkera (luultavasti tuo on katkeruutta)? Kumpi jätti vai oliko yhteinen päätös? Syy?
Mainitset uuden kumppanisi kauneuden viestissäsi. Miksi?
..exä ei ollut mikään ruusunnuppu! Osaan arvostaa rakkaani sisäistä ja ulkoista kauneutta.
Kun meidän eron jälkeen olin suhteessa rumaan lihavaan naiseen kuukauden, hän suhtautui asiaan hyvin. Lisäksi kerroin, etten ollut tähän kumppaniin tyytyväinen.
Kun hän huomasi, kuinka todellista rakkautta meillä on nykyiseni kanssa, hän alkoi haukkua kultaani mm, pinnalliseksi teeskentelijäksi, juuri rakkaani kauneuden tähden. Se oli hänelle liikaa. Hän tuli siis kauhean mustasukkaiseksi kun tajusi, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia "kilpailla" nykyisen naiseni kanssa.
Ero oli ollut jo kauan ilmassa. Siitä sovimme yhdessä, mutta suuri elämän muutos oli ainakin minulle siitä huolimatta vaikea. Eksä oli minulle tavallaan äidin korvike, valitettavaa mutta totta.
Hän tajusi tämän ja kunnioitti itseään sen verran, että osasi lopulta lähteä suhteesta. Mutta siihen hän joutui pakottamaan itsensä, eikä näköjään ole siitä vielä yli päässyt.
Toivon, että hän vihdoin ymmärtää.. Olen kurkkuani myöten täynnä hänen ilkeilyään ja siksi emme voi olla ystäviä. Jos hän pyytäisi rakkaaltani anteeksi solvauksiaan ja perättömiä huhuja joita on levitellyt niin voisin ehkä harkita anteeksiantoa. Mutta sekin olisi vain hänen juoni minun ja rakkaani suhteen tuhoamiseksi.. Luottamus on siis mennyt. Ystävään tulee voida luottaa ja se ei hetkessä palaudu.
Voimia kohtalotovereille. Onneksi kultani rakastaa minua paljon ja ei ole oikeastaan moksiskaan eksäni sekoiluista. Hän on vain pahoillani puolestani ja tukee minua, lohduttaa, että joskus tuo varmasti loppuu!
Nyt menen lämpimään kylpyyn, unelmieni nainen odottaa minua siellä! Viini on laseissa ja elämä on ihanaa!
"exä ei ollut mikään ruusunnuppu! Osaan arvostaa rakkaani sisäistä ja ulkoista kauneutta."
Arvostat kauneutta???
Silti haukut täällä.
"Kun meidän eron jälkeen olin suhteessa rumaan lihavaan naiseen kuukauden..."
Mitä ihmettä hän sitten on sinulle tehnyt???
Kun häntäkin täällä haukut.
"Eksä oli minulle tavallaan äidin korvike, valitettavaa mutta totta."
Korvike???
Kuinka kauan oli???
"pinnalliseksi teeskentelijäksi, juuri rakkaani kauneuden tähden."
Oletko vinksahtunut jotenkin tuohon ulkonäkö asiaan???
Huono itsetunto vaivaa???
"Olen kurkkuani myöten täynnä hänen ilkeilyään ja siksi emme voi olla ystäviä. Jos hän pyytäisi rakkaaltani anteeksi solvauksiaan ja perättömiä huhuja joita on levitellyt niin voisin ehkä harkita anteeksiantoa. Mutta sekin olisi vain hänen juoni minun ja rakkaani suhteen"
Kuka ilkeilee/haukkuu toista/sia???
En näe ex:äsi vastauksia täällä???
Oletko paranoidinen/ambivalentti??? Juonia näet muiden tekemisissä.
"Nyt menen lämpimään kylpyyn, unelmieni nainen odottaa minua siellä! Viini on laseissa ja elämä on ihanaa!"
Valitat täällä klo 01.44 vaikka sinulla on "elämäsi nainen" lähellä???
Huh huh, oikeasti hakeudu hoitoon!!!
Ulkonäköseikat näyttävät merkitsevän sinulle paljon, mutta niillä ei ole valitettavasti merkitystä onnistuneen suhteen kannalta. Lukaisin jostain viestistä, ettet ole enää niinkään nuori.(?) Mutta kovasti teinipuheelta tuo ulkonäön korostaminen kuulostaa tilanteessa, johon se ei sovi! Meillä kaikilla on välillä näyttävämpiä kumppaneita ja välillä vähemmän näyttäviä, mutta ainakin itse olen saanut huomata, ettei ulkonäkö paina vaa'assa yhtään mitään. Suhteessa kun ei pitkään jaksa "näytellä" kaunista naistaan ja saada siitä tyydytystä. Vähän sama kuin auton kanssa - jossain vaiheessa se pitää vaihtaa, jotta oma tyydytys säilyy ja muiden mielenkiinto. Ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä miettimään, mitä muita seikkoja on, jotka todellisuudessa ärsyttävät exääsi. En nimittäin ihmettelelisi, vaikka olisit hänellekin korostanut naisesi ulkonäköä(!), koska korostat sitä täälläkin, anonyymillä foorumilla, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Emme näe kumppaniasi, enkä usko, että yksikään lukija alkaa kirjoituksesi perusteella edes kuvittelemaan, että vähemmän kaunis nainen on kateellinen kauniimmalleen ja siitä johtuvat naiset väliset ristiriidat. :))))
Ristiriidoissa on aina kaksi osapuolta ja olisin kiinnostunut kuulemaan, miten sinä voisit lähestyä exääsi tavoittaen hänet ihmisenä muistuttamatta, että hän oli vielä sinulle kaikenlisäksi "äitikin".
Hei Lebe80,
minulla on lähes samanlainen tilanne exäni kanssa. Ei auta mikään, ei asiallinen pyyntö jättää minut rauhaan, ei sisävesihinaajamainen huuto puhelimeen, ei yhteydeottopyyntöihin vastaamattomuus etc.
Hän tuli työpaikalleni asiakkaana (olen töissä ns. julkisessa paikassa), nykyisin hän on ujuttanut itsensä töihin samalle alalle kanssani, enkä voi olla kohtaamatta häntä aika ajoin työn puitteissa. Hän kertoo kolleegoilleni minun henk.kohtaiset asiani, ne mitä hän suhteemme aikana sai tietää, urkkii tietoja minusta, levittelee itse keksimiään juttuja minusta. Ja kaikki tämä siksi, etten voinut jatkaa suhdettamme enää, koska hän ei halunnut, että minulla on oma elämä, oma työ ja omatkin ystävät, kaikesta noista hän oli/on hyvin kateellinen. Minun olisi pitänut olla vain hänen elämänsä täyttäjä.
Olin jo lähes hulluuden partaalla kunnes tajusin, että exäni on täysin narsistinen, itsekeskeinen ja jopa julma. Kotipsykologina diagnosoin hänen kärsivän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuilta löyi asiallista tieoa ko. aiheesta ja myöskin apua siihen, miten suojella itseäni ja olla syyllistymättä kun exäni syyllistää minua kaikesta.
Toivon ajan tekevän tehtävänsä ja pääsisin joskus elämään rauhassa.
kaikesta huolimatta, kaunista syksyä,
tervisin E.
Tuntuu siltä että nykyään ei voi juuri keneenkään luottaa..
Itsekin olen muutamiin ihmisiin joutunut pettymään, lähinnä niin että ovat ujuttautuneet elämääni ystävinä, mutta todellisuudessa ovatkin olleet kiinnostuneita minusta vain seksiobjekteina. Kun seksiä ei ole herunut - ei ole "ystävästäkään" enää mitään kuulunut"..
Nykyään, en edes halua tutustua uusiin ihmisiin
Tilanteesi kuulostaa ikävältä, mutta onko sittenkin mahdollista, että exä on jostakin muusta syystä tullut samaan työhön ja että hän ei puhu sinusta, vaikka sinusta siltä jostain syystä tuntuukin. Ihmiset eivät välttämättä puhu/ajattele meistä ihan niin paljon kuin me kuvittelemme. Tämä on siis pelkkää pohdintaa, eikä mitään väitettä suuntaan tai toiseen.
Erot jotka johtavat toisen katkeroitumiseen pitäisi kokonaan välttää. Erot ovat rankkoja paikkoja muutenkin, vaikka ne olisivat yhteisesti sovittuja, mutta etenkin jos toinen osapuoli kokee käsineensä vääryyttä, hylkäämistä jne. Onko sinulla mahdollista lähestyä exääsi ihmisenä ja yrittää selvittää neutraalisti välejänne?
Erot ovat aina rankkoja, olen samaa mieltä. Joskus vaan käy niin, että toinen ei halua, syystä tai toisesta, päästää irti.
Tiedän tarkkaan, en luule, mitä exäni puhuu, koska kolleegani ovat asiasta minulle kertoneet.
Olen päätynyt toistaiseksi siihen, että pidän mahdollisimman etäisen linjan, koska neutraali, inhimillinen ihmisten välinen keskustelu ei onnistu meidän välillämme ainakaan vielä siksi, koska exäni syyttää minua kaikesta, nyppii, nälvii ja arvostelee. Olen tarkkana, etten lähde mukaan yhteenkään väittelyyn mukaan, enkä itse syyllisty loanheittoon; olen siis vaiti.
Olen kumminkin optimistinen. aika ja välimatka tekee tehtäväänsä joka päivä, ja ehkä joskus pystymme selvittämään asiat, jos se enää sitten on tarpeellista.
Onneksi on olemassa myös ammattiauttajia. Ainakin minä olen saanut apua siihen, miten voin auttaa itseäni tällaisessa tilanteessa. Ja, enpä usko, että mun tilanteeni on mitenkään harvinainen.
Tulee mieleen, että toisaalta exästä vetäytyminen on helppoa, jos itsellä ei ole tunteita, mutta entäpä, jos itse olisi exän asemassa. Miltä siitä perspektiivistä tuntuisi toisen ihmisen vetäytyminen. Ei mukavalta. Saattaa olla nimittäin niin, että vetäytyminen vai lisää toisen reaktioita.
Tilanne ei ole harvinainen ja juuri siksi siihen pitäisi kiinnittää huomiota. On vähintään yhtä tärkeä hoitaa ero, kumpaakin osapuolta tyydyttävästi, kuin hullaantumisvaihekin. Ne ovat kuitenkin saman asian ääripäät. Suhteesta on kysymys; alusta ja lopusta. Tottakai joku joskus saattaa närkästyä niin, ettei lopeta vainoamista vuosikausiin, mutta oletan, että se on harvinaista. Ainakin omat eroni ovat sujuneet suhteellisen kivutta - kummallakin osapuolella vankka käsitys tapahtumista, mutta mitään vakavampaa seuraamusta siitä ei ole tullut. Mitä nyt kavereille naristu, mutta eihän se ole vakavaa.
Oletko muuten ajatellut, mitä seuraisi, jos et kieltäisikään exän syytöksiä, vaan myöntäisit niitä joiltain osin - et kiivaasti kieltäisi mitään. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi. Sen sijaan, se voisi helpottaa exän äärimmäistä tuskaa, jos tulet häntä vähän vastaan. (Tämä vaatii tietenkin oman loukkaantumisen ja oikeassa olemisen tarpeen unohtamista. Anteeksiantoa.) Me sanomme helposti "hän syyttää minua kaikesta", vaikka todellisuudessa syytös on rajattu tiettyihin asioihin.
Vetäytyminen onkin se viimeinen keino suojautua.
Ei ole auttanut oman osani "syyllisyydestä" myöntäminen, omien virheitteni myöntäminen, ei kerrassaan mikään.
Kummallisinta (ja jopa koomistakin) tässä on se, että exälläni on uusi kumppani, ollut jo pitempään. Onneksi. Toivon, että heidän suhteensa vakiintuu ja on onnellinen, koska en toivo exälleni muuta kuin hyvää elämässään, ja sen, että hän jättäisi minut vähitellen rauhaan.
...Elbereth40, kertomassasi oli paljon tuttua. Koin osin samanlaisia tilanteita eksäni kanssa muutama vuosi sitten. Jatkuva syypäänä olo, manipulointi ja mollaus murtaa vahvimmankin itsetunnon. Nostan hattua Sinulle, että olet selvittänyt tiesi tuohon pisteeseen ja että pystyt käsittelemään tilannetta sen vaatimalla tavalla. Itse en siihen pystynyt, mutta "onneksi" yhteydenpito loppui täydelliseen välirikkoon.
Yrityksiä kontrolloida minun elämääni on eksäni puolelta kyllä ollut (vaikka hänelläkin on jo uusi naisystävä), mutta onneksi riittävä maantieteellinen välimatka on ne nyt tukahduttanut, tai ainakaan minun tietooni niitä ei ole enää tullut.
Välirikosta on nyt kulunut vuoden verran ja minä olen sinä aikana keräillyt itsetuntoni palaset. Elämä on taas ollut ihanaa!:)
Voimia Sinulle!
...myös Sinulle. Ja kiitos myös ymmärryksestäsi.
Olemme olleet ilmiselvästi samanlaisissa elämäntilanteissa, ja todisteina siitä, että
henkisestä väkivallasta (sitä se on ollut, yhtään liioittelematta) on mahdollisuus myös toipua.
Nauttikaamme kauniista syksysäästä, kokemuksesta voimistuineina.
Ruskan keskeltä, terveisin
E.
Vaihdoin numeroni, muutin uuteen asuntoon.
Työpaikalla ehdoton tietojen luovutuskielto, joka näyttikin toimivan.
Sillä ex.äni oli juuri eilen käynyt kysymässä minua sieltä.
Eikä saanut tietoa missä olen nykyään.
Suhteemme on ollut sitä, kun minä olen ollut valmis jatkamaan elämää hänen kanssaan, on hän heittänyt silmilleni kylmän;
Ei tästä mitää tule.
8kk,n aikana on tämä tapahtunut 4x.taa.
Kaikki olisi pitänyt mennä kuten hän halusi, kun chatissa tuli uusia pareja tai jotkut meni kihloihin tms olisi meidänkin pitänyt toimia samoin.
Hänen elämänsä oli/on chatissa, siellä piti istua illat pitkät ja samaan aikaan olimme mesessä.
Se oli hermoille käypää, tuntui ettei ole hetkenkään rauhaa...
Olin jatkuvan tarkkailun alaisena jopa töissä ollessani hän soitti tarkistus soittoja.
Siitä huolimatta HÄN tapaili muita naisia chatista, kertoen minulle kuinka ne olivat hänestä kiinnostuneita jne.
Kehoitin häntä jatkamaan matkaa ja etsimään sen 24t suhteen johon hän pyrki.
Tuli vaihe jossa jo oletin että tämä on nyt oikeesti sitten loppu ja kun minä olisin jatkanut elämääni eteenpäin, ei se sopinut hänelle.
Vaan hän teki kaikkensa että on saanut minut taas antamaan anteeksi hänen "syrjähypyt" ja jatkamaan hänen kanssaan.
Viimeisin tempaus oli tässä jokin aika sitten.
Hän ilmoitti taas ettei meillä ole mitään, hän on löytänyt ihmisen jonka haluaa elämäänsä.
Ihmisen jolta saa KOKOAIKASTA huomiota, rakkautta ja seks...
Tämä ilmoitus tuli viestinä, jossa oli etten ottaisi yhteyttä en soittaisi jne.
Tunsin tämän henkilön ja valehtelisin jos sanoisin ettei se sattunut.
Samalla päätin että se sattui viimeisen kerran.
Mutta eipä mennyt aikaakaan kun hän alkoi täyttää postiani mailein.
Kirjoitti kuinka kaipaa, ja haluaa uuden mahdollisuuden jne jne.
Minusta hän on nyt mahdollisuutensa käyttänyt ainakin minun suhteen loppuun.
Olen päättänyt että viikonlopun aikana tulen muuttamaan mailiosoitteenikin.
Koska ei hänen osoitteiden estot auta, hän laatii uusia osoitteita joka maililleen.
Elämä voi joskus olla vaikeaa, mutta vaikeuksien kautta voittoon uskon tien kulkevan.
Hyvää vuoden loppua teille kaikille "kohtalotovereille".
Kauneus, mitä se on? Kauneushan on katsojan silmässä sanotaan, ja se kyllä pitää paikkansa. Vaikka uusin naisesi on sinusta kaunis, ei se välttämättä ole sitä muiden mielestä. Sanoit että seurustelit ruman ja lihavan naisen kanssa, puolestaa hän taas saattaa olla kaunis toisen mielestä. Mietin että eikö sinun ikäiselläsi ole muita arvoja suhteessa kuin ulkonäkö? Selvästikkin sinulle ulkonäkö on suhteessa a ja o. Jos exäsi on mielestäsi varastanut tavarasi, miksi ihmeessä olet odottanut 9kk tekemättä mitään? Toinen asia mikä ihmetyttää on että miksi vastaat hänen puheluihinsa?
Ei toinen jaksa kauaa soitella jos ei saa vastausta.